Kevättä (ja maalintuoksua) ilmassa

Kevät on ihan nurkan takana. Ei, sitä ei huomaa lisääntyneestä auringonpaisteesta, talitinttien laulusta pihapuissa ja valoisista aamuista.  Sen huomaa pienistä asioista, kun keväällä pieni sisustajaremppaaja herää jälleen eloon ja kaivautuu talviuniltaan. Ostoskoriin eksyy sisustuslehti. Porakone, maalit ja pensselit kaivetaan varaston nurkista. Talven tummina kuukausina tekemättä jääneet kodin pikku sisustusaskarteet, kuten kylttien, taulujen ja naulakkojen kiinnittämiset hoidetaan alta kertarysäyksellä. Rautakaupassa tulee vierailtua kerran jos toisenkin ja pitkään maalia odottanut männynvärinen kirstu saa uuden värin pintaansa. Sotkuinen askarteluhuone odottaa jo järjestystä tuovia uusia hyllyjä, joita sahataan ja maalataan illan tunteina. Olohuonettakin odottaa sisustusuudistus ja koko talon lattioita katsellaan salaa sillä silmällä. Voi kun saisi uuden laminaatin. 


Paljastan mitä kaikkea pientä kivaa olemmekaan saaneet aikaan, kunhan pensselit vielä vähän suihkivat ja porakone soi. 

Kuinka monessa muussa sisustaja herää kevään tullen?

Viihdykettä iltaan

Tänään televisiosta tulee jälleen suosikkisarjani Downton Abbey, joten ajattelin illan iloksi jakaa leikkisän ja hauskan paperinukkekuvan kyseisestä sarjasta. "Now with even more sexual tension!" Mr. Pamuk raukka!


Source: vulture.com via Sari on Pinterest


Netin uumenista näitä hauskoja paperinukkeja löytyy muitakin.

Vinkkaan myös, että Projektina häiden puolelta voi lueskella postauksia esimerkiksi vinkeistä vuosipäivän viettoon sekä koristekivikirjaillun vyön tekoon! Sinne pääset klikkaamalla TÄSTÄ!

Kasvissyöjän häämenu

Wedding Rouletten Krista pohti aiemmin heidän häidensä menuuta, joten tartuinpa samaan aiheeseen. Olen ollut lakto-ovovegetaristi vuodesta 2003 lähtien eli tänä vuonna tulee täyteen yhdeksän vuotta. Kasvissyöntini syitä en ala tässä sen enempää puimaan, vaan kuittaan asian eettisillä ja ekologisilla perusteilla. Valintani vuoksi olen tietysti saanut tottua siihen, että monissa paikoissa ruokavaihtoehdot ovat kovin vähäiset ja moneen kertaan olen selviytynyt pelkällä perunalla ja salaatilla. Tämä on kuitenkin ollut oma valintani, joten en ole siitä koskaan sen enempää tuntenut katkeruutta. Sen sijaan olen ollut aivan äärimmäisen iloinen joka kerta, kun ruokavalioni on huomioitu tavalla tai toisella ruokapöydän tarjoiluissa.





Meidän perheessä minä (marsujen lisäksi) olen ainoa puhdas vege, mutta sulhonkin ruokavalio on muuttunut kasvispainotteisemmaksi minun myötäni. Onneksi hän ei ole mikään lihanipo, vaan nauttii ruoasta kuin ruoasta, oli lihaa tai ei ja kunnioittaa lisäksi arvomaailmaani, mistä olen hyvin kiitollinen. Koska häidemme tulee olla meidän näköisemme, emme näe mitään syytä miksi menun ei sitä pitäisi olla. Mehän lystin vielä maksammekin. Yksi ensimmäisistä päätöksistä olikin, ettei minun tai vegeystäviemme tarvitse omassa hääbuffetpöydässämme miettiä, että mitäköhän täältä nyt voi ottaa. Juhlapaikkamme catering on kuulemma hyvin joustava ja valmismenut vaikuttavat hyviltä pohjilta, joten tästä tuskin tuleekaan mikään ongelma. Aivan puhtaasti kasvispainotteinen menu ei kuitenkaan ole, sillä mukaan tulee ainakin sulhon lempparia eli lohta muodossa tai toisessa. Nälkä ei kuitenkaan varmasti jää kenellekään ja minusta onkin mukava, että voimme tarjota vieraille mahdollisuuden kurkistaa vegevaihtoehdoista notkuvaan herkkupöytään. Ehdin tästä huolimatta saada jo kritiikkiä kasvispainotteisesta menuusta. Kyllä lihaa nyt täytyy olla niille, jotka siitä tykkää! Ruokaa on kuitenkin niin monenlaista, etten ymmärrä miksi menuuseen on pakko ympätä omien arvojen vastaista sisältöä täysin tarpeettomasti. Olisiko absolutistien häissä pakko tarjota alkoholia, koska sitä nyt on pakko olla? Lisäksi tunnen myös pientä iloa siitä, että tällä kertaa pöydässä pelataan minun korteillani. Tässä pelissä kukaan ei kuitenkaan häviä, vaan saa mahansa täyteen.      

