Minä ite!

Viimeinen toukokuun päivä ja lähestyvät häät alkavat selvästi vaikuttaa kesähääparien pinnojen kireyteen. Ainakin Kitty tiivisti napakasti bridezillojen syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Itse en ainakaan vielä suostu allekirjoittamaan syyllistymistä bridezillailuun, mutta myönnän pienoisen stressin kyllä aiheuttaneen jonkinlaista vuoristoratamaista liikehdintää mielentiloihin. 

Eilen palaveerasimme kaason, bestmanin ja seremoniamestareiden kanssa. Kävimme läpi koko hääpäivän kulun ja vastuualueet, mikä olikin ihan hyvä juttu kokonaisuuden kannalta. Porukka oli ihanasti mukana ja meille jäi aivan loistava fiilis. Meillä on ehdottomasti oikeat ihmiset auttamassa ja tärkeissä rooleissa hääpäivänä. (Terkkuja vaan murut! Tiedän, että käytte täällä kurkkimassa.) 

Tänään kävin yksikseni vielä läpi hääpäivän ohjelmaa ja eräs häiritsevä seikka alkoi huolestuttaa kovasti. Meillä on täysi luotto porukkamme kykyihin, mutta itse en luota laisinkaan siihen, että osaisin itse olla hääpäivänä puuttumatta muiden vastuualueisiin ja niiden aikataulussa pysymiseen. Tunnustaudun häpeäkseni kontrollifriikiksi, joka on tottunut ottamaan vastuun, hoitamaan homman kotiin ja potkimaan muita persuksille. Aluksi pakon edessä ottamani rooli (kiitti vaan, siipeilijät) on jo vuosia sitten jäänyt päälle ja kontrollifriikkiys on laajentunut sellaisiin mittoihin, että siitä saavat osansa myös ihmiset, joihin eniten luotan. Miksi antaa muiden tehdä jotain, kun voin itse tehdä sen (paremmin ja nopeammin)? Niinpä niin... 

Hääpäivänä suurin haasteeni tuleekin olemaan se, että annan luottoporukallemme rauhan vetää omat tehtävänsä ilman, että vainoharhainen morsian on koko ajan hengittämässä niskaan, kyselemässä kelloa ja leikkimässä museo-opasta ohjailemalla vieraita eri pakkoihin. Kun on kolmen vuoden ajan työkseen paimentanut ihmislaumoja ja ollut suurimman osan siitä ajasta äänessä, ei voi olla kovin helppoa istua alas ja olla hiljaa. Lupaan kuitenkin yrittää kaikkeni, sillä tiedän tasan tarkkaan pilaavani oman päiväni täysin, ellen tällä kertaa voi vain antaa olla. Joka päivä oppii jotain uutta, joten tämän asian opiskelun aion aloittaa heti. 


Lopuksi vielä tekstiin sopiva kuva epäluuloisena harhoissaan haahuilevasta morsiamesta, kas näin.



Tunnustautuuko joku muu kontrollifriikiksi ja miten aiotte päästä tuosta pinttyneestä tavasta eroon hääpäivänä?

Toppausta kehiin!

Voihan tyttäret! Taisin löytää itselleni hääkengät... taas! Saatoin ehkä laittaa Brandokselle tilaukseen Donna Girlin fuksianväriset avokkaat ja ne saattoivat olla aikalailla täydelliset sitä perinteistä ongelmaani lukuunottamatta. Kantapää nousee. En kuitenkaan suostu luovuttamaan näin helpolla, sillä aion hankkia kantapään taakse sellaiset fyllingit, että taatusti pysyvät roikaleet jalassa. Vinkkejä siis kehiin; mistä ja millaiset toppaukset kannattaa hankkia?


Kuva huijaa, sillä väri on luonnossa paljon syvempi fuksia eli aikas täydellinen! 


Saatoin myös tilata samalla Vagabondin kumpparit, jotka saattoivat olla hivenen naftit pohkeesta. Saatan olla hieman kahden vaiheilla...

A avioliittoneuvoille...





