Täällä ollaan!

Taisin kadota blogistaniasta melkein viikko sitten ja syy on tässä:



Viime päivät talon ensimmäistä kerrosta on rempattu muuttokuntoon tukijoukkojen avustuksella. Alakerrasta pintarempataan sisäkatot ja olohuoneen seinät. Homma ei varmaan kuulosta kovin isolta, mutta aikataulujen painaessa päälle ja muuttopäivän lähestyessä tulee väkisinkin pieni hoppu. Odotetusti matkaan on tullut myös mutkia, aikataulut ovat venähtäneet ja perjantaina me shoppailimmekin pohjamaaleja ja tärpättiä muun kansan jonottaessa grillattavaa ja olutta juhannusta varten. 

Kattavampaa postausta talosta ja rempasta tulossa, kunhan sellaista ehdin väsätä. Alkukuusta saatan taas kadota hetkeksi, sillä nettiyhteyden saaminen saattaa kestää. 


Puppe ottaa remppaamisen rennosti. Mitä sitä turhia hötkyilemään. 

Kesähame teevärjäyksellä tuunaten


Viime viikolla kävin Cubuksella muhkeiden alemyyntien houkuttelemana ja mukaan tarttui reilun vitosen hintaan vitivalkoinen puuvillahame. Tylsä, eikö? Hame oli aivan liian valkoinen arkiseen käyttöön, sillä valkoisessa näkyy aivan kaikki lika ja lisäksi pituutta hameella olisi myös saanut olla mielestäni lisää. Kesällä kun pitää saada pyöriä ja puuhailla ilman pelkoa siitä, että kumartelu paljastaa pikkupöksyt tai pakaranpuolikkaan.

Kaikista vioistaan huolimatta hame lähti kuitenkin kassan kautta kotiin, sillä jo kaupassa minulla oli visio siitä mitä hameelle tekisin. 


Yllä näkyvä lopputulos saatiin aikaiseksi teevärjäyksellä ja pitseillä. Hameeseen ommellut pitsit löysin Pilipalipajan Pikkupuodista Littoisista ja helman pitsin ostin kangaskaupasta. En ollut aiemmin kokeillut teevärjäystä, mutta homma oli aika simppeliä: Kattilaan vettä sen verran, että värjättävä kangas peittyy ja mukaan teetä joko pusseissa tai irrallisena. Irtoteellä on mahdollista saada aikaan epätasaisempaa väriä ja erilaisia värjäysjälkiä. Kun kattilassa on värjättävä kangas, tee ja vesi, siirretään koko homma liedelle lämpenemään. Pelkäsin hieman hamee vyötärökuminauhan puolesta, enkä viitsinyt kiehauttaa vettä sen venymisen tai rikkoutumisen pelossa. Parin tunnin värjäyksellä lopputuloksesta tuli silti erittäin mieluinen. Tee antaa vanhahtavan, puuterisen sävyn kankaalle ja väristä tulee sitä tummempi mitä kauemmin kangasta teessä liottaa. Saa nähdä tosin miten hyvin väri pysyy kankaassa. 


 Ällöä hamekeittoa. 


Vielä yksityiskohtia.

Nyt täytyy toivoa, että ilma taas lämpenee ja pääsen napsimaan hameesta kuvia käytössä. Pitsien ompelu käsin oli sen verran aikaavievää ja tuskaista, että tälle tuunaukselle saa luvan olla käyttöä. Oli kuitenkin ihana päästä tuunailemaan vaatteita pitkästä aikaa. 

P.S. Tällä viikolla saamme avaimet uuteen kotiimme. Kuvia siis luvassa!

Sadepäivän ilo: Märkä koira

video

Enpä ole aiemmin videopostausta tehnyt, mutta tällä kertaa kamera osui sopivasti käteen sateisen lenkin jälkeen. Pupella on tapana kuivatella itseään riehumalla ympäri kämppää ja pienen rallin jälkeen oli aika levittää vaatteet ja peitto pitkin lattioita. Videon laatu ei valitettavasti ole parhaimmasta päästä, mutta eiköhän tuosta aika hyvän kuvan Pupen venkoilusta saa.