Love is in the air!

Koristeluja pohtiessani etsiskelin kuvia erilaisista tavoista käyttää ilmapalloja juhlien koristelussa. Itse kelpuuttaisin muutaman hempeän vaaleanpunaisen ja valkoisen ilmapallon juhlapaikalle ja vaikka tienvarsikylttien merkiksi, mutta vapputunnelmaa en halua, joten tämä kuva on ehdottomasti anti-inspiroiva.




Ilmapalloöverin voi välttää käyttämällä ilmapalloja harkitusti ja äärimmäisen suloisesti, kuten seuraavissa kuvissa pöytänumerokoristeina. Etenkin tuo ylempi ilmapallosta rakennettu kuumailmapallon miniversio on aivan huippusuloinen ja sopii mainiosti leikkisään häätyyliin. Kuumailmapallojen rakentelu vaatii ehkä jonkin verran vaivannäköä, mutta lopputulos palkitsee varmasti.







Kuinka monelle tulee ilmapalloja häihin vai ovatko ne ihan out?

Vihkipaikan koristelu

Vihkipaikka ja sen koristelu aiheuttavat meille jo nyt päänvaivaa. Ykkössuunnitelma on pitää vihkiminen ulkona merenrannalla ja varasuunnitelman mukaan tilaisuus siirretään sisätiloihin. Varasuunnitelmaakaan ei ole vielä tarkkaan lyöty lukkoon, joten on kovin hankala lähteä suunnittelemaan koristeluja, jotka voisi kätevästi siirtää ulkoa sisätiloihin. Vihkipaikka on toki kaunis itsessään, mutta jotain koristelua sinne kuitenkin haluaisimme.




Yläkuvan koristelut menevät jo ihan överiksi, mutta katoksesta voisi kuitenkin olla hyötyä. Tajusin nimittäin, ettemme tiedä mistä suunnasta aurinko paistaa vihkipaikalle kyseisenä kellonaikana. Tämä on kuitenkin aika oleellinen tieto, sillä emme halua kuvia, joissa siristelemme silmiämme irvistellen, kun aurinko porottaa suoraan silmiin. Jonkinlainen vihkikaari voisi tästäkin syystä olla kätevä. Tosin sellaisen kuljettaminen paikanpäälle ja siirtäminen sisätiloihin voi olla haastavaa.




Varsinaisena "käytävänä" ulkovihkipaikalla toimii hiekkapolku, jonka molemmille puolille olisi tarkoitus sijoittaa vieraat aivan kuten kirkossakin. Tämä alue on kuitenkin nurmikkoa, joten vieraiden olisi varmasti aika hankala seistä siellä toimituksen ajan. Jonkinlaiset penkit olisivat siis tarpeen ja lisäksi käytävä olisi mukava jollain yksinkertaisella tavalla erottaa vieraiden alueesta.

Mistä siis vihkikaari, koristelut, penkit ja ennen kaikkea, miten tehdä kaikki myös sisätiloihin siirrettävällä tavalla? Huokaus...

Make Hefner os. Herppeenluoma

 Lauantai on huonon huumorin ja eläimiin kohdistuvan pilkan luvattu päivä. Meidän marsu on sukua Leena Hefner os. Herppeenluomalle. Kuka olis uskonut?



Tänään Make oli nimittäin hirrrrveen, hirrrveen suloinen ja ja ja... niin oli nättinä ja ja ja... no, kattokaa ite.





Eläimiä ei vahingoitettu tämän postauksen tekemisessä. 

Tunnustus II


Sain ihanalta neulootikolta suloisen tunnustuksen jokin aika sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi vastata siihen. Hommaan nimittäin kuuluu, että tunnustuksen saanut pääsee paljastelemaan asioita itsestään.


Tehtävänä on:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.




Here we go!

1. En tiedä kuinka paljon uskon horoskooppeihin, mutta kuulostaa lupaavalta, että menen itämaisen astrologian mukaan lohikäärmetatuoidun lohikäärmemiehen kanssa naimisiin lohikäärmeen vuonna. Vaikuttaa hyvältä enteeltä, että lohikäärmeille hyväonnisesta lohikäärmeen vuodesta voisi herua hippunen onnea myös tulevaan avioliittoon.

