Kysely: Mikä oli vaikein valita tai löytää?



Häävalmisteluihin liittyy monia vaikeitakin valintoja, joista monet liittyvät hääparin ulkonäköön. Itselleni hääpuvun valinta oli loppupeleissä aika helppo, vaikka kyyneleitä ei "sen oikean" kohdalla tullutkaan vuodatettua. Kampaus ja asusteet ovat muuttuneet matkan varrella pariinkin otteeseen, mutta erityisesti kenkiä sain etsiä todella pitkään. Lopputuloksena hollilla on neljät eri jalkineet hääpäivää varten, joten valinnanvaraa löytyy. 

Nyt minua kiinnostaisi tietää mikä hääpäivän lookiin liittyvä asia aiheuttaa morsiamille ja miksei sulhasillekin eniten päänvaivaa. Klikkaile oma vastauksesi sivupalkin kyselyyn ja kerro toki kommenttiboksissa lisää valintojen vaikeudesta. 

Vaihtoehtoja karkkibuffetille

Karkkibuffet on taatusti ainakin hääbloggareille jo tuttua kauraa. Yhdysvalloissa moinen on pikku hiljaa jo menneen talven lumia ja karkkitarjoilujen vaihtoehdoksi onkin noussut uusia ehdokkaita. Mitä mieltä olisitte näistä?


Ihana idea teenjuojille ja sopiva kaveri vaikka hääkakulle.






Maitoshotti cookiella? Miksipä ei!





Vai kenties pelkästään juomapuolta suloisilla pilleillä koristeltuina? Perinteinen limonadi voisi hyvinkin maistua kuumana kesäpäivänä vihkitilaisuuden jälkeen.




Suolainen karamellijäätelökakkushotti ei kuulosta sekään hullummalta, vaikka nimihirviö ehkä onkin.




Suloinen minipiirakka haarukalla ja rusettinauhalla kruunattuna.



Onko oma oma valintasi karkkibuffet, kiilasiko jokin näistä suosikiksesi vai jätätkö väliin?

Liian lyhyt juhannus

Mieli haikailee takaisin vapaalle. Arki, häästressi ja aikataulut eivät nappaisi tämän jälkeen. 




Onko muiden yhtä vaikea palata takaisin arkeen?

Ensimmäinen vuosi kotona

Vuosi sitten vietimme jokaisen töiltä liikenevän hetken repien tapetteja, maalaten kattoa ja raahaten muuttokuormia. Jännitys oli käsinkosketeltavissa, kun ensimmäisenä yönä omassa talossamme levitimme patjat lattialle ja sätkyilimme rintamamiestalomme rasahduksia ja narinoita. Muistan miten kova kiire meillä molemmilla oli juhannusjuhlista takaisin kotiin järjestelemään kalusteita ja viimeistelemään maalauspintoja. Muistan miten puolet keittiötarvikkeistamme oli vielä viikkoja erinäisissä pahvilaatikoissa, joista niitä sitten tarpeen mukaan purettiin. Muistan ensimmäiset työmatkat kesähelteissä ja muistan miten jokaisen työpäivän jälkeen tunsin bussissa istuessani olevani kuin matkalla takaisin paratiisiin. Ensimmäinen vuosi omassa talossa oli kaikkea sitä ja paljon enemmän kuin olin kuvitellut.

Kaivoin arkistojen kätköistä 11. kesäkuuta 2011 kirjoittamani tekstin, jossa ennen remonttia ja muuttoa pohdin uuden omakotitaloelämän tuomia muutoksia ja siihen liittyviä odotuksia.

"Kaikkien vuosien haaveilun jälkeen unelma omasta talosta on vihdoinkin toteutumassa. Luonnollisesti tuo talo ei täytä kaikkia mahdollisia toiveita, mutta se on silti jo itsessään täyttynyt unelma. Tätä unelmoijaa vain hiukan jännittää ja pelottaakin millaiseksi tuo unelma osoittautuu käytännössä. Entä jos talon kunnossapitäminen on rankempaa kuin olen edes kuvitellut? Millaista on tehdä ensimmäiseksi aamulla lumitöitä? Ja haravointia olen inhonnut lapsuudesta saakka. Kaupungissa olen myös tottunut siihen, että kauppa on melkein vieressä ja se on auki lähes aina. Töihin ja keskustaan kävelee kymmenessä minuutissa ja bussilla päräyttää vähän kauemmaksikin alle puolessa tunnissa. Voiko olla mahdollista, että kaupunki on hemmotellut minut palveluillaan ja lyhyillä etäisyyksillään? Mitä jos muutto pienemmälle paikkakunnalle onkin kuin märkä rätti vasten urbanisoituneita kasvoja, siitä huolimatta, että asuin melko pienessä kylässä koko lapsuuteni?"







Näin vuoden jälkeen teksti ja omat pelkoni hymyilyttävät. Talon kunnossapito ja suorittamamme parannukset ovat toki vaatineet viitseliäisyyttä ja siinä samalla on tullut opittua monenmoista esimerkiksi takan lämmittämisestä ja jäätyneistä vesiputkista. (Suuri kiitos avusta ja hyvistä neuvoista kuuluu molempien vanhemmille ja muille sukulaisille.) R-kioski ja kauppa ovat kuitenkin vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja voin myös myöntää, etten yhtenäkään aamuna joutunut tarttumaan puoliunessa lumikolaan. Sen sijaan innostuin puutarhan hoitamisesta, mikä noin ylipäänsä kuulostaa täysin odottamattomalta omalla kohdallani.

Samuli Putroon viitaten, taisin ehkä pelätä turhaan. Tänä kesänä Pupen kanssa iltakävelyltä saapuessani hengitin pihatietä reunustavien syreenien huumaavaa tuoksua sisääni ja pysähdyin hetkeksi katsomaan keskikesän yössä valkoisena loistavaa taloamme, pihakeinua, itse ajamaani nurmikkoa ja yhdessä istuttamiamme tuijia. Aivan kuin kaikki onnemme olisi puristettu tälle yhdelle maakaistaleelle, jolla seisoo paikka nimeltä Koti. Mikä voisikaan tuntua sen paremmalta...

Näiden ajatusten myötä toivottelen kaikille erittäin ihanaa juhannusta!

Kutsut - Viimeinkin

Tässä se nyt tulee: Kauan sitten lupaamani kutsupostaus. On se kumma miten yksien kuvien ottaminen voi kestää näin tolkuttoman kauan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässä näytille (luonnollisesti sensuroidut) hääkutsumme.




Suunnittelimme ja teimme kutsut alusta loppuun itse (kaason suosiollisella avustuksella). Graafinen puoli on toteutukseltaan morsiamen käsialaa, mutta idea ja sen muokkaaminen toteutettiin yhdessä. Aluksihan meidän piti tehdä "perinteiset" askarrellut kortit, mutta kun keksimme käyttää kutsuissa meistä otettuja kuvia, emme enää harkinneet muuta vaihtoehtoa. Kuvat ovat kaverikuvaajiemme käsialaa ja he tulevat hoitamaan kuvauksen myös häissämme.




Loppujen lopuksia ainoat varsinaiset askartelut kutsujen kohdalla oli korttien leikkaus, sisätaskun tekeminen ja rusettien kiinnittäminen. Aika simppeliä siis, mutta kyllä näitäkin sai pari iltaa vääntää. Onneksi homma oli vaivan arvoista. Emme välittäneet runoista tai liian pitkistä kutsuteksteistä, joten kutsun sisäsivulla on seuraava yksinkertainen teksti.  

"Meillä on ilo kutsua teidät todistamaan, kun
Sari ja Sami
sanovat toisilleen
tahdon
18. elokuuta 2012 kello xxxx
paikassa x.
Vihkitilaisuuden jälkeen jatkamme juhlia
hyvän ruoan ja tanssi merkeissä"


Laajempaa informaatiota juhlista ja ilmoittautumisesta löytyy sisätaskun hääinfosta. Olisin muuten siitäkin ottanut kuvan, mutta olisin joutunut sensuroimaan varmaan puolet tekstistä. Ulkonäöllisesti kyseessä on harmaa paperi, johon on hääinfotekstin taakse painettu kuvitukseksi kattokruunu. Kattokruunuja on juhlapaikallamme useita, joten kuva sopii hyvin piristämään muuten tylsää paperilappua.


Lopuksi vielä kuva aiemmin lähetetystä save the date -kortista ja kutsusta vierekkäin. Save the date -kortin puukuva on saanut kattokruunun tapaan ideansa juhlapaikalta, jonka pihalla on suuria vanhoja lehtipuita.. Perfektionisti mikä perfektionisti!


