Featured Slider

Haipakkaa


Tammikuu humahti puoleen väliin, enkä yhtään tiedä missä kohtaa niin pääsi käymään. Täällä mennään turbovaihteella työprojektien parissa ja raksalla on alettu jo käyttää sellaisia sanoja, kuten dead line ja toimitusaika. Tekninen tila pitäisi saada nopsaan valmiiksi, jotta talotekniikka päästään asentamaan. Se taas tarkoittaa sellaisia kivoja asioita, kuten lattialämmitys. Keittiösuunnittelijan kanssa tuli puheeksi keittiön toimituspäivä, joka olisi jo maaliskuun lopussa. Hurjaa!

Vuokra-asuminen alkaa ottaa aivoon jo melko lahjakkaasti, kun lähes joka aamu saa herätä tajunnanräjäyttävään porakoneen ääneen ja kotona saa työskennellä mitä mielenkiintoisimpien taustamelujen keskellä. Myös valokuvaaminen on melko mahdotonta näin hämärässä asunnossa tähän aikaan vuodesta, joten lienee aika aloittaa raksaajille tyypillinen ja tässä  kohtaa ehkä jo aivan oikeutettu narina. Joko päästään pian omaan kotiin...

On tässä kivojakin juttuja sattunut. Eilen valitsimme viimein täydellisen seinäpaneelin (jes!) ja teimme aivan mielettömän löydön, jonka seurauksena ostimme siltä seisomalta kotiimme lattian (wuhuu!). Lattia on ollut keittiön ohella aivan erityinen murhe, mutta nyt ongelma ratkesi täysin odottamattomalla tavalla ja melkeinpä itsekseen. Siitä lisää sitten ihan omassa postauksessa, mutta sen verran paljastan, ettei valintamme ollutkaan parketti tai laminaatti.

Ja onhan tässä nyt kaikkea ihan huippusiistiä meneillään. Lähden yritykseni kanssa messuilemaan Love Me Do -tapahtumaan ja ensi viikkoa varten on mukava pöhinä päällä myös toisen projektin parissa. Tulevaa viikkoa saan viettää siis taatusti aivan huippuseurassa.

Onneksi tällaisen kiireen keskellä saa välillä varastettua itselleen pieniä hengähdystaukoja. Eilen postiluukusta kolahtanut Maalla-lehti tarjoaa juuri sitä. Kuvassa näkyvän klaffipiirongin raivasin itselleni työskentelytilaksi ja sen ääressä onkin aivan erityisen ihanaa kirjoittaa. Kylläpä siinä kestikin, että osasin ottaa klaffipiirongin omakseni. Sen äärellä hommat yleensä sujuvat, vaikka kiire painaisikin päälle.

Täällä kruisaillaan siis arjen vuoristoradassa ja odotellaan leppeitä kevättuulia. Kyllä nekin sieltä vielä saapuu.

Rakkaudella,
Sari


Vuosi 2016 raksalla

Hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti uusi vuosi on alkanut turvallisesti ja rauhallisissa merkeissä.

Vuoden ensimmäinen päivä on hyvä hetki katsoa vielä kerran taaksepäin ja käydä läpi miten rakennusprojektimme on edennyt. Tuossa blogin sivupalkissa on aikajana, johon päivitän suurpiirteisesti kuukausittaisen edistymisen taloprojektin parissa. Projekti alkoi toukokuussa, kun ostimme tontin ja kesäkuussa meillä oli valmiina muotti sokkelin valua varten. Kesän aikana talo eteni tasaiseen tahtiin ontelolaattojen, korotusvalujen ja lopulta pystytyksen parissa. Syyskuulle tultaessa meillä oli jo ulkoverhoiltu ja osittain villoitettu talo. Marraskuussa saimme vielä ikkunatkin paikoilleen lattiavalun jälkeen ja asensimme ilmansulkupaperit. Marraskuu oli siis todella vauhdikas kuukausi raksalla ja paljon asioita tapahtui lyhyessä ajassa.

Taloprojektin kyljessä olimme kesän aikana valmistelleet pohjaa ja muottia piharakennuksen valua varten ja se suoritettiinkin samaan aikaan talon korotusvalun kanssa. Lokakuussa piharakennukseen muurattiin valesokkeli ja nurkkia lukuunottamatta tein sen aivan itse appiukon ohjauksessa. Odotankin innolla, että pääsen kevään korvilla kasvihuoneen sokkelin kanssa treenaamaan muuraamista lisää. Marraskuussa pystytettiin piharakennuksen runko ja asennettiin kattotuolit. Sen jälkeen siirryttiinkin talon pariin ja sisähommiin. 