2. Minulla ei ole koskaan ollut korvareikiä, eikä sen puoleen mitään muitakaan lävistyksiä. Pienenä en halunnut niitä, koska pelkäsin neuloja. Vanhempana rokotuksien ja verikokeiden myötä  neulakammoni on jo aikalailla selätetty, mutta nyt en enää osaakaan kuvitella itselleni korvakoruja. Tatuoinnin sen sijaan voisin haluta.

3. Rakastan vanhoja kivinavettoja ja haaveilen edelleen talosta ja suuresta tontista, jolla seisoo ihana kivinen navetta. Puolet Suomesta notkuu tällaisista vanhoista autioista navetoista, mutta minä haluan omani. Mitä kaikkea käyttöä sille voisi keksiäkään!









4. Minulla on keltainen pukeutumisongelma. En voi sietää kyseistä väriä päälläni, enkä ole ostanut kuin kolme keltaista vaatetta sen jälkeen, kun olen saanut itse päättää vaatekaappini sisällöstä. Ensimmäinen oli ylä-asteella hankkimani keltainen bolero, jota käytin pari kertaa. Opiskeluaikoina ostamani trikoopaita ja kynähame saivat myös tylyn kohtalon. Trikoopaita päätyi aluspaidaksi tallireissuille ja kynähametta en päässyt koskaan käyttämään lukuisista yrityksistä huolimatta. Lopulta myin kauniin keltaisen kynämekkoni pois. Ja se oli vielä retroa! Keltainen ja minä. Not gonna happen.


Source: dessy.com via Alicia on Pinterest



5. Ajan hyvin vähän autoa, mutta olen sitäkin varovaisempi kuski ja pelaan varman päälle. Mikään hissuttelija en kuitenkaan ole, sillä minussa asuu pieni road rage -hirviö. Tämä piirteeni tulee parhaiten esille vaarattomissa yhteyksissä, kuten autopeleissä, joita joskus olen pelannut. Kaahaan pelin läpi talla pohjassa ojanpientareita kyntäen ja hervottomasti nauraen. Onneksi tämä käyttäytyminen pääsee valloilleen vain turvatuissa olosuhteissa.

6. Sain sulholta syyskuussa syntymäpäivälahjaksi hierontalahjakortin, koska olin tuolloin kovin stressaantunut ja kirjoitin hurjaa tahtia graduani. Lahjakortti on edelleen käyttämättä, sillä olen aina joko liian kiireinen tai kipeä. Nyt olen kuitenkin päättänyt ottaa asiakseni käyttää tuon ihanan lahjakortin... ihan oikeasti!

7. Toisinaan jään iltaisin valvomaan ja katselen kihlajais-/kutsukorttikuviamme ihanaa musiikkia kuunnellen. Sellaisena hetkenä tunnen itseni erityisen onnekkaaksi.


Viidentoista bloggaajan nimeäminen tuntuu hieman liioiteltulta, joten listaan tähän viisi bloggaajaa, joille haluan tunnustuksen jakaa eteenpäin. Ihanat neidot ovat:




Bling bling bling!

Yksi ehdottoman tärkeä, mutta toistaiseksi puuttuva elementti morsiuslookissani on kivalteleva hiuskoru. Etsy tarjosi jälleen kuolauksen aihetta ja samalla valinnan vaikeuden. Miten näistä nyt sitten osaa valita?













Hiuskoruista tulikin mieleen, että olisi ehkä syytä alkaa etsiä täydellistä kampaajaa. Kuinka monella muulla on vielä kampaaja-aika varaamatta? Pelkään nimittäin, että olen auttamattomasti jälkijunassa. Nyt kaivataan apua eli suositelkaa hyvää kampaajaa Turusta!

P.S. Lähestyvän karkauspäivän kunniaksi itsekriittistä pohdintaa kosimisesta TÄÄLLÄ!

Rouheita sormuksia

Sormukset on hankittu jo molemmille, mutta en silti voi olla ihailematta vähän erikoisempia ja rouheampia erityisesti miehille suunniteltuja sormuksia. Nämä ovat aika siistejä.


Source: google.com via Sari on Pinterest


Musta sormus mustalla timantilla? Tämän viileämmäksi ei voi enää mennä.




Puu ei varmasti ole materiaalina kaikkein kestävin, mutta visuaalisesti tämän sormuksen ilme on kaunis ja luonnollinen.



Source: etsy.com via Sari on Pinterest


Perussormus. Vai onko sittenkään? Jujun, tässä tapauksessa puolison sormenjäljen, voi piilottaa myös sormuksen sisäpintaan.