Me tykätään! Mites te?

Kysymyksiä juhlapaikkapalaveriin

Edellisen postauksen kommenttien jälkeen päätin jakaa kanssanne ajatuksia juhlapaikan palaveriin valmistautumisesta sekä valmiiksi listaamistamme kysymyksistä. Koska vihkimisemme järjestetään kirkon sijaan juhlapaikalla, tulee listallemme useita käytännön ratkaisuihin liittyviä kysymyksiä. Nämä pointit ovat nousseet esille meidän omien häidemme yksityiskohtien vuoksi, joten millään tavalla kaiken kattava tämä listaus ei ole. Esimerkiksi juhlapaikka ja catering toimivat meillä yhteistyössä, joten meidän ei tarvitse cateringin puolesta varmistella asioita juhlapaikalla.

Kommenttilootaan voi laittaa lisää kysymysvinkkejä, jos niitä tulee mieleen.




Sekalaista sakkia
-Onko piha yövalaistu? (Voiko illan tullen siis viettää aikaa ulkona?)
-Voiko koiran (tai muun lemmikin) tuoda juhlapaikalle kuvausta varten?
-Miten pöydät katetaan? (Lautasliinat, pöytäliinat jne)
-Onko yöruokamahdollisuutta?
-Montako tarjoilijaa tarvitaan?
-Voiko kakun tuoda saliin leikattavaksi vai suoritetaanko leikkaus välttämättä buffetpöydän kanssa samassa tilassa?

Koristelu
-Milloin on aikaisintaan mahdollista päästä koristelemaan juhlatilaa?
-Onko juhlapaikalla äänentoistoa/mikkiä?
-Minne photo boothin/karkkibuffetin/vieraskirjapöydän voi sijoittaa?
-Saako pöydissä käyttää kynttilöitä?

Bändi
-Milloin bändi voi järjestää soundcheckin?
-Mihin aikaan bändin tulee lopettaa soittonsa?

Vihkitilaisuus ulkona
-Onko vihkitilaisuuteen saatavilla penkkejä?
-Onko vihkipaikalla virtalähdettä äänentoistoa varten?
-Missä vihkiminen järjestetään sadesäällä?
-Mistä suunnasta aurinko paistaa vihkitilaisuuden aikaan? (Joutuuko hääpari/vieraat siristelemään?)


Plus
Muista ottaa palaveriin mukaan kamera, mittanauha ja muistiinpanovälineet, jotta myöhemmin ei tarvitse arvailla pöytien leveyksiä ja muuta suunnittelun kannalta oleellista.





Kaksi kuukautta

Eilen illalla sängyssä maatessa lähestyvän hääpäivän todellisuus iski ensimmäisen kerran. Enää kaksi kuukautta. Pienet perhoset oikovat jo siipiään vatsanpohjassa ja välillä tekisi mieli kiljua jännityksestä. Ihan pikkaisen vain. Kun menut, ohjelmat, photo booth -tarvikkeet, kyltit ja karkkibuffetin saisi tehtyä, olisi hommat jo ihan hanskassa. Tällä viikolla jännätään myös juhlapaikkaan liittyviä asioita, sillä kysymyslistamme on jo aika huikean pitkä. Jossain kohtaa taatusti ilmenee ongelmia, mutta pidetään pää kylmänä. 



Millainen on muiden elokuun hääparien tilanne? Onko aikataulu pitänyt vai iskeekö paniikki?

Äänestä vuoden kauneinta sormusta

Häät.fi järjestää jälleen Vuoden Kaunein Sormus -kilpailun, jonka kymmenen finalistin joukossa on melko erikoisiakin sormuksia. Pidän itse klassisista sormuksista sopivalla määrällä blingiä, sillä ne kestävät aikaa parhaiten. Omaksi suosikikseni muodostui näistä vaihtoehdoista yllättäen rohkean romanttinen Lumi.

Käy äänestämässä omaa suosikkiasi täällä ja osallistu samalla kilpailuun, jossa voit voittaa mukavia palkintoja.

Perjantain kuolaus: Komeat korot

Nyt löytyi korkokenkiä sellaisilla koristeilla, että huh huh! Tsekatkaapa nämä beibet!




Tämän linkin takaa löytyy lisää Harriet Wilden upeita korkokenkiä. Nämä kuuluvat erikoismallistoon, mutta tavallisen malliston joukosta löytyy lisää kimaltavia unelmia. Nuo ekat kyllä kelpaisi allekirjoittaneelle.
Mitäs tykkäät?  

Häät mielessä... ja alitajunnassa

Nyt taitaa häästressiä pukata alitajunnasta. Edellisyönä näin unta, että olin yhdellä kauppareissulla pitänyt spagettiolkaimista toppia (en edes käytä niitä!) ja olin onnistunut sinä aikana saamaan itselleni aivan hirveät rusketusrajat yläkroppaan. Niitä sitten taivastelin ennen häitä ja mietin, miten rusketuksen saisi tasaiseksi. Viime yönä taas olimme jo häämme juhlineet ja lähdössä odotetulle häämatkalle. Lentokoneessa kävi ilmi, ettemme pääsisikään vierekkäin istumaan ja yritin ponnekkaasti painottaa jollekin virkailijalle, että kyseessä on meidän HÄÄmatka ja meidän täytyy päästä vierekkäin istumaan. En tiedä miten kävi, sillä heräsin ennen loppuratkaisua ja lentokoneen nousua.



Nämä molemmat unet kumpuavat ihan oleellisista huolenaiheista. Joudun koko kesän vahtimaan yläkropan rusketusrajoja, sillä en kaipaa ylimääräistä huomiota helposti palavaan ja rajat nappaavaan niskan ja hartian seudulle. Meitä on myös varoiteltu lentoyhtiöiden tavasta viskata yhdessä eri nimellä matkustavat eri puolille lentokonetta, joten aiomme ottaa yhteyttä lentoyhtiöön ja varata pientä lisämaksua vastaan meille vierekkäiset  paikat. Minähän en aio lentoa jännittää jonkun vieraan mummon tai jampan vieressä. Tällä hetkellä mielessä pyörii myös yksi sata ja kymmennen asiaa juhliin liittyen, sillä palaveeraamme ensi viikolla juhlapaikan omistajan ja cateringin vastuuhenkilön kanssa. Olemme varustautuneet palaveriin jatkuvasti kasvavalla kysymyslitanialla, josta löytyy asioita niin äänentoistosta kuin lautasliinojen asettelusta. Myös menuta olemme miettineet ja lähtökohtana käyttämältämme menuvaihtoehdolta löytyy niin yrtti-perunasalaattia kuin sulhasen toivomaa lohta. Toivottavasti pystymme jännitykseltämme nauttimaan myös herkullisista ruoista!

P.S. Ei se istumajärjestys ollutkaan hävinnyt. Sulhanen oli halunnut tehdä sen Excel-muodossa koneelle ja sieltähän se löytyi. Hups...

Hääuutissii Turust - Elviksen tapaan!

Elvis-häät, Turku ja Mikaelinkirkko. Siis mitähäh?

Kyseessä ei suinkaan ole Elvis-häät Las Vegasin tyyliin, vaan Mikaelinkirkon Elvis-messu DBTL-festareiden yhteydessä. Messussa kuullaan Elvis Presleyn hengellistä musiikkia ja nyt mukaan etsitään myös vihittäväksi pareja Elvis-teeman mukaisesti. Messu järjestetään 28. heinäkuuta, joten nyt kaikki Elvis-fanit reippaasti ilmoittautumaan.




Kenellä on sheikkausmoovit kohdallaan ja asennetta lähteä mukaan?

Morsiamen kumisaappaat

Kiitos upeista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Pakko myöntää, että aihe oli sen verran vaikea ja omalla tavallaan arka (etenkin tämän häähehkutuksen keskellä), että mietin ennen julkaise-napin painamista onko teksti sittenkään oikeassa paikassa. En selkeästi (ja onneksi) ole yksin ajatusteni kanssa ja teidän kommenttejanne olikin aivan erityisen mahtavaa lukea. Kiitos siis teille!

Vakavampaan aiheeseen poikkeamisen jälkeen voidaan taas palata kepeisiin häätunnelmiin. Uhkailin jo syksyllä ostavani häihin vaaleanpunaiset kumpparit ja tadaa, tässä ne nyt ovat. Kyseessä ovat Vagabondin suloiset Lamontit




Ihanat ovat, mutta taidan silti toivoa, ettei hääpäivänämme sada, vaan voin jättää nämä suloisuudet kotiin odottamaan syksyn puutarhahommia. Jos taivas päättää itkeä onnesta hääpäivänämme, lievittävät nämä kaverit kuitenkin harmitusta edes vähän.




Mörkö nimeltä Avioero

Kirjoitan nyt aiheesta, joka ei taatusti istu häähehkutukseen keskittyvään blogiin, mutta koska kolikoilla on aina kääntöpuolensa niin annetaan mennä.

Suomessa avioeroon päättyy yli 13 000 avioliittoa joka vuosi (lähde) ja tuskin kukaan avioituvista haluaa nähdä itsensä tämän tilaston vauhdittajana. Todellisuutta on kuitenkin se, että kahdenkymmenen vuoden kuluessa tuhannesta solmitusta avioliitosta lähes puolet tulee päättymään avioeroon. Luku on huima, mutta tilastot näkyvät myös jokaisen lähiympäristössä ja jopa henkilökohtaisella tasolla. Näitä lukuja miettiessäni olen yhä enemmän alkanut pohtia hyvän ja toimivan avioliiton aineksia sekä niitä tekijöitä, jotka johtavat avioliiton toimimattomuuteen ja lopulta avioeroon. Tiedän kokemuksesta kuinka helposti parisuhteen saa sellaiseen solmuun, ettei paluuta enää ole ja se saa minut vielä enemmän pelkäämään samaa myös tulevassa avioliitossa. Yhteiseltä polulta on niin helppo ottaa harha-askelia, että sitä tuskin huomaakaan, kun molemmat kulkevat pian omia teitään täysin toisistaan eksyksissä. Toisaalta pidän tätä mönkään mennyttä parisuhdetta yhtenä elämäni tärkeimmistä oppitunneista. Joskus täytyy tehdä virheitä, jotta voi tulevaisuudessa tunnistaa ne ennen suuremman vahingon syntymistä.

En usko, että vihkikaavassa turhaan kysytään tahdommeko ottaa puolisomme rakastettaviksi, sillä tahdonvoimasta koko hommassa taitaa loppupeleissä olla kyse. Helppoa avioliittoa ei kuulemma ole olemassakaan, joten tuskinpa pelkkä rakkaus riittää pitämään suhdetta yllä vuosikymmeniä. Tarvitaan tahtoa rakastaa ja jos mikä, niin tämä on varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Harmillista onkin se, että näitä yleviä sanoja on helppo lirkutella umpirakastuneena ja avioliiton ah, niin auvoisaan satamaan astuvana. Tosi asiassa olemme vasta lähdössä kotisatamasta kaksin pienessä peltipurkissamme kohti maailman myrskyisiä vesiä luvaten toisillemme olla hukuttamatta surkeaa paattiamme, joka ei ole moisia aallokkoja ennen nähnytkään. (Merimetaforat sopivat aina niin mukavasti puheeseen avioliitosta.) Mikä hulluus siis saa ihmiset lupaamaan moista toisilleen ja vieläpä mahdollisimman suuren yleisön läsnäollessa?

Minulta on ihan suoraan kysytty miten uskallamme mennä naimisiin. En loukkaantunut kysymyksestä lainkaan, sillä olen itse pohtinut samaa asiaa ja koen kysymyksen ymmärrettävänä juuri edellä mainitsemistani syistä johtuen. Olisi liian helppoa ryhtyä pelkäämään ja ottaa takapakkia, kenties jopa kieltäytyä avioitumisesta avioeron pelossa. Parhaimmat asiat elämässä eivät kuitenkaan ole helppoja ja jos emme koskaan uskalla yrittää, emme koskaan tule löytämään vastauksia tai tekemään virheitä, joista voimme oppia. Minä en tiedä mikä on avain toimivaan avioliittoon ja ikuiseen rakkauteen, mutta lupaan yrittää ottaa selvää. Hyppään kylmään veteen kovaa ja korkealta rakkaani kättä puristaen ja riemusta kiljuen. Ja kerron heti, jos löydämme vastauksen.



Pohdituttaakoo muitakin avioero hääjärjestelyjen lomassa vai olenko ainoa pessimisti realisti?

Kippis!

Täällä ollaan taas tuottoisan viikonlopun jälkeen! Perjantaina käväisin Keski-Suomessa etsimässä suloisen kukkaistyttöni kanssa hänelle juhlapukua häihin ja nyt senkin voi ruksia yli tehtävälistalta. Myös kaaso oli löytänyt itselleen puvun, joten alamme olla pukeutumisasioissa selkeästi voiton puolella.

Lauantaina kipaisimme sulhasen kanssa Pentikissä, josta mukaan lähti kuohuviinilasit häitä varten. Olemme syksystä asti etsiskelleet meidän näköisiä kuohuviinilaseja... tuloksetta. On tullut nähtyä kaiverrettua ja maalattua, koristeellisella varrella ja ilman. Ja kaikki tuntuvat olevan täynnä kammoamiamme sydämiä! Ihan peruslasejakaan emme halua, joten joku pieni twisti niissä saisi olla. Peli oli aika lailla selvä, kun selasimme Pentikin kuohuviinilaseja. Valo-sarja on juuri meidän näköisemme ja häälahjatoivelistalle heitettin samantien myös saman sarjan viinilasit.

Kuoharilasit päätyivät siis pihistä-listallemme, emmekä edes viitsineet kysyä näihin laseihin mahdollista nimi/päivämäärä-kaiverrusta. Lasit ovat kauniit ja ajavat asiansa näinkin!








Näillä kilistellään parin kuukauden kuluttua!

Puutarhan pienet asumukset

Puutarha saa kesän ajaksi koristeikseen asumuksia pienemmälle väelle. 



Pieni talolyhty pitää sisällään sieviä kiviä. Kahden luukun lintukoto on ostettu Billnäsin puutarhamessuilta, Elsan lempituoli -puodista.





Pieni sateenvarjojalavamme kantaa riippuvilla oksillaan vuosia sitten sisustuspuodista ostamaani lintuhäkkiä.




Yksityiskohdat tekevät myös puutarhan.

Olemattoman kartan metsästys a.k.a. The Kutsukämmi



No niin. Tekstarit ja puhelinsoitot kertovat kutsujen saapuneen perille. Kutsut eivät olisi kuitenkaan mitään ilman pakollista pikku mokaa ja vieraat ovatkin saaneet tänään etsiskellä kirjekuoresta olematonta karttaa, jonka ilmoitimme hääinfossa kutsun ohesta löytyvän. No eipä me mitään karttaa kuitenkaan tehty ja tuo teksti unohtui kaikessa hässäkässä poistaa hääinfosta. Oho, kuis nyt silleen. Onneksi tämä oli kuitenkin niin minimaalinen moka, että osasimme kuitata sen naurulla. Pääasia, että vieraat ovat kutsunsa saaneet ja hääinfosta löytyi kuitenkin juhlapaikan osoite. Sydäntä lämmittivät myös kutsuista saamamme kommentit. Nyt alkoikin jo nähdä käsissä kuukausitolkulla pyörineet ja persoonattomiksi omissa silmissä muuttuneet kutsut uudessa valossa. Ihanaa! En malta odottaa, että pääsen pian esittelemään ne!

Tunnustaako joku muu kutsumokia? 

Diagnoosi: Hääöverit

Olemme suunnitelleet häitä viime heinäkuusta saakka ja kuluneen vuoden ajan olen selaillut läpi pinterestit, style me prettyt, colour palettet, martha stewartit ja muut enemmän tai vähemmän oleelliset hääsivustot, jotka pursuavat päivittäin uusia ihania hääideoita. Olen selannut läpi pukuvalmistajien sivut, real weddings -osastot ja kymmenet ihanat muut hääblogit. Olen etsinyt sormuksia, kenkiä, laukkuja, koruja, hääpaikkoja, kimppuja, kutsuja, kirjekuoria, vieraskirjoja ja pohtinut häiden väriteemaa, ohjelmaa, häätanssia ja musiikkeja. Jo keväällä kuitenkin huomasin, etten enää samalla tavalla ihastellut uusia ideoita tai innostunut näkemästäni. Jokainen netin uumenista silmilleni pompahtava paikkakortti, kutsu, kimppu, hääpaikka ja hääpuku tuntui toistavan itseään. Kaikki on niin valtavan kaunista, ettei mikään enää riitä ihastuttamaan, innostamaan ja aikaansaamaan kiljahduksia. Ja minun pitäisi sentään olla varpaita myöten esteetikko! 



Omia hääsuunnitelmia viemme eteenpäin jatkuvasti, mutta niissäkään en enää osaa nähdä mitään erityistä. Pohdin kenkiä, kimppua, pöytäkoristeita ja ohjelmalappuja enää vain tiukan teknisistä näkökulmista näkemättä niiden ihanuutta ja sitä, että ne edustavat juuri meidän tyyliä, eivätkä ole vain yksiä satojen muiden ihanuuksien joukossa, joita tietokoneen näytöllä tulee vastaan päivittäin. Katson ja selailen nettisivuja, ideoita ja kuvia todella kuitenkaan näkemättä niitä. Kadotan puut tässä hääsuunnittelun metsikössä ja olenkin täten diagnosoinut itselleni hääöverit. Päätän siis jättää nettisivujen selailun hetkeksi ja etsin ainoastaan ideoita niitä tarvitessani. Ehkäpä sillä lailla saan nämä mustavalkoiset lasit silmiltäni ja opin taas ihastelemaan ideoita ja yksityiskohtia niin omissa kuin muidenkin häissä.

Tunnustaako joku muu kärsivänsä hääövereistä? Mitä olet määrännyt itsellesi hoidoksi?


Asioilla on tapana järjestyä...

...ainakin silloin, kun ne laittaa järjestymään. Muistatteko parin viikon takaisen hermoilupostaukseni? Tuosta panikoinnista huolimatta olen onnistunut varaamaan itselleni ajan koekampaukseen ja -meikkaukseen sekä häitä edeltävän leikkaus- ja väriajan. Olemme vielä tässä kuussa menossa käymään juhlapaikassa, jossa palaveeraamme myös menusta cateringin kanssa. Pääsen myös kiireistä huolimatta etsimään kukkaustyttöni kanssa hänen  pukuaan toiselle puolelle Suomea ja tänään sain varattua muutossovitusajan hääpukuliikkeeseen. Jei!




Otetaanpa asioiden konkretisoimiseksi vielä ympäripyöreä tehtävälista esille. Viimeisin listan päivitys on parin kuukauden takaa. 

hanki/tee
-morsiamen loput asusteet  Tai no, se sukkanauha puuttuu vielä...
-kaason puku
-kukkaistytön puku Hoidossa!
-kutsut  Saapuvat vieraille tänään tai huomenna. Kääk!
-muut paperituotteet
-karkkibuffet
-hääauton koristelu
-photo booth -tarvikkeet
-tiekyltit
-kaikkea pientä kivaa, kuten vieraskirja
-äänentoisto vihkipaikalle

yleistä
-sovi tapaaminen cateringin kanssa
-sovi papin tapaaminen
-heinäkuun lopulla floristin tapaaminen
-esteidentutkinta
-sovi vihkiharjoitus
-muutosajan varaaminen hääpukuliikkeeseen
-koekampauksen ja -meikin varaaminen

suunnittele
-vihkipaikan koristelu ja hankkia materiaalit sekä tarvikkeet
-juhlapaikat koristelu (lähinnä kukat) ja tarvikkeiden hankinta
-musiikit
-ohjelma
-menu Tulossa!
-istumajärjestys  Olen tosin saattanut hukata suunnitelmaversion! Oh well...

sekä muista
-kaiverruttaa sormukset
-harjoitella häävalssi Työstetään... (Lähinnä henkisellä tasolla tällä hetkellä tosin.)
-pitää palaveri kaason, bestmanin ja muiden tärkeiden tyyppien kanssa
-käydä juhlapaikalla kuvaajien kanssa Aika sovittu!
-nauttia tästä kaikesta

Näyttää epäilyttävästi siltä, että suuret linjat alkaisivat olla kunnossa ja tästä eteenpäin saamme viettää aikaamme lähinnä koristeluita, paperituotteita, maljakoita, kylttejä ja muuta pientä kivaa suunnitellen ja etsien. Käy se näinkin!  

Rikkaudesta

Ruostunutta raksaromantiikkaa

 Sisustuspuodista löytynyt jäätävän kokoinen työkalu (mikä lie avain) pääsi näytille eteiseen ja sai kavereikseen magneeteilla varustettuja otoksia. 





Punaisen ja ruosteen ronski yhdistelmä sopii herttaisten kuvien taustaksi ja kuka tietää, ehkäpä se pääsee vielä joku kerta käyttöön.



Pihahaaveita

Tämä kesä ei ole ehtinyt puoleen väliinkään, mutta minäpä haaveilen jo ensi kesästä. Olen aivan totaalisesti ihastunut uusiin viherhuoneisiin ja -vajoihin. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä varten säästän rahaa ensi talven. Pelkkää kasvihuonetta en kaipaa, vaan rakennuksessa täytyisi ehdottomasti olla oma vajaosastonsa, johon saisin kaikki puutarhavälineet siistiin järjestykseen. Tällä hetkellä säilytystilaa on kovin vähän ja sekin vähä on epäkäytännöllisesti sijoiteltu. Viherhuoneen puolella olisi ihana kasvatella kasveja ja pitäähän sinne toki saada kesäksi myös pieni lukunurkkaus. Erityisen ihania vaihtoehtoja löytyy sekä Kekkilältä että Garden Villalta.







Tämän kesän keskityn kuitenkin nauttimaan vielä vastavalmistuneesta pergolasta. Takapihan muodonmuutos on kuvattu vaihe vaiheelta ja nyt odotellaan vain kärhöjen ja muiden kasvien suorittamaa terassin valtausta sekä pieniä loppusilauksia. Sillä aikaa voinkin käydä muun pihan kimppuun.

P.S. Koin viime viikolla ensimmäisen kerran puutarhaintoilijan sadepäivän tuskan. Puuhailin ulkona pienessä sateessa  niin kauan kuin voin ja kunnon sateen alettua jäin kuistille katselemaan kesäsateeseen kastuvaa pihaa. Lopulta hipsin sisälle ja katsoin elokuvan. 

Vihkipaikalle koristelyhtyjä

Vihkipaikan koristelu on ollut pohdinnan alla koko hääsuunnittelun ajan. Meidät vihitään hyvän sään vallitessa meren rannalla pienen hiekkapolun päässä olevalla laiturilla. Vieraat sijoittuvat hiekkapolun molemmille puolille. Jos hääpäiväksi lankeaa huono ilma, pitää vihkitilaisuus siirtää sisätiloihin. Koristeeksi kaipaisimme jotain helposti siirrettävää, joka sopisi sekä sisälle että ulos. Style Me Pretty -sivustolla ihastuin erään hääparin koristeluideaan.


Tuolien viereen sijoitetut pitkät sirot lyhdyt on koristeltu erilaisilla nauhoilla ja koristeruusuilla. Maahan levitellyt ruusunterälehdet kruunaavat kokonaisuuden. Nämä sopisivat juhlapaikkaamme täydellisesti! Iso plussa on myös se, että nämä koristeet on helppo hankkia, siirtää, yhdistää häiden jälkeen oman kodin ja pihan sisustukseen tai myydä eteenpäin.


Tänään postitetaan kutsut!

Tänään ne lähtee posteljoonin matkaan. Kutsut nimittäin. Ihan varmasti. Me luvataan. 

Kutsut itsessään ovat olleet valmiit jo viikkotolkulla, mutta osoitteiden metsästys ja hääinfon muokkaaminen sekä sopivan paperin löytäminen ovat viivästyttäneet kutsujen lähettämistä. (Muista kiireistä nyt puhumattakaan. Ai miten niin vietän vapaapäivän mieluummin puutarhassa kuin kuoria liimaillen?) 


Siinä ne nyt kuitenkin olisivat. Sulho kävi eilen kutsut läpi ja tänään olisi tarkoitus viedä kuoret yhdessä postiin. Olemme molemmat kutsuihin todella tyytyväisiä. Olemme suunnitelleet ja tehneet ne kokonaan itse suurella vaivalla ja rakkaudella. Meidän näköiset niistä tulikin. Kutsuja taitaa kokonaisuudessaan lähteä vajaa neljäkymmentä ja vierasmäärä on kivunnut juhlapaikan maksimiin. 


Kuulostaa ehkä hassulta, mutta kutsujen postittamisessa on jotain tosi jännittävää. Häät tulevat jälleen asteen todellisemmiksi. Me ihan oikeasti kutsutaan meille tärkeitä ihmisiä todistamaan avioliittoon vihkimistämme. Niin virallista ja hurjaa, mutta samalla huojentavaa. Kyllä näiden kutsujen kanssa onkin pelattu jo ihan tarpeeksi. 

Esittelen kutsut ensi viikolla, kun ne ovat ehtineet vieraiden postilaatikoihin saakka. 
Mukavaa viikonloppua kaikille sateista huolimatta!