Myytävänä: Fuksiaa korville



Fuksia-panta
Hinta 15 e (sisältää postituskulut)

Myös Leijonapalmikko-panta etsii vielä omaa omistajaa.

Mistä tunnet sä hääpuvun?

Hääpuku on siis nyt ostettu, vaikka häihin on vielä melkein vuosi aikaa. Olin valmistautunut pitkiin tilausaikoihin, sillä joidenkin valmistajien pukuja saa odottaa jopa 6 kuukautta. Loppujen lopuksi se oikea puku löytyi kuitenkin liikkeestä valmiiksi, joten tilauksista ei tarvitse huolehtia. 

Sulhaseni on ilmoittanut, ettei halua nähdä pukua ennen vihkitilaisuutta, joten puku ei täällä blogissakaan tee ensi esiintymistään ennen häitä. Puvun etsiminen oli kuitenkin valaiseva kokemus, joten ajattelin jakaa muutamia vinkkejä ja ajatuksia heille, joiden puvunetsintäprosessi on vielä edessä päin. Pienen palan myös tulevasta puvustani tulen jakamaan nyt ja luultavasti myöhemminkin. Seuraavassa kuitenkin vinkkejä hääpuvun metsästykseen.


Aika

Hääpukua on hyvä lähteä etsimään ajan kanssa ja reilusti ennen häitä. Vuosi ei ole liian aikaisin tilausaikojen, sovitusten ja korjausompeluiden takia. Syksyllä saapuvat uudet mallistot, joten silloin valikoima on laajimmillaan. Toisaalta loppukesällä on monissa liikkeissä alennuksessa viimeiset puvut. Kun pukuliikkeitä sitten lähtee kiertämään, on kaikkein helpointa varata sovitusaika liikkeestä. Sovitukseen kuluu aikaa liikkeestä ja puvuista riippuen oman kokemukseni mukaan puolesta tunnista jopa kolmeen tuntiin. 


Liikkeet

Suosittelen lukemaan muiden morsiamien kokemuksia eri hääpukuliikkeistä esimerkiksi nettifoorumeilta. Hääpuku ei ole samanlainen vaatekappale kuin farkut, joten miellyttävä, kiireetön ja asiantunteva palvelu on iso osa hääpuvun hankintaa. Myyjä ei saa väkisin yrittää myydä mitä tahansa pukua, vaan oikean puvun löytäminen morsiamelle on kunnia-asia.

Itse kävin vain kolmessa liikkeessä, joista viimeinen ja ehdottomasti paras oli Turussa sijaitseva Fiancée. Voin suositella liikettä kaikille, vaikka Turku ei aivan lähipaikkakunta olisikaan. Jos kiertää minun tavoin ensin pari muuta liikettä ja astuu sitten Fiancéehen, ymmärtää kyllä hehkutukseni. Samanlaista lämmintä häätunnelmaa en kokenut missään muussa liikkeessä. Liikkeen omistaja on elementissään.

Fiancée on tilava, valoisa liike, jossa on suuri sovituskoppi ja jopa sohva makutuomareita varten. Suurien pukujen kanssa tilasta ei saisi olla liikkeessä pulaa. Monissa liikkeissä sovitusaika pyritään pitämään kurissa esimerkiksi nauhoittamalla pukujen kiinnitykset vähän sinne päin joka toisesta lenkistä. Fiancéessa aikaa ja vaivaa ei säästelty, vaan puku laitettiin istumaan päälleni mahdollisimman tarkasti. Hyvä myyjä osaa myös tulkita oikein vartalonmuotoa ja persoonaa, eikä pue morsianta pukuun, joka ei kerta kaikkiaan sovi hänen figuureilleen. Fiancéessa sai myös kuvata, mikä on iso plussa. Itse pällistelin kotona kuvia moneen otteeseen tehdessäni ratkaisua puvun suhteen.

Itse koin Fiancéen palvelun monimuotoisena ja elämää helpottavana. Saan säilyttää pukuani heillä häihini asti ilmaiseksi ja käydä sovittelemassa sitä niin paljon kuin haluan esimerkiksi korujen ja kenkien kanssa. Tämä helpottaa elämää paljon etenkin silloin, jos morsiammella on rajalliset säilytystilat tai kenties liian utelias sulhanen kotonaan. 

Kaikenlaiset muokkaukset pukuun onnistuvat myös, sillä korjausompeluiden lisäksi liikkeen ompelija voi toteuttaa muutoksia koristeiden lisäämisistä aina isoihin helmamuokkauksiin. Hyvän maun ja järjen rajoissa tottakai. Itsekin tulen hyödyntämään ompelijan taitoja saadakseni pukuuni persoonallisen säväyksen. Sovituksessa ei kannata kiinnittää liikaa huomiota pitkään helmaan tai liian suureen yläosaan. Tällaiset asiat ompelija korjaa aina.

Olin itse liikenteessä äitini, kaasoni sekä pienen kummipoikani kanssa ja meidät kaikki otettiin lämpimästi vastaan. Liikkeen omistaja kertoi puvuista sekä heidän toimintaperiaatteistaan yleisesti ennen kuin aloimme katsella pukuja läpi. Loppujen lopuksi kokeilin vain kahta pukua, joista toinen oli minun pukuni.


Mistä sen oikean tunnistaa?

Kaikki hokevat aina, että oman hääpukunsa kyllä tunnistaa heti, kun sen saa päälleen. Tämä aiheutti ainakin itselleni suuria paineita, sillä mikään ensin sovittamani puku ei aiheuttanut tunteita suuntaan tai toiseen. En alkanut vuodattaa krokotiilin kyyneleitä myöskään saadessani sen puvun ylleni, mutta jotain kuitenkin tapahtui. Olin ensin kokeillut todella kaunista pukua, jota makutuomaritkin ihastelivat, mutta jotenkin se ei vain tuntunut oikealta. Aloinkin kauhuissani miettiä, joudunko tyytymään pukuun, jossa oloni ei ole täydellinen. Pidin kuitenkin myyjän neuvon mielessäni. Jos puvussa häiritsee jokin, ei se silloin ole oikea puku.

Seuraava puku ei säväyttänyt henkarissa suuresti, mutta suostuin kokeilemaan. Avoin mieli on ehdottoman tärkeä ottaa mukaan sovituksiin, sillä myyjän mukaan hyvin usein morsian päätyy ostamaan puvun, joka ei vastaa alkuperäisiä toiveita tai on jopa juuri sellainen, jollaista luuli inhoavansa. Itselläni oli myös tietty ajatus puvusta ja sen mallista, mutta kappas, mieleni muuttui omassa puvussani. Sovitushuoneesta astuessani tunsin itseni luonnolliseksi ja tyytyväiseksi. Makutuomaritkin huomasivat kasvoilleni lävähtäneen hymyn. Muissa puvuissa oloni oli kuin patsaalla - seisoin jäykästi ja epäluonnollisesti. Oma pukuni passasi niin hyvin, että aloin vaistomaisesti liikkua ja pyörähdellä enemmän. Oikeassa puvussa unohtuivat oman vartalon virheet ja häiritsevät pienet asiat. Tunsin itseni kerrassaan kokonaisvaltaisen kauniiksi. Saattoipa hetkeksi jopa silmännurkka kostua. Jätin puvun päiväksi varaukseen ja palasin liikkeeseen seuraavana aamuna ilman seuruettani. Olin ehkä kiinnittänyt liikaa huomiota heidän reaktioihinsa ja nyt halusin vielä olla hetken yksin puku päällä ja ajatusteni kanssa. Ja pukuhan oli vielä upeampi kuin muistin! 

Ensimmäisessä sovituksessa huomasin myös aiemmin ihailemani koristeen toisessa puvussa ja päätimme soveltaa ideaa myös omaan pukuuni. Kyseistä Agnesin puvun lantiolle asettuvaa koristetta olen ihaillut aiemmin liikkeen ikkunan takaa ja aion toteuttaa sen itse ompelijan avulla. Pidän ajatuksesta, että puvussa on myös jotain itse tekemääni mukana. 

Alla oleva puku ei siis ole oma hääpukuni, vaan nappasin siitä ainoastaan koristeidean.




Räpsäisin vielä lähikuvan koristeesta, joka on värimaailmaltaankin meidän häihimme sopiva. Samantyylinen koriste tulee varmaankin vielä hiuksiini yllä olevan kuvan tapaan.



Puvun löytäminen poisti pienin osan häihin liittyvistä paineista ja nyt voinkin keskittyä muihin asioihin. Koristetta varten olen jo hankkinut materiaaleja ja voi olla, että näätte sen vielä valmiina ennen pukuun kiinnitystä. Alla vielä tiivistettynä oma muistilistani morsiamille.


Muistilista:


-Varaa tarpeeksi aikaa. Kiireessä ei ole mukava sovittaa elämäsi kenties tärkeitä pukua.
-Monissa liikkeissä kengät tulee ottaa pois pukujen valkoisten helmojen säästämiseksi.
-Ole avoin eri pukuvaihtoehdoille. Monet myyjät ovat taitavia työssään, joten kuuntele heitä.
-Muista hyvät alusvaatteet. Olkaimettomia pukuja kokeillessa ovat olkaimettomat rintaliivit mielestäni ehdottomat.
-Kaikissa liikkeissä ei saa ottaa valokuvia. Valokuvat olisivat kuitenkin tärkeitä etenkin silloin, jos mietit päätöstä yön yli.
-Ota mukaan sovitukseen sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat sinut hyvin ja ovat rehellisiä. Päätös on kuitenkin vain yksin sinun, joten muista kuunnella myös itseäsi.
-Puvut ovat muokattavissa, joten korjattavien pikku asioiden ei kannata antaa häiritä.
-Puvussa on oltava täydellinen ja hyvä olo. Jos puvussa häiritsee jokin rakenteellinen asia tai muu ei-korjattava piirre, on puku silloin väärä.
-Älä jahkaile liikaa. Jos puku on mielestäsi upea ja olosi on siinä mahtava, mitä muuta odotat? Pahimmassa tapauksessa joku vie puvun nenäsi alta, jos mietit liian monta päivää ratkaisuasi.
-Ja vielä viimeisenä: Muista nauttia!

Leijona vapaalla jalalla


Keltainen Leijonapalmikko-panta etsii vielä uutta kotia.

Hinta 15 euroa sisältäen postituskulut. MYYTY

Unelmat ovat kalliita

Kuvat ja linkit: Pinterest 

Olen toisella silmällä katsellut (no joo, myös kultasepänliikkeessä kokeillut) vihkisormusta kihlarinkulan pariksi. Valitettavasti kimallus vei kihlasormusta valittaessa mennessään ja nyt siihen passaavan vihkisormuksen löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Tarkkaselta löytyy kuitenkin upea yksikivinen kaunotar, joka sopi kihlasormuksen kaveriksi ihanasti. Ylemmässä kuvassa tuo sormus on kahden kihlasormukseni kaltaisen sormuksen välissä ja yhdistelmä on kerta kaikkiaan täydellinen. Tapani mukaan olen ihastunut nyt johonkin, joka menee täysin yli budjetin. Täytynee jatkaa etsimistä... Huokaus.

Seinällä


 Seiniemme täytteet ovat jääneet blogissa esittelemättä, vaikka taulut ovat olleet valmiit jo aikoja sitten. Tämä taulu löytyy makuuhuoneesta sängyn yläpuolelta. Maalasin sen akryylimaaleilla ja sain aikaan kivan kontrastin mattavärien ja hopean välille. En maalatessani säästele maaleja, vaan tässäkin maali itsessään muodostaa muotoja, kohoumia ja varjoja. Pieni kattokruunu jatkaa hauskasti hopean kimallusta.

Makuuhuone on sen verran pieni, ettemme halunneet sinne yöpöytiä. Sen sijaan taulun alle sahattiin kyyhkysensiniseksi maalattu lauta hyllyksi.



Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia. Ihana Absolutely white arpoo upeita palkintoja blogissaan. Käykää osallistumassa täällä! Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka. Käykäätten siis klikkailemassa itsellennekin virtuaaliset arpalipukkeet.

Ai niin... Ostin tänään itselleni hääpuvun. Kuvia ette siitä vielä saa, mutta taidan laitella aiheesta oma postauksen myöhemmin.

Varavaatetusta

Tänään blogi on kokenut pienimuotoisia muutoksia. Tiivistin yläpalkin sivuja niin, että myytävien tuotteiden kategorioita on kaksi - korut ja asusteet. Asusteiden puolelta löytyy tällä hetkellä pannat ja huovasta tehdyt rintakorut. Lisää kategorioita varmasti tulee, sillä olen suunnitellut muutamaa sisustukseen liittyvää projektia. Niistä kuitenkin myöhemmin.

Pääsen pian taas sovittelemaan hääpukuja ja olen hämmentävän usein unissani seikkaillut pukua etsimässä. Pukeutumisen ja erilaisten asun osien merkitys tuntuu vain kasvavan ja ajatukset harhautuvat niiden suuntaan monta kertaa päivässä. Tänäänkin olin kiljahtaa innostuksesta, kun näin koruliikkeen ikkunassa juuri oikeanlaisen kaulakorun kauniin hääpuvun pariksi. Vain hintalappu pitää meidät toistaiseksi erossa toisistamme.

Olen myös pohtinut miten aion pukeutua hääpäivänä, jos iskeekin kylmä syksyinen ilma. Häät ovat elokuussa, joten lämpötila voi huonolla tuurilla olla kovinkin alhainen. Lisäksi vihkitilaisuus tullaan pitämään ulkosalla, enkä halua väristä kylmästä sen aikana. Huiveista en välitä, joten aion hankkia sopivan boleron hääpuvun pariksi. Netistä löysin muutaman enemmän ja vähemmän houkuttelevan mallin.


Tämä bolero on kaunis hihansuita lukuunottamatta, mutta se ei ehkä aja tarkoitustaan käsivarsien lämmittäjänä. Olen melko varma, että kädet ovatkin ne ainoat ruumiinosat, jotka kylmästä saattavat kärsiä. Hääpuvussa on jo itsessään niin paljon kangasta, että se taatusti pitää vilun loitolla. Tässä bolerossa on myös ehkä jotain liikaa. Se sopisikin pariksi yksinkertaisen tyylikkäälle puvulle.

Seuraavissa boleroissa on kivempi malli, mutten ole varma onko se vähän turhan arkinen. Luultavasti tuunaisin boleroa vähän itse, jotta saisin siitä juhlavamman. Olen myös harkinnut mustaa boleroa, sillä se toisi mieleen hauskalla tavalla miesten smokin. Cross-dressingin henkeä? Toisaalta en ole varma haluanko hääpäivänä pukea mitään mustaa päälleni. Hassua, sillä normaalisti minulla on lähes päivittäin mustaa päällä.


Kuva                                                                                                            





Katiesiltä löysin mukavan näköisen boleron, jossa on puolipitkät hihat. Pidemmistä hihoista onkin enemmän hyötyä tarkoituksessaan. Tämän voisin jopa tilata, kunhan varsinaisen hääpuvun ulkonäkö selviää. 

Puikkoja, palmikoita ja pitsiä

Niinhän siinä käy, että se vie koko käden, kun antaa pikkusormen. Kun on kyse käsitöistä nimittäin.

En ole koskaan ollut erityisen innokas virkkaaja tai neuloja, mutta nyt hurahdin tosissani. Syytän tästä ilmaiseksi saamiani bambupuikkoja, joita halusin ensin vain kokeilla kylmien kelien varalle neulotun pannan muodossa. Nyt pantoja on jo muutama valmiina, pari odottaa koristelua ja yksi on vielä kesken. Talosta tuli muutamassa päivässä seonneen neulojan pantatehdas! Koska kaikkia pantoja en ehdi itse pitää ja niitä on niin hauska tehdä, laitan muutaman myös myyntiin saakka. Toiveita saa myös esittää.




Ruusunen (Myyty!)
Leijonapalmikko (Myyty!)
Hinta 15 euroa (sis. postituskulut)

Näihin kahteen väreiksi valikoitui söpö roosa (Edit: Novitan Isoveli) ja joka syksy uudelleen ihastuttava ainoa keltaisen väri, josta tykkään - leijonankeltainen tai sinapinkeltainen, miten kukin sitä sitten tykkää kutsua (Edit: Novitan Kelo). Keltainen panta sai palmikkokuvion koristeekseen, roosa panta taas pitsiä.


Tässä vielä oma kappaleeni, joka ei kylläkään ole myytävänä. Samanlainen panta on saatavana tilauksesta (eri koristeilla). Värikkäitä pantoja on hirmu hauska neuloa, mutta oma tyylini säilyy silti huomattavan mustavalkoisena. Häähumun myötä olen myös ollut viime aikoina tavattoman ihastunut valkoiseen väriin, pakko myöntää. Edit: Lankana käytetty Novitan Isoveljeä.


Nyt ei syksyä kohti viilenevät kelit enää pelota, kun on korvat nätisti lämpiminä!

Mitä tänään opimme hääpuvuista

Aivan kuten aavistelinkin, tänään ei sitä omaa pukua vielä löytynyt, mutta sen sijaan totesin olevani muutamassa asiassa oikeassa ja muutamassa aivan väärässä.


Figuureista ja malleista

Olin heti sitä mieltä, ettei tällaiselle perisuomalaiselle horisontaalisesti rajoittuneelle ja kurvikkaasti lahjakkaalle sovi madalletut vyötäröt. Ja voi, kuinka oikeassa olinkaan. Sen sijaan kauniit A-linjaiset puvut passaavat yleisesti ottaen melko täydellisesti. Jos vartalon reippaasti kapein kohta on vyötärö, kannattaa sitä myös korostaa.


Mittasuhteista

Kokeilin eräässä liikkeessä kaunista Agnesin pukua. Puku oli yksinkertaisen A-linjainen, olkaimeton ja ajaton. Ihastuin sen koristeluun ja erityisesti shamppanjan ja vanhan roosan sävyiseen vyötärön koristenauhaan. Hetken ajattelin, että tämä voisi nyt olla se



Kun tepastelin peilin eteen, oli mieli jo toinen. Puku oli erittäin kaunis... mutta minä en. Miten jokin niin kaunis voikin onnistua tuomaan esiin ne huonoimmat puolet itsestä? Kaunis vyötärönauha oli aivan liian leveä minulle, jolla selkää ja ylävartaloa ei muutenkaan ole kovin pitkälti. Vatsan kohdalle päättyvät koristelut vetivät huomion juuri leveimpään kohtaan - alavatsaan ja lantioon. Kaiken lisäksi rintamus  oli aivan liian matala ja paljasti vähän liikaa. Kaiken kaikkiaan tämä puku oli henkarissa kaikkein kaunein kokeilemistani, mutta päälläni oikea hirvitys. Enpä olisi ikinä uskonut. Jäänkin innolla odottamaan Agnesin uutta kokoelmaa. Jospa sieltä löytyisi jotain saman tyylistä, mutta paremmin minulle sopivaa.


Koristeluista

Luulin olevani ns. modern bride, joka ei kaipaa turhaa prinsessahössötystä. En muutenkaan elättele mielikuvia "prinsessapäivästä", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Koristeluidenkin suhteen kuvittelin olevani aika pelkistetty ja toivoin mielessäni puvulta moderneja leikkaukseen liittyviä ykstyiskohtia. Vaan kuinkas kävikään. Pitsit ja koristekivet alkoivatkin tuntua yllättävän houkuttelevilta, kun oli muutaman simppelimmän puvun kiskonut ylleen. Kerranhan sitä morsiamia ollaan?
Yhdestä asiasta sentään pidän kiinni. Niin sanottuja nostoja puvun helmassa minä inhoan. Ne saavat koko puvun näyttämään ihan 80-lukulaiselta muka-hienoilta verhoilta. Yhyy.


Kaunein mekko huoneessa

 Tänään on jännä päivä. Menen ensimmäistä kertaa sovittelemaan hääpukuja liikkeeseen, enkä ole ihan varma mitä pitäisi odottaa. Ainakaan en usko, että sopiva puku löytyy heti ensimmäisellä sovituskerralla. Mielestäni toiveeni puvun suhteen ovat kohtalaisen yksinkertaiset, mutta jostain syystä morsiuspukujen nettisurffailu on tuottanut kovin laihoja tuloksia. Alkuperäinen suunnitelma olikin, että tekisimme puvun äitini kanssa itse. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että säästymme paljolta vaivalta, stressiltä ja murheelta, jos yritä löytää puvun liikkeestä. Mekkojen ompelu kiinnosti kuitenkin sen verran, että tilasin Mary Adamsin The Party Dress Bookin, joka neuvoo miten ommellaan säväyttävin mekko koko huoneessa.




Kirjan takaa löytyy yksinkertaiset kaavat, joiden soveltamista myös kirjassa neuvotaan. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niitä. Vielä kun saisin itselleni sovitusnuken.


Kirja itsessään on täynnä kauniita kuvia upeista mekoista ja niiden yksityiskohdista. Erilaisille rypytyksille ja muille detaljeille on omistettu omat kappaleensa, jossa ohjastetaan kauniin lopputuloksen aikaan saamiseksi.




Kirjan on englanninkielinen, mutta selkeiden kuvien vuoksi se on myös mielestäni suhteellisen helppolukuinen. Mitään tajunnanräjäyttävää informaatiota se ei tarjonnut, mutta kuviensa kannalta se tarjoaa jo visuaalistakin nautintoa.

Niin ja huomenna olisi luvassa Villi Varpusen ensimmäisiä neuletöitä. Jännää!

Aamulla

 Eilisen sateen jälkeen aamu valkeni sumuisena. 


Vain yksinäinen kissa näkyi olevan aamuisella metsästysretkellään.



Eilinen oli ehkä sateinen ja tämä aamu sumuinen, mutta yksi asia vielä puuttui. Nimittäin syksyn tuoksu. Ja se saakin pysyä poissa vielä hetken aikaa.


En ole vielä antanut periksi syksylle, mutta yhdelle syksyiselle puuhalle (tai pakkomielteelle) kyllä. Olen napannut puikot käsiini ja suihkinut menemään kuin kaistapää pari viime päivää. Lopputulokset pääsevät pian esille.



P.S. Huomasin, että blogille on taas ilmestynyt pari uutta lukijaa. Ihanaa! Tervetuloa mukaan!

Kampaus

Vettä on tullut taivaalta jo useamman tunnin, eikä loppua näy, mutta ainakin voin liimautua tietokoneelle pällistelemään ideoita hääkampausta varten. Toiveet ovat aika selkeät. Haluan jotain rennon juhlavaa, laineikasta ja niskaan koottua. Minkäänlaista huntua en usko päähäni laittavani. En ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä, en varsinkaan kasvojen eteen vedettäviä. Ja tuskinpa sulhanen haluaa katsella morsianta, joka astelee alttaria kohti kuin mikäkin kummitus.






Vuosi aikaa kasvattaa hiuksia näihin kampauksiin. Tällä hetkellä hiusmalli on niskasta lyhyt polkkatukka eli pienoinen urakka on edessä.

Kuvat: Style Me Pretty

Operaatio Askarteluhuone, osa 3

 Pienoinen pintaremontti on nyt valmis askarteluhuoneessa ja unelmien huone on käyttökunnossa. Enää puuttuu osa kalusteista ja muutamia sisustuselementtejä muokkaamaan tilasta vielä vähän kodikkaamman ja luovuutta ruokkivan.




Erityisen ihastunut olen uuteen lattiamattoon, jonka kanssa ei selvitty kovinkaan helpolla. Ensin tilasimme maton, jota ei kuitenkaan tuotettu ja jouduimme palaamaan liikkeeseen valitsemaan uuden maton. Uuden lattiamaton toimitus viivästyi ja paniikki oli valmis, kun paketti toimitettiin meille vain muutamaa päivää ennen juhlia. Paketista kuoriutui nimittäin aivan väärä matto! Heitimme maton peräkärryyn ja mukava myyjä soitti toimittajalle varmistaakseen, että uusi matto toimitetaan meille varmasti heti seuraavana päivänä. Olin varautunut pahimpaan, mutta kas kummaa, oikea lattiamatto tosiaan saapui ajallaan ja se saatiin myös asennettua. Kaikki vaiva oli kyllä maton arvoista. Tykkään uudesta lattiasta ihan hurjasti.


Askarteluhuoneessa tulee ehdottomasti olla työvälineet helposti saatavilla. Äidiltä saatu naulakko toimii hienosti saksien järjestelijänä. Vanhat sakset saavat todennäköisesti luovuttaa paikkansa kuviosaksille ja siirtyvät vähän arvokkaampaan paikkaan.


Tyhjälle seinällä maalasin varpusen, joka vahtii askartelujani. Huoneeseen pitäisi saada vielä hankittua ainakin maalausteline ja sovitusnukke. Tilaa onneksi riittää.

Ja vielä muistutukseksi. Huoneen alkuperäinen tilanne oli siis tämä.



Ei enää uskoisi, että on samasta huoneesta kyse. Mitäs tykkäätte?

Matka

 Pienikin matka voi tuntua suurelta ponnistukselta, jos kantamuksia on liikaa.


Kauniita asioita ympärillään on silloin vaikeampi nähdä.




Itsensä tuntee kovin kovin pieneksi. 

Ja unelmat kaukaisiksi.




Miten vaikeaa niin yksinkertainen asia kuin pysähtyminen voikaan olla?

Ikkunan uusi elämä

Ensimmäiset viikot omassa kodissa olivat hämmentäviä monessakin mielessä, mutta yksi arkielämää hankaloittavimmista asioista oli se, ettei meillä ollut suurta peiliä eteisessä tai ylipäätään missään muuallakaan. Töihin tai ostoksille lähteminen oli aikamoista arpapeliä, sillä minulla ei ollut juuri mitään tietoa miltä asuni näytti kokonaisuutena. Pukeuduin siis lähes sokkona. Suurikokoinen peili eteisen lähettyville oli siis saatava.

Katselimme liian koristeellisia peilejä, liian kalliita peilejä, liian tylsiä peilejä ja liian valkoisia peilejä. Mikään ei oikein tuntunut omalta. Halusimme peilin olevan jotenkin erityinen, sillä se on kuitenkin eteisen jälkeen ensimmäinen asia, jonka vieras näkee. Onneksi muistin vanhat ikkunanpokat, jotka edelliset omistajat jättivät meille kuultuaan tuunausharrastuksestamme.


Pokat ovat ilmeisesti talomme alkuperäiset ja niissä roikkuu edelleen ihanat vanhat salvat. Valkoinen väri on jo aikojen saatossa päässyt kulahtamaan, mutta se luo vain tunnelmaa. Peilin kehyksiksi nämä olivat siis täydelliset kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta.

Poistimme varovasti vanhan lasin pokista ja hankimme lasiliikkeestä sopivan kokoisen peilin tilalle. Samalla pokat saivat hellävaraisen puhdistuksen. Homma oli hyvin yksinkertainen ja helppo.


Lopputuloksesta oli vaikea saada fiksua kuvaa peilin heijastuksien takia, mutta idea lienee selvä. Peili sai alleen vielä hyllyn, jossa voi säilyttää vaikka koruja. Kokonaisuus on mielestäni ihana ja se raikastaa eteistä selvästi. Paras yksityiskohta taitaakin olla se, että peili kuuluu talon alkuperäiskalustoon, vaikkakin nyt uudessa muodossa.



Aina ei pidä lähteä merta edemmäs kalaan, eikös se niin mennyt? ;)


Operaatio Askarteluhuone, osa 2


Askarteluhuone valmistui viime tingassa eilisiä tupaantuliaisia varten, mutta tässä vielä iltavalaistuksessa kuvattua todistusaineistoa välietapista ennen varsinaista lopputulosta. Huoneen seiniin valikoituivat Tikkurilan sävyt Kamee ja Shangtung.  Lähes valkoista Kameeta käytettiin seiniin ja savunsävyistä Shantungia tolppiin ja väliseiniin.

Värivalinnat olivat mielestäni onnistuneet, sillä ne raikastivat huonetta jo itsessään ja toivat rauhallisen fiiliksen levottoman vihreän tilalle. Kattojen maalaamiseen olenkin jo kyllästynyt, mutta seinien maalaus oli hauskaa ja sitä oli myös kiva tehdä yhdessä kiireestä huolimatta.

Valmiista huoneesta laitan kuvia, kunhan ehdin niitä räpsiä. Nyt otetaan vaihteeksi rennosti.

The Date


Kädet ovat maalissa ja kiirettä riittää, mutta yksi asia jaksaa nostaa suupielet korviin. Löysimme upean juhlapaikan, jossa häitämme vietetään sitten ensi kesänä. Tuntui uskomattomalta kirjoittaa kalenteriin tuo päivä. Toivottavasti häiden suunnittelu piristää läpi pimeän talven, sillä muutoin suuren päivän odotuksesta tulee todella pitkä.

Mieltä lämmittävät myös uudet lukijat. Tervetuloa kaikille!

Kuvan kauniista portaista napsaisin Billnäsin reissulla.