Häät intialaiseen tapaan

Upea video intialaiseen tyyliin. Upeat värit ja mahtava meininki! Tällaista ei suomalaisissa häissä varmasti näe.


Ajay + Karishma | Keep Marchin' On from Henry Wu on Vimeo.


Lisää fiilistelyä löytyy täältä.

Hääedistystä

Tänään ollaan taas tehty varsinainen spurtti hääasioissa. Vapaapäivä on käytetty siis tehokkaasti hyväksi. Ensin varmistettiin kutsutekstejä silmällä pitäen seurakunnasta vihkiaika ja samalla saatiin tietää jo vihkipappikin. Ja olihan se juuri se henkilö, jota olimme toivoneetkin! Kutsusuunnittelu on muutenkin loppusuoralla. Olemme hienosäätäneet kuvien ja tekstien sävyjä, tilanneet lisää kirjekuoria vierasmäärän kasvettua ja eksyipä ostoskoriin myös nauhat kutsuja varten. Tilasimme myös toiveissamme olleet postimerkit omalla kuvallamme. Saimme kihlajais-/kutsukorttikuvauksesta niin paljon ihania kuvia, että haluamme käyttää niitä mahdollisimman paljon hyväksi hääsuunnittelussa. Ja onhan suloinen postimerkki meistä kahdesta aika ainutkertainen ja ihana muisto häistä. Joku voisi sanoa, että turhaa rahanmenoa, mutta tingitään sitten muualta.

Now & Foreveristä tilaukseen lähti taas kauniit osoitetarrat. Näyttää siis siltä, että pian olisi mahdollista pitää pienellä porukalla kutsuaskarteluiltamat. Ja minä kun olin vannonut, etten ikinä ahdistele läheisiä korttiaskartelukutsulla! Näyttää kuitenkin siltä, että morsian on tässä se, joka on hommaan suhtautunut kaikkein nihkeimmin. Täytyy ottaa siis henkinen jarru pois päältä ja nauttia askartelusta samaan tapaan kuin ennenkin. (Ja olla kiitollinen siitä, että kutsuvieraslista on inhimillisen pituinen...) 


Loppuun vielä pieni sneak peek tulevista kutsukorteista. Todella valaisevaa, eikö? Ollaan kyllä todella tyytyväisiä kutsuihin, sillä ne noudattelevat kivasti Save the Date -korttien linjaa, mutta ovat vielä asteen parin juhlavammat ja juuri meidän näköiset. Pakko myös myöntää, että alkuvuoden stressin jälkeen hääsuunnittelu maistuu taas ihan eri tavalla. Kesä tulee ja niin tulevat myös häät!




Onko monelle muulle kesähääparille tullut jo uusi spurtti suunnitteluun vai onko talvivaihde vielä toistaiseksi päällä?

Hiuskoristeita moneen makuun

Kuka sanoi, että morsianten kutreja tulee koristaa perinteinen tiara, hiuskampa tai huntu? Etsyä selatessani olen törmännyt moniin upeisiin ja melko originelleihinkin hiuskoristeisiin. Näyttää siltä, että nykyään hiuskoristeet saavat olla isoja, näyttäviä, blingejä ja usein myös vintage-henkisiä. Tässä parhaimpia paloja. 











Kuva


Kuva


Kuva


Kuva


Kuva


Kuva

Löytyikö omaa suosikkia?

Suuria neuvoja, pieniä tekoja

Näin tämän pätkän ekan kerran ihanan Cherryn blogissa, mutta oli pakko jakaa hyvää eteenpäin. Tämä video pitäisi katsoa joka päivä ihan vain sen takia, että muistaisi elää sen mukaan.

Kimaltava ihastuspettymys

Selasin taas yhtenä päivänä läpi kymmeniä sivuja hiuskampoja Etsyssä, eikä mikään oikein tuntunut kelpaavan. Eivät edes ne hiuskammat, joita olin aiemmin harkinnut tässä postauksessa. Yllättäen keskikokoinen napakka kimalteleva hiuskoriste ei riittänytkään. Haluan jotain isompaa, ilmavampaa ja näyttävämpää. (Kröhm, juuri ehkä sellaista mitä äitini oli yrittänyt ehdottaa...) Minulle ei tule huntua, joten hiuskoriste voisi hyvin olla vähän näyttävämpi kuin kasa kimaltavia kiviä.

Ja sitten se tuli vastaan.


Ihana, ihana, ihana!
Omaan kampaukseeni koriste aseteltaisiin kuitenkin taakse toiselle sivulle, eikä osittain korvan päälle, kuten tässä.