Yhä enemmän alkaa näyttää siltä, että miehetkin osaavat vaatia sormukseensa näyttävyyttä, eikä perinteinen keltakultainen tynnyrimalli olekaan enää ihan jokaisen mieleen. Onneksi sormuksia voi suunnitella itse ja kultasepät voivat toteuttaa juuri sellaisen korun kuin kukin haluaa.

Hands dirty

Siinä ehtii pohtia kaikenlaista, kun makaa sohvalla viikon verran. Kun ei oikein jaksa, eikä pysty mihinkään, alkaakin yhtäkkiä muistaa mitä kaikkea olisi kiva taas tehdä. Ensin oli mukava katsoa Sinkkuelämää, joka oli muuton jälkeen pölyttynyt hyllyssä. Sitten halusin tapetoida makkarin seinät, maalata eteisen kirstun, muuttaa olohuoneen sisustusta (tämä on vähän sulhon aiheuttama päähänpisto), tehdä totaalinen organisointisiivous askarteluhuoneessa ja tehdä tauluja. Parannuttuani aloitin kevyimmästä hommasta eli tauluista. 

Ne lukijoista, jotka ovat tulleet mukaan vasta viime kesän jälkeen eivät varmaankaan ole taulujani täällä ennen nähneet tätä makuuhuoneen taulua lukuunottamatta. Vuosi sitten tein tauluja kuitenkin aikamoisella vimmalla ja ne päätyivätkin kaikki uusiin koteihin. Kaksi myös toki tänne oman kodin seinille. Oman talon remontoinnin myötä sain varmaankin maalaamisesta tarpeekseni, koska homma jäi pitkäksi aikaa siihen.




Puhun taulujen tekemisestä ja maalaamisesta, koska kaikki jotka ovat nähneet minut luovassa tilassa tietävät, etten käytä pelkästään maalia, enkä todellakaan ainoastaan pensseleitä. Haluan tauluihin tekstuurien ja pinnan kontrasteja, joita etsin ties millä keinoin. Olen käyttänyt taulujen teossa niin rättejä, sieniä, puutikkuja, levyjä, lehtiä kuin pitsiä. Minun maalaamiseni onkin lähinnä sellaista get down and dirty -hommaa, jonka seurauksena sotken usein lattiat, vaatteet ja itseni. Tänään kaivoin eilen uuden kanvaspohjan esille ja annoin mennä. Olisittepa nähneet käteni! Vapauttavaa hommaa, vaikkakin toiminta muistutti ehkä 3-vuotiaan sormivärimaalausta. 



Jatkan taulua huomenna. Tai sitten hion sitä eteisen kirstua maalauskuntoon. Tai organisoin askarteluhuoneen. Who knows.

EDIT: Kurkkaus edellisiin tauluihin...


KIRJAimet



Pinterest on ihana paikka, sillä se on pullollaan mahtavia ideoita. Tämä vinkki oli pakko jakaa teidän kanssanne.

Isot koristekirjaimet ovat nyt in sekä sisustuksessa että häissä. Itsekin koristelin askarteluliikkeestä löytämäni kirjaimet tässä postauksessa, mutta jos etsii sopivan veikeää vintage-lookia, voisi yllä olevasta ideasta olla iloa. Kirpputorilta löydetyistä vanhoista kirjoista saa aika mahtavia koristeita. Tämä menee meilläkin harkintaan...

6 kk!

Palailen pikku hiljaa blogimaailmaan. Multa on jäänyt varmaan yksi ja tuhat postausta lukematta, mutta otan niitä kiinni sitten ajan kanssa. Mieltä lämmittää tänään kuitenkin erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin tällä viikolla olen saanut jälleen uusia lukijoita (jei!) ja lisäksi tänään on tasan kuusi kuukautta häihin!


Nuhanenä täällä hei!

Ajattelin vain tulla ilmoittamaan, etten ole pudonnut maailmankartalta, vaan parantelen edelleen flunssaani. Olen koittanut selättää tätä tautia koko viikon, mutta ainoa selätetty asia tässä taitaa olla kyseinen morsian, joka makaa jo neljättä päivää sohvalla. Luulisi, että intensiivinen lepo ja kolme tuotantokautta Sinkkuelämää olisivat jo tehneet työnsä, mutta ei. Vetoa on yhtä paljon kuin rikkinäisellä vieteriukolla. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että tämä saa luvan olla viimeinen sairaspäivä, sillä loppuviikkoon sisältyy tärkeitä juttuja. Onneksi sohvalla ei tarvitse maata yksin ja ihmisen paras ystävä on jälleen ojentanut karvaisen tassunsa empatian muodossa.

Kattokaa nyt sitä!


Oikeesti. Kummalla meistä oli se flunssa?