Huomaan tätä kirjoittaessani meneväni itsekin päästä pyörälle. Olen varmasti unohtanut mainita jotain oleellisia työvaiheita ja jossain kohtaa varmasti kuukaudetkin ovat menneet vähän sekaisin. Onneksi on tullut kuvattua edistymistä tasaiseen tahtiin ja tuo sivupalkin aikajana on myös hyvä muistinvirkistys itselle. 

Tällä hetkellä talossa tehdään väliseinien levytyksiä ja odotellaan sähkömiestä vetämään sähköt. Ammattilaisten puuhastellessa talon parissa, olisi tarkoitus viedä taas piharakennusta eteenpäin. Jännityksellä odotan miltä tontilla ja talossa näyttää tammikuun lopussa. Tästä on hyvä jatkaa. 

Rakkaudella,
Sari


Uusi vuosi ja uudet kujeet (ja kuinka ne toteutetaan)



Vuoden vaihtumisessa on aina jotain puhdistavaa. Kellon lyödessä kaksitoista, voi melkein kuvitella, miten edellisen vuoden taakka nollaantuu ja kaksitoista uutta kuukautta avautuu edessä uusine mahdollisuuksineen ja odotuksineen.

En ole koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia, mutta syksyllä tein itselleni listan "30 ennen kolmeakymmentä", joka pitää sisällään kolmekymmentä yksittäistä asiaa, jotka haluan tehdä, toteuttaa tai saavuttaa ennen kuin ensi syksynä juhlin kolmekymppisiäni. Listalla on yksittäisiä kivoja juttuja, kuten postikortin lähettäminen ja lomalla rentoutuminen (itselleni yllättävän vaikeaa), mutta myös isoja juttuja, kun asuminen itse rakennetussa talossa. Kummallista kyllä, eniten minua jännittää listan kohta "laukkaa ilman satulaa", jota en ole vielä koskaan uskaltanut tehdä. Tähän asti listalta olen voinut ruksia kohtia tasaisesti, mutta silti vähän epäilyttää miten pitkälle motivaatiota ja yritystä riittää.

Uudenvuodenlupauksissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kuinka usein ne toteutuvat? Tunnetuin klisee lienee se, että tammi- ja helmikuu ovat kiireisintä aikaa kuntosaleilla... ja hiljaisinta baareissa. Motivaatio kantaa harvoin niin pitkälle, että suuret lupaukset tulevat lunastetuiksi. Ongelma onkin siinä, että lupausta ei pilkota pieniin helpommin hallittaviin osiin, vaan se yritetään rykäistä kerralla läpi. Suurten muutosten edessä moni jää helposti seisomaan suu ymmyrkäisenä. Urakka on niin massiivinen, ettei sitä oikein tiedä mistä aloittaisi. Ja juuri siksi leikki on niin helppo jättää kesken. Tässä omat vinkkini tavoitteiden saavuttamiseksi.



  • Älä kuvittele laittavasi koko elämäsi uusiksi sormia napsauttamalla. Muutos ottaa aikansa, joten on parempi valita vain tärkeimpiä asioita tehtävälistallesi ja mahdollisesti jaksottaa ne pitkin vuotta. Alkuvuonna kirjoitetaan gradu loppuun ja syksyllä aloitetaan aikuisbaletti sen sijaan, että väkisin yritettäisin keskittyä molempiin yhtä aikaa. Isot projektit, kuten opiskelu-urakat, työnhaku tai elämäntapamuutokset on hyvä pilkkoa viikottaisiin tavoitteisiin, jolloin helpommin saavutettavista välitavoitteista saa lisämotivaatiota ja onnistumisenkokemuksia. Jos projekti on iso, sille on myös suotava iso pala elämästä, jotta onnistuminen on mahdollista. Uusi vuosi voi tuoda paljon uutta, mutta tunteja on edelleen vuorokaudessa kaksikymmentäneljä ja käsiä tasan kaksi.

  • Suurimmat muutokset vaativat usein sen, että sanoo tietyille itseä ja omaa jaksamista kuluttaville vaatimuksille "ei kiitos enää" ja uusille (usein pelottaville) asioille "kyllä". Molemmat vaativat yhtäläisen määrän rohkeutta, jota voit kerryttää pikku hiljaa pienissä asioissa, jos hyppy kylmään veteen tuntuu liian rajulta. Lohdutukseksi voin sanoa, että ensimmäisen kerran jälkeen siitä tulee helpompaa.

  • Kaipaatko elämääsi suurten muutosten sijaan piristystä ja lisää iloa? Tee uudenvuodenlupauksien sijaan kuukausitavoitteita, jotka voit ruksia yli ne suoritettuasi. Laita listallesi kivoja ja vähän haastaviakin asioita. Sellaisia, joita harvemmin tulisi tehtyä ja jotka voi vähän jännittääkin. Älä unohda erityisiä kohtia, jotka on pyhitettyä läheisten kanssa vietetylle ajalle, hauskanpidolle ja itsesi hellimiselle. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Lämpöä, lempeä ja kaikkea hyvää vuoteen 2017!