En saanut katsettani tästä enää irti, eikä mikään muu hiuskampa näyttänyt enää miltään. Objektiivisen katsauksen saavuttamiseksi pyysin sulhoa arvioimaan selaimen välilehtiin tallentamiani vaihtoehtoja ja tämän viimeisen kohdalla häneltäkin lipsahti ihasteleva "Ooh!"

Mutta... Ensimmäinen asia, joka arvelutti oli hiuskoristeen hinta. 200 dollaria ei ole ihan pieni summa hiuskoristeesta, jota pidän luultavasti vain kerran. Tukijoukot olivat kuitenkin sitä mieltä, että tämä sen olla pitää, joten laitoin valmistajalle mailia kyselläkseni hiuskoristeen kokoa. Harmi kyllä 19 sentin pituudellaan ja lähes 8 sentin leveydellä tämä kaunistus on omaan makuuni jo turhan iso. Minulle tulisi varmaan olo kuin kulkisin lautanen takaraivolla ja se ei ole ihan hakemani fiilis. Tämä kaunokainen saa siis jäädä tilaamatta ja hiuskoristemetsästys voi siis jatkua.


Onko muilla yhtä suuria vaikeuksia löytää jotain täydellistä asustetta?

Sunnuntai - Kukkia ja seinämaaleja


Eilen vietettiin rento sunnuntai suunnitellen makuuhuoneen seinien uusimista ja testaten pallonmuotoista pöytäkimppua. Makuuhuone tulee saamaan seiniinsä ainakin uuden maalipinnan, mutta päätyseinän kohtalo on edelleen avoin. Tässä postauksessa haaveilemiani tiiliseinävaihtoehtojakin katseltiin, mutta ainakin kyseisessä liikkeessä hinnat olivat melko suolaiset. Toinen vaihtoehto olisi tyylikäs tapetti, mutta sopivaa ei ainakaan vielä tullut vastaan.

Yksi vaihtoehto häiden pöytäkoristeiksi on sieneen tehty pallomalli neilikoista ja muista leikkokukista. Testasin tätä vaihtoehtoa neilikoilla ja ruusuilla ja nättihän siitä tuli, vaikkakin aivan liian pinkki meidän makuumme kukkakaupan tarjonnasta johtuen. En itse välitä runsaasta vihreästä kimpuissa, joten siinäkin mielessä tämä suunnitelma olisi aivan ideaali. Projektina häät -sivustolta löytyy tarkemmat ohjeet tähän helppoon pöytäkoristeeseen.




Tässä inspiraatiokuvia, joista idea sai alkunsa. Näissä useimmat pallot on sijoitettu hyvin korkealle pitkiin vaaseihin tai vastaaviin, mutta me haluamme kukat melko matalalle käytännön syistä. Vieraiden on mukavampi keskustella, kun välissä ei ole jättimäistä kukkapallopylvästä.







Ihan pikkuinen laahus

Kuinka varmistaa, ettei morsian karkaa?


Laitetaan sen pukuun parinkymmenen kilon laahus!

Kuinka elegantilta tämä morsian mahtoi näyttää livenä?

Rohkeus



Rohkeus

Vuosipäivä

Eilen tuli täyteen kaksi vuotta yhteistä matkaa. Juhlistimme asiaa töitteni jälkeen hyvällä ruoalla sekä kutsukirjekuorien ja -papereiden etsimisellä. Päätimme luopua vaaleanharmaista kirjekuorista ja etsiä sen sijaan luonnonvalkoiset neliökuoret. Tulimme siihen tulokseen, että kutsukorttien kohdalla teemavärien käyttämisen sijaan panostamme häiden vanhahtavan tyylin esiintuomiseen. Harmaista kirjekuorista ja papereista olisi tullut turhan synkkä ja tunkkainen meidän makuumme. Ostimmekin pinkan kirjekuoria Akateemisesta ja seuraavassa liikkeessä törmäsimmekin sitten parempiin kuoriin sekä väriltään, malliltaan että hinnaltaan. Ensin ostamamme kuoret näyttivätkin kutsupaperia vasten aivan keltaisilta! Hyi! Eikun palauttamaan edellisiä ostoksia. 

Paperiostosten jälkeen harakanvaistoni löysi Guessin kellovitriinin ja eipä kulunut aikaakaan, kun molemmille hankittiin uudet rannekellot. Omani tosin löytyi toisesta liikkeestä edullisempaan hintaan. (Ollaanpas eilen säästetty!)  Molemmat olivatkin jo uuden kellon tarpeessa ja mikäs sen mukavampi tapa juhlistaa seurustelun vuosipäivää kuin hankkia uudet kellot, joilla yhteistä aikaa voi taas mitata. 



