Onnellista uutta vuotta (Ja muistakaa arvonta!)

Vuosi vaihtuu vähän päälle vuorokauden kuluttua ja sitten voidaankin jo kohta laskea päiviä häihin. Ainakin melkein. Hääsuunnittelun on syytä alkaa edistyä vauhdilla, etteivät kaikki hommat kasaannu keväälle ja kesälle, joten näppäränä tyttönä tein listan kaikista toivomistamme yksityiskohdista koristeluista kaason ja bestmanin lahjoihin. Eipä siitä tullutkaan kuin kahden liuskan pituinen pätkä! Täytyy siis alkaa hommiin ja pian.





Muistutan vielä, että Projektina häät -sivuston Facebook-sivulla on edelleen menossa arvonta, johon ei ole ilmaantunut vielä yhtään osallistujaa (hyvät hyssykät!) ja näin ollen mahdollisuudet saada söpö pussukka omakseen ovat hyvät! Sivuston kehittämistä varten tarvitsen juuri sinun apuasi ja tämä onkin loistava tilaisuus vaikuttaa esimerkiksi tutoriaaleihin. Nyt siis hiiri käteen ja klikkailemaan mukaan arvontaan. Jos omia toiveitaan ja ideoitaan ei halua jakaa Facebookissa, ne voi myös lähettää Projektina häät -sivuston yhteydenottokaavakkeen kautta tai halutessaan Projektina häiden arvontapostaukseen.

Näillä sanoin toivotan kaikille rakkaudentäyteistä vuotta 2012!

Videokuvaajat, hoi!

Olemme aika fanaattisia tallentamaan elämän tärkeitä hetkiä ja haluammekin kahden valokuvaajan lisäksi häihin myös videokuvaajan, joka liikkuvan kuvan muodossa saisi ikuistettua ainakin vihkitilaisuuden ja kenties myös juhlia muutenkin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että olemme myös aikamoisia esteetikkoja ja tarkkoja editoinnin sekä kuvanlaadun suhteen. Emme ole toistaiseksi löytäneet Turun seudulta sellaista videokuvaajaa, jolla olisi ollut näytteenä häävideota, joka olisi meitä ihastuttanut. Kalliiden yhdysvaltalaishäiden hulppeat videot ovat vissiin hemmotelleet meidät pilalle, mutta en siitä huolimatta voi hyväksyä kökköä editointia, tärisevää käsikameraa ja kuvanlaatua, joka on omaa videokameraamme surkeampi.

Kaipaamme siis nyt vinkkejä videokuvaajista ja ideoita voikin heittää kommenttilootaan tai sähköpostiin!

Jos ei olisi rahasta kiinni, haluaisin koko juhlat tallennettua tähän tyyliin. Aivan ihana pari!


Tiffany & Chris {Fairytale Wedding Trailer} from Fresh Focus Films on Vimeo.

Isän tytöille


Greatest Father Daughter Dance Medley Ever! (Steadicam Version) from A&A Video Productions on Vimeo.


Sulhasen ja morsiamen oho-nyt-tulee-väärä-musiikki-ja-tanssi-vaihtuu -häätanssihupailut ovat jo aika kuluneita, mutta uuden aluevaltauksen taitavatkin tehdä seuraavaksi isät ja kenties muut perheenjäsenet. Tämän videon isä-tytär -pari vetää asenteella ja tuo setä muuten osaa tanssia. Aivan loisto pätkä! Jos morsiamen isä osaa tanssia ja nauttia parrasvaloista, voisi tämä olla hyvä yllätysnumero häihin. Tai mikä estää vaikka sulhasta ja hänen äitiään vetämään saman show'n. Rohkeimmat tietysti houkuttelevat anoppinsa tai appiukkonsa juoneen ja tanssilattialle.

Arvonta!



Projektina häät haluaa nyt tietää, mistä juuri sinä haluaisit lukea sivuiltamme. Kerro omat toiveesi kommentoimalla Facebook-sivuillamme ja osallistu arvontaan. Voit parantaa arpaonneasi tykkäämällä Projektina häiden Facebook-sivusta (1 lisäarpa) sekä linkittämällä arvonnan omaan blogiisi (1 lisäarpa). Alla olevaa kuvaa voi käyttää arvonnan linkittämiseen. Muista mainita kommentissassi kuinka monella arvalla osallistut kisaan. Arvonta suoritetaan lauantaina 14.1.2012 ja osallistua voi tuona päivänä klo 12 saakka.

Palkintona arvotaan pitsikoristeinen pussukka (8 cm x 17 cm), johon morsian voi vaikka sujauttaa hääpäivänä meikkinsä. Pussukka on omaa tuotantoa.

Matkakohteet top 2

On se jännä, miten haaveet vaihtuvat ainakin hääsuunnittelun kohdalla. Olemme viime viikkoina pohtineet häämatkakohdetta uudelleen ja uudelleen, jonka johdosta marraskuussa esittelemäni haavekohde ja siihen liittyvät toiveet ovat heittäneet häränpyllyä. Tai sanotaan vaikka näin, että käsityksemme paratiisista on muuttunut. Totesimme nimittäin, että meitä ei ole tehty loikoilemaan rannalla viikkoa. Eihän meitä saa viihtymään edes kylpylässä puolta tuntia kauempaa ilman jonkin sortin aktiviteettia. Haluamme nähdä, ihmetellä, katsella, kokea, valokuvata, hämmästellä... tietysti ripauksella luksusta. Tällä hetkellä matkakohdelistauksen kärjessä ovat keskenään hyvin erilaiset kohteet, joilla molemmilla on aivan oma viehätyksensä meidän silmissämme. Toinen näistä on lumoava Wien ja mustana hevosena luksusristeily Norjan vuonoilla.


Norjan vuonoristeily

+erikoinen
+upeat luonnonnähtävyydet
+luksus
+laivamatkustus
+vaihtelevuus

-mahdollisesti sateinen ja viileä sää
-korkeampi hinta





Wien, Itävalta

+historiallisuus
+edullisempi hinta
+paljon nähtävyyksiä
+romanttisuus
+lämpimämpi sää
+kulttuurielämykset

-kaupunkimaisuus






Kumman sinä valitsisit ja miksi?

Curls, curls, curls!

Täällä ollaan taas. Joulu hurahti ohi niin, etten ehtinyt edes öötä sanoa tai käydä täällä toivottelemassa hyviä jouluja. Hyvät joulut siis näin jälkikäteen! Paikasta toiseen kiiruhtaminen vaati veronsa ja pakko myöntää, että nyt vähän väsyttää. En oikein edes jaksa kertoilla joulunvietosta sen enempää, joten suunnataan katse suoraan eteenpäin. Odottelen jo innolla ensi kuussa järjestettäviä häämessuja ja toivon meidän saavan niistä paljon irti. Pian päästään jo sen vuoden puolelle, jolloin häitä oikeasti vietetään. Kyllä aika kuluu hurjaa vauhtia.

Nyt pitäisi myös alkaa saada tiettyjä hääasioita järjestykseen ja yhtenä asiana listan ylipäässä on kampaajan varaaminen. Tämä tietysti innoitti pohtimaan hääkampausta ja olenkin tullut siihen tulokseen, että löysän kiharanutturan sijaan taidan pitää osan hiuksista auki. Hiukseni ovat nykyään sen verran pitkät, että minulla on ollut ihan arkena tapana kihartaa tukka ja heittää se pinneillä toiselta puolelta kiinni. Lopputulos on sopivan laitettu, mutta melko nopea ja helppo. Sopivalla säädöllä ja lisätukalla tästä olisi hääkampaukseksikin. Tämä trendi on selvästi näkynyt muidenkin hääbloggaajien suunnitelmissa ja varmaan isolla osalla ensi kesän morsiamista on saman suuntaiset suunnitelmat kampauksen suhteen, mutta olkoon. Sivukiharat ovat vaan niin nätit!





Yllä olevien kuvien sivulle vedetyt hiukset ovat kauniita, mutta toivoisin kiharoihin vähän lisää volyymia. Alla olevassa kuvassa on aivan upeat kiharat. Ei liian laitetun oloiset, muttei myöskään mikään harakanpesä. 




Ainoa asia, joka sivukiharoissa mietityttää on niiden mahdollinen arkisuus. Onko huono idea valita hääkampaukseksi hyvin samanlaista tyyliä, jota itse käyttää arkena? Kampaajan jälki on tietysti omaa luokkaansa, mutta silti... Pohdinnat jatkuvat.

P.S. Lopuksi bonuskuva, joka sai aikaan punatukkakuumotuksen seikkaillessani kampauskuvia etsimässä. Mikä väri, mitkä kiharat, mikä kontrasti mustaan asuun! Pitäisiköhän punapään tehdä paluu? Viime kerrasta on jo useampi vuosi. Olen kuitenkin asettunut kodiksi tähän tummaan tukkaan, joten nyt yritän pysyä sen suhteen kaidalla tiellä häihin saakka. Mutta saahan sitä haaveilla.


Haaste

Nyt taitaa olla oma vuoro vastata Aurinkoprinsessan aloittamaan haasteeseen ja kertoa millaisen miehen kanssa teini-ikäisenä kuvittelin meneväni naimisiin ja millainen komistus alttarilla todella odottaa. 


Teini-iässä...

...ajatukseni miesten suhteen olivat aika pessimistiset. Onko sellaista edes kuin "unelmien mies"? Unelmien mies olisi jo tuolloin ollut sellainen, joka ymmärtää ja arvostaa minua juuri tällaisena, heittää hyvää läppää ja on sosiaalinen. Rauhallinen luonne, eläinrakkaus ja luotettavuus olivat toivelistalla. 

Ulkomaalaisuus ja tumma ulkonäkö viehättivät myös, mutta sinisiä silmiä ei kuitenkaan saanut olla. En myöskään ole oikein pitkien ja hoikkien miesten ihailija. Olen itse lyhyt ja pidän leveistä hartioista, joten tietynlainen nallekarhumaisuus on ihan jees. Toisaalta esimerkiksi Robbie Williams oli yhteen aikaan kuolauksen kohde, vaikka muusikoista en ole koskaan oikein pitänyt. En jaksa sitä, miten kitaristien täytyy koko ajan rämpytellä jotain.  

Omat mielikuvani olivat melko sumeat, mutta kavereillani sen sijaan oli kuitenkin hyvin selkeä mielikuva oikeasta aviomieskandidaatista ja heidän mukaansa minulle olisi sopinut vihreitä arvoja kannattava rastapäinen lökäpöksysivari, joka tykkää iduista ja on minua vähintään kolme vuotta vanhempi. Akateeminen suuntautuneisuus olisi plussaa. 





Tänään...

...jaan elämäni pari vuotta nuoremman sinisilmäisen reipasotteisen duunarin kanssa, jolla on unelmieni leveät hartiat. Rastoja ei tällä miehellä ole, vaan lyhyt tumma tukka. Pituuttakin on juuri passelisti, että pikkuisen varvistaen yltää kapsahtamaan kaulaan. Kesällä sulho ruskettuu niin, että kutsun häntä latinoksi. Itse näytän aksolotlilta hänen rinnallaan. En tosiaan tiedä, mihin rusketuspurkkiin pitäisi itsensä tunkea, että hääkuvissa näytettäisiin vähänkään sopusuhtaisen värisiltä. :D 

Herra S soittaa kitaraa ja on ainoa ihminen, jonka kitaransoittoa jaksan tosiaan kuunnella. Yhteiset jamit ovatkin olleet hauskoja; mies soittaa ja minä hoilaan. Aidosti avoimena ja ennakkoluulottomana ihmisenä hänellä on ollut loistava asenne omaa arvomaailmaani kohtaan. Feminismi ja kasvisruoka ovat tälle miehelle siis tosi jees. Toisinaan olen jopa kateellinen hänen anteeksiantavasta ja positiivisesta luonteestaan. Miten joku voi olla noin täyttä kultaa? Olenkin yrittänyt ottaa oppia hänen elämänasenteestaan ja lopputuloksena herra S on opettanut taitoja minulle niin renkaidenvaihdossa, kammoamassani laskettelussa kuin kaivinkoneen ajamisessa. Minä puolestani olen saanut hänet innostumaan ratsastuksesta ja olemmekin jo pitkään haaveilleet yhteisestä hevosesta. Eläimet tuntuvatkin rakastavan herra S:ää yhtä paljon kuin tämä niitä. Ja eläimethän ovat tunnetusti aika hyviä ihmisluonteen arvioinnissa. 


Olen muutaman kerran joutunut myös vastaamaan kysymykseen erilaisista koulutustaustoistamme. En tosin itse ymmärrä miksi. Molemmat tekevät sitä mistä tykkäävät ja luokka-ajattelu on mielestäni tässä kohtaa vähän vanhentunut. Minut on kasvatettu sen mukaan, että rahaa ja papereita enemmän merkitsee persoona. Varakkuudella ja tutkinnoilla ei myöskään ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. 

Vanhan sanonnan mukaan vastakohdat viehättävät toisiaan ja näin se taitaa mennä. Minä olen varovainen ja aina järki päässä, mies spontaani. Minä olen toisinaan aika kipakka, mies taas lähes loputtoman kärsivällinen ja jopa liian kiltti. Minä huolestun aika helposti, kun mies uskoo aina asioiden järjestyvän. Hänen seurassaan olen oppinut ottamaan vähän rennommin. 

Herra S tuntuu itsekin olevan täynnä vastakohtia. Hän saattaa samaan aikaan olla ronski ja suloinen, vakava ja romanttinen, ennakoitava ja yllätyksellinen. Sosiaalisena, puheliaana ja hauskana ihmisenä herra S:n kanssa on helppo pitää hauskaa. Hän on todella minun paras ystäväni, joka pitää jalkani maassa ja nostaa pääni pilviin. Teiniunelmat eivät ole mitään tähän verrattuna.


Tämän postauksen myötä haastan kanssamorsiamet kertomaan omista teinihaaveistaan  ja tulevista aviomiehistään!


Prinsessaboikotti

Olen ehkä kirjoittanut samaa aihetta sivuten ennenkin, mutta mediatutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen opiskelijana en voi tästä aiheesta liikaa jauhaa. Tällä kertaa annan toiselle bloggaajalle suun vuoron, sillä Jemina kirjoitti blogissaan osuvasti Disneyn prinsessakuvasta sekä siitä miten näiden animaatioiden esittämä heteroseksuaalinen (valta)asetelma toistuu ja vaikuttaa lasten (ja myöhemmin aikuisten) tapaan kokea oma roolinsa tyttönä tai poikana. Kärjistetysti tytöille opetetaan, että heidän arvonsa syntyy heidän sukupuolensa ja seksuaalisuutensa kautta ja pojille taas annetaan fyysisesti voimakkaan ja aktiivisen toimijan rooli.

Tässä kaikessa ei ole mitään uutta, mutta näitä asioita on hyvä kelailla silloin tällöin, kuten nyt joululahjojen hankinnan aikaan. Ja se joka väittää, etteivät prinsessaleffat ole vaikuttaneet heihin millään lailla, valehtelee niin, että korvat heiluu.  Kyse ei ole mistään yhden elokuvan aiheuttamasta dramaattisesta käännekohdasta minäkuvassa, vaan hitaasti yhdessä muun sosialisaation kanssa tapahtuvasta tavasta oppia ymmärtämään itseään ja ympäristöään tietyllä tavalla. Aikuisiällä tätä rakennetta vahvistetaan romanttisten komedioiden ja (minullekin niin rakkaiden) austenilaisten tarinoiden avulla.


Source: facebook.com via Sari on Pinterest


Kehottaisin siis katsomaan elokuvia uudella vähän kriittisemmällä tavalla. Kyllä Disneyn klassikoistakin voi nauttia, kunhan ymmärtää millaista kuvastoa ne tuottavat ja muistaa tarjota lapsille monipuolisia kuvia naiseudesta ja mieheydestä. Vanha kunnon Peppi Pitkätossu on aika loistava esimerkki aivan päinvastaisesta naiskuvasta.

Kurkatkaa Jeminan kirjoitus ja sen sisältämät linkit ja kuvat. Ihan vain varmuuden vuoksi, ettei käy kuten Kuningatar Melissalle.  ;)

Herkistymistä


Meille tuli eilen ihan ensimmäinen oma joulukuusi, joka puettiin heti asianmukaisiin koristeisiin. Tuntui ihanalta kömpiä illalla nukkumaan kuusenvalojen loisteessa. Se, jos mikä luo joulunodotuksen ja pienen jännityksen. 

Nuo pisaranmuotoiset kristallit pääsevät myös kesällä käyttöön häiden koristeina. Ja tämän huteran aasinsillan kautta pääsenkin jälleen hääaiheeseen. Meillä taitaa vihdoinkin olla valittuna "häämarssi". Koska olemme muutenkin vähän oman tien kulkijoita, emme halunneet myöskään tavallista kirkkohäissä kuultavaa musiikkia alttarille astelua varten. Melartinin Prinsessa Ruusunen ei tunnu täällä oikein missään. Sen sijaan haluamme kappaleen, joka merkitsee meille jotain. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on Trainin Marry Me pianoversiona. Tämä biisi saa aikaan tyyneyden tunteen, jota varmasti tulen tarvitsemaan h-hetkellä. Sanatkin ovat hurjan kauniit, vaikka niitä ei pianoversiossa kuultaisikaan. Lisäksi Trainistä tulee aina mieleen miehen kanssa pidetyt Soul Sister-jamittelut ukulelen säestyksellä. Myönnän myös hiukan harjoitelleeni kappaleen tahtiin kävelyä ja yhteinen sävel kappaleen kanssa löytyikin heti. Tämä sen täytyy siis olla, kun pala nousee kurkkuun pelkän kappaleen ajattelemisesta. 

Alla kappale bändiversiona musiikkivideon kera.





Marry me
Today and every day
<3

Sitten vielä se poistumismusiikki. Any ideas?

Värikartoitusta Projektina häät -sivustolla

Postailin tänään Projektina häät -sivustolle vinkkejä häiden värikartan tekoon. Teinpä sitten samalla meillekin uuden värikartan vähän tarkemmilla sävyillä. Yksityiskohtia vanhan roosan sävyissä, laajemmat linjat luonnonvalkoisena ja harmaana. 




Käy kurkkaamassa ohjeet ja tee oma värikarttasi!

Makuuhuoneen uusi look

Joulupukki kävi tänä vuonna aikaisin. Viime viikolla huokailin lipaston perään ja lauantaina ruotsalaisen huonekalujätin versio kotiutui etukäteisjoululahjana. Iso kiitos! 

Alla olevat kuvat havainnollistavat hieman miten synkeä lähtökohta makuuhuoneessamme oli ja miten niinkin simppeleillä valinnoilla, kuten uudella lipastolla ja peilillä saadaan huoneeseen ihan uusi ilme. Tykkäämme ihan valtavasti. Suunnittelemme tosin vaihtavamme pyöreiden vetimien tilalle apteekkarinvetimet. Ne miellyttävät molempien silmää enemmän.





Hyllyn päälle pääsivät paraatipaikalle lukuisat koriste-esineet sekä kaksi korurasiaani. Valaisin on etsinyt paikkaansa syksystä asti ja sen kaveriksi pääsi miehen viime viikolla ostama Willow Treen figuuri Together - For those who have found their true partner in love and life. Pikkuinen patsas oli suloinen yllätys, vaikka sen seurauksena sovittiinkin stoppi Willow Treen tuotteille. Meiltä kun löytyy ennestään toinenkin figuuri ja hääkakunkoriste on myös samaa sarjaa. Lisäksi ripustusta odottaa äidin ostama seinätaulu. Kohta koko koti on täynnä puisia hahmoja, vaikka kauniitahan nämä ovat.


Lipaston päällä iltalukemisena odottaa Kaari Utrion Saippuaprinsessa, joka on Ruman kreivittären ohella kyseiseltä kirjailijalta suosikkini. Olen lukenut molemmat useaan kertaan ja aina niiden ihana historiallinen miljöö ja huumori jaksavat kiinnostaa. Jostain syystä Utrion kirjat maistuvat parhaiten lämpimän peiton alla ja erityisesti talviaikaan. Oppinut neiti on tällä hetkellä ostoslistalla. 

Lipaston päältä löytyy myös Pentikin upea kristallinen Verdi-kynttilänjalka, johon ihastuin päätä pahkaa. Kaveriksi sille hankittiin pienempi kristallinen tuikkukippo, joka myötäilee Verdin linjoja.



Paras tunnelma syntyy, kun kynttilöiden lisäksi sytytetään vielä takkaan tuli. 
Joulu voi tulla.

Lumi-ikävään

Näyttää siltä, että ainakin täällä eteläisessä Suomessa saadaan vain haaveilla lumisesta joulusta. Itse kaipaisin lunta jo niin kovin, että näin jopa viime yönä unta, jossa yön aikana oli satanut kinoksittain lunta. Toisessa unessa olin kaasoni kanssa kirppiskierroksella ja liukastelimme auton kanssa parkkipaikalla. Kaipa alitajuntani ymmärsi myös lumen haittapuolet liikenteen kannalta. Tässä kuitenkin kaikille lunta kaipaaville suloisia lumikuvia. 






Lopuksi kaksi suloisinta joulupörriäistä!


Hysteria

Kävimme lauantai-illan kunniaksi katsomassa perjantaina ensi-iltansa saaneen Hysterian. Elokuva kertoo hilpeään sävyyn vibraattorin keksimisestä 1880-luvun Lontoossa romantiikalla maustettuna. Elokuva oli hauska ja pyrki kenties hetkittäin horjuttamaan muutamaa tabua sekä tutustuttamaan katsojat 1800-luvun käsityksiin naisista ja heidän oikeuksistaan, mutta sukupuolentutkimusta opiskelleelle elokuva jäi ehkä turhan kevyeksi. Jos tehdään, niin tehdään kunnolla, eikä tyydytä kymmeneen kertaan käytettyihin huumoripätkiin oopperaorgasmeista. Ihan oikeasti.



Muutaman kysymyksenkin elokuva herätti.  Eikö suhteen tasa-arvoisuus ole illuusiota, jos toinen lähtökohtaisesti dominoi sitä rahallisesti? Miksi naiseen kohdistuvat mielenterveysepäilyt voi kumota mies, mutta ei nainen itse? Ja ennen kaikkea, miksi olemme saavuttaneet vain murto-osan niistä unelmista, joita Charlotte Dalrymplen kaltaisilla naisilla oli jo 1800-luvulla?

Ristiriitaisin tuntein voin suositella elokuvaa. Muistakaa jäädä katsomaan lopputekstien ajaksi kuvia vibraattoreista eri vuosikymmeniltä. Niillä oli aika hauskoja nimiä ja osa näytti hiustenkuivaajilta.

Lopuksi totean, että h-hetkeen on aikaa kahdeksan kuukautta! Se tarkoittaa sitä, että jotain tarttis vissiin tehrä. Nyt menen kuitenkin laittamaan makkaria uuteen kuntoon, koska lipasto on saapunut.

Ottakaahan sunnuntaista kaikki irti!

Bridezilloista

Häähössötystä tunnutaan joskus oudolla tavalla pidettävän morsiamen "aitouden" mittarina. Morsiamen oletetaan olevan stressaantunut, pakkomielteinen, kyynelehtivä ja määräilevä. Jotkut morsiamet jopa itse pohtivat millainen bridezilla heistä kuoriutuu. Miksi? Mitä hienoa on siinä, että käsitys maailmasta kiertyy oman navan ympärille ja vain yhden päivän vuoksi on valmis riskeeraamaan kaiken omasta parisuhteesta lähtien saadakseen tahtonsa läpi -vain koska on morsian?




Työssäni olen tekemisissä usein lasten kanssa ja taannoin eräs tokaluokkalainen poika ilmoitti karjuen synttärijuhlissaan olevansa kyseisenä päivänä kuningas ja kaikkien piti totella häntä. Ilmoitusta seurasi lukuisia vaatimuksia kaikki-mulle-heti-nyt -tyyliin. Totesin pojalle, että kuninkaidenkin piti osata käyttäytyä. Synttärisankarina oleminen ei tarkoita sitä, että saa kohdella muita rumasti.

Tuo pieni poika muistutti kovin televisiosarjojen bridezilloja, jotka sentään ovat aikuisia ihmisiä. Häähullut on yksi hääviihteen ja sosiaalipornon ehdoton huippuluomus, mutta jotenkin kyseinenkään sarja ei enää naurata, eikä edes kauhistuta. Sen sijaan täysin skitsoina ja vainoharhaisina sekoilevista morsmaikuista tulee paha mieli. He pilaavat hääpäivän (ja luultavasti monta muuta päivää ennen häitä) paitsi läheisiltään myös itseltään kiukuttelemalla, temppuilemalla, esittämällä naurettavia vaatimuksia ja asettamalla jatkuvasti omat tarpeensa surutta muiden edelle. Siinä ohessa he loukkaavat ystäviensä, perheenjäsentensä ja vielä useammin puolisonsa tunteita. Joskus tilanteet kärjistyvät väkivaltaan saakka. Kaikkein järkyttävin esimerkki epätasapainoisesta morsiamesta on Kirsten (katsottavana Ruutu.fi:ssä muutaman päivän ajan), jonka mies tuntuu jo alistuneen sekopäisen ja lapsen tasolle toistuvasti taantuvan tulevan vaimonsa temppuiluihin.

Häät ovat ainutlaatuinen päivä parin elämässä, mutta niistä nauttiminen voi käydä vaikeaksi, kun jokaisesta asiasta täytyy tehdä ongelma vain sen vuoksi, että sattuu olemaan morsian ja noh, niin nyt voi tehdä. Jokaisella on varmasti omat herkät paikkansa, joiden kanssa toivoisi kaiken sujuvan kuin tanssi. Minulle hääkuvat ja kolmikerroksinen kakku ovat aivan erityisen tärkeät. Se mahdollinen sade on vain pakko kestää, eikä itku tai jalanpolkeminen auta taatusti yhtään. Sen sijaan on toissijaista kuinka montaa karkkilajia löytyy karkkibuffetista tai minkä väriset kengät kaasolla on. Jokaisen hääparin olisikin ehkä syytä lisätä to do -listalleen asioiden priorisointi ja pohtia mikä häissä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Voi olla, että sulhanenkin osallistuu hääsuunnitteluun paremmalla mielellä, jos morsiameksi ei ole sattunut Häähulluille ylialtistunut bridezilla.

Kutsujen suunnittelua: Malli

Picata kirjoitti viime viikolla kutsujen suunnittelusta ja niihin liittyvien päätösten ajankohtaisuudesta. Meillä sattuu olemaan sama hääpäivä, joten kyseinen postaus aiheutti allekirjoittaneessa pienen herätyksen. Nyt on joulukuu. Pian on tammikuu. Ja tammikuun jälkeen tulee kevät. Ja sitten pitää lähettää kutsut. Mutta millaiset?! Jonkinlainen visio meillä kutsuista ja erityisesti värimaailmasta on, mutta kutsujen muoto ja malli on hukassa. Nyt olisi siis syytä vähän kartoittaa asiaa ja alkaa tehdä päätöksiä.





Kuvaajamme ottivat meistä syyskuussa kuvat kutsukortteja varten, joten ihan tyhjästä ei tarvitse aloittaa. Kuvien joukosta löytyi niin herkkiä, romanttisia, tyylikkäitä kuin hauskojakin otoksia. Kutsukorttikuvia emme tietysti vielä julkaise, mutta osa kuvista on jo päätynyt seinälle tai muuhun käyttöön. Tämä kuva on kuitenkin yksi suosikeistani. Tunnelma on käsinkosketeltava. Ihana.






Kuva Antti Silvennoinen / Älä kopioi







Kuvaus pidettiin Turussa Luostarin Välikadulla, joka on sijainnut samalla paikalla keskiajalta lähtien ja on näin ollen paitsi historiallisesti merkittävä myös äärimmäisen kaunis pala Turun kaupunkia. Jälkiviisaana voisin sanoa, että tämän postauksen kuvien perusteella haluaisin ehkä kuvauspaikaksi sittenkin pellon. En vain pääse noiden kuvien upeudesta yli. Noh, hääkuvissa sitten...






                                                                                      Kuva ja linkki Pinterest




Kutsukorttien suunnittelussa lähdemme liikkeelle kortin mallista. Meitä miellyttää eniten neliskanttinen muoto ja haluamme kutsuun myös erillisen kannen, johon voidaan painaa valitsemamme kuva. Kutsukortin mukana tulee lähtemään kuitenkin myös infoteksti sekä mahdollisesti siitä erillinen kartta. Vaikka kuinka pidän kauniista papereista ja askartelusta, en kuitenkaan oikein välitä yhdysvaltalaisesta tyylistä, jossa kutsujen mukana lähtee kaiken maailman lippuja ja lappuja vastauskortteja ja muita papereita myöten. En halua, että vieraamme jouvat näpräilemään tuhannen kuoresta löytyvän paperin kanssa, vaan tässä kohtaa kannatan yksinkertaisuutta.    

Ei siis näin.





Pohdimme mahdollisuutta tehdä kutsuun tasku, johon infoteksti voidaan sujauttaa sisään, mutta onko sekin vähän turhan hankalaa? Itse taskunkin toteuttaminen siististä voi olla aika työlästä. Lisäksi ainakin itse haluaisin varsinaisen kutsutekstin kortin oikealle sisäsivulle. Tässä kuvassa kutsuteksti on vasemmalla puolella.





Tässäkin voisi olla jotain ideaa.










Toinen mahdollisuus olisi tehdä kortista suoraan kolmiosainen, jolloin teksille ja kuville jäisi tilaa useammalle eri sivulle. Näiden korttien toteutus on mielestäni jännä ja se muodostaa koherentin kokonaisuuden.





Mitä mieltä olette eri malleista ja niiden toimivuudesta käytännön kannalta? Ovatko taskut ärsyttäviä, kivoja vai "ihan sama"? Toimisiko kolmiosaiseksi taiteltu kortti paremmin?




Linkkivinkki hääsuunnitteluun!

Source: google.com via Sari on Pinterest


Pukunin Saara on kirjoittanut oivallisen tekstin kaikille häitään suunnitteleville! Tekstin pääset lukemaan täältä. Kiitos Saara!

Eipä mulla muuta. Save the Date -kortteja lähti tänään joulukorttien mukana postiin, kutsuja ollaan alettu taas hahmotella ja hääpukua on ikävä. Nyt huuhtelen työpäivän jäljet pois ja otan loppuillan rennosti. Huomenna palailen muiden asioiden kanssa.

Maalaisglamouria




Löysin aivan upean kihlajaiskuvasarjan, jossa on loistavien pukujen lisäksi myös mahdottoman tyylikäs kuvausympäristö. Musta ja auringon kultaama pelto sopivat täydellisesti yhteen ja muodostavat sopivan dramaattisen ja romanttisen tunnelman kihlajaiskuville. Koko kuvasarjan pääsette kurkkaamaan täältä.

Tyttökirjojen lumous


Toisinaan unettomat yöt tuovat yllättäviä löytöjä vastaan. Blogisurffailun myötä päädyin nimittäin tyttökirjaklassikoja myyvälle nettisivulle ja pieni sivun tutkailu sai aikaan valtaisin nostalgiavyöryn. Siellä he kaikki olivat, pikku naisista Tiinaan ja Brittaan, vain muutaman klikkauksen päässä! Nykyään tyttökirjaklassikot tarjoavat paitsi mahdollisuuden uppoutua muistoihin myös tilaisuuden tarkastella kriittisesti tyttö- ja naiskuvaa, jota nuorille lukijoille on aikoinaan tarjottu. Samalla voi pohtia sitä, millaisiin hahmoihin on itse samaistunut tai ketä kirjan sankaritarta on ihaillut ja miksi.

Lapsuuden vietin lukien tiiviisti hevoskirjoja ja varsinaiset tyttökirjaklassikot löysinkin vasta myöhemmin nuoruudessa osaksi kirjallisuuden opintojen myötä.  Suomalaisen lastenkirjallisuuden kurssiin kuului Anni Swanin Iris rukka, joka pääsi heti suosikikseni. Pakko kyllä myöntää, etten ole tuota kirjaa useaan vuoteen lukenut ja juonikin on päässyt mielestä hukkumaan, mutta se ei hälvennä kirjaani liittämiä tunteita. Runotyttö-kokoelmaakin taisin lukea jonain jouluna aamuyöhön saakka. Tyttökirjoihin liittyykin selkeästi jokin aivan oma lumouksensa.

Klassikoihin tutustumisen myötä aloin myös pienimuotoisesti keräillä vanhoja hevoskirjoja, joita olin lapsena kirjastosta lainannut. Kuvan Britta-sarjan kirjat olen ostanut muutamalla hassulla eurolla kirppikseltä. Enää vanhoja tyttökirjaklassikkoja ei tulekaan niin helposti vastaan. Siitä syystä tällainen nettikauppa olikin iloinen löytö. Tyttökirjaklassikkoja pääset shoppailemaan TÄÄLTÄ.

Millaisia muistoja sinulta löytyy tyttökirjoihin liittyen?

Lipasto


Meidän makuuhuoneessa on vaatelipaston mentävä aukko. Juuri siinä, missä tällä hetkellä nököttää kaksi vähän tökeröä korkeaa vaatekaappia, jotka tuntuvat imevän suuren osan makuuhuoneen valosta ja tilasta. Sopivasti maalaisromanttisen vaatelipaston päälle olisi ihana sijoittaa korurasiat ja muutama kynttilänjalka sekä seinälle aamuvalmisteluja helpottavan peili. 

Vanha kunnon lipasto monella tilavalla laatikolla olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta kyllä tuo Ikeankin valkoinen versio käy. Onkohan joulupukki kuulolla?



Upea yllätys sulhaselta



Kuvan morsian oli saanut sulhaseltaan ihanan yllätyksen ennen häitä. Sulhanen oli hankkinut kosintaa varten kuvaajan, mutta ei kertonut asiasta morsiamelleen mitään. Morsian yllättyikin täysin hääpäivänä, kun sulhanen antoi kehyksissä kuvan kosintahetkestä. Aivan loistava idea! Siinä on myös mies saanut olla tarkkana, ettei asia paljastu morsiamelle.

Nyt palailen viettämään lauantai-iltaa. Äsken katsottiin The Holiday ja seuraavaksi olisi vuorossa kokkailua. Mukavaa lauantaita!

Lapsipotretit pöytänumeroihin



Tämä hauska pöytänumeroidea oli pakko jakaa kanssanne. Jokaiseen pöytään tulee pöydän numero sekä kuva morsiammesta sekä sulhasesta juuri tuon ikäisenä. Ihana tapa tutustuttaa vieraita parin lapsuuteen. Harmi, että meillä tulee olemaan ainoastaan kolme pöytää, joten meidän lapsuusalbumimme jäisi kovin lyhyeksi. Muutoin saattaisin tätä ideaa yrittää sulhaselle myydäkin. Sen olen kuitenkin päättänyt, että jonnekin täytyy saada meistä söpöt kuvat muksuina.

Psst! Huomasithan edellisen postauksen koskien Projektina häät -sivuston uutta osoitetta sekä Facebook-sivua! :)

Projektina häät - Uusi osoite!

Source: google.com via Sari on Pinterest


Pieni perjantaipäivitys.

Projektina häät -sivuston osoite on muuttunut ytimekkäämmäksi ja perille löytää nyt naputtelemalla www.projektinahaat.fi. Vanhallakin osoitteella pääsee toki perille ainakin toistaiseksi. Kannattaa kuitenkin päivittää osoite omaan linkkilistaansa.

Parhaiten sivuston tapahtumista ja uusista päivityksistä pysyy kärryillä Facebookin avulla. Projektina häät -sivuston Facebook-sivulle pääsee täältä tai tämän blogin sivupalkista. Klikkaa itsesi sivuston tykkääjäksi ja saat seinällesi ajankohtaisen tiedon uusimmista postauksista, tutoriaaleista, tapahtumista sekä piakkoin myös arvonnasta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Arkirakkautta

Päälle parikymppisenä en voi mitenkään kehuskella laajalla elämänkokemuksella, saati sitten parisuhdetaidoilla. Päätös avioliiton solmimisesta on kuitenkin tehnyt korvat erityisen herkiksi parisuhdekonkareille ja heidän ihmissuhdeneuvoilleen. Olenhan sentään lupautumassa toivon mukaan vuosikymmeniksi toisen ihmisen kumppaniksi, joten siitä ajasta olisi syytä osata ottaa kaikki irti.




Yksi parhaimmista saamistani neuvoista on puolison muistaminen pienillä arkisilla yllätyksillä arjen keskellä. Pointti ei ole käyttää suuria summia rahaa tai valtavasti aikaa, vaan muistaa kultaansa pienellä rakastavalla eleellä. Yllätykset ja rakkaudenosoitukset kun kuulemma pitävät suhteen tuoreena.

Tämän neuvon innoittamana muistin joskus lukeneeni netistä nyt jo eronneesta Kutcher-Moore -pariskunnasta, joilla oli tapana jättää rakastavia post it -lappuja ympäri taloa toisen löydettäviksi. Parinkymmenen minuutin kuluttua olin piilottanut ympäri taloa parisenkymmentä pinkkiä muistilappua söpöillä viesteillä. Oli ihanaa nähdä miehen kasvot, kun ensimmäinen lappu tuli yllättäen vastaan astiakaapista. Miten moinen paperinpala saakin aikaan niin hyvän mielen... ja jännitystä. Tämän jälkeen mies nimittäin tonki tohkeissaan läpi koko keittiön ja onnistuikin löytämään pari lappua lisää.




Lappuja olen piilottanut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Sen mies tuli huomaamaan, kun otti lasillisen viskiä ja vaihtoi talouspaperirullan. Mielikuvituksen saa siis laittaa lentämään, kun lappuja piilottelee. Mielestäni kaikkein paras onkin piilottaa lappuja paikkoihin, jotka ovat kaikkein arkisimpia. Mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa siivous kuin löytää imurinvarresta rakastava viesti? 



Miten teillä yllätetään arjen keskellä?

Hääpainajainen - Mitä jos ihan oikeasti sataa?




Niinhän siinä kävi, että iltamyöhällä toteutetut hääjärjestelypohdinnat saavat alitajunnassa aikaan jos jonkinlaisia järjettömyyksiä. Tällä kertaa painajainen koski jo aiemmin puitua mahdollista sadetta hääpäivänä. Luulin olevani suhteellisen sinut asian kanssa, mutta alitajuntani taisi olla eri mieltä. Yöllä nimittäin olin tarkistamassa tulevaa hääpaikkaamme, joka oli mystisesti muuttanut Australian rannikolle. Tumman turkoosiset aallot ulottuivatkin uhkaavan lähelle päärakennusta ja paikan omistaja kertoi iloisesti, että myrskysäällä vesi saattaa hyvin nousta ihan sisätiloihin saakka. Ja voi kuinka kuulemma elokuussa yleensä myrskyääkin!

Unen jälkeen kaikki yllä olevan kuvan kaltaiset romanttiset "häät sateessa" -kuvaukset romahtivat pilvilinnoista. Joo, minä varmasti kastelen hääpuvun ja kekkaloin paljain jaloin hyytävässä sadekelissä. Kampaus sulaa ihanaksi hiuskiinnemössöksi ja meikit valuvat pisin poskia ihan ilman kyyneleitäkin. Ja miten ihmeessä saamme sateen sattuessa mahdutettua kaikki vieraat sateensuojaan vihkitilaisuuden ajaksi jollain miellyttävällä tavalla? Miten voimme testata 60-70 vieraan mahduttamista yhdelle isolle terassille? Olisiko syytä varata vieraille sateenvarjot? Kuinka pettynyt olen, jos haavekuvani ei vastaakaan todellisuutta?

Kyllähän meillä on vaihtoehtoja. On B-, C-, D- ja ehkä jopa E-vaihtoehto, jos oikein luoviksi ryhdytään, mutta missään ei ole samanlaista hohtoa kuin ykkösvaihtoehdossamme rannalla. Joku nyt varmaan huutelee, että varatkaa se kirkko, niin ei tarvitse enää stressata. Onhan meidän oman kotipaikkakuntamme kirkko todella sievä, mutta kirkkohäät vain eivät ole meidän juttu. Joka kerta kun haaveilen häistämme, näen silmieni edessä juhlapaikkamme rannan ja mieheni siellä odottamassa. En vain osaa kuvitella itseäni kävelemässä kirkon käytävää pitkin. Kirkko jää vaihtoehtona yhtä houkuttelevaksi kuin jokin näistä varavaihtoehdoista ja voitte vain kuvitella miten paljon ottaisi pannuun, jos hääpäivänä paistaakin aurinko ja me sanomme toisillemme tahdon hämärässä kirkossa.

Loppujen lopuksi tämä teksti on lähinnä painajaisenjälkeistä tajunnanvirtaa vailla mitään varsinaista pointtia, mutta pääsinpä vuodattamaan murheitani. Ei kai auta kuin odottaa sinne hääpäivään. Mitä tuskaa tällaiselle hätähousu-kontrollifriikille!  

Kertokaa nyt muutkin mistä panikoitte tai näette painajaisia hääpäivään liittyen? En voi olla ainoa.


Ensilumi

Viime yönä satoi tännekin ensilumi. Käytiin vielä iltamyöhällä Pupen kanssa ulkona ja herra oli aivan onnesta sykkyrällä, kun tunsi lunta tassujensa alla. Miten ohut lumikerros voikin tuoda niin paljon valoa pimeyteen! Aamulenkillä intouduttiin oikein riehumaankin ja Pupesta saatiin muutama erittäin vauhdikas otos. 

Pihapiirin pikkulintuja muistettiin itsenäisyyspäivän kunniaksi kauralyhteellä ja me kaksijalkaisetkin aiomme nauttia rauhallisesta vapaapäivästä kenties hyvän elokuvan ja ruoan parissa. Ottakaahan tekin rennosti. 


Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ihan kaikille, 
niin pienille kuin isoille!

Myytävänä - Avaimenperiä

Laitetaanpa myyjäisten jäljiltä myyntiin viimeisiä juttuja. 
Ensimmäiseksi söpöjä avaimenperiä, joilla hintaa postituskuluineen 5 e / kpl. 
Ohjeet "Näin ostat Villi Varpusesta" löytyvät sivupalkista. 
Nopeat ostajat saavat koristukset vielä jouluksia vaikka pukinkonttiin.


1. Pikkulinnut
2. Birdie Nest Green
3. Birdie Nest Gold



4. Lakut



5. Perhoset - pinkki
6. Perhoset - violetti