Rakkaudella,
Sari

Hyvästi rakas ystävä



Meidän joulumme oli tänä vuonna vähän toisenlainen, kuten aiemmista postauksistani saattoi rivien välistä lukea. Hiljaisempi ja uupuneempi. Suru oli saapunut kylään. 

Olin toivonut omaa koiraa niin kauan kuin jaksoin muistaa. Tiiliskivenpainoisen koirarotukirjan kannetkin olivat repsahtaneet jo aikoja sitten, kun olin etsinyt täydellistä koiraa juuri meille. Yhtä elävästi muistan miten Turkkarin Jokamiehen markkinoilta löysimme lopulta ilmoituksen tiibetinspanielista, jolle etsittiin uutta kotia. Olin tuolloin itse teini-ikäinen tytöntyllerö ja unelmani oli käymässä toteeen. Meille muutti Puppe.

Näin taaksepäin katsoen tuntuu käsittämättömältä, että tuo iloinen pieni koira on kulkenut rinnalla elämän pyörteissä melkein puolet elämästäni. Mutta vaikka pieni ystäväni oli henkiin herännyt unelma, ei toista voi koskaan kokonaan omistaa. Niin kuin Erinin kappaleessa lauletaan kuitenkin aina, on elämä laina. Ja vaikka saimme viettää koiramme kanssa enemmän yhteisiä vuosia kuin moni muu, tulee eron hetki silti aina liian pian.

Ennen joulua huomasimme Pupen voinnissa selvää huonontumista ja jouduimme raskaimman päätöksen eteen. Sydäntä painoi myös velvollisuudentunne. Puppe oli maailman paras pieni koira. Nyt oli aika osoittaa, että me olimme sille maailman parhaat ihmiset.

Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan.

Tuntematon


Tämä ei ole viimeinen hyvästi, sillä kuljet aina mukanani. 
Tämä on kiitos.

Kiitos, että toit elämäämme loputtomasti naurua, hymyä, ihmeteltävää ja hoivattavaa.
Muistan ikuisesti kaikki rullalle juostut matot, telepaattiset kykysi ja taitosi tunnistaa perheenjäsenet nimeltä. Muistan miten vielä vuosi sitten sait joka kerta riemuhepulit, kun oli aika lähteä lenkille. Olisit ottanut pehmolelunkin mukaan. Ne olivat aina valkoisia. Rakastit valkoisia pehmoleluja, etkä koskaan repinyt niistä täytteitä pois. Muistan, miten halusit aina osallistua päikkäreihin ja parhaimmillaan meitä oli yhdellä pienellä sohvalla nukkumassa minä, mieheni ja pieni pörröinen koira. Viime vuosina painoin jokaisen yhteisen hetken tarkasti sydämeeni, sillä aavistin, että aikamme oli käymässä vähiin.

Surun keskellä muistot lohduttavat, sillä niitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta.



Kiitos, pieni ystäväni. Olit enemmän kuin kukaan olisi voinut koskaan toivoa.
Kiitos.

Rakkaudella,
Sari
ja koko muu perheesi

Ajatuksella kylppärissä


Tämän vuoden aikana olen todella herännyt siihen kuinka paljon olen käyttänyt paitsi ulkomaisia myös ympäristölle ja itselleni haitallisia kemikaaleja. Olen siirtynyt käyttämään lähes ainoastaan kotimaisia ja luontoystävällisiä tuotteita aina kodin puhdistusaineista omiin suihkusaippuoihin. Syksyllä siirryin käyttämään shampoopaloja ja pois en taida enää vaihtaa. Ruokaostoksien lomassa ei vaadi paljonkaan, että vilkaisee ostamiensa tuotteiden kotimaisuuden ja ympäristomerkintöjen perään. Ympäristölle sillä voi kuitenkin suuri vaikutus vuosien saatossa.

Pidän ekologisuutta ja kotimaisuutta tärkeinä arvoina, mutta pesuaineiden kohdalla puhdistustehosta en ole valmis tinkimään. Erityisen ongelmalliseksi olen kokenut pyykinpesun, sillä töistä ja harrastuksista johtuen pyykkimme on usein kovin likaista. Siis juuri sellaista, että vaatteissa on konkreettisesti kaikkea hevosen kuolasta mutaan ja öljyroiskeisiin. Hyvä pesuaine on siis tarpeen.

Toinen vaatimus pesuaineelle on zeoliitittomuus. Oletteko kuulleet zeoliitista? Sitä on lähes jokaisessa pulverimaisessa pyykinpesuaineessa ja kerääntyessään pesukoneeseen se aiheuttaa paitsi pahaa hajua pyykkeihin myös pahimmillaan koneen rikkoontumisen ajan saatossa. Zeoliititon pesuaine pitää siis pyykin raikkaampana ja pidentää kodinkoneen käyttöikää.

Kolmas vaatimus pyykinpesuaineelle on ekologisuus ja ympäristöystävällisyys. Olemme jokainen vastuussa tavasta, jolla kuormitamme luontoa ja pienillä arkipäiväisillä valinnoilla on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. Ympäristökuormitus syntyy paitsi käyttämiemme tuotteiden sisältämistä kemikaaleista myös tuotteiden valmistus- ja pakkaustavoista.


Loppukesästä törmäsin itselleni tuntemattomaan Lumme-pyykinpesuainesarjaan, jota pääsin ilokseni testaamaan. Lumme on saanut Hyvä Ympäristövalinta- ja Ympäristömerkki-tunnustukset ja tuotteita on kehitetty yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa, joten tuotesarja vaikutti hyvin lupaavalta. Lumme-tehtaat sijaitsevat Ruotsissa Falunissa, joten kotimaisesta tuotteesta ei voi puhua. Onneksi kuljetusmatka on sentään kohtuullisen lyhyt.

En itse välitä voimakkaista tuoksuista pesuaineissa, enkä käytä oikeastaan ollenkaan huuhteluaineita. Olikin positiivinen yllätys, että näiden pesuaineiden tuoksut ovat hyvin kevyet ja raikkaat. Pyykki tulee joka kerta puhtaaksi ja tavallisen pesuaineen aiheuttama tunkkainen haju pesukoneessa on pysynyt poissa puhdistuksen ja Lumme-pesuaineiden käytön jälkeen. Testijakson jälkeen olemme jatkaneet Lumme-tuotteiden käyttöä, sillä iloksemme sitä löytyy supermarketin pesuainehyllyltä.

Suosittelen lämpimästi jokaista käymään läpi siivouskaapista löytyvien tuotteiden merkinnät ja vilkaisemaan vaikkapa seuraavalla kerralla suihkussa shampoopullon ja suihkugeelien tuotetietoja. Kuinka paljon löydät ympäristölle ystävällisiä, ekologisesti valmistettuja tai kotimaisia tuotteita?

*Yhteistyössä Lumme

Värikäs työhuoneprojekti



Hyvää tapaninpäivää! Toivottavasti olette viettäneet rauhallisen, iloisen joulun ja vatsat on täytetty jouluherkuilla.

Mainitsinkin aiemmin, etten tänä vuonna laitellut joulua kotiin ja niinpä otin joulukoristelujen sijaan työn alle pitkästä aikaa oman värikkään tuunausprojektin. Ideasta en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä näin jokin aika sitten lehdessä tai blogissa lähes vastaavan värikkään vanhasta postilokerikosta tehdyn laatikoston ja ihastuin siihen täysin. (Jos joku siellä nyt keksii, missä olen tämän idean nähnyt, laittakaa kommenttia tulemaan.)


Lokerikosta olen haaveillut pitkään, sillä minulta löytyy valtava määrä askartelutarvikkeita, washiteippejä, yrityksen postitustarvikkeita ja tarroja, jotka kaipaavat organisointia. Tuunaus oli harvinaisen helppo. Akryylimaaleja sekoitellen etsin sopivat sävyt ja sudin maalit pintaan. Lopuksi vielä etikettikehykset paikoilleen suloisesti sekavalla kokoelmalla raksalta löytyneitä ruuveja ja homma oli valmis.

Tätä laatikostoa tuunatessani mielessäni oli oikeasti tuleva työhuone ja askartelupöytä, jonka päälle laatikostoni ajattelin sijoittaa. Toistaiseksi se saa majailla klaffipiirongin päällä ilahduttamassa ja pitämässä yllä järjestystä.

Rakkaudella, Sari

Taas joulu on...


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan... Ja myös meille!

Meillä ei ole yhtään laatikkoa jääkaapissa, ei ainoatakaan joulukoristetta esillä. Vain pieni joulupiparitehdas on eilisestä asti ollut käynnissä pikkuruisessa vuokrakeittiössä, jossa olemme miehen kanssa ansiokkaasti törmäilleet toisiimme. Muutoin luotamme kiitollisina tänä vuonna perheenjäsenten ruokapöytien antimiin ja saunan lämpöön. Sillä niin se vain on, että joulu tulee kuitenkin myös raksavuoden ja kiireen keskelle. Ja ehkä myös flunssa, mutta ei se mitään. Nyt on aikaa pysähtyä, hiljentää tahtia ja nauttia joulusta. 

Haluan toivottaa teille kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille tuttavuuksille oikein lämmintä, lempeää joulua! 

Rakkaudella,
Sari