Oma kelloni mätsää lähes täydellisesti kihlasormuksen kanssa. 




Tämä kuva ei kyllä tee täysin kunniaa sulhon kellolle. Iskimme molemmat siihen ensimmäisenä silmämme, eikä sulholle sitten enää mikään muu kelvannutkaan. 

Kaiken kaikkiaan kiva ja touhukas päivä takana. Nyt voikin suunnata sitten taas töihin ja huomenna voisi ottaa itseään niskasta kiinni kutsukorttien kanssa.

Hääuni






Menin sitten viime yönä naimisiin. Hääpäivä tuli aivan puskista ja vieraiden siirtyessä vihkipaikalle ehdin jo ihmetellä missä vaiheessa olimme tehneet kutsukortit, olimmeko löytäneet oikeanlaiset kirjekuoret (jep, ne kirjekuoret vainoavat nyt jo unissakin) ja keitä ihmeen tyyppejä me ollaan oikein kutsuttu. En myöskään muistanut harjoitelleeni sisääntuloa musiikin kanssa, eikä minulla ollut mitään havaintoa siitä, kuka musiikkilaitteista piti huolta ja oliko hänellä oikeat kappaleet. Emmehän olleet päättäneet edes poistumismusiikkia! Lisäksi säätiedotus oli luvannut vesisadetta (karttakuvassa koko Suomi oli peittynyt niihin kolmen sadepisaran rankkasadepilviin) ja vihkitilaisuus aiottiin pitää sisätiloissa.

Kaikesta hämmennyksestä huolimatta minä olin onnistunut saamaan itseni täyteen tällinkiin, olin itsevarma ja erittäin malttamaton näkemään sulhaseni. Ja kun sadepilvetkin vaihtuivat auringonpaisteeseen, aloin innosta hihkuen vaatia vieraita siirtymään ulos alkuperäiselle vihkipaikalle. Vastahakoisesti vieraat alkoivatkin vaihtaa paikkaa, mutta minua ei ylimääräinen häslinki haitannut, vaan olin erittäin hyvällä tuulella.

Varsinaisesta vihkitilaisuudesta en nähnyt unta, mutta "karkasimme" kuitenkin sen jälkeen juhlapaikalta hetkeksi ihanalle pienelle saarelle, jonne laukkasimme hevosilla jäisen (joo, oli kesä) meren yli. Pelkään todellisuudessa jäällä liikkumista, mutta jostain syystä unessa en pelännyt juuri ollenkaan, vaan nautin retkestämme täysin siemauksin.

Kylläpä jäi hyvä fiilis tuosta unesta, vaikka asiat menivätkin vähän vain sinne päin. Osaisinpa todellisuudessa sitten hääpäivänä olla yhtä rento ja hetkessä kiinni.  

Tänään otin askeleen eteenpäin

Kuva


Kiirettä pitää seuraavina viikkoina töiden vuoksi, mutta yritän roikkua menossa mukana. Pidättehän huolen, ettette tule katumaan näitä asioita (bongattu jälleen Lilyn kautta).

Naiseuden olematon mysteeri

Aivan loistava kirjoitus naiseuden mystifioinnista irtosi tänään Virpi Salmen kynästä Lilyn palstalle. Pakko myöntää, etten itse tykkää sanonnasta "olen nainen ja voin aina muuttaa mieleni" tai tavasta, jolla omaa naiseuttaan korostetaan asiana, joka tekee meistä miesten silmissä kerta kaikkiaan älyllisesti saavuttamattomia. Ihan kuin tällaisen kuilun tieten tahtoen repiminen tekisi naisista jotenkin arvokkaampia naisina ja universaalina homogeenisenä ryhmänä. Ihmisiä me olemme ihan kaikki housujen etumuksen sisällöstä riippumatta. Ei tehdä siitä enää yhtään vaikeampaa. Kuten Virpi Salmi, myös minä kannatan avointa keskustelua. "Minä ajattelen..." ja "minusta tuntuu..." ovat paljon hedelmällisempiä tapoja jakaa ajatuksia kuin kylmä kuitti: "No mä nyt vaan oon nainen!" Älkää naiset käyttäkö sukupuoltanne tekosyynä hankalalle käyttäytymiselle, oikukkaalle luonteelle ja veemäisyydelle. Ei sellaista jaksa katsella.


Pitäiskös niitä kutsuja...



Sulho ja kaaso ovat kovasti sitä mieltä, että nyt pitäisi laittaa pystyyn korttiaskartelupaja. Itse olen kuitenkin sen verran paljon askarrellut kortteja, että jostain syystä lähemmäs kolmenkymmenen kortin vääntäminen merkitsee lähinnä tulostimen kanssa kinastelua, kun taitettavien korttien kuvia yritetään mallailla oikeaan paikkaan. Ehkä myös pelottaa lähteä tekemään kortteja, joita ei sitten kauhean duunin jälkeen lähdetä ihan tuosta vaan uusiksi tekemään, jos mieli muuttuukin. Niin kauan kun kortteja ei ole tehty, voimme muuttaa vielä mieltämme niiden suhteen. Hämmentävää kyllä olen aika tyytyväinen korttisuunnitelmaamme, joka tosin ottaa edelleen vielä toisinaan kehitysaskeleita. Olen siis vähän jopa nössö näiden korttiasioiden suhteen, enkä halua tehdä loppulisia päätöksiä kortteja koskien.  

Lisäksi etsimme edelleen täydellisiä kirjekuoria! Miten haastavaa voi olla löytää about 160 mm x 160 mm neliökuori vaaleanharmaana, mutta ei kuitenkaan metallinhohtoisena? Ja jos niitä löytyy, niin ainakaan saatavilla ei ole kolmeakymmentä kappaletta. Kirjekuoret kuitenkin määrittävät aika hyvin myös kortin lopullisen tarkan koon. Repeän riemusta, jos teemme kortit ja sopivia kuoria ei sitten löydykään oikeassa koossa. 

Ei kai auta kuin tarttua paperileikkuriin ja laittaa homma pyörimään...

Pieniä asioita...









Ottaako elämä joskus päähän?




Jokainen päivä on oppitunti.
Ole ahkera oppilas.

Kattoparruhaaveilua

Meidän kotimme on ihana ja symppis erityisesti ensikodiksi, mutta aivan kaikkia haaveita se ei kuitenkaan onnistu täyttämään. Tuskin mikään talo siihen pystyykään. Meillä onkin joitain "sitten joskus" -haaveita, joihin kuuluu myös unelmiemme talo. Ja tuossa unelmien talossa on ehdottomasti oltava paljastetut kattoparrut. Ne ovat vain niin kauniita.


Kaverina valoa tulvivat isot ikkunat, kattokruunu ja tiiltä. Kyllä!






Yksi suosikkikuvistani.




Kauniit kattoparrut sulautuvat kameleontteina myös viehättäväksi osaksi modernimpaa ja minimalistisempaa sisustusta.






Ja vanhat satulat parrulle koristeeksi.



Must have wedding photos part 2 - Potretit

Hääpotretit kuvaamme juhlamiljöössä vihkitilaisuuden jälkeen ja sateen sattuessa sisätiloissa. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kuvaus on suunniteltu hyvin etukäteen ja meillä kahdella sekä kuvaajilla on selvät sävelet kuvauksen suhteen, jotta homma saadaan purkkiin toivotulla tavalla ja tarpeeksi reippaaseen tahtiin vieraat huomioiden. Vieraille on järjestetty pientä aktiviteettia kuvauksen ajaksi, kuten photo booth, vieraskirja ja karkkibuffet. Hyvällä säällä juhlapaikan ympäristö on myös sen verran kaunis, että sitä ihaillessa kuluu hetki jos toinenkin. On kuitenkin tärkeää, että saamme valittua ainakin muutaman potretin, jotka erityisesti haluamme, jotta kuvaus ei mene haahuiluksi. Potretit on myös oleellista valita niin, että ne on mahdollista toteuttaa kuvausympäristössä.






Tätä olemme jopa harjoitelleet... 



Laiturilla...



Lähikuvia. Tosin ilman huntua...



Kengät toki myös...


Ja tietysti ei-niin-potretti: Häävalssi...




Yllättävän vaikeaa on löytää juuri sellaisia potretteja, jotka herättäisivät sellaisen "Mä haluun!" -fiiliksen. Vielä vaikeampaa on löytää sellaisia sävähdyttäviä kuvaideoita, jotka soveltuvat sisätiloihin. Eniten huomaan pitäväni kuvista, joissa valo on juuri kohdallaan. Ja sellaisia kuviahan ei voi suunnitella etukäteen, vaan ne ovat juuri oikean hetken hyödyntämisen tulosta. Toivotaan, että sellaiset onnistuvat myös meillä.