Riehumisen jälkeen täytyy toki ladata akkuja ja nyt turbohauva nukkuu tuossa vieressä.

Voihan ruokailuryhmä

Kuva

Välillä tulevan kodin sisustaminen on tuntunut pään hakkaamiselta seinään. Erityisesti päänsärkyä on aiheuttanut oikeanlaisen ruokailuryhmän löytäminen. Kokonaisen talon sisustaminen on aika kallista, joten olisi ihan suotavaa, että jokainen huonekalu miellyttää paitsi silmää myös kukkaroa. Meidän kaltaisille ihmisille, jotka eivät juuri keittiössä ole aiemmin viihtyneet on ruokailuryhmän etsiminen aiheuttanut yllättävän paljon hiusten haromista. Tämän hetkisessä keittiössämme ei ole ruokapöytää ja pienen asunnon tyyliin syömme varsinaisen huoneen puolella. Olemme kuitenkin tehneet periaatepäätöksen uuden kodin suhteen. Siellä syömme ruokapöydän ääressä, emmekä telkkaria katsoen. Minäkin olen suunnitellut syöväni aamiaisen ihan pöydän ääressä, enkä raahaa teekuppia tietokoneelle, jossa yleensä aloitan päiväni. Nämä tavoitteet huomioon ottaen olisi erittäin tärkeää, että siellä ruokapöydän ääressä todella viihtyy.

Toiveena oli löytää valkoinen tai ruskea ruokailuryhmä, johon kuuluu jämäkkä, mutta ei liian moderni neljän istuttava pöytä sekä pehmustetut tuolit. Plussaa tulisi ehdottomasti jatkettavuudesta. Ei mitään ihan kohtuuttomia vaatimuksia, vai mitä? Kalusteliikkeet olivat kuitenkin täynnä koivunsävyisiä, mustanruskeita, mdf-levystä tehtyjä, kolhoja tai liian isoja ruokailuryhmiä. Itse en henkilökohtaisesti pidä koivunvärisistä kalusteista, enkä ainakaan männystä. Lisäksi ennustan mustanruskeiden kalusteiden poistuvan pian muodista. Ne taisivatkin olla in viimeksi parisen kymmentä vuotta sitten eli kohta menee kiertoon sekin buumi.

Muutaman kompromissin myötä (ei jatkettavaa pöytää tai kokopehmustettuja tuoleja) olemme todennäköisesti ostamassa kuvassa näkyvän ruokailuryhmän, tosin neljän istuttavana. Istuin- ja selkäosat ovat tuoleissa harmaata rottinkia ja pöytää katselimme jo aiemmin toisessa nettiliikkeessä, mutta kyseisen liikkeen tuolit eivät miellyttäneet meitä yhtään. Olin jo melkein valmistautunut siihen, ettemme tule saamaan ruokapöytää keittiöön pieneen hetkeen. Keittiö ilman ruokapöytää näyttää aika onnettomalta, eikä vieraitakaan voi kutsua kylään, jos ei ole pöytää jonka ääreen heitä istuttaa. Nyt uskaltaa jo melkein huokaista helpotuksesta.

Tänään teen pienen retken ihanaan sisustuskauppaan ja huomenna olisi tarkoitus suunnistaa pällistelemään tapetteja ja maaleja. Mukavaa torstaita!

Huonon kokin tunnustuksia (ja pieni avunpyyntö)


Mansikoita! Kuinka omaperäistä näin kesäkuussa, kun jokaisen bloggaajan postauksissa vilahtaa näitä punaisia herkkuja, mutta minkäs teet. Itse maistoin tämän vuoden ensimmäiset tuoreet mansikkani vasta eilen ja jo tänään intouduin käyttämään keittiövälineitä tehdäkseni mansikkarahkaa! Jonkun toisen henkilön kohdalla tällainen aktiviteetti kuuluisi jokapäiväisiin asioihin, mutta ei minun. Minä kun en juuri kokkaile, leivo tai muutenkaan omaksu keittiössä puuhailua itselleni luonnolliseksi tilaksi. Minun luonnollinen tilani on istua keskeneräisten tavaroiden ja käsitöiden keskellä kädet kyynärpäitä myöten maalissa, liimassa tai muussa epämääräisessä mönjässä ja innostumisen puna poskilla.

"The only thing I've ever succesfully made in a kitchen is a mess." Toisin kuin Sinkkuelämän Carrie, en ole vielä kuitenkaan ainoatakaan tulipaloa onnistunut keittiössä saamaan aikaan, sotkua sen sijaan kyllä. Koenkin olevani aika surkea kokki. Minulla ei ole motivaatiota, kiinnostusta saatika taitoa tai kärsivällisyyttä kokkaamiseen. Tilanteeni tekee paheksuttavammaksi kenties se, että olen ovo-laktovegetaristi ja veget ovat usein yleisen käsityksen mukaan aika hyviä kokkeja ja muutenkin kovin ravintotietoisia. Jos joku etsii tuota sääntöä vahvistavaa poikkeusta, niin täältä sellainen nyt löytyisi.

Aloin tänään pohtia kokkausasenteitani samalla, kun etsin netin uumenista meille sopivaa ruokailupöytää. Uudessa kodissa keittiö on suurempi kuin missään aikaisemmassa asunnossa. Ihan tavallisen kokoinen se loppujen lopuksi on, mutta minun silmissäni iso. Niin iso, etten tiedä mitä tekisin sillä. Olisi hauskaa kutsua kavereita syömään ja viettämään iltaa, mutta entäs kun tämä talonväki on vähänkään fiinimpien ruokien kanssa sormi suussa? Ajattelinkin aloittaa askel kerrallaan ja keksiä tupaantuliaisiin tarjoiltavaksi helppoja kasvisruokia, joiden mokaamiseen tarvitaan paljon vaivannäköä eli onnistuminen olisi lähes taattua. Keittiön hengetärtä minusta ei saa, mutta vieraat olisi sentään mukava ruokkia hyvällä ruoalla.

Siispä keittiönerot, jakakaa kasvisruokatietämystänne kommenttiboksiin. Minä jään odottamaan kokkausvalaistumista mansikkarahkani kera. Omnomnom.

Värikartta



Väsäilin eilenillalla pikaisesti värikartan erityisesti olohuoneen sisustusta silmällä pitäen. En aivan saanut toteutettua tarkalleen sellaisia värejä, jotka ovat suunnitelmissamme, mutta tällainen yleispäteväkin värikartta varmasti tulee olemaan hyödyllinen ostoksia tehtäessä.

Sisustuksen pääväreiksi muodostuivat beigen, harmaan ja valkoisen sävyt maustettuna ripauksella mustaa ja tehostevärinä käytettävää siniharmaata. Alla muutamia värikarttaa noudattelevia sisustuselementtejä käytännössä.


Vaaleanbeigen sohvan kaveriksi tulee kaksi raidallista kullanhohtoista tyynyä. Vaalea sohva on siinä mielessä kiva ja salliva kaluste, että se kelpuuttaa seurakseen aika monen sävyisiä värejä. Tulevaisuudessa esimerkiksi sohvatyynyjä vaihtamalla saa taas uutta ilmettä koko huoneeseen.




Kuultovalkoinen arkkupöytä tulee luultavasti olemaan yksi ainoita näinkin valkoisia kalusteita olohuoneessa. Arkkupöytä on kätevä sekä lasku- että säilytystilana ja luultavasti se tulee kätkemään sisäänsä esimerkiksi lautapelejä. 

Valkoinen arkkupöytä löytää samansävyistä seuraa valaisimesta, joka on tälläkin hetkellä käytössä. Muutoin melko hillityksi muodostuva sisustus kaipaakin vähän valaisimen mukaista bling blingiä. 




Virkattu siniharmaa kaitaliina on äidiltä aikoinaan saatu ja se on seikkaillut mukanani jo parissa asunnossa. Uudessa kodissa se toivottavasti saa näkyvämmän paikan kuin aiemmin.

Korulaatikon tyhjennystä

Villi Varpusen korupuoti on aika lailla hiljentynyt. Tulevaisuudessa käsitöiden tekeminen jatkuu ja varmasti jotain päätyy myyntiinkin, mutta näitä viimeisiä koruja on nyt vielä saatavana. Korujen tarkempia tietoja löydät klikkaamalla yläpalkkeja. Esimerkiksi kaulakorut maksavat 5 euroa ja korvakoruja lähtee uusiin koteihin 4 euron hintaan!











Home is where your heart is?



Kiersin pari päivää sitten kuvailemassa nykyisillä kotinurkilla. Taivas oli syvänsininen ja talojen katot näyttäytyivät ihan uusissa väreissä sitä vasten. Mietin kuvia räpsiessäni, että joku varmasti olisi ihan onnessaan saadessaan asua tällaisella seudulla. Nykyinen asuintaloni on rakennettu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja on kuulemma osittain suojeltu. Vanhoissa taloissa on oma viehätyksensä, erityisesti talossa, jossa asuin vielä vuosi sitten. Huoneessa oli ihanat erkkeri-ikkunat ja suuri valoisa rappukäytävä, joka oli koristemaalattu. Sitä ennen asuin kahdessa uudemmassa kerrostalossa, samalla alueella tosin.

Olen viimeisen viiden Turku-vuoteni aikana asunut siis neljässä eri osoitteessa (siitä voikin laskea muuttojen määrän) ja olen joka kerta muuttanut korkeintaan kahden korttelin päähän edellisestä asunnostani. Vaikka asunnot ja asuinkumppanit ovat muuttuneet, on joka muuton yhteydessä kuitenkin säilynyt tunne siitä, etten edelleenkään ole menossa kotiin. Vanhan sanonnan mukaan "home is where your heart is" ja olen aina ajatellut, että oma sydämeni on maalla. Tai ainakin kaupungin keskustan ulkopuolella.





Kaikkien vuosien haaveilun jälkeen unelma omasta talosta on vihdoinkin toteutumassa. Luonnollisesti tuo talo ei täytä kaikkia mahdollisia toiveita, mutta se on silti jo itsessään täyttynyt unelma. Tätä unelmoijaa vain hiukan jännittää ja pelottaakin millaiseksi tuo unelma osoittautuu käytännössä. Entä jos talon kunnossapitäminen on rankempaa kuin olen edes kuvitellut? Millaista on tehdä ensimmäiseksi aamulla lumitöitä? Ja haravointia olen inhonnut lapsuudesta saakka. Kaupungissa olen myös tottunut siihen, että kauppa on melkein vieressä ja se on auki lähes aina. Töihin ja keskustaan kävelee kymmenessä minuutissa ja bussilla päräyttää vähän kauemmaksikin alle puolessa tunnissa. Voiko olla mahdollista, että kaupunki on hemmotellut minut palveluillaan ja lyhyillä etäisyyksillään? Mitä jos muutto pienemmälle paikkakunnalle onkin kuin märkä rätti vasten urbanisoituneita kasvoja, siitä huolimatta, että asuin melko pienessä kylässä koko lapsuuteni?









Toisaalta voisin todeta tähän Samuli Putron sanoin "mitäpä jos sä pelkäät turhaan?" Viiden vuoden aikana kaupungissa olen selvittänyt ainakin sen, ettei tämä ole oikea paikka minulle. Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää haluani asua maalla (ihanne olisi keskellä peltoa ja metsää, tai niin ainakin luulen) ja olisivat onnessaan saadessaan elää kaupungin sykkeessä koko elämänsä. Minä en ole sellainen ihminen. Millainen sitten olen, se selviää varmaan tulevaisuudessa.




Missä sinun sydämesi on?

The Soffa


Edellisessä postauksessa vilahtikin jo tulevan sohvamme serkku, joten päätinpä esitellä tämän varsinaisen sohvamme, jonka olemme siis jo tilanneet. Kyseessä on beige 2,5-istuttava ultimaalinen köllimiskeidas ja olohuoneen keskipiste. Tämä yksilö oli sopivan selkeälinjainen, mutta kuitenkin pehmeän kutsuva ja sopii maalaistyyliin.

Sohva on ehdottomasti tärkein asia olohuoneessa ja sen on oltava sekä käytännöllinen että visuaalisesti miellyttävä. Kriteerit täyttävän sohvan ympärille lähdetään sitten rakentamaan muuta sisustusta.


Kuva Kodin1

Avaimia odotellessa



Ostin jo viime kuussa omaa kotia varten avaimenperän. Kyseinen kaunokainen löytyi Joutomaasta ja se on Belovedin tuotantoa. Avaimenperä on edellisessä elämässään ollut sievä lusikka ja tulevaisuudessa se saa tärkeän tehtävän kotiavaimen kantajana. Tätä ihanuutta tuli hipelöityä monen monta kertaa, kun omasta talosta vasta haaveiltiin.

Seikkailu alkaa

Lapsuudenkodin jälkeen olen asunut neljässä vuokra-asunnossa lähellä kaupungin keskustaa. Sijainti on ollut oleellinen opiskelujen ja töiden kannalta, mutta silti on sydämessä asunut koko ajan kaipuu maalle omaan rauhaan, jossa linnun laulun lisäksi kuulisi myös omat ajatuksensa. Pian voin heittää hyvästit asfalttiviidakolle, röökin katkuiselle rappukäytävälle ja keskiyöjameja suorittaville naapureille. Vihdoinkin olen muuttamassa ihan oikeaan kotiin ja mikä parasta, saan tehdä sen ihanan ihmisen kanssa.

Tästä blogista tulee päiväkirja, johon kirjaan uuteen kotiin muuton vaiheita ja sisustuksen etenemistä. Oman talon myötä myös kodin koko moninkertaistuu, joten allekirjoittanut pääsee viimeinkin toteuttamaan itseään ilman asuinneliöiden tuomia rajoitteita. Yksi huone on jopa varattu kokonaan harrastuksille ja tulen myös varmasti edelleen tuomaan joitakin tekeleitäni myyntiin asti. Oman pihan myötä saamme myös harjoitella puutarhan hoitoa, mistä voi itsessään tulla aika koomista puuhaa. Kumpikaan meistä kun ei mikään viherpeukalo ole.

Luvassa on taatusti hermoja raastavaa pakkaamista, sormien sotkemista multaan ja turhauttavia sisustuselementtien metsästämistä, mutta toivottavasti myös vapauden tunnetta ja ihania oivalluksia. 
Lopputuloksena saamme toivon mukaan paikan, jota kutsua Ihan Oikeaksi Kodiksi.

Tervetuloa mukaan Varpusen muuttopuuhiin! 

Make-over

Hups vaan! Villi Varpunen on nyt vihdoinkin uhkailemani remontin alla ja kaikki vanhat postaukset on nyt poistettu. Blogi tulee siis kokemaan totaalisen make-overin. Remontti on kuitenkin lukijoille oiva tilaisuus tehdä vielä viime hetken ostokset, sillä kaikki tuotteet ovat nyt alennuksessa. Ostoksille pääset klikkailemalla yläpalkin linkkejä. Tilauksia voi tehdä tuttuun tapaa sähköpostitse. Villi Varpusen Facebook-sivu jatkaa toimintaansa tavalliseen tapaan.

Minä jatkan siivoilua Villi Varpusessa ja suunnittelen uusia postauksia. Pysykäähän kuulolla ja nauttikaa aurinkoisista säistä!