Nuhanenä ja karvanaama kehottavat myös kurkkaamaan Tylkkärin tuoreen jutun täältä. Huomatkaa, että sain valittua päälleni Weisen puvun, joka on aika lailla samanlainen kuin sulhasen Zazabella-liikkeen suosikki Turun häämessuilta. Tämä puku löytyy Turun Fiancéesta.

Ystävänpäivä

Joku pöpö on päässyt taas iskemään kyntensä minuun ja niinpä vietän ystävänpäivää lähinnä kröhien ja sohvalla maaten. Eilen katsoin kaksi kertaa (kertoo jotain tajunnan tasosta) Timberlaken ja Kunisin tähdittämän Vain seksiä -leffan, joka nokkeluudestaan huolimatta aiheutti karmaisevan pettymyksen suorastaan limaisella loppuratkaisullaan. Tänään olisi hyvä keksiä jotain parempaa katsottavaa. Ehkä aloitan uudelleen SatC-boksin kanssa.

Aamulla keittiössä oli vastassa kuitenkin suloinen yllätys, sillä löysin The Body Shopin pussukan pöydältä. Mun suosikkini! Tietokoneelta löytyi vielä toinen ylläri, kun näytöille rävähti tämä kuva.




Alunperin ajattelin yllättää miehen viemällä hänet jonnekin kivaan paikkaan viettämään ystävänpäivää, mutta sattuneesta syystä se ei nyt onnistu. Niinpä yritän saada tämän päivän aikana tehtyä hänelle yhden yllärin, jonka esittelen sitten Projektina häät -sivustollakin. Katsotaan miten käy. Ei siis ole ihan elokuvista tämä ystävänpäivä, mutta otetaan se myöhemmin takaisin korkojen kera. :)

EDIT: Niin ja siis tietysti oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! (Näin se tärkein unohtuu, kun aivot käy vähän tyhjää...)

Huono-onnisten häät



Tämä video on syynä siihen, miksi pelkään hääpäiväksemme sattuvan aivan kamalan sään. Meillä onneksi on kakkosvaihtoehto vihkipaikalle ja juhlatkin on tarkoitus pitää sisällä, mutta korkeintaan katoksen alle saatava bändi huolestuttaa. Ja missäs me tanssitaan, jos vettä tulee kuin saavista? Tästä videosta voi kuitenkin oppia jotain, kuten esimerkiksi sen, että tosirakkaus kestää näemmä aika paljon vastoinkäymisiä.

Videon olen alunperin bongannut Kittyn blogista.

Kimaltavat korot



Tämä tuunaus on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta oikeanlaiset mustat kengät puuttuvat vielä. Pitänee tehdä kirppiskierrosta joku päivä kenkälöydön toivossa.

Hääkenkärintamalla on tapahtunut pientä edistystä. Netin uumenista löysin potentiaaliset hääkengät, jotka saa vielä värjättyä haluttuun sävyyn ja niihin saisi varmasti lisättyä pientä bling blingiä. Luonnollisesti kengät pitäisi kuitenkin tilata ulkomailta ja hintaakin on ihan kiitettävästi. Epäsopivia värjättyjä kenkiä tuskin saa palautettua. Uskallanko tilata vai jatkanko metsästystä Suomen maaperällä?

Komeaa seuraa

Joskus sitä tuntee itsensä aika pölöksi. Niin kuin tänään, kun Kauppilan häätapahtumassa joku ihana kanssamorsian (?) tuli nykäisemään hihasta ja tunnustautui blogin lukijaksi. Hämmennyin aivan totaalisesti, enkä meinannut saada sanaa suustani. Näin jälkeenpäin olisin halunnut kysyä häneltä vaikka mitä ja jutella vähän enemmänkin, mutta eihän siinä kohtaa mitään tajunnut. Kiitos siis vielä kerran tuolle ihanalle ihmiselle ja pahoittelut sekavasta vastaanotosta. Mieskin nauroi vielä autossa reaktiotani, sillä allekirjoittanut jää hyvin harvoin sanattomaksi. Nyt iloinen yllätys vei sanatkin suusta!

Pikaisen häätapahtumakierroksen jälkeen nappasimme bestmanin mukaamme ja kävimme sovittamassa heille pukuja. Kyllä sain olla komeassa seurassa! Saketin ja bonjour-puvun välinen taisto jäi laimeaksi, sillä saketti rökitti pitkän bonjour-takin 10-0. Täydellinen liivi-solmio -yhdistelmäkin löytyi, eikä muita sitten edes kokeiltu.




Pukusovitus oli kyllä morsiamelle pieni reality check, kun näki tuon toisen puoliskon siinä puvussa, joka hänellä hääpäivänä ihan oikeasti sitten on. Tässähän ollaan ihan oikeasti menossa naimisiin! Tällaisia hetkiä on viime aikoina tullut jo pari ja takaraivossa sykkii pieni jännityksenpoikanen. Olen tottunut esiintymään esimerkiksi töissä, mutta tähän asti olen voinut tehdä sen aina jonkin roolin takaa. Hääpäivänäni en voi piiloutua opas-persoonani taakse, vaan olen siinä ihan omana itsenäni. Pelkään jännittäväni niin, että polvet tutisee tai sitten itken silmät päästäni jo ennen vihkitilaisuutta. Tämä kauhuskenaarioiden viljely ei myöskään auta asiaa yhtään. Naimisiinmeno sinänsä on käyty jo oman pään sisällä ja sulhon kanssa läpi jo niin moneen kertaan, ettei se huoleta laisinkaan. Itse juhlallisuuksia jänskäänkin nyt senkin edestä. Sulhanen on kyllä niin komea puvussaan, että alttarille sitä ei mitenkään voi jättää, vaikka kuinka hirvittäisi. Tosin on mahdollista, että oma mr Darcyni vie jalat alta ennen kuin koko alttarille edes päästään. :D

Fuksiaa (soudetaan ja huovataan...)



Hei kuka teistä ihanista oli juuri tehnyt postauksen, josta tämä yllä olevan kuva löytyi? Hän ansaitsee nimittäin kiitoksen! Poimin kuvan talteen Pinterestiin, näytin sulholle ja homma oli selvä. Meidän muutoin niin vaalea ja murrettu värimaailma saa pilkahduksen minun fuksianpunaisissa kengissäni, sulhasen sukissa ja kenties myös hääseurueen asuissa. Koristeluun fuksiaa emme lähde kuitenkaan tunkemaan, vaan väriläiskät saavat sitten löytyä meistä. Fuksia on siinä mielessä meille luontainen väri, että tykkään siitä itse ja miehelle se käy ihan loistavasti. Tummaverikkönä hän hankki viime vuonna itselleen fuksianpunaisen kaulupaidan ja se sopii hänelle hurjan hyvin.

Aiemmin tuo värimaailman yhteensopivuus oli meille ihan hirmuisen tärkeää, mutta nyt tuli vähän sellainen screw that -fiilis. Me halutaan fuksianväriset kengät ja sukat ja sillä selvä. Valitettavasti fuksianväriset kengät eivät ainakaan tämänhetkisten tietojen mukaan helpota tiettyjen morsianten päärynäjalkaongelmia... Nyt olen kuitenkin ajatellut lähteä morsiusliikkeisiin satiinikenkämetsälle, jotta voin sitten ainakin värjäyttää sopivat kengät. Tampereelle voisi suunnata, joten kertokaas millainen kenkätilanne sieltä löytyy, jos etsinnässä on 5-8 cm järkevät (=ei liian kapeat) korot, jotka pysyy haastavammassakin jalassa.

Eläin meissä - Eli miten rakastutaan?

Meillä nykyihmisillä on etuoikeus valita mihin suuntaan haluamme elämässä lähteä ja millaisia valintoja teemme esimerkiksi kumppanin tai lisääntymisen suhteen. Siitä huolimatta meitä perustavanlaatuisella tavalla eteenpäin ajava vietti on usein kumppanin löytäminen. Toisille se merkitsee elämänkumppania, toisille yhden yön kaveria, mutta tarve halun pohjalla on sama ja sen määrittelevät omat ominaisuutemme.




Mihin sinä rakastuit puolisossasi? Onko vastauksesi kokonaisvaltaisesti olemus vai kenties suosittuna valintana silmät? Vai vastaatko rehellisesti, että ulkoiset avut veivät jalat alta ensimmäiseksi? Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala tarjoaa tähän kysymykseen vähän syvällisemmän vastauksen Turun ylioppilaslehdessä artikkelissa Pariutumisen biologiaa. Hänen mukaansa seksuaalinen vetovoima syntyy genetiikan ja hormonien tasolla. Yksi merkittävimmistä parinvalintaan vaikuttavista asioista on tuoksu ja sitä kautta feromonit. Kuinka moni esimerkiksi myöntää pukeutuvansa mieluusti rakkaansa paitaan ihan vain tuoksun vuoksi?

Jännää sanon minä! Olen myös lukenut ja kuullut kaikenlaisista testeistä, joita ihmisille on suoritettu vetovoimaa ja feromoneja tutkittaessa. Yhdessä testissä naisten annettiin haistella miehiä ja heidän luontaista tuoksuaan miehiä näkemättä sekä kertoa sitten kuka heistä tuoksuo miellyttävimmälle. Lopputuloksena kaikkein mieleisimmät tuoksut olivat peräisin miehistä, joiden perimä oli naisen omasta eniten poikkeava. Eläimiähän me vain siis ollaan.

Rakkaudesta voi lukea myöskin Tylkkärin artikkelista Kuka keksi rakkauden. Nämä artikkelit tulivat Tylkkärissä vastaan osittain siitä syystä, että seuraavassa numerossa minut löytää sivuilta juttelemassa häistä ja hääbloggaamisesta. Lupaan laitella linkkiä, kun lehti ilmestyy. :)

(Kuinka moni myöntää tämän luettuaan menneensä haistelemaan puolisonsa paitaa?)

Voita uusin Häät-lehti! {Projektina häät}



Se on mainoksen paikka! Projektina häät -sivustolla on nyt käynnissä arvonta, jossa voit voittaa itsellesi 15.2. ilmestyvän tuoreen Häät-lehden. Käyhän siis osallistumassa!

Häiden videoimisesta

Yksi häidemme kohdalla päänvaivaa aiheuttaneista asioista oli videokuvaus. Ensin ajattelimme tyytyvämme pelkkiin valokuviin, mutta äitini oli sitä mieltä, että hän ainakin haluaa vihkitilaisuuden talteen ihan elävän kuvan muodossa. Ja oikeassahan hän olikin. Valokuvat ja muistot eivät tallenna väriseviä "tahdon" -sanoja ja häätanssin tenhoa samalla tavalla kuin videokamera. Ja jos herkkien muistojen sijasta kameraan tallentuukin aivan hulluja kommelluksia, niin ainahan voi lähettää pätkän Hauskoihin kotivideoihin palkinnon toivossa, vai mitä?

"Jos videokuvaaja otetaan, niin sen on sitten paras olla hyvä." Täällä Suomessa ammattimaisia videokuvaajia on vain kovin vähän ja vielä vähemmän täällä Turun seudulla, joten saimme aluksi haroa hiuksiamme videokuvaajaa etsiessä. Olen hemmotellut itseni pilalle kaikilla rapakontakaisilla kiiltokuvahäävideoilla, joten kotikutoiset iskelmäsävelmillä säestetyt tärisevät käsivarayritelmät eivät oikein iskeneet. Onneksi sain tammikuussa kuulla VideoTimosta, josta lyhyen sähköpostivaihdon jälkeen tulikin meidän häävideokuvaajamme.




Kahden valokuvaajan lisäksi meille tulee siis nyt myös videokuvaaja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän on pidettävä kaikki ajan tasalla tapahtumista sekä huolehdittava jokaiselle parhaimmat mahdollisuudet toteuttaa oma työnsä. Pyrimmekin käymään yhdessä kaikkien kuvaajien kanssa juhlapaikalla hyvissä ajoin ennen häitä, jotta yksityiskohdat saadaan hiottua kuntoon. Tällä tavoin voimme minimoida sen riskin, että häävideossamme näkyy koikkelehtiva valokuvaaja ja vihkikuvissa parin välissä möllöttää videokamera. Kaikkihan haluavat kuvaajien olevan niin sanotusti näkymättömiä. Usean kuvaajan tapauksessa tämä on kuitenkin haastavampaa, joten on hyvä nähdä hieman vaivaa kuvaussuunnittelun eteen.

 Kuinka moni muu tallentaa häät videokameralle?


Miten niin hääsuunnittelu on raskasta?


Innolla odotan mitä meidät vieraamme keksivät näihin kirjoittaa...

Tsekkaa vinkit liitutaulukylttien tekemiseen Projektina häät -sivustolta tai mailaa osoitteeseen info@projektinahaat.fi, jos haluat tällaiset itsellesi!

Höyhenhiuskoristeita kaupan

Olen jälleen kohdannut käsityöintoilijan ongelman: Juttuja tulee tehtyä sellaista tahtia, ettei käyttöä tai käyttäjiä tahdon omasta takaa löytyä. Viimeiseksi olen innostunut höyhenhiuskoristeista, joiden tutoriaali on ollut Projektina häät -sivustolla esillä. Jos ihastuit höyhenhiuskoruun, muttet halua itse lähteä sellaista tekemään, on tilaisuutesi tässä. Koristeita onkin nyt tullut tehtyä useampia ja niinpä laitan nämä ylimääräiset tarjolle, mikäli halukkaita ostajia löytyy. Uskon, että myös tulevaisuudessa saatan silloin tällöin laittaa jotain tutoriaalien tuotoksia taas myyntiin ja ilmoittelen niistä myös täällä blogissa.


1. Musta höyhenhiuskoriste, n. 14 cm




2. Vaalea höyhenhiuskoriste (pieni), n. 8 cm MYYTY




3. Vaalea höyhenhiuskoriste (iso), n. 11 cm



Postituskuluineen yhden hiuskoristeen hinnaksi tulee 18 euroa NYT 12 e!

Halukkaat ostajat voivat ottaa yhteyttä sähköpostilla sari.har @ hotmail.com (poista välit).

Ystävänpäivähuumoria

Luumua? (Eli jatkoa eiliselle asupohdinnalle)

Tarpeeksi kun pähkäilee, niin kyllä niitä ideoita alkaa jossain vaiheessa esiin nousta. Jos vaaleaa roosaa heittää hiukan tummemmaksi saadaan erilaisia luumun sävyjä, jota taas voi taittaa hiukan kirkkaammaksi. Pukuihin saataisiin saman värin eri saturaatioita, jotka sitten jatkuisivat muunneltuina morsiamen kukissa, laukussa ja hääpaikan yksityiskohdissa. 

Tähän tapaan.





Nyt täytyy vaan ehdottaa ideaa asianosaisille sekä sulholle ja sitten pitäisi vielä löytää väriltään ja malliltaan sopivat puvut. 

Uuni pellolla ja muita hääkuvia

Myönnetään se nyt heti alkuunsa: Suurimmassa osassa hääkuvista ja hääideoista ei ole mitään, toistan, mitään omaperäistä. Hyvät ideat ovat kuitenkin sellaisia, jotka leviävät laajaan käyttöön ja niihin törmätään monissa häissä aina kyllästymiseen asti. Otetaan esimerkeiksi vaikkapä ylläri-häätanssit ja karkkibuffetit (joista jälkimmäisen myös allekirjoittanut aikoo toteuttaa). Näihinkin asioihin voi suhtautua kevyellä mielellä, sillä jokaisella on oikeus tehdä omanlaisensa häät, eikä niitä suinkaan rakennella maailmanlaajuisen kriittikkojoukon miellyttämistä varten. Toisaalta on myös asioita, joita ei välttämättä kannattaisi tehdä. Kuten uunin raahaaminen pellolle hääkoristeeksi. Oven in a Field on blogi, jossa sarkastiseen sävyyn esitellään usein surkuhupaisalla tavalla koomisia tai "nähtyjä" hääkuvia, joista monien kohdalla voisi todeta masentuneesti, että wanha...




Jos voit nauraa myös itsellesi, etkä ota hääsuunnittelua niin vakavasti, on tämä ehdottomasti yksi häästressin keventämiseen sopivimmista sivustoista. On se kyllä aika kumma, mitä kaikkea omituista me teemmekään häiden vuoksi.



Seurueen asut

Tällä hetkellä päänvaivaa aiheuttaa seurueen pukeutuminen. Itse ainakin toivoisin kukkaisneidolta, morsiusneidolta sekä kaasoilta yhteensopivaa pukeutumista. Samanlaisia pukuja en morsiusneidon ja kaasojen päälle kuitenkaan laittaisin, sillä mielestäni on tärkeää löytää jokaisella malliltaan sellainen asu, jossa viihtyy ja näyttää hyvältä. Meitä kaikkia kun ei ole tehty samasta muotista. Toivoisin kuitenkin puvuilta juhlavuutta ihan jo hääparinkin tyylin huomioon ottaen. 

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin pukujen väri. Meidän häidemme värimaailma on hyvin hempeä ja vaalea. Suomalaisille nämä sävyt eivät kuitenkaan ole ehkä kaikkein kiitollisimpia. Kun seurueesta vielä löytyy sekä blondia että brunettea, ei homma käy yhtään helpommaksi. Vaalea roosa on ainakin kaasojen kohdalla täysin poissuljettu väri, mutta pienenä detaljina, kuten kukkakoristeena tai nauhana se käy. 



Entäpä harmaa? Aika plassu.



Tässä on ihan nättejä, mutta edelleen aika pliisuja sävyjä. Lisäksi puvut ovat aika arkisia, eivätkä siis sovi meidän tyyliimme.



Nudet sävyt? Ne saisi vielä sopimaan värikarttaan, mutta edelleen mennään liian lässyissä sävyissä. Ei kuitenkaan ole tarkoitus häivyttää seuruetta pliisuilla väreillä.



Kaksivärinen puku? Voisi toimia!



Tai kokonaan musta? Olen ollut alusta asti sitä mieltä, etteivät musta-asuiset kaasot sovi meidän häidemme tyyliin, mutta nyt se alkaa vaikuttaa ainoalta toimivalta vaihtoehdolta. Musta on aina tyylikäs väri, mutta jotenkin näkisin seurueella mieluummin jotain iloisempaa, mutta kuitenkin klassista sävyä.




Kertokaa nyt joku viisas mitä te tekisitte tässä tilanteessa?