Meidän häissämme tullaan näkemään jonkin verran erilaisia valkoisia kehyksiä ja esimerkiksi vieraskirjapöydällä sellainen tulee nököttämään. Tein vieraskirjaohjeistuksen pitsikoristeisiin kehyksiin Janinan postaamista kuvista inspiroituneena. Ohjeistus toivon mukaan innoittaa vieraat kirjoittamaan terveisensä paitsi oman nimikirjaimensa myös muiden kirjainten kohdalle. Vain mielikuvitus on meidän vieraskirjassamme rajana ja toivommekin vieraiden intoutuvan kirjoittamaan enemmän kuin yhden rivin ja mieluusti vaikka useamman kirjaimen kohdalle. Ohjeistuksen kuvitukseksi valikoitui häitä varten hankkimamme koiraprintti. Sopivan vanhahtavaa ja humoristista! 




Viikonlopun saldona onnellinen ihminen


Taas hurahti yksi viikonloppu ohi ilman postauksia ja muiden blogien selailua. Otan kaiken takaisin heti huomisesta lähtien, mutta tänään en jaksa todeta mitään muuta kuin että olipa ihana viikonloppu. Hääsuunnittelu ei edistynyt millin vertaa, mutta kamera on täynnä kuvia ja vatsa pullottaa herkuista, takapihalla seisoo upouusi pergola, jalat ovat väsyneet kävelystä ja autossa istumisestä ja silmät sirrillään kaikesta kauniista, mitä on tullut nähtyä. Lyhyen viikonlopun aikana ehdin pariinkin juhliin ja vierailimme sekä Billnäsissä että jokakesäisessä kohteessamme Fiskarsissa. Merisuolasuklaa oli sulaa autoon ja silmät lurppasivat jo kotimatkalla, mutta en kutsuisi tätä miksikään muuksi kuin laatuajaksi.

Toivottavasti teillä kaikille oli yhtä upea viikonloppu kuin täällä! Ensi viikolla otetaan kiri hääjutuissa!

Vihkimusiikkikonsertti Turun Tuomiokirkossa

Huomio Turun seudun hääparit!

Ensi viikon tiistaina klo 19 Turun Tuomiokirkossa on mahdollisuus kuulla sekä vanhoja ja tuttuja että uusia ja erilaisia vihkitilaisuuteen sopivia kappaleita. Jos siis omat vihkikappaleet ovat vielä epäselvät, kannattaa saapua paikalle kuulemaan musiikkivaihtoehtoja livenä. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. 



Jos minulle tulisi huntu...

...tekisimme tämän!

Pihapuut kukkivat

Lämpimät päivät innostivat ensimäiset pihapuut kukkimaan. Omena- ja päärynäpuut loistavat hempeissä valkoisissa väreissään.








Haluatko naimisiin 1930-luvun tyyliin?

Nyt löytyikin huikea uutinen! Olisiko sinusta lähtemään tähän leikkiin mukaan?

"Eurajoen kulttuuritoimi etsii oikeaa hääparia, joka suostuisi viettämään 1930-luvun häät idyllisessä maalaismiljöössä Välimaan perinnetorpalla. Häät vietetään lauantaina 28.7.
Kunnan kulttuuritoimi tarjoaa hääparille valmiit häät järjestelyineen, tarjoamisineen, ohjelmineen ja hääasuineen.
Tarkoituksena on, että häät mukailevat järjestelyineen ja seremonioineen mahdollisimman paljon 1930-luvun häitä.
Häävieraat ja kuokkavieraat, joita tietenkin toivotaan häihin sankoin joukoin paikalle, pääsevät lauantaina viettämään pelimannien tahdittamana ikimuistoista hääjuhlaa.
Toisena hääpäivänä pidetään rääppiäiset eli syödään edellisenä päivänä jääneitä leivonnaisia ja ruokia. Näissä jälkikesteissä pääasiana on syöminen.
Häistä voi tiedustella tarkemmin 31.5. kello 16 asti joko puhelimitse tai sähköpostitse: kulttuurisihteeri Pirjo Jaakkola p. 044 312 4266 pirjo.jaakkola@eurajoki.fi / kulttuurituottaja Marja Hänninen-Tolvi p. 044 312 4916 marja.hanninen-tolvi@eurajoki.fi"


Aika mahtavaa! Toivottavasti rohkea hääpari löytyy, sillä tästä saisi taatusti erilaiset häät. Jos vain työvuorot antaisivat myöden ja pääsisin itse tuonne paikan päälle!

Hääkakkupohdintoja

Morsiamen äiti laittoi eilen töihin tekstarin. "Millainen kakku teille tulee?" Jaa. Ai että semmoinenkin pitäisi olla.

Kakkupohdinnat on tähän saakka sysätty ihan roisisti sivuun, sillä juhlapaikan cateringin menuun kuuluu kakku, mutta tarkempaa tietoa heidän kakkuvaihtoehdoistaan ei toistaiseksi ole. Olisi kuitenkin varmasti hyvä idea valmistautua menupalaveriin myös kakkuideoilla, joten päätin koota muutamia omia suosikki-ideoita kokoon.


Maku

Itse pidän monen kammoamasta perinteisestä mansikkakermakakusta, mutta rehellisesti sanottuna siitä tulee mieleen kesäiset puutarhajuhlat takapihalla. Mistä tulikin mieleeni, että olisipa kiva pitää kesäiset puutarhajuhlat mansikkakakkutarjoiluineen... Hääkakuksi en mansikkaa kuitenkaan ehkä kelpuuttaisi. Myös kinuski ruksitaan samantien yli vaihtoehtojen joukosta, kuten kaikki über-erikoisetkin vaihtoehdot. Chili- ja tequilakakut eivät ole meidän juttu. Suklaakakut ovat ihania, mutta mielestäni kenties liian raskaita kesähäihin. Valkosuklaa taas on hyvää, mutta usein turhan makeaa. Entäpä sitten juusto- tai moussekakut? Erilaiset hedelmät tai marjat voisivat tuoda kakkuun sopivasti keveyttä ja raikkautta.


Muoto

Tykkäisin kovasti röyhelöisestä kakusta, mutta ne tehdään ilmeisesti marsipaanista tai vastaavasta sokerimassasta, joka taas on ehdoton ei. Haluaisin pehmeän hääkakun, enkä mitään panssarilla varustettua möhkälettä. Toiset taas tykkäävät tiukan huolitellusta ja siististä kakusta, mutta minuun vetoaa huolettomampi tyyli.



Yllä oleva kakku on siis varmaankin pois laskuista, mutta muodoltaan se olisi aika ideaali. Haluan ehdottomasti kerroskakun tai vaikka useamman pienemmän kerroskakun, jos suurta on liian hankala toteuttaa. Kolmen vierekkäisen tason kakkuteline on ehdottomasti pois laskuista. En tahdo!

Liukuvärjäys oli yksi suosikeistamme, mutten tiedä miten toteutus onnistuisi ilman marsipaania tai muuta massaa.



Sitten sellaisia vaihtoehtoja, jotka voisi olla mahdollista toteuttaa. Toiveina siis rouhea kermavaahtopinta ja kerroksellisuus. Koristeina voisi olla eläviä kukkia.





Ihana pinta ja koristelut, vaikka kermavaahtoa kovempaa tavaraa taitaa tämäkin olla.



Näillä siis mennään. Toivottavasti löytyy vielä oikea ihminen toteuttamaan visiomme sekä sopivat täytteet!

Must have wedding photos part 3

Pitkästä aikaa inspiroivia hääkuvia. Nämä on pakko näyttää meidän kuvaajille! Upeita, herkkiä, ihania!


Mietteliäs morsian.



Morsian autossa. 


Ihana versio kenkäpotretista!



Kengänpohjat teksteineen mukaan toki myös!



Koiruus kans!



Sormukset



Jos sataa...



Pari söpöilykuvaa




Herätys

Kesän työvuorolistat ravistelivat kertaheitolla todellisuuteen. Periaatteessa vajaassa kolmessa kuukaudessa ehtisi hyvin valmistautua häihin sen tehtävälistan pohjalta, joka meillä on. Aikataulujen puitteissa todellisuus näyttääkin karummalta. Kuukauden sisällä olisi erityisen tärkeää käydä juhlapaikalla kuvaajien kanssa, ottaa yhteyttä pappiin, suunnitella cateringin kanssa menu, pitää hääpalaveri kaason, bestmanin ja seremoniamestareiden kanssa sekä löytää loputkin puvut seurueelle. Juhlapaikalta tulikin sähköpostia, jossa kerrottiin paikan olevan suljettu heinäkuun aikana juhlien ulkopuolella. Juhlapaikalla täytyy siis ehtiä käymään kesäkuun puolella. Yhdistetäänpä tähän sitten omat iltavuoroni ja miehen ylityöt niin saadaan mukavasti stressitasoa koholle. Koomista on ehkä kuitenkin se, että stressaan eniten sen vuoksi, että pelkään joutuvani stressaamaan koko kesän häiden vuoksi. Loogista? Juu ei. Nyt siis hengitellään syvään ja pommitellaan ihmisiä sähköposteilla ja puhelinsoitoilla. Asioilla on tapana järjestyä, vai mitä?

 Kuva


Ai ottaako päähän, ettei sitten tehty näille asioille mitään vapaapäiväputkeni aikana? Voi KYLLÄ!

Oh my!

3 kuukautta ja kimppuja!

Kolmen kuukauden päästä istun toivon mukaan kampaamossa. Ympärilläni pyörii monta ihanaa naista tukenani. Hiukseni on kenties juuri saatu laitettua ja siirryn meikkaajan tuoliin. Kuuntelen toivottavasti omaa hääaamun soundtrackiäni ja saan kenties jotain jännitykseltäni syötyäkin. Pian tulen siirtymään hotellille pukeutumaan ja alan odotella limusiiniamme.

Huh. Jännittää jo nyt!

Kolmen kuukauden kunniaksi voisin käydä läpi "kotitehtävää", jonka floristimme minulle antoi. Hän haluaa luonnollisesti kuvia hääkimpputoiveistani. Olisipa helppoa napata netistä yksi selkeä kuva, jonka mukaan floristi voisi suoraan kimpun toteuttaa. Visioni on kuitenkin sen verran normaalista poikkeava ja vielä osittain hämärän peitossa, että pelkään lopputuloksen olevan aika tavalla fiasko. Yritetään nyt kuitenkin.


Värit ja kukat

Kaunein näkemäni morsiuskimppu on varmasti tämä. Värit ovat upeat ja kukkina on käytetty ainoastaan suosikkejani ruusuja. Haluan ehdottomasti kimppuuni paitsi valkoisen ja vaaleanroosan sävyjä, myös mieluiten ruusuja. Kaiken kruunaa kahvan blingi. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, etten halua pyöreää kimppua. Se tuntuu liian symmetriseltä ja raskaalta omaan makuuni ja pukuuni.
Kuva Pinterestin syövereistä



Malli

Joku saattaa muistaa tämän ihastukseni Helsingin Wanhan Sataman häämessuilta. Tämä on se kimppu, jonka takia ihastuin todella, todella valuvaan kimppumalliin. Sen keveys ja herkkyys on aivan omaa luokkaansa. Käytännössä homma on aivan toinen ja näin pitkä kimppu olisi luultavasti koko ajan tiellä.





Tehdäänpä siis kompromissi ja napsaistaan kimpun pituudesta puolet pois. Tämä kimppu olisi jo malliltaan hiukan sinne päin. Vielä kun saisi kimppua aavistuksen kevyemmäksi ja värit laitettaisiin uusiksi. 



Ongelma

Ja nyt kun kimpun pääpiirteet on hienosti koottu yhteen, pääsemmekin varsinaiseen ongelmaan. Kuinka yhdistää keveys ja ruusut? Onko kukaan koskaan ikinä nähnyt kevyttä valuvaa ruusukimppua? Esimerkiksi tämä kimppu ei ole keveyttä nähnytkään. Ei kiitos minulle.




Ratkaisu

Onneksi en ole floristi, sillä minun floristini tulee saamaan näiden yllä olevien kuvien lisäksi vielä joukon sekalaisia kuvia, joissa on enemmän tai vähemmän sitä ideaa mitä haen. Mitä jos sekoitettaisiin soppaan esimerkiksi metallilankaa? 




Pääasia kuitenkin lienee, ettei käteeni lykätä hääpäivänä mitään näin valtavaa... Here comes the br... BOUQUET!

Kivirakkaus

Enpä olisi koskaan uskonut tekeväni postausta kivistä, mutta minkäs tälle voi. Olen rakastunut kiviin. 

Niissä on jotain lujaa, kovaa ja rosoista. 




Ne ovat hiljaisissa yksityiskohdissaan kuin taideteoksia. Kaikki erilaisia.




Kivissä on jotain ikuista ja jatkuvaa.










Karkeudessaan kivet luovat vastakohdan eläväiselle vihreydelle.




Tänä keväänä kiviä on kannettu kaksin käsin äidin ja miehen isovanhempien luota. Niitä on kaivettu pihalta ja aseteltu istutusalueiden reunoille ja sateenvarjojalavan alle. Vielä odotan sitä kesän räjähtävää vehreyttä, joka sulkee harmaat pihakivet lempeään syleilyynsä. Tule kesä, tule!




Kevät vei morsiamen mukanaan

Let's face it. Hääsuunnittelu junnaa paikoillaan. Kutsut pitäisi lähettää viikon sisällä ja vasta eilen saimme hankittua sopivaa paperia kutsujen mukana lähteviin hääinfoihin. Hääinfotaskutkin puuttuvat kutsuista, eikä itse infotekstiäkään ole hiottu valmiiksi. Oh my. Muillakaan tehtävälistan osa-alueilla ei ole tapahtunut juuri edistystä ja suuri syy siihen lienee paikka nimeltä puutarha. Vietän sään salliessa pihalla lähes kaiken vapaa-aikani kengät mullassa ja lapio kädessä. Nautin tietysti täysin siemauksin uudesta harrastuksestani ja sen tuloksista, mutta kuten arvata saattaa, sekin aika on pois muualta. Ihana toukokuu on hurahtanut äkkiä puoleenväliin ja iso osa tarpeellisista asioista on tekemättä, varmistamatta ja suunnittelematta. Tilanne vaatii radikaaleja otteita ja kenties hieman ulkopuolista apua kaason ja bestmanin muodossa. Mutta ensin ne kutsut! (Siis ihan kohta...)


Hei morsian, pois sieltä kukkien keskeltä ja hommiin!


Ovatko muut pudonneet kevään rientojen myötä hääsuunnittelukärryiltä?

Taikaa


Se tunne, kun kiedot kätesi rakkaasi ympärille, katsot häntä silmiin ja voit jo melkein kuvitella, miltä tuntuu katsoa häntä hääpäivänä tuoreena aviopuolisonasi. 

Näihin fiiliksiin, hyvää yötä! Muistakaa antaa rakkaillenne hyvänyönsuukko!

Laitumelle

Tänä viikonloppuna on juhlittu äitejä oikein molempina päivinä, mutta onnistuimme kuitenkin varaamaan hiukan aikaa, jotta pääsimme katsomaan lähikunnan maatilan lehmien laitumellelaskua. Ilma ei oikein suosinut ja kunnon putkikin olisi ollut kamerassa aika paikallaan, mutta muutaman hauskan otoksen voisi silti jakaa.

Lehmät tuovat itselleni mieleen muksuna vietetyt kesät äitini lapsuudenkodissa ja vasikkahaassa juoksentelut. Siinä oli jotain aivan erityistä, kun sai herätä aamulla vasikkahaasta kuuluvaan mölinään ja keittiön ikkunan alla näki omalla aamupalallaan olevat kirjavaturkkiset kaverit. Oli minulla oma nimikkovasikkakin, Aleksanteri, joka seuraavana kesänä ei ollutkaan enää niin pieni ja suloinen, vaan suunnattoman kokoinen sonni. Tarttumapintaa maatilan elämään ja luontoon toivat myös vasikoinnit, joihin pariin otteeseen pääsi mukaan. Pienten vasikoiden juottaminen tuttisangolla olikin lempipuuhaani. Maidon loppuessa vasikan suuhun saattoi lykätä peukalon, jota pikkuinen sitten imi niin kovin, että koko sormi tuntui lähtevän irti. Monet mukavat hetket (lehmänläjään kaatumista myöten) on siis tullut näiden eläinten kanssa lapsena koettua. En tiedä muuten toista eläintä, jolla olisi niin sielukkaat silmät kuin lehmällä.


 Vähän rauhallisempaa menoa...

...ja vauhtia kerrakseen.



Jakkara

Joskus täydellisyys syntyy epätäydellisyydestä. Tämän jakkaran viehätyksen saavat aikaan tekijän taituroimat vinot jalat, maaliläiskät ja rosoinen puupinta. Venkura jakkara sopiikin varsin mallikkaasti kannattelemaan eteisennurkassa korkokenkäparia.



Aurinkoprinsessan mahtiarvonta!

Nyt se Aurinkoprinsessa sitten repäisi! Tylliunelmia-blogissa on käynnissä arvonta, jonka palkintona on *töttöröröö* 200 euron lahjakortti Angelica Bridesin liikkeeseen! En tiedä mitä taikatemppuja Aurinkoprinsessa on tehnyt, mutta tämä morsian on ainakin messissä! Käyhän sinäkin osallistumassa!

"Loma"

Minulla alkoi tänään miniloma. Oikeastaan minilomani on vain rypäs sattumalta peräjälkeen kasautuneita vapaapäiviä ja osalle olen jo onnistunut hankkimaan keikkahommia (häät ovat kohtalainen motivaattori työntekoon), mutta on tämä "loma" on silti enemmän loma kuin mikään vuosiin. Ekaluokan jälkeen elämäni oli opintojen putki aina tämän vuoden alkuun saakka. Yliopistoaikoina opiskelin ahkerasti lähes joka kesä, eikä opiskelijana oikeastaan koskaan ollutkaan varsinaista lomaa. Se on luksus, johon opiskelijalla ei kerta kaikkiaan ole varaa. Vaikka luennoista ja opintojen ohessa tehdyistä töistä olisikin vapaata, en koskaan päässyt oikeaan vapautuneeseen lomailufiilikseen. Aina takaraivossa nakotti muistutus seuraavan esseen dead linesta, tentistä, seminaaritekstistä, kirjojen palautuksista, kurssi-ilmoittautumisista ja laskujen eräpäivistä. Siinä ei kauheasti rentouduta, kun kaiken lisäksi joutuu miettimään mitä kaikkea on mahdollisesti unohtanut.

Nykyään minulla on ihan oikeita vapaapäiviä. Päiviä, jolloin olen vapaa nykyään myös henkisesti nauttimaan juuri niistä asioista, joita haluan tehdä. Se tuntuu upealta! Vapaapäiviä viettäessäni voinkin todeta, että kyllä työnteko on ihanaa. Ilman sitä ei olisi sellaisia asioita kuin lomat ja vapaat. Ilman vapaa-aikaa taas ei pystyisi kääntämään aivojaan ja mieltään sellaiselle vaihteelle, jossa elämästään ja ympäristöstään löytää valtavasti energian- ja inspiraationlähteitä sekä mahdollisuuksia nauttia pienistä asioista. Minä olen viime aikoina nauttinut puutarhanhoidosta ja erityisesti minua ilahdutti tuossa päivänä eräänä pihalta löytämäni kauniit mintunväriset ruskeapilkulliset linnunmunat. Kaunista!

Pitäkää siis silmät auki ja nauttikaa keväästä sekä ihanista vapaapäivistä!