Suomen romanttisin mies

Samuli Putro on mielestäni ehdottomasti Suomen parhaimpia miespuolisia sanoittajia. Hänen lyriikoissaan elää suomalainen mies kaikkein herkimmillään ja rehellisimmillään, ihmisenä. Miehen ei tarvitse olla äijä ollakseen Mies ja joskus on ihan ookoo olla vähän rikki, raihnainen ja rakastunut. Sitäkin useammin itseironia löytää lauluista paikkansa.

Otimme syksyllä miehen kanssa vähän aikaa itsellemme ja toisillemme ja menimme Putron keikalle Turun Klubille. Keikka oli hyvin intiimi, rempseä ja biisit hiipivät sieluun asti. Voin lämpimästi suositella.

Tässä muutamia suosikkejani Putron tuotannosta. (Ja nyt ei edes mennä Zen Cafén puolelle tai postauksesta tulisi kilometrien mittainen.)




"Päätin, että kosin illalla kuvan naista polvet matolla. 
Lausemuodon tarkkaan harkitsin, suljin silmät ja hymyilin." 


Yksi suosikeistani on ehdottomasti tämä kappale. Suurimman merkityksen se saa, kun omien murheiden keskellä toinen ottaa kädestä kiinni ja laittaa tämän soimaan. Siinä on kyyneleet silmissä yhdellä jos toisella.


"Tiedäthän että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.
Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.
Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.
Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella, 
yksinoikeudella."




P.S. Hääbloggaajat voivat edelleen ilmoittaa bloginsa Projektina häät -sivuston blogilistaan! Kurkkaa edellinen postaus!

Uusia tuulia - Ja kutsuhuuto hääbloggaajille!


Kiitos kaikille Projektina häät -sivustoa kommentoineille! Jokainen viesti lämmitti sydäntä ja kasvatti omaa innostustani. Tänään sain viimeisetkin opiskeluhommat purkkiin ja  nyt voin enää odotella gradua tarkistuksesta. On siis aika kääntää katseet ihan uusiin haasteisiin ja Projektina häät tulee ehdottomasti olemaan yksi niistä. Paksu ideavihkoni on jo täynnä erilaisia ideoita, joita en malttaisi olla jakamatta teidän ihanien lukijoiden kanssa. Harkitsen myös hääblogilistan liittämistä nettisivuilleni, jotta häitään suunnittelevat löytäisivät paremmin toisensa ja pääsisivät jakamaan suuren päivän suunnittelun iloja ja murheita.

Laittakaahan kaikki halukkaat hääbloggaajat siis kommenttiboksiin viestiä, jos haluatte bloginne listalle mukaan!

Uudet nettisivut DIY-häihin!


Omien häiden suunnittelu on ollut kaltaiselleni organisointia, haaveilua ja käsin tekemistä rakastavalle ihmiselle hurjan antoisaa puuhaa. Hyvin pian kuitenkin tajusin päässäni olevan enemmän ideoita kuin meidän häissämme olisi mahdollista käyttää ja muiden hääblogien lueskelun myötä mielenkiinto myös muiden parien persoonallisiin häihin heräsi. Mikä olisikaan ihanampaa kuin suunnitella mitä värikkäämpiä tapoja juhlistaa rakkautta? Tämä blogi tuntui liian pieneltä paikalta tällaiselle projektille ja niinpä aloin haaveilla nettisivuista, jotka tarjoaisivat paitsi apua häiden järjestämiseen myös ohjeita erilaisten yksityiskohtien toteuttamiseen tutoriaalien muodossa. Tässä se siis nyt tulee: Projektina häät -nettisivusto!

Sivusto on vasta alkutaipaleellaan ja se kasvaa toivon mukaan jatkuvasti. Etusivun blogia on tarkoitus päivittää muutaman kerran viikossa ja toiveita sisällön suhteen otetaan mieluusti vastaan. Tarkoitus on myös tulevaisuudessa etsiä sopivia yhteistyökumppaneita, jotka voivat tarjota hääparille apua unelmien hääpäivän toteuttamisessa.

Villi Varpunen jää ennalleen ja täällä turisen myös omista häistäni enemmän. Uuden nettisivuston onkin tarkoitus palvella lukijoita, kun taas tämä blogi toimii omana höpötysnurkkanani.

Tervetuloa siis tutkimaan uutta nettisivustoa! Kommentteja ja toiveita otetaan vastaan sekä täällä että Projektina häät -sivuston puolella. 

Valmistautumista myyjäisiin

En tiedä miten onnistun siinä, mutta jotenkin minulla on aina monta rautaa tulessa ja jatkuvasti suunnittelen jotain uutta. Tänään on myös aika paljastaa mitä olen niin hurjasti viime viikot puuhaillut. Käykäähän siis uudelleen kurkkimassa blogia iltapäivällä. Nyt kuitenkin kuvasatoa viime päivien myyjäisaikaansaannoksista. Joukosta löytyy niin joulukoristeita ja pientä kivaa kuin potentiaalisia lahjoja pukinkonttiin.











Myös kaikki tällä hetkellä myytävänä olevat neulepannat löytyvät myyjäisistä. Toivon mukaan ehdin neulomaan muutaman uudenkin sunnuntaiksi.



Joulumyyjäiset 4.12. klo 11-16 Turun VPK:n talolla. 

Jouluromantiikkaa kotisohvalta

Oikeanlainen joulutunnelma ei tule ilman tiettyjä romanttisia elokuvia. Nämä samat elokuvat on katsottava joka vuosi uudelleen joulukonvehtien kera lämpimän peiton alta tai oman rakkaan kainalosta. Hyvä mieli tulee joka kerta.

Romanttisten joululeffojen ehdoton ykkönen on  Love Actually - Rakkautta vain, joka on varsinainen tähtinäyttelijöiden ilotulitus. Muiden muassa Liam Neeson, Emma Thompson ja Colin Firth tekevät loistavat roolisuoritukset. Mainitsemisen arvoinen on tietysti myös Hugh Grantin tanssikohtaus.



Kakkos- ja kolmossijat jakavat Bridget Jones -leffat, jotka nyt vain ansaitsevat paikkansa jokaisena vuonna joulun alla. Leffoissa loistaa Zellwegerin ohella jälleen mr. Darcy aka Colin Firth ja niinpä näiden pätkien jatkoksi voi iloisesti katsastaa vuoden 1995 minisarjan Ylpeys ja ennakkoluulo. Kovin jouluinen tuo rakkauden maratooni ei ehkä enää ole, mutta mitäpä siitä, kun romantiikkaa ja upeita näyttelijäsuorituksia riittää.

Lisäbonuksena voi katsastaa vielä The Holidayn, joka on hyvää matkaa nousemassa jouluromanssien klassikoihin.

Millaisia leffoja muut katselevat joulun aikaan?

Viikonlopun hääinspiraatiokuvat


Style Me Pretty tarjoili jälleen kauniit häät, joiden yksityiskohtia voisin useammankin napata meille. Kukissa on parhaimmillaan täydellinen vanhan roosan sävy yhdistettynä kauniiseen harmahtavaan vanhaan puuhun ja vanhoihin lasimaljakoihin. Meillä on edelleen pöytien kukka-asetelmasuunnitelmat täysin auki ja potentiaaliset ideat ovat hyvinkin erilaisia. Yksi lemppareista on kuitenkin juuri vanhat lasipurkit maljakkoina. Ei liian fiiniä ja sopiva vastakohta esimerkiksi ruusujen klassiselle kauneudelle.


Jopa näiden häiden kakku kelpaisi meille mieluusti. 


Kauniiden kuvien merkeissä rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Entäs kakku?

Yksi häihin liittyvä asia, jolle olemme antaneet hyvin vähän ajatusta on hääkakku. Sellainen tulee, mutta minkä näköinen ja makuinen? Sulhanen ilmoitti, että kakun täytyy olla malliltaan pyöreä ja minä taas en halua kakkuja erillisille telineille, vaan amerikkalaiseen tyyliin yhtenä isona kakkuna. Mistä sitten lähdettäisiin liikkeelle? No esteetikkona tietysti ulkonäöstä!


Yllä olevien kakkujen pinta on ihana rouhea ja rosoinen, mutta en ole aivan varma mistä pinta on tehty. Viisaammat valistakaa. Marsipaania en ainakaan kakkuumme halua ja siltä pinta kuitenkin huolestuttavasti näyttää. Toinen upea piirre näissä kakuissa on liukuvärjäys, joka toimii mielestäni mahtavasti.

Alla olevassa kuvassa on upea pinta tehty ilmeisesti kermavaahdolla. (Huomatkaa, kuinka asiantuntevasti osaan kakkukäsitteistön... huoh.) Tästä tykkään siis myös. Haluaisin kakkuun myös koristeeksi muutaman elävän kukan. Turhat rimpsut, nauhat ja muut pintakoristeet voisivat siis jäädä pois. Kukat myös käyvät mielestäni hyvin yhteen kakun rosoisen pinnan kanssa. Rouhea ulkonäkö on onneksi meidän molempien mieleen.


Ja jos ei osaa päättää, voi aina ratkaista asian 2 in 1 -kompromissilla. Sulhanen tykkäsi ainakin tästä.



Jotta kakkua pääsisi suunnittelemaan, olisi tietysti hyvä tietää kuka sen tekee. Harmaat aivosoluni alkoivat hyrrätä hullun lailla, kun yritin miettiä kuuluiko kakku juhlapaikan cateringin tarjoiluun. Me emme nimittäin halua tyytyä tällä kertaa kotoiseen mansikkakakkuun (vaikka niin hyviä ovatkin), joten toivottavasti kakun saa tilata muualtakin, jos catering-palvelun omat tuotokset eivät nappaa. Täytynee selvitellä asiaa. Vinkkejä Turun seudulla toimivien hyvien kakkumaakareiden suhteen otetaan ilolla vastaan!

Ja arvatkaapa muuten alkoiko nyt tehdä mieli kakkua!

Kangaskranssi {Tutoriaali}

Minulta pyydettiin ohjetta tämän postauksen pellavakranssin tekoon ja tässä ne nyt tulevat. Tutoriaalissa tekemäni kranssi on minikokoa pellavakranssiin verrattuna ja kangaskin on eri, joten muokatkaa yksityiskohtia sen mukaan missä koossa kranssia teette. Ohjeista löytyy yksityiskohtaisemmat neuvot. Aloitetaanpa siis!


1. Kranssiin tarvitset revittävää kangasta sekä rautalankaa. Paras on mielestäni pellava, mutta puuvillainenkin kangas käy, kuten tässä tutoriaalissa käytetty jouluinen ruutukangas. Pieneen kranssiin sopii esimerkiksi askartelukaupasta löytyvä rautalanka, mutta isoon kranssiin se on liian heikkoa ja kranssista tulee löysä. Isossa kranssissa voikin käyttää esimerkiksi rautalangasta tehtyä vanhaa henkaria.

2. Revi kankaasta pitkiä suikaleita. Repimällä kranssiin saa elävyyttä ja rouheutta. Saksilla on helppo tehdä aloitus revittävään kohtaan. Pieneen kranssiin suikaleen leveys voi olla 6-7 cm, isoon kranssiin yli 10 cm riippuen siitä, kuinka muhkean kranssin haluaa. Huom. Kangasta kuluu siis aika paljon. 



3. Pujottele kangassuikaleet rautalankaan kuvan mukaisesti. Pyri jättämään taitellessasi suurin piirtein saman verran kangasta rautalangan molemmille puolille. 



4. Solmi rautalangan päät tiiviisti, kun kangas on pujoteltu ja kranssi on mielestäsi tarpeeksi muhkea. Älä kitsastele kankaan käytössä, sillä vähäinen kangasmäärä aiheuttaa kankaan valumisen kranssin alaosaan, jolloin yläosa jää tyhjäksi.



5. Kranssin voi koristella tietysti oman mielensä mukaan. Tämä kranssi sai kaksi kulkusta koristeekseen. Älä unohda myöskään kiinnitysnarua. 



6. Levittele valmiin kranssin kangasta rennommaksi. Kranssi näyttää hassulta, jos kangassuikaleiden suunnan erottaa selkeästi. Liiat langat voit myös leikata pois, mutta älä silottele kranssia liikaa. Tämän koristeen on tarkoituskin olla vähän rempseä.

Sitten vain kranssi oveen!

Karvaisia potretteja

 Uusista asukeista pyydeltiin lisää kuvia, joten tässä tulee. Kuvat eivät ehkä ole sieltä idyllisimmästä päästä, mutta tässä kohtaa mennään vielä kotiutuvien ja vähän ujojen marsujen mukaan. Ignooratkaa siis ympäristö ja tassujen liukastelua estävä tyylikäs pyyhe.



Nupun tukka sai niin kovasti kehuja, että oli pakko esitellä myös Maken huimaa turkkia. Se taipuu vaikka nutturalle. (En usko, että Make kauheasti arvosti tätä pilaa.) Alla kuva Makesta turkki harjattuna kaikessa komeudessaan. Turkki on harjatessa uskomattoman pehmeää, eikä takkuja ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä tietää tietysti sitä, että turkki on harjattava useamman kerran viikossa.


Make on muutenkin loisto tyyppi. Se tulee jo mielellään syliin ja rapiseva ruokapussi saa aikaan valtaisat pulputtelut. Nuppu on vähän herkkis, eikä viihtynyt kuvattavana kovin kauaa. Etutukka on tytöllä upea, mutta muuten turkki ei ole ihan niin tuuhea kuin soisin sen olevan. Aloitammekin siis turkinkasvatusprojektin pikimmiten.


Vielä kun saisin videoitua teille marsujen höpöttelyä, kun ne rupattelevat keskenään. Mistäköhän mahtavat jutella?

Pellavakranssi


Nyt on vasta marraskuun loppupuoli, mutta päätinpä silti, että kranssin saa laittaa jo oveen, kun luntakaan ei vielä ole maassa joulutunnelmaa luomassa. Tein kranssin revitystä pellavakankaasta ja laitoin koristeeksi roikkumaan narusta hopeanvärisiä helmiä. Lopputulos on pehmeä ja maalaismainen. 


Eteisessä odottaa pahvilaatikollinen joulukoristeita. Milloinkohan niitä uskaltaa alkaa käyttää?

P.S. Vielä hetki ja voin paljastaa jo muutamaan kertaan mainostamani salaisuuden...

Esittelyssä karvavauvat

Kauhistunut Nuppu ja komea tukka 

Me emme ole vauvaihmisiä. Sen sijaan olemme lähes poikkeuksetta karvavauvaihmisiä, jotka autolla ajaessaankin lässyttävät jokaiselle koiralle ja hevoselle näköpiirissä. Lauantaina teimme tavallista kierrosta ostoskeskuksessa, kun sulho kiskoi minut jälleen kerran eläinliikkeeseen. Marsujen hankinnasta oli päätetty jo taloon muutettaessa, sillä lapsena minulla oli marsuja ja ihastuin niiden sosiaaliseen luonteeseen. Häkkikin oli uuteen taloon hankittu valmiiksi, mutta asukkaiden valinta jätettiin tuolloin opiskelukiireitteni vuoksi parempaan ajankohtaan. Kuinkas ollakaan, liikkeestä löytyi marsupariskunta, joka koostui kahdesta maailman karvaisimmasta karvamopista nimeltään Nuppu ja Make. Pohdimme asiaa yön yli ja etsimme tietoa pitkäkarvaisten marsujen turkinhoidosta. Seuraavana päivänä teimme uuden visiitin liikkeeseen ja saimme tutustua pörriäisiin paremmin. Marsut varattiin meille.

Eilen meille saapui kaksi hiukan hämmentynyttä karvakerää. Molemmat kuitenkin söivät hyvin jo ensimmäisenä iltana ja tänään ollaan jo hiukan sylitelty. Make on selkeästi hieman rohkeampi ja ihmisrakkaampi. Herkkuja osataan jo kerjätä. Nuppu ujostelee vielä ja kuvastakin näkee, että neiti oli hieman sylittelystä jännittynyt. Keskenään marsut tulevat mainiosti toimeen ja pulputtelevat toisilleen marsumaiseen tapaan vähän väliä.

Löllykkä Make

Nuppu ja Make ovat molemmat pitkäkarvaisia marsuja. Nuppu on peruaani ja Make alpakka. Käytännössä näiden kahden marsun väritys on lähes sama, mutta Nupun turkki on pitkä ja suora, kun taas Maken on kiharampi ja pehmeämpi. Pitkäkarvaisten marsujen turkit kasvavat ihmisten hiusten tavoin koko eliniän ja parhaimmillaan turkki ulottuu huikeisiin mittoihin. Tämä kuitenkin vaatii erityisen tarkkaa turkinhoitoa, joten tavallisten lemmikkimarsujen pitkät turkit pidetään hieman lyhyempinä käytännön syistä. Myös Nupun ja Maken turkit on siis leikattu.

Nuppu ja Make tulevat varmasti seikkailemaan blogissa jatkossakin. 

Myytävänä - Neulepanta Neitoperho


Neulepanta Neitoperho
Hinta 15 e (sis. postituskulut)
Lankana Novitan Noki, palmikkoneule


Tämä panta ehti olla puolivalmiina parisen viikkoa, kunnes sain sen viimeinkin viimeisteltyä. Koristeekseen ihanan rouhea lanka sai herkän perhosen. 

Kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat neulepannat löydät täältä sekä 4.12. Turun VPK:n talon myyjäisistä.

Erilaista sormusmainontaa


Tämä mainos ei ehkä ole sieltä romanttisimmasta päästä, mutta omalla tavallaan arkisen hauska.  En kyllä noin yleisesti välitä stereotypiasta, jonka mukaan miehet ovat haluttomia menemään naimisiin, mutta jospa tämä katsotaan maanantain kunniaksi sormien lävitse. Omat silmät myös vähän huijasivat ja aluksi katsoin, että nainen heiluttelee keskisormea. Hups, ei sittenkään.

Nyt siirryn tarkistamaan mitä uusille perheenjäsenillemme kuuluu, sillä meille on tänään muuttanut kaksi marsua. He pääsevät esittelyyn, kunhan ovat kunnolla kotiutuneet.

Entä jos sataa?


Suomen kesä on arvaamaton ja jos valitsee vielä hääpäivän elokuussa sekä ulkona pidettävän vihkitilaisuuden, on syytä hyväksyä sateen mahdollisuus ja pohtia tarkkaan miten järjestelyt suoritetaan, jos kuokkavieraaksi saapuu isompi tai pienempi myrsky. Meidän kohdallamme tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikelle täytyy tehdä suunnitelma B. Sade vaikuttaa vihkitilaisuuteen ja sitä kautta esimerkiksi äänentoistoon ja koristeluihin. Uusiksi menevät myös alkumaljat, yhteiskuvat, photo booth, bändi ja häävalssi, joiden olisi tarkoitus olla ulkona. Etukäteen on kuitenkin vaikea tietää sataako vai paistaako, joten on vain parempi varautua kaikkeen ja toivoa parasta. En halua antaa säälle sellaista roolia hääpäivänä, että antaisin sen pilata koko juhlan. Niinpä ajattelin, että mahdolliseen sateeseen voi varautua myös hauskasti. 

Jotain sinistä?

Suuret sateenvarjot ovat tietysti tarpeen, mutta miksei myös kumisaappaat. Tretornilta ja Ilse Jacobsenilta löytyivät söpöt ehdokkaat morsiamen jalkaan. Voivatko hääkengät enää tämän käytännöllisemmät olla? Näiden kanssa ei tulisi surku, vaikka hääpäivänä käyttämättä jäisivät, sillä juuri sitä toivonkin. Käyttöön saappaat pääsisivät taatusti häiden jälkeenkin. Saappaiden hankkiminen olisi myös ehkä pieni manaus sadetta vastaan. Tiedättehän miten sade yllättää aina silloin, kun sateenvarjo unohtui kotiin ja jos sen taas muistaa ottaa mukaan, ei taivaalta putoa pisaraakaan? 



Miten muut varautuvat tai jättävät varautumatta sateeseen hääpäivänä?

Villi Varpunen joulumyyjäisissä Turun VPK:n talolla


Sinne kaikki siis! Laittelen ennen myyjäisiä vähän maistiaisia siitä mitä on luvassa omalla myyntipöydälläni. Lisää myyjäisistä voit lukea täältä.

Kenkien uudet vaatteet


Löysin loistavan tuunausohjeen, joka oli ehdottomasti jaettava teidän kanssanne. Tämän linkin takaa löytyy Love Maeganin ohjeet korkkareiden päällystämiseen kankaalla. Kenkien tuunaaminen on hauskaa puuhaa ja pidentää kenkien käyttöikää, joten tämä ohje pääsee varmasti testaukseen, kun sopiva kenkäpari ilmaantuu. DIY-morsiammellekin tämä on hyvä idea toteuttaa hääkengät. Kirppiksiltä löytyy melko helposti edullisia korkkareita, jotka voi päällystää juuri omaan tyyliin sopivalla kankaalla. Budjetti kiittää, eikä taatusti tule toisia samanlaisia vastaan!

Klassikkokuulia


Joulua laitellaan askel kerrallaan. Tänään ostettiin ensimmäiset joulumakeiset, kulhollinen Vihreitä kuulia. Esillepano on melko riskialtis, sillä mukavia tuloksia tuottanut ruokavalio saattaa vesittyä näiden läsnäolon myötä. Täytyy siis yrittää hillitä itsensä vihreiden namujen kanssa. Vihreät kuulat ovat kuitenkin niin kauniita karkkeja, että ne laittaa mieluusti esille. Muistuttavathan ne oikeastaan joulukuusenpalloja. Syötäviä sellaisia.

Vihreät kuulat ovat ehdottomasti yksi joulun klassikoista. Itse olen pitänyt Vihreitä kuulia yhtenä lempimakeisistani lapsuuudesta saakka, mutta kaikille eivät nämä pallurat maistu. Toiset niitä jopa vihaavat. Jokaisella on myös oma tapansa syödä kuulia. Ja se oma tapa on tietysti jokaiselle se ainoa oikea. Vähän sama homma kuin Domino-keksien kanssa.


Kuinka moni muu on jo sortunut joulumakeisiin?

Yksi kappale elämässä


Palautin tänään graduni. 

Olo on iloinen, väsynyt ja vähän onttokin. 
(Ja ehkä hiukan pelokas. Kai se menee läpi?)

-9!

Tämä on varmaan ensimmäinen kerta, kun muistan toteuttaa hääparien lähtölaskentaa blogissani. Tänään siis yhdeksän kuukautta jäljellä tahtomiseen! En tiedän onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti. 



Yllä jälleen yksi inspiraatiokuva hääpotretteihin. Aivan ihana!

... *köh köh*



Käytän nyt häikäilemättä hyväkseni blogini ilmaisullisia mahdollisuuksia, koska nyt on käynyt sillä tavalla, että tästä neidosta ei kuulu juuri pihauksia ja satunnaisia rääkäisyjä parempia ääniä. Gradun viimeistely otti vissiin niin koville, että äänikin lähti lomalle. Olen siis hiukan kipeä ja sitäkin mykempi. Viestin siis tällä hetkellä lähinnä paperin ja kynän tai erilaisten raajojen heiluttelujen sekä ilmeilyjen avulla. Yksi sormien napsautus tarkoittaa "kyllä", kaksi "ei". Alkukantaista, mutta toimivaa.

Raskainta päivässäni taisi olla se, etten saanut tai voinut tehdä juuri mitään muuta kuin maata sohvalla. Kamalinta oli yrittää tiivistää miehelle päivällä tylsyyksissäni katsoma järkyttävä Häähullut -jakso. Kuka kumma pummaa ex-mieheltään rahaa häitään varten ja hankkii sitten aseen ex-kihlattunsa vuoksi? Älkääkä nyt parjatko tuon sarjan katsomisesta. En voinut musiikkiakaan koko pitkän päivän aikana kuunnella, koska sitten olisi pitänyt saada laulaa mukana. 

Mitä ihmettä teen huomenna? Lisää bridezilloja!?

Ja tervetuloa jälleen uusille lukijoille! Kommentit ja uudet lukijat piristävät kummasti. :)

Hääpukuni - Mitä se ei ainakaan ole

Minulta on useaan otteeseen kysytty hääpuvustani ja pyydetty näyttämään siitä kuvia tai edes yksityiskohtia. Itse en ole kovin hysteerinen tämän puvun paljastamisen suhteen, mutta kuten moni lukija tietää, sulhanen on vaatinut pitämään sen salaisuutena hänelle. Kukaan ei kuitenkaan estä minua kertomasta millainen pukuni ei ainakaan ole, joten tässä tulevat hääpuvut joita minun päälläni ei varmaankaan koskaan voitaisi nähdä. 


Pitsi
Pitsi on mielestäni todella kaunista, herkkää ja romanttista kangasmateriaalia. Vielä tänä vuonna kuvittelin unelmanpuvussani olevan pitsiä, vaikka kokopitsisestä puvusta en ole missään vaiheessa haaveillut. En kuitenkaan ole ilmeisesti alkuunkaan pitsimorsian, joten se siitä. Yllä olevassa kuvassa on todella kaunis leikkaus selässä ja se sopiikin mielestäni hoikille pitkäselkäisille morsiamille.



Leveä helma
Suurihelmaiset niin sanotut ball gown -puvut eivät ole meikäläisen alle 160-senttistä vartta varten. Minä yksinkertaisesti hukun niihin ja liikun vaivalloisesti kuin Muumimamma. Siinä saa unohtaa arvokkaan ja siron morsiamen, kun minä jyrään jättipuvussa. 




Lyhyt helma/Hihat
Yllä oleva puku on hurjan sievä pirtsakan morsiamen puku, mutta vaatisi korkeat korot ja upeat sääret. (Se pituus!) Sitä paitsi pitkä helma piilottaa mukavasti sekä päivän aikana kengistä vapautetut jalat että virheaskeleet häävalssissa. Niin ja kai minä vähän perinteinen olen tässä asiassa. Hihojakaan ei tule, sillä uskoisin silloin näyttäväni turhan raskaalta yläosastani.



Merenneitomalli
Juu ei. Efektinä Muumimamma, jonka jalat on liimattu yhteen. Minulla ei vain ole merenneitopukuun vaadittavaa olemusta. Lähipiirini kutsuu minua toisinaan kuvaavasti "sättäräksi" ja se ei takuulla ole mitään sellaista, jonka voisi näyttävästi sujauttaa merenneitopuvun sisään. Erityisesti rapakon toisella puolella ja nyt myös täällä Suomessa merenneitomalli sekä niin sanottu fit and flare -malli ovat kovassa huudossa. Ihan helpoimmasta päästä tällainen puku ei kuitenkaan ole kantaa.



Nostot
Kaikki edellä mainitsemani piirteet hääpuvussa ovat olleet sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti persoonalleni tai kropalleni sovi, eikä niihin sinänsä liity mitään erityisiä inhon tunteita. Viimeiseksi säästänkin varsinaisen inhokkini. Nostot! Toivottavasti kukaan nostoista pitävä ei nyt pahoita mieltään, mutta itse en kerta kaikkiaan pidä niistä. Joka kerta tulee mieleen sellaiset kasikytlukulaiset isot painavat verhot. Ei minun makuuni. Sulhanenkaan ei nostoista oikein välitä, sillä ne olivat ensimmäinen asia, joka hänelle tuli mieleen, kun kysyin millaisesta puvusta hän vähiten päälläni pitäisi. Onneksi maailma on kuitenkin sekä morsiamia että erilaisia hääpukuja täynnä ja jokaiselle löytyy varmasti mieluisensa.

Haluaako joku yrittää heittää kehiin arvausta siitä millainen pukuni sitten on? 
Kommenttiboksiin uskaliaimmat voivat heittää vaikka kuvalinkin ehdokkaastaan. 

Korut koossa


Hääpäivän korut alkavat nyt olla koossa. Kaulakoruun hankin vielä kevyemmän  ja lyhyemmän ketjun ja se on sitten siinä. Rannekoru saapui ja oli kerta kaikkiaan täydellinen. Harmittaa oikein, että sen todellista kimallusta on niin vaikea saada kameralla tallennettua. Siinä on säihkettä! Korut on valittu sillä periaatteella, että niille on käyttöä sitten häiden jälkeenkin. Ongelmaksi taitaakin muodostua se, miten voin olla käyttämättä niitä ennen h-hetkeä.

Jostain syystä korujen kivet menevät kaikki yks yhteen. Jopa vihkisormus!


Tuletko kaasokseni?


Tälle oli pakko nauraa. Olisinpa tajunnut laittaa ystävälleni tällaisen kortin, kun pyysin häntä kaasokseni.

Tänään on ollut aika pitkä, mutta jokseenkin palkitseva päivä. Olen ilahtunut jokaisesta kommentista ja tykkäyksestä, etenkin kaikista viesteistä, joita olette jättäneet Kuka siellä? -postaukseen. Odotan sopivaa hetkeä, että ehdin käydä blogejanne oikein ajan kanssa läpi.

Huomenna luvassa gradua, töitä ja tanssikurssia. Ihana rannekoru saapui myös ja se on täydellinen! Taidanpa vilauttaa sitäkin täällä blogin puolella. Huomiseen siis!

Koirantai?

Source: youtube.com via Sari on Pinterest

Klikkaa kuvaa. Klik!

En voinut olla tekemättä tästä vielä pientä iltapostausta! Ollapa yhtä iloinen ja innostunut joka päivä kuin tämä koira! Jos olen ihan rehellinen, saatan olla yhdestä asiasta lähes yhtä innoissani kuin tämä terhakkaana tepasteleva corgi. Mutta vielä täytyy malttaa jonkin aikaa ennen kuin voin raottaa salaisuuksien verhoa. Pysykäähän kuulolla ja nauttikaa elämästä! Jopa näin maanantaina.

Blogejaan ja itseään saa edelleen tulla mainostamaan tämän postauksen kommenttilootaan!

Levottomat jalat

Opimme joka päivä toisistamme jotain uutta. 


Viime viikolla kesken automatkan mies teki dramaattisen keskustelunavauksen.
"Rakas. Mun täytyy kertoa sulle jotain..." (Aloitus, jota kukaan ei halua kuulla.) "Silloin kun mä olin nuorempi... Mulla oli valkoiset feikki-Lacostet." 

Yllättävää informaatiota sinänsä, mutta sitä on paha alkaa arvostella ihmisenä, joka on käyttänyt teini-ikäisenä koiran kaulapantaa koruna. (Joo, Lacoste ei todellakaan olisi tullut mieleen miehen nykyisestä tyylistä.)


Nuorempana pukeutumisen suhteen saattaa tehdä useampiakin harhapolkuja, mutta mielenkiintoisinta on kuitenkin ehkä nykyhetki. Ja se miten pariskunnan osapuolet alkavat muistuttaa toisiaan. Tiedättehän. Vähän samaan tapaan kuin koirat muistuttavat omistajaansa. 


Me olemme aloittaneet kengistä.


Kuinkakohan pitkä matka on yhteensopiviin tuulipukuihin? 


Omat kenkäni, H&M / Miehen kengät, DinSko

Pssst! Huomasittehan myös edellisen postauksen. :)