Tehtävälistan päivitys: Alle 3 viikkoa häihin

Tehtävälistan päivittely ihan julkisessa muodossa auttaa ainakin itseäni edistämään hääsuunnitteluun liittyviä hommia ja pysymään kartalla asioiden edistymisestä. Häihin on nyt alle kolme viikkoa aikaa ja panokset kovenevat koko ajan. Jotain kertoo sekin, että ostin viikonloppuna itselleni pienemmän laukkuun sopivan kalenterin, jota voin kantaa aina mukanani siltä varalta, että minun tarvitsee tarkistaa aikatauluja sopiakseni uusia menoja tai muutoksia. Yleensä muistan hyvin tarkkaan aikatauluni jopa parin viikon säteellä työvuoroista lähtien, mutta nyt huomasin viime viikolla kertyneen univajeen, lukuisten menojen ja hiipivän hermoilun vaikuttaneen myös muistiin. Kirjoitan siis tällä hetkellä kaiken ylös kalenteriini, joka on nopeasti täyttynyt ripsipidennyksistä, kasvohoidoista, kampaajista, tapaamisista ja erilaisten häihin liittyvien asioiden, kuten sormusten, kakkulapion ja pukujen noutamisista. Kun mielessä vielä lepattavat mentaaliset "soita sinne, soita tänne" -muistilaput, ei liene ihme, että tässä alkaa käydä vähän ylikierroksilla. Stressaan mieluummin kuitenkin pari viikkoa ennen häitä ja teemme kaiken kuntoon hyvissä ajoin kuin että juoksisimme pää kolmantena jalkana hääviikolla. Sen neuvon voin antaa jo nyt, että jos (tai pikemminkin kun) univelkaa kertyy ottakaa se heti takaisin kun voitte. Olo on tällä hetkellä melko freesi kymmenen tunnin yöunien jälkeen. 




Mutta siis, tehtävälistaan. Lisään listaan tummennetulla viime päivityksen jälkeen lisätyt uudet muistettavat, vanhat jo hoidetut olen vaalentanut ja viime kerran jälkeen hoidetut on taas vedetty yli. Tällä tavoin pysyn itse kärryillä siitä miten paljon edistystä tapahtuu ja kuinka paljon lisähoidettavaa listaan aina tulee. Ja voi pojat, niitä sitten tuleekin. Toisaalta edistystäkin on tapahtunut. Tulimme esimerkiksi siihen lopputulokseen, että heitettävien riisinkorvikkeiden sijaan haluamme vieraille liput heiluteltaviksi ja teimmekin liput viikonloppuna urakkatyönä. Muita listalle lisättyjä ovat esimerkiksi muistokynttilä, kristallipuukoriste tanssilattian reunaan sekä nenäliinat, joita jaetaan vieraille ennen vihkitilaisuutta lippujen ohella. Aika moni lähipiiristämme on uhannut aukaista kyynelkanavansa vihkitilaisuudessa, joten ajattelimme olla heille avuksi, ettei tarvitse hameenhelmaan kyyneleitä kuivata. 


Koristelu yms
-paikkakortit (tulostettu, leikkaamatta)
-ohjelmalaput (suunniteltu koneella)
-pöytäkartta (suunniteltu koneella)
-teline ja kehykset pöytäkartoille
-pöytänumerot
-menut pöytiin (suunniteltu koneella)
-menu buffetpöytään (suunniteltu koneella)
-karkkibuffet (purkit, karkit, kauhat, koristelu)
-hääauton koristelu
-photo booth -tarvikkeet (Working on it!)
-tiekyltit
-maljakot vieraiden pöytiin
-maljakko hääparin pöytään
-leffajuliste (suunniteltu koneella)
-teline leffajulisteelle
-sormustyyny
-heitettävät -> liput!
-vihkipaikan koristelu
-koriste tanssilattian reunaan Melkein valmis!
-tähtisädetikkuja
-muistokynttilä
-nenäliinat Tilattu!

Pukeutuminen
-sateenvarjo
-sukkanauhat
-kirjailu hääpuvun vuoreen
-sulhasen kengät


Käytännön asioita
-äänentoisto vihkipaikalle
-musiikki vihkipaikalle
-musiikki ruokailun ajaksi
-sulhasen parturi
-morsiamen kynnet sekä kasvohoito Varattu!
-morsiamen ripset Varattu!
-ohjelman tarkka suunnittelu
-papin tapaaminen Sovittu!
-floristin tapaaminen
-tapaaminen kuvaajien kanssa Sovittu!
-sovi vihkiharjoitus
-häävalssi Treenattu!
-bändin soittolista
-korit wc-tiloihin 
-rokotteet häämatkaa varten
-lopullinen istumajärjestys
-lemmikkien hoitopaikka
-sormusten kaiverrutus/rodinointi

-esteidentutkimus

Hei haloo, sä oot menossa naimisiin!

Monet tämän kesän morsiamet elävät kovin kiireistä aikaa, sillä elokuussa tanssitaan vielä monet häät tänä vuonna. Kiire ja stressi näkyy myös hääblogeissa, sillä monet bloggaajat ovat häiden alla liian kiireisiä postailemaan uusia tekstejä päivittäin. Kun näitä päivityksiä sitten pääsee lukemaan, on monessa (omat tekstini mukaan lukien) sama perusvire; paljon tekemistä, kauhea kiire ja vielä hirveämpi stressi. On palaveria, sormusten kaiverrutusta ja hääviikon aikataulutusta. Näitä juttuja itse kirjoittaessa ja lukiessa koin sydänjuuria ravistavan havahtumisen. Hei haloo, sä olet menossa naimisiin!



Kuinka monta vuotta olen ihastellut hääautoissaan ohi ajavia onnellisena hymyileviä hääpareja ja miettinyt, että jonain päivänä minäkin... Kuinka tajusin sitten löytäneeni sen ihmisen, jonka oikeasti haluan kanssani hääauton takapenkille. Kuinka kutkuttavaa oli löytää puku, joka päällä haluan sanoa hänelle "tahdon". Kuinka järisyttävän, uskomattoman, käsittämättömän onnekas oikein olen! Ja niin olette muuten te kaikki muutkin. Häät järjestetään kerran ja ennen kuin huomaakaan, on päivä jo ohi. Rakas puoliso ei toivon mukaan kuitenkaan ole menossa minnekään. Tehkää siis itsellenne palvelus ja katsokaa kaikkien hääjärjestelykiireiden keskellä tulevaa puolisoanne. Varastakaa pieni hetki ihan vain teille kahdelle ja sille tosiasialle, että olette maailman onnekkaimpia löydettyänne toisenne. Siitähän hääpäivässä on kyse. Ei pöytäkoristeista, liitutauluista tai häävalsseista, vaan teistä kahdesta ja tarinasta, joka on pidempi kuin yksi päivä.

Keskiviikon kaunein: Soudellen

Häämeikkimietintää

Parin viikon päästä olisi edessä koekampaus ja samalla myös koemeikki. Jostain syystä en ole hääpäivän meikille uhrannut juurikaan ajatusta. Luonnollinen ja raikas ovat olleen sanoja, jotka päässäni ovat meikkiä ajatellessa pyörineet. Minulla on luonnostaan tummat ripset ja kulmat, joten meikin "raamit" ovat sen verran voimakkaat, etten tule arkena käyttäneeksi juuri muuta kuin eyelineria, ripsaria ja monesti myös jotain hempeää luomiväriä. Hääpäivänäkään en halua lähteä tekemään kokeiluja, joten no smokey eyes for me! Mainittakoon myös, että sulhanen on luonnollisen lookin kannattaja ja katsoisi taatusti karsaasti, jos olisin tumman iltameikin vetäissyt naamaani.

Jotain inspiskuvia olisi meikkaajalle hyvä viedä, joten kaivoin meikkikuvien seasta tällaisia suosikkeja. Tumma rajaus, kenties roosan sävyinen luomiväri hopealla höystettynä, tummat ripset ja hempeät huulet. Se olis sitten siinä!











Tehtävälista lyhenee

Viikko sitten lanseerattu viimeisten viikkojen tehtävälista on saanut paitsi lisäyksiä myös onneksi yliviivauksia! Eilinen päivä oli varsin tuottoisa, sillä saimme esimerkiksi palaveerattua floristin kanssa ja vietyä sormukset kaiverrutettaviksi ja rodinoitaviksi. Floristin kansiosta löytyi yllättäen musta hevonen morsiuskimppupähkäilyihini ja olen aivan rakastunut. Samalla tilasimme vieheet sulhaselle ja bestmanille, kaasolle rannekukan ja kukat pöytiin. Esteidentutkimuspaperi saapui myös eilen ja nyt naimasuunnitelmille on sitten ihan lupakin. Paperipuolen askarteluja hidastanut paperikato korjattiin viikonloppuna ja nyt pitäisi vain saada ohjelma ja menu varmistettua tulostelua varten. Edistystä on siis tapahtunut, mutta vielä on paljon päätettävää, hankittavaa ja pohdittavaa. Osaisiko joku esimerkiksi vinkata mistä saisi Turussa pätevät ripsenpidennykset?




Koristelu yms
-paikkakortit (n. puolet valmiina)
-ohjelmalaput (suunniteltu koneella)
-pöytäkartta (suunniteltu koneella)
-pöytänumerot
-menut pöytiin (suunniteltu koneella)
-menu buffetpöytään (suunniteltu koneella)
-karkkibuffet (purkit, karkit, kauhat, koristelu)
-hääauton koristelu
-photo booth -tarvikkeet (Working on it!)
-tiekyltit
-maljakot vieraiden pöytiin
-maljakko hääparin pöytään
-leffajuliste (suunniteltu koneella)
-teline leffajulisteelle
-sormustyyny
-heitettävät
-vihkipaikan koristelu

Pukeutuminen
-sateenvarjo
-sukkanauhat
-kirjailu hääpuvun vuoreen
-sulhasen kengät


Käytännön asioita
-äänentoisto vihkipaikalle
-musiikki vihkipaikalle
-musiikki ruokailun ajaksi
-sulhasen parturi
-morsiamen kynnet sekä kasvohoito Varattu!
-morsiamen ripset
-ohjelman tarkka suunnittelu
-papin tapaaminen Sovittu!
-floristin tapaaminen
-sovi vihkiharjoitus
-häävalssi 
-korit wc-tiloihin
-rokotteet häämatkaa varten
-lopullinen istumajärjestys
-lemmikkien hoitopaikka
-sormusten kaiverrutus/rodinointi
-esteidentutkimus

Vuosi kihloissa!

Eilen kilahti taas yksi merkittävä ajanjakso mittariin, sillä olemme olleet vuoden päivät kihloissa. Vuosi sitten olimme puhuneet pitkään avioitumisesta ja häistä, sillä talo oli juuri ostettu ja yhteisellä toivelistalla häät olivat seuraavana "vuorossa". Eräänä hyvin tavallisena päivänä mies sitten pitkään oudon levottomasti käyttäydyttyään totesi marketin vaateosastolla, että eikös ne sormukset voitaisi jo hankkia. Muut kaupan asiakkaat taisivat hieman ihmetellä, kun tämä tyttö kapsahti miehensä kaulaan nauraen ja kiljuen. En ollut koskaan toivonut mitään teatraalista kosintaa tai suurta yllätystä, sillä kihlautuminen oli joka tapauksessa suunnitelmissa ja siitä oltiin monesti keskusteltu. Mies kuitenkin pääsi ruokaostoksilla totaalisesti yllättämään ja hämmästyksestä selvittyäni aloin ihmetellä miksei hän voinut edes kotiin asti odottaa kysymyksensä kanssa. Ei hän kuulemma voinut enää odottaa. Kun oli pakko saada kysyä, niin oli pakko. Mikäs sen hellyyttävämpää. 






Seuraavana päivänä lähdimmekin sormusostoksille ja löysimme molemmille mieluisat rinkulat nimettömiin. Soittelimme myös sukulaiset läpi ja kerroimme iloiset uutiset. 


Tänään olemme hääsuunnittelun loppumetreillä ja odotettuun vihkipäivään on vain muutama hassu viikko. Rakas kihlasormuksenikin on viety rodinoitavaksi, joten käsi tuntuu tällä hetkellä hiukan alastomalta, vaikka liikenteeseen lähtiessä sujautankin nimettömään varasormuksen. Kihlasormuksella on ehdottomasti suuri merkitys sekä arjessa että laajemmassa mittakaavassa. En malta myöskään odottaa, että sulhanen saa pujottaa kihlasormukseni kaveriksi toisen sormuksen, josta tulee taatusti yhtä rakas kuin kihlasormuksestakin.

Sadetta ja sumua

Tämä pari haaveili meidän tapaan menevänsä naimisiin laiturilla. Ja niin he tekivätkin sateesta ja synkästä säästä huolimatta. Koko porukka kastui taatusti ja valojakin on tottakai hankala kuulla sateenropinan takaa, mutta kyllä näissä kuvissa on silti oma viehätyksensä. Sateisen järven takana kohoavat sumuiset vuoret luovat upean taustan seremonialle.





Käsi sydämellä, itse toivon kuitenkin edelleen sitä auringonpaistetta hääpäiväksi, johon on muuten enää tasan neljä viikkoa! Iik!


Polttaripäivä eli kuinka kontrollifriikki kesytetään

Sulhasen vuoksi muutamat yksityiskohdat on toistaiseksi vielä jätetty salaisuuksiksi. Ne paljastuvat sitten myöhemmin...







Viime lauantaina lähdin töihin kiltisti kymmeneksi, mutta työpäiväni jäi kovin lyhyeksi. Parin tunnin kuluttua liikkeeseen teki täysrynnäkön yhdentoista naisen ihana joukko pukeutuneena kaikki pikkumustiin! Yllätys oli niin tolkuton, että olin pudota lattialle. Polvet löivät loukkua, nauroin ihan hulluna ja olin purskahtaa liikutuksen kyyneliin. Olin niin kaffella, että tarvitsin apua jopa laukkuni pakkaamiseen.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä hetki oli päivän paras. Olin yrittänyt ajatella realistisesti, etteivät kaikki rakkaat tytöt mitenkään voi päästä polttareihini, mutta siinä he nyt olivat hymyt naamalla valmiina kidnappaamaan minut mukaansa. Sain käsiraudat käsiini ja sitten mentiin. En tietystikään missään vaiheessa tiennyt mitä tapahtuisi seuraavaksi, joten jännitystä riitti koko päiväksi.

Ensimmäinen kohde oli kaasoni koti, jossa minun tuli ensimmäiseksi suoriutua tehtävästä. Mediatutkimuksesta valmistuneena minulle on enemmän kuin tuttua puuhaa tehdä analyysejä audiovisuaalisesta materiaalista, joten tällaisen homman eteen pääsin nytkin. Homman juju oli se, että analysoitavalla videolla esiintyi rakas sulhoni joitakin vuosia takaperin (taisi olla vielä juhannus). Voitte kuvitella millainen meininki videolla oli. Palkinnoksi hyvin suoritetusta tehtävästä kilisteltiin laseja ja syötiin vatsat täyteen croisanteja, mansikoita, kermavaahtoa ja suklaata.

Matka jatkui jälleen kohti tuntematonta. Minut lykättiin sisään kampaamoon ja edessä oli pienimuotoinen make-over iltaa varten. Luonnollisesti kampaaja käänsi selkäni peiliä päin, joten minulla ei ollut havaintoaakaan mikä lopputulos oikein olisi. Samalla polttariporukka sai kampaamon sohvalla istuen seurata epäileviä ilmeitäni ja kiusata minua ehdottelemalla mahdollisia lopputuloksia vihreästä Hulkista suomenlipuilla koristeltuihin poskiin. Kampaajalla oli mukanaan myös kaksi suloista koiraa, jotka viihdyttivät porukkaamme oikein antaumuksella sillä aikaa, kun itse panikoin tuolissa. Lopputulos olikin sitten aika huikea. Sain kunnon kiharapilven ja tumman silmämeikin. Ei mitään vappumeininkiä siis.



Meikkihetki.


Kampaajalta siirryimme seuraavan ystävän luo, jossa morsian sai ylleen pelätyn polttariasun, joka koostui pikkumustasta, nahkalätsästä, pampusta ja käsiraudoista. Apua! Onneksi tarjolla oli boolia, sillä näissä vermeissä olo oli vähintäänkin kyseenalainen. Nostalgiaa oli tarjolla myös muisteloiden muodossa, sillä jokainen polttariporukassa oli tuonut mukanaan jonkin esineen, joka liittyi jotenkin yhteiseen menneisyyteen tai muistoihin. Mieleen muistui monia ihania juttuja, mutta ehkä kaikkein makein esine oli pitkäaikaisen ystävän tuoma kirjevihko vuosilta 2000 ja 2003. Kirjevihosta luetut näytteet olivat aivan loistavaa viihdettä ja niitä tuli luettua vielä myöhemminkin illalla laivalla.

Booliastioiden tyhjennyttyä alkoi nälkä sopivasti kurnia vatsassa ja kipsuttelimme syömään. Ruokailun ohessa sain vastailla pienimuotoiseen visailuun. Tytöt olivat kysyneet sulholta kysymyksiä, joihin hänen piti antaa sellainen vastaus, jonka hän uskoi minun antavan. Minun taas piti antaa sellainen vastaus, jonka uskoin sulhasen kuvittelevan minun antavan. Menipä monimutkaiseksi. Pärjäsimme melko hyvin, vaikka joissain vastauksissa sulhanen oli huomattavasti pohdiskelevampi. Itse heitin hätäpäissäni hyvät hartiat kolmanneksi piirteeksi, jota arvostan miehessä. Sulho oli maininnut hyvän huumorintajun ja luotettavuuden. Hups...

Yhteiskuvien jälkeen tapahtui taas. Osa porukasta alkoi hyvästellä ja halauksien jälkeen morsiamelle lykättiin side silmille. Sain taluttajat molemmille puolille ja sitten lähdettiin liikenteeseen. Haparoivan kävelyn jälkeen piti nousta sisään salaperäiseen kulkuneuvoon, jota aluksi luulin veneeksi. Olimme sentään Aurajoen rannalla. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun kulkuneuvon oikea identiteetti paljastui. "Tää on Transit!" (Tässä vaiheessa on syytä kertoa, että tranktorimaisella moottoriäänellä varustettu valtamerilaiva m/s Ford Transit oli tulevan mieheni kulkupelinä seurustelumme alkuaikoina, joten kyseinen auto on erittäin lähellä sydäntäni kaikkien siihen liittyvien rakkaiden muistojen vuoksi. Polttareihin se oli valittu lukuisten matkustajapaikkojensa vuoksi, mutta henkilökohtaisella tasolla tämän auton läsnäolo polttareissani oli kyllä ihana ylläri.)


Hymy on leveä, vaikka määränpäästä ei ole vielä tietoakaan...

Auto lähti siis liikenteeseen ja yritin silmät sidottuina arvuutella keitä kaikkia auton takaosassa kanssani istuikaan. Yksi asia oli kuitenkin aika selvä. Tunnistin kuskiksemme sulhaseni hänen ajotyylistään, vaikka muut eivät sitä meinanneet uskoa, sulhanen kaikkein vähiten. Tottakai minä nyt oman tulevan puolisoni ajotyylin tunnen. Välipysähdyksen jälkeen saavuimme määränpäähän, jonka tunnistin ilman näkökykyäkin merenrannaksi. "Täällä tuulee ja haisee meri!" Odotin tietysti näkeväni sulhasen ja syöksyinkin hänen kaulaansa heti, kun side lähti silmiltä. Edessä oli kuitenkin vielä suurempi järkytys. Olimme Turun satamassa ja syy siihen selvisi, kun katselin ympärilleni. Olimme lähdössä laivalle! Sulhanen lykkäsi minulle yhdessä äitini kanssa pakkaamansa laukun ja sitten morsianta taas vietiin. Tässä vaiheessa olin jo ihan ulapalla, vaikka tasaisella maalla vielä turvallisesti oltiinkin. Olin koko päivän pystynyt heittämään vapaalle, mutta olin ajatellut pääseväni kotiin viimeistään seuraavana aamuna. Ja nyt olinkin lähdössä risteilylle! 

Polttariporukkamme oli tässä vaiheessa tiivistynyt kuuteen henkeen ja seuraavan vuorokauden pidimme hauskaa, tanssimme, söimme, saunoimme ja pulikoimme porealtaassa saunaosastolla, joka meille oli seuraavaksi päiväksi varattu. Tuo rentoutumishetki olikin aivan superihana railakkaan vuorokauden jälkeen.



Autonosturikuskin tulevan vaimon tulee toki hallita laivan karkkinosturimasiinan käyttö. Sain napattua sulhaselle karkkikaulakorun tuliaisiksi!


Kaiken kaikkiaan polttarit olivat aivan äärimmäisen mahtavat! Tytöt olivat nähneet ihan hurjasti vaivaa, mikä sai aikaan liikutuksentunteita vielä sunnuntainakin. Lisäksi olin erittäin tyytyväinen siihen, että kontrollifriikkinä pystyin relaamaan, antautumaan toisten vietäväksi ja pitämään hauskaa. Sen fiiliksen aion ottaa tästä tästä kokemuksesta mukaani. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin kiitollisuus. Olen aivan äärimmäisen onnekas, että ympärilläni on tällaisia ihmisiä, jotka näin perusteellisesti halusivat minut yllättää. Heidän lisäkseen apua tarjottiin niin sulhasen, äitini kuin työpaikan puolelta. Tämä oli ehkäpä maailman paras salaliitto!

Näin jälkikäteen voisin neuvoa tulevia polttarisankareita heittämään täysin vapaalle polttaripäivänä. Ette te kuitenkaan voi yhtään vaikuttaa siihen mitä tulee tapahtumaan, joten nauttikaa jokaisesta hetkestä! Polttareiden järjestäjille taas vinkiksi antaisin sen, että itse ainakin tykkäsin suunnattomasti kaikista tehtävistä ja henkilökohtaisista jutuista, joita polttaripäivään oli ujutettu. Sopivasti haastetta ja hemmottelua pienellä nöyryytyksellä maustettuna!

1 kk hääpäivään!

Kyllä tuo aika kulkee sitten hurjaa tahtia. Se on jo ihan nurkan takana, hääpäivämme nimittäin! Fiilis on sekoitus onnea, jännitystä, herkistymistä ja ripaus stressiä. Rehellisesti sanottuna en ole ihan varma miten ehdimme hoitaa kaikki tarvittavat asiat. Pläänimme onkin olla tehokkaita, mutta välttää stressiä. Helppoa, eikö vain?


On myös aika kaivaa taas esiin suppea tehtävälista, joka on täällä tasaisin väliajoin pyörinyt. Tällä kertaa teen kuitenkin yksityiskohtaisen listan asioista, jotka täytyy hoitaa tai hankkia seuraavan neljän viikon aikana. Luotan siihen, että tänne kirjattu tehtävälista saa aikaan vähän potkua takalistoon. Jääkaapinoveen kiinnitettynä tällä listalla voisi olla melko tehokaskin vaikutus.



Koristelu yms
-paikkakortit (n. puolet valmiina)
-ohjelmalaput (suunniteltu koneella)
-pöytäkartta (suunniteltu koneella)
-pöytänumerot
-menut pöytiin (suunniteltu koneella)
-menu buffetpöytään (suunniteltu koneella)
-karkkibuffet (purkit, karkit, kauhat, koristelu)
-hääauton koristelu
-photo booth -tarvikkeet
-tiekyltit
-maljakot vieraiden pöytiin
-maljakko hääparin pöytään
-leffajuliste (suunniteltu koneella)
-teline leffajulisteelle
-sormustyyny

Pukeutuminen
-sateenvarjo
-sukkanauhat
-kirjailu hääpuvun vuoreen
-sulhasen kengät


Käytännön asioita
-äänentoisto vihkipaikalle
-musiikki vihkipaikalle
-musiikki ruokailun ajaksi
-sulhasen parturi
-morsiamen kynnet sekä kasvohoito
-ohjelman tarkka suunnittelu
-papin tapaaminen
-floristin tapaaminen
-rokotteet häämatkaa varten
-sovi vihkiharjoitus
-sormusten kaiverrutus ja kiillotus
-lopullinen istumajärjestys
-häävalssi 
-korit wc-tiloihin

Kertokaahan, puuttuuko listasta jotain erittäin olennaista?

Paras ylläritanssi hetkeen!

Häätuoksuni: Calvin Klein Eternity Summer 2012


Kesäauringon säteet kimmeltävät veden pinnalla, 
Horisontti hohtaa kaukaisuudessa. 
Hetki tuntuu taianomaiselta. 
Rakkaus, joka alkaa tällä hetkellä, ei koskaan pääty. 

Näin Calvin Klein kuvaa kesän uutuustuoksua, jonka polttariristeilyllä pähkäilyn jälkeen valitsin häätuoksukseni. Lukiessani tämän lehdistötiedotteen tekstin myöhemmin netistä, en voinut olla nieleskelemättä kyyneleitä. Taianomainen hetki merenrannalla on kuin unelmakuva meidän hääpäivästämme. Tuoksu itsessään on kevyt ja herkkä, muttei liian makea. Harmittaa vain, että tuoksu on pidettävä visusti paketissaan ennen hääpäivää.  

Raikas kukkaishedelmäinen tuoksu   
Alkutuoksu: Aurinkoinen appelsiininkukka, kupliva sisilialainen bergamotti, japanilainen päärynä 
Sydäntuoksu: Huumaava gardenia, valkoisen pionin terälehdet, sininen hyasintti 
Jälkituoksu:  Valkoinen myski, tonkapapu, heliotrooppi 


No ne polttarit!


Tulin vain kertomaan, että polttarit on nyt juhlittu! Pikkumustiin pukeutunut polttariporukka ryösti morsiamen työpaikaltaan lauantaina ja se olikin sitten menoa! Päivään kuului lukuisia tehtäviä, mutta kaikkein suurin järkytys tapahtui loppuillasta, kun allekirjoittanut heitettiin side silmillä autoon. Päätepysäkki oli merenrannalla, tarkemmin sanottuna Turun satamassa. Matkalaukku kouraan ja risteilylle! 

Tarkempaa polttarikertomusta tuttuun tapaan tiedossa, kun saan kuvamateriaalia polttariporukalta. Sitä ennen nautin tästä huumasta ja kiitollisuuden tunteesta. Mulla on maailman mahtavimmat kaverit ja erityisesti homman koordinoinut kaaso! En olisi voinut kuvitella mitään näin tyylikkäästi suunniteltua ja mietittyä! Aivan mahtavaa!

Kynsilook hääpäiväksi

Monen muun tavoin myös tämä morsian haluaa jotain ekstrakivaa kynsiin hääpäiväksi. Haluan lakkaukset omiin kynsiin, sillä en usko rakennekynsien säilyvän hyvässä kuosissa omassa käytössä. Puuhaan paljon puutarhassa ja tälläkin hetkellä oikean käden kynnet ovat hieman lyhyemmät kuin vasemmassa kädessä. Hanskatkaan eivät paljon suojaa, kun viettää muutaman tunnin kitkekässä rikkaruohoja. Kynsienkasvatus on kuitenkin parhaillaan menossa ja aionkin suunnata ennen häitä ammattilaiselle kynsienhoitoon. Nyt pitäisi vaan vielä osata päättää mitä haluan. 

Jo nopealla vilkaisulla löytyi monenmoista vaihtoehtoa, jotka miellyttivät omaa silmää. Glitterit ovat toki aika huikeat, mutta epäilen niiden hohdon ajan mittaan hiipuvan omissa silmissä, eivätkä ne näin ollen ihan aikaa kestävin vaihtoehto itselle. Mutta saahan niitä silti ihailla ja käyttää muissa tilanteissa.










Hetken harkitsin fuksiaa sormiin, mutta totesin sen olevan liian räikeä ja riitelevän kimppuni kanssa. Fuksiaa tulee siis varpaankynsiin, ilman glitteriä tosin. Käsiin haluan hempeää roosaa ja ainakin nimettömiin jotkin timanttikoristelut yhdistellen kahta alimmaista kuvaa. Näillä mennään!





Kuva


Sohvapöytä puulaatikosta



Tässä se nyt on, nimittäin meidän uusi sohvapöytämme, joka on asunut meillä jo pari viikkoa. Huhtikuussa kauppasin pois massiivista arkkupöytää, joka kokonsa vuoksi ei sopinutkaan meidän olohuoneeseemme. Arkkupöytä oli sääli myydä, mutta tästä pikkukaverista en nyt enää luopuisi. Kuten huhtikuun postaukseen kurkistaessa näkee, tämä sohvapöytä edustaa juuri sitä tyyliä, jota lähdimme etsimään. Vanha väärinpäin renkaille heitetty puulaatikko on yksinkertaisen, orgaanisen ja luonnonläheisen oloinen. Sen pinta on ihanan karhea ja värimaailma lempeä. Renkaidensa ansiosta ketterän pikku pöydän voi helposti siirtää sivuun, jos vaikka haluan venytellä lattialla lempiohjelmaa katsellen. 

Pienen ja matalan sohvapöydän somistamisessa on omat ongelmansa. Kaikki kovin korkea näyttää hieman hupsulta, joten luulenpa suloisten tuikkukynttilälyhtyjen ja matalien maljakoiden päätyvän ostoslistalle.




Puulaatikon kyljessä on vielä aikoinaan liimattu lähetelappu. Laatikko on matkustanut Mäenpään kansakouluun Loimaalle.



Budjettiin sopivia pöytäkukkia



Testailin tänään häidemme tulevaa pöytäkukkasomistusta. Alkuperäinen tarkoitus oli sijoittaa pisimpään pöytään neljä maljakkoa kimppuineen ja kolme kahteen muuhun pitkään pöytään. Budjetin naristessa liitoksissaan päätimme nipistää kukkakustannuksista hieman pois ja laitoimme pöytäkukkaideat uusiksi. Olemme hankkineet konjakki- ja punaviinilaseja, jotka sijoitetaan kolmen ryhmissä yhden maljakon tilalle. Maljakko kukkakimppuineen maksaa vähintään 30 euroa kipaleelta, kun taas kolmen lasin kukkasomisteelle tulee hintaa noin 12-15 euroa valituista kukista riippuen. Säästö on siis ihan mukava. Nyt pitkiin pöytiin tulee siis yksi kimppumaljakko keskelle sekä kaksi lasiasetelmaa sivuille. Pöytien somistus säilyy kevyenä ja teemaan sopivana. Menut tullaan nimittäin tekemään viinipullojen etiketteihin, joten lasit sopivat kukkamaljakoiksi paremmin kuin hyvin.

Kimpuissa tulemme toivon mukaan käyttämään puutarhasta saatavia kukkia, jolloin säästämme kukkahankinnoissa vielä lisää. Konjakki- ja punaviinilaseihin taas ostetaan kellumaan luultavimmin ruusuja tai neilikoita. Nämä suloiset ruusut ovat omassa puutarhassamme kasvavaa Mariatheresia-lajiketta. Sävy on hiukan turhan vaaleanpunainen häiden väriteemaa ajatellen, vaikkakin todella kaunis.




(Kuvissa näette myös vilauksen uudesta sohvapöydästämme, josta postailen myöhemmin.)

Sulhasen sukkaongelma ratkaistu!


Kyllä hääblogit ovat ihania! Kävin eilen Ilonan vinkistä etsimässä fuksianvärisiä miestensukkia vielä Stockmannilta ennen kuin alkaisin metsästää väriaineitta. Sukat löytyi, mutta enää oli jäljellä vain pientä kokoa. Päätin kokeilla onneani ja vilkaista vielä  Sokoksen tarjonta ja sieltähän löytyi samoja sukkia, vieläpä oikeassa koossa ja pikkuisen edullisemmin! Iso kiitos vinkistä Ilonalle! Tämä kävi paljon helpommin kuin olin odottanut.

Ihan täysin samaa väriä sukat ja kenkäni eivät ole, mutta samapa tuo. Sulho oli tyytyväinen, eikä tarvinnut ryhtyä mihinkään värjäysprosesseihin. Ja kuten näkyy, ostin kaksi paria siltä varalta, että myös bestman suostuu sujauttamaan fuksiaa kenkiinsä.

Psst! Sokoksella ja Stockalla oli myös väreinä ainakin fuksiasta hieman lilahtavampaa ja tummempaa versiota sekä turkoosia ja ehkä sinistä. Olin niin tohkeissani, etten hoksannut laittaa muistiin kaikkia värivaihtoehtoja.

Hyvä fiilis

Viimeisen viikon aikana olemme kuulleet useammastakin suunnasta, että meidän häitä odotellaan jo kovasti. Sydämessä läikähtää ilo joka kerta, kun tällaisia terveisiä kuulee. Ystävät ja sukulaiset ovat juuri se tekijä, joka luo hääjuhlan tunnelman, joten on enemmän kuin ihanaa kuulla, että juhlamme on oikeasti odotettu. Avioliittoon tarvitaan kaksi, mutta kokonaisiin juhliin kaikki rakkaimmat!

Näiden ihanien ajatusten avulla jaksaakin taas leikellä kuusikymmentä paikkakorttia juhlaa varten. Häähumu alkaa selvästi vallata tämänkin talon! 

Rakkaudentäyteistä tiistaita!


Takapihan muodonmuutos

Hups. Tämäkin postaus on odottanut julkaisua jo viikkotolkulla, mutta tässä se nyt tulee. Viime kesänä takapihallamme oli pieni kasvimaa, jossa kasvoi perunoiden lisäksi sekalainen seurakunta kaikkea mitä kasvimaahan nyt voi keksiä laittaa. Toisin sanoen koko paikka oli täysi viidakko. Talven aikana kypsyttelimme ajatusta etupihalle rakennetun terassin siirtämisestä takapihalle vanhan kasvimaan paikalle. Alla näkyy lopputulos ja kuvakollaasissa koko takapihan muutosprosessi.



Aika karu piha oli vastassa huhtikuussa. Oikealla näkyy vadelmapensaita, vasemmalla sateenvarjojalava. Työ alkoi peitekankaan levittämisellä ja pation nostamisella takapihalle. Nosto suoritettiin autonosturilla talon yli. Oli siinä naapureilla ihmettelemistä.


Toukokuussa mies rakensi isänsä kanssa pergolan, jota pitkin tulee kasvamaan kärhöjä. Olin itse kyseisenä päivänä töissä ja olin pudota takamukselleni, kun töistä tullessani vastassa oli juuri sellainen pergola kuin olin toivonut. Kyllä kelpaa! Takapihan ilme muuttui kerralla todella radikaalisti ja nyt sieltä löytyy toivomamme kesäkeidas. Kasvien ja kukkien kasvaessa ulkonäkö tulee vielä muuttumaan ja postailenkin varmaan loppukesästä päivitystä. Ensi kesänä sitten vesiaihetta ja lisää kukkaistutuksia...

Sulhasen sukkaongelma


Kuka muistaa tämän kuvan, jonka postasin helmikuussa tässä postauksessa? Suunnitelmamme toinen osa, morsiamen fuksianväriset kengät, on nyt hoidettu ja kenkäni itseasiassa muistuttavat kovasti kuvan morsiamen kopsuttimia. Sen sijaan sulhanen on edelleen vailla fuksianvärisiä sukkiaan. Valittelin asiaa viime viikolla pukusovituksessani ja Fiancéen ihana Tiina nappasikin puhelimen samantien käteensä selvittääkseen asiaa. Miesten pukuliikkeestä kerrottiin, ettei fuksianvärisiä miestensukkia juuri mistään saa, mutta asian voi hoitaa myös toisella tapaa. Vinkiksi annettiin valkoisten puuvillasukkien värjääminen! Enpä olisi tullut itse ajatelleeksi. Nyt pitäisi siis enää hankkia valkoiset sukat, väri ja katsoa kuinka käy. 

Jos joku on kuitenkin löytänyt miestensukat fuksianpunaisina, laittakaa vinkkiä kommenttiboksiin!

Polttarivainoharhaa

Enpä ehtinyt taaskaan viikonloppuna blogin ääreen, mikä alkaakin olla valitettavasti aika peruskauraa näin kesäaikana. Puolet viikonlopusta vietin töissä ja toisen puolikkaan pitäen hauskaa. Kavereiden kanssa tuli kumottua mansikkamargarita jos toinenkin, eikä yhtään harmittanut nukkua sunnuntaina ihan luvattoman pitkään. Tätä varten kesät ovat. Lämpimiä öitä ja juhlimista auringonnousuun.

Yritin kovasti myös kiskoa kavereistani irti jotain informaatiota polttareista. Nyt on nimittäin niin, että minulla on erittäin vahvoja epäilyksiä näiden pahaenteisten juhlien suhteen ja rakkaat ystäväni tietysti pelaavat epäluuloisuudellani ihan kuus nolla. Ajankohtaa en halua tietää, ellei sitä minulle erikseen ilmoiteta, mutta yritin kuitenkin kovasti ottaa selvää siitä kuka tietää jotain kyseisistä juhlista. (Huomatkaa uusi ystäväni ja kontrollifriikkiyden kaveri; vainoharhaisuus.) Asiaa eivät auttaneet yhtään illan aikana näkemämme polttariporukat, joiden joukossa oli vaikka millaisiin pukuvaihtoehtoihin sonnustettuja juhlakaluja. Onko liikaa vaadittu, että polttareissaan saisi näyttää edes siedettävän hyvältä? Pliis... 

Tällä hetkellä jokainen lähestyvä vapaapäivä vähän jänskättää, vaikka häihin on vielä yli kuukausi aikaa. Toisaalta en malttaisi odottaa ja toisaalta pohdin mitä kaikkea kieroutuneet kaverini ovat keksineet pääni menoksi. Tässä siis vain odotellaan...

P.S. Rakkaat ystäväni, vetoan teidän lähimmäisenrakkauteenne, säästäkää minut edes näiltä. Niin ja karaokelaululta. Pyydän.




Onnellinen morsian sovituskopissa

Olin tänään pukusovituksessa ja leