Häävärejä

Kirjoittamisen lomassa on ihana hengähtää hetkeksi ja uppoutua hääunelmiin. Style Me Pretty -sivusto on oikea aarreaitta esteetikkomorsiamelle ja miksei kenen tahansa silmiään hellivälle nettisurffailijalle. Olemme jo aika pitkälti lyöneet lukkoon häidemme teemavärit ja näistä sivuston inspiraatiokollaaseista värimme ehkä voikin jo arvata.










Herkkää, muttei turhan karkkimaista. Niin kaunista.

Kuvat

Korurasia


Askarteluliikkeestä löytyi edullisesti puinen rasia lasikannella ja kahdeksalla lokerolla. Toimiva korurasia siis, kunhan pintaa vähän piristetään. Lähtökohta kun oli aika tylsä ja mitäänsanomaton.






Käytin rasiaan samaa Bloomin kookosmaalia kuin tuoliin, mutta tällä kertaa vedin maalia ainoastaan yhden kerroksen. Sävy jäi tällöin hillitymmäksi ja maali päästää jopa vähän puun väriä lävitseen.


Täällä korut ovat kauniissa järjestyksessä.

Juhlapaikkaa metsästämässä

Tupaantuliaisia ja kihlajaisia edeltävien viime hetken remontointien keskellä meitä stressaa nyt uusi asia. Missä ihmeessä tanssimme häitä ensi vuonna? Tilan varaamisella alkaa olla kiire, sillä parhaimmat ajankohdat ja suosituimmat paikat on varattu viimeisen puolen vuoden aikana. Muutamaan paikkaan on jo lähetetty tarjouspyyntöjä, mutta toistaiseksi eletään jännityksessä.

Toiveissamme on maalaishenkiset häät, joissa riittää tilaa tanssille ja esiintyjille. Ympäristön tulee olla viehättävä, sillä haluamme pitää vihkiseremonian ulkona juhlapaikan yhteydessä. Ihanteellisinta olisi, jos läheltä löytyi jokin vesielementti, oli se sitten luonnollinen tai rakennettu. Vinkkejä otetaan siis vastaan sopivista juhlapaikoista Turun lähettyviltä.



Kuva: Style Me Pretty

Kihlat


Tästä eteenpäin blogissa seurataan myös valmistautumista häihimme, joita juhlitaan kesällä 2012.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää.

Löydetty tanskalaisen linnan entisöinnin yhteydessä sakastin seinätiilten välistä - muurattu 1642.

Operaatio Askarteluhuone, osa 1

Alakertaa voi kenties hyvällä tahdolla sanoa jo lähes valmiiksi, joten on aika iskeä kynnet yläkerran kimppuun. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee tuleva askarteluhuone, jonka tämänhetkinen tila on aika kammottava. Edelliset asukkaat olivat toteuttaneet taiteellista näkemystään maalaamalla seinät vihreällä värillä, joka ei passaa meidän makuun, noh, yhtään mitenkään. Huone on muutenkin kuin sekava kokoelma remontin ylijäämätavaraa. Katto on tuttua puun sävyä, ikkunoiden puitteet eriväriset keskenään ja lattiamattoa löytyy peräti kahta eri laatua. Suomeksi siis: kaikki vaihtoon.



Seinät maalataan kahdella eri sävyllä. Läiskimme seinään ison lajitelman erilaisia Tikkurilan värisävyjä, joista valitsimme sopivaksi yhdistelmäksi sävyt Shantung ja Kamee.




Katto maalattiin kahteen kertaan aivan kuten alakerrankin katot ja tila muuttui heti hiukan raikkaammaksi. Lattiamattokin on jo tilattu. Seuraavaksi sitten seinien kimppuun.

Hetkiä: Puutarhayllätyksiä


Uudessa ympäristössä on kiva seurata luonnon muutoksia ja etenkin sen tarjoamia yllätyksiä. Tontillamme ei ole ainoatakaan kukkaistutusta, vaan edellisten omistajien jäljiltä kasvillisuus koostuu hyötykasveista (ja rikkaruohoista). Oli siis iloinen yllätys, kun tontin reunasta löytyi eräänä päivänä suloinen rykelmä kauniita liljoja. Näitä kaunottaria aukeaa päivittäin uusia ja yksi keittiön pöydälle vesilasiin nappaamani on säilynyt kauniina jo useita päiviä.


Toinen iloinen puutarhayllätys koskee vadelmia, joita saisi lähes päivittäin käydä poimimassa. Eilen sain poimittua tällaisen saaliin. Taidanpa joku päivä tehdä niistä jotain hyvää jälkkäriä. Tuotteliaat vadelmapensaat ovat mieluinen yllätys siitä syystä, että lapsuuden kotini pihamaan vadelmat tuottivat marjaa hyvin nihkeästi. Täällä taas pensaiden oksat suorastaan notkuvat punaisina.

Kissankäpälän kosketus

Seuraavaksi sarjassamme Varpunen tuunaa tutustutaan ihanaan vanhaan tuoliin, joka löytyi jo useasti mainitsemastani Pilipalipajan Pikkupuodista 9 eurolla. Hiomisen jälkeen tuoli sai ylleen uuden värin Bloomin ihanalle tuoksuvan kookosmaalin ansiosta. Valitsemamme maali kantoi suloisen värinsä lisäksi myös ihanaa nimeä, sillä vanhahtava vaalea roosa oli nimetty kissankäpäläksi sävyltään. Kuvista myös huomaa miten sävy poimii hyvin vaaleista tapeteistamme roosahtavan loisteen esiin.

Kookosmaali oli hyvin miellyttävä maalivaihtoehto, sillä se todellakin tuoksui, eikä haissut. Myös maalattuun tuoliin jäi kevyt kookoksen tuoksu. Kookosmaalin mattamainen pinta sopii mielestäni erityisen hyvin vanhojen huonekalujen ja esineiden käsittelyyn. Ajan kanssa selviää, miten maali lopulta kestää tuolin pinnalla.


Alla näkyy tuoli hiottuna ja osin jo maalattuna. Muistin onneksi viime hetkellä kaivaa kameran esiin ennen/jälkeen -kuvia varten. Kuvasta näkyy tuolin monet maalikerrokset, joista valkoinen oli ehkä kaunein, keltainen rumin ja ruskea sitkein hiomisen kannalta.


Uudesta maalikerroksesta huolimatta tuolissa säilyvät edelleen ajan ja käytön jäljet. Tietty rosoisuus vain lisää tuolin charmia ja on loistava pari hempeälle sävylle. Tuoli saa hetken kantaa korulipasta, kunnes eteisen peiliprojekti valmistuu ja saan sinne hyllyn korujani varten.

Hetkiä: Ilmeellä

Uudessa kodissamme on 1950-luvulla rakennetuille taloille tyypilliset jyrkähköt portaat, mikä on koiramme Pupen kannalta hieman hankalaa. Puppe on pieni ja kokoonsa nähden pitkäselkäinen koira, joten emme halua sen riekkuvan portaissa liikaa. Ikääkin vanhalle herralle kertyy tänä syksynä jo 10 vuotta, joten turhan raskaita jumppaliikkeitä ei pörriäistä laiteta tekemään.

Puppe on kuitenkin seurakoira, joten se haluaa ehdottomasti olla siellä missä kotiväkikin eli vahtimassa esimerkiksi saunomista tai gradun kirjoittelua yläkerrassa. Herra pomppiikin aika ketterästi rappuset ylös, mutta sitä on kielletty turvallisuussyistä tulemasta portaita yksin alas. Arvokas karvaturri saa nimittäin kuninkaallisen kohtelun ja kyydin alakertaan sylissä kantaen. Mutta antakaas olla, jos joku ei olekaan samantien Puppe kiikuttamassa alakertaan ja koiruus jää sinne hetkeksi yksin. Silloin vääntyy naama mitä murheellisimmalle rutulle ja kosteilla silmillä tuijotellaan ylätasanteelta syyttävästi: "Miks mut jätettiin tänne yksin?" 


Kattokaa nyt tota mussunaamaa. <3

P.S. Blogin kirjoittaja pahoittelee eläimen inhimillistämistä tekstissään. Mut kun se vaan on niin söpö hei. 

Wanhan ajan tunnelmaa eteiseen

Sisustus alkaa ainakin alakerrassa selkeytyä ja monet pikku projektit on saatu vihdoinkin valmiiksi. Tulen esittelemään näitä tuunauksia ja muita puuhia, kunhan saan valmiit tulokset kuvattua. Tässä kuitenkin yksi viikonlopun aikana valmistunut taatusti uniikki sisustuselementti.


Muuttaessamme taloon eteisesssä möllötti männynvärinen ruma vaatekaapinrotisko vaatteiden säilytystilana. Mokoma rotjake sai lähtöpassit aika vikkelään, sillä halusimme eteisestä tilavamman ja enemmän meidän näköisen. Oikeanlaista naulakkoa saimme etsiä turhautumiseen saakka, sillä tavallisten kalusteliikkeiden naulakot edustivat meidän visioihimme nähden ihan liikaa tätä päivää. 


Eräänä aurinkoisena torstaina päätimme tehdä täsmäiskun Littoisiin Pilipalipajan Pikkupuotiin, sillä muistelin nähneeni siellä kaikkien muiden aarteiden keskellä myös naulakkoja. Mikään naulakoista ei kuitenkaan säväyttänyt, mutta ihana puodinpitäjä tarjoutui auttamaan, kun mainitsin olevamme valmiita tekemään naulakon vaikka itse. Häneltä löytyi varastosta upeaa vanhaan lautaa, joka passasi visioomme täydellisesti.


Muutamalla koukulla, ruuveilla ja kiinnikkeillä saimme aivan loistavan naulakon, joka jaksaa ihastuttaa eteisessä joka kerta uudelleen. Tuo vanha lauta on kaikessa rosoisuudessaan vain niin upeaa.

Mekkoäänestys!

Remontoinnin ohella täytyy välillä puuhata jotain ihan muuta. Nelly tarjosi loistavan ajanvietteen mekkosuunnittelukisan muodossa. Tässä oma mekkoni, jota pääsee äänestämään alla olevasta linkistä. Suunnittelin mekon täysin subjektiivisesta näkökulmasta. Mekon tuli sopia malliltaan rennolle ja muodokkaalle tytölle vaikkapa juhliin. Ei siis liian antavia kaula-aukkoja ja tiukkoja malleja, jotka sallivat tuskin syömistä ja näyttävät parhaalta seisten vatsa tiukasti sisään vedettynä. Itse kun nautin asuista, joissa voi mennä ja tulla miten haluaa ilman pönötystä. Raikas sähkönsininen sai inspiraation viime aikojen ukkosista ja merivedestä.




Sitten vain äänestämään ja omaa designia tekemään!

Tunnelmapaloja uudesta kodista

Netti on jo toiminnassa, mutta kiirettä pitää edelleen ja osa sisustuksesta ja rempasta on kesken. Kuvienkin saaminen koneelle on ollut jotenkin ylitsepääsemättömän hankalaa kaiken kiireen keskellä... mukamas. Mutta nyt pieninä maistiaisina tunnelmapaloja uudesta kodistamme kuvien muodossa. 


Olohuoneessa muovit lattialla, ikkunankarmit irti, katto maalattu vasta kertaalleen. Totaalisesti kaikki siis kesken. Tapettien repiminen oli tunnetusti hermoja raastavaa ja aikaa vievää. Onneksi meidän molempien perheet riensivät apuun ja yhteisvoimin alakerta saatiin rempattua jälleen asuttavaksi juuri ennen muuttoa. Alla kuva juuri valmistuneesta tapetoinnista ja kasatusta sohvasta.




Kaikki sisäkatot talossa olivat ostettaessa puunväriset, mikä ei oikein miellyttänyt meidän silmäämme. Maalasimme valkoisella kuultomaalilla katot kahteen kertaan ja sävystä tuli loppujen lopuksi oikein kaunis ja valon kanssa leikittelevä. Kuvassa alla alkuperäinen väri ja yksi kerros kuultomaalia.



Meiltä löytyy nykyään myös hyötypuutarha, josta tällä viikolla kiskottiin ylös uutta perunaa. Oli muuten herkullista! 



Olen aika pitkälti lomaillut tällä viikolla (lue: kirjoittanut gradua, juossut remontti- ja sisustustarvikkeiden perässä ja laittanut kotia) ja pikku hiljaa tahti alkaa rauhoittua. Tuunausprojekteja ja remonttia tulen päivittämään jatkossa siis enemmän. Ehkä jossain vaiheessa elämään mahtuu taas jotain muutakin. Tähän asti talon ostaminen ja remonttiprosessi on ollut aika stressaavaa, mutta on tämä silti aika upeaa. Ei enää kerrostalokämppiä ja asfalttiviidakkoa, jonne en koskaan oikein asettunut! Nyt vaan odotellaan, että tästä kaikesta ehtisi vielä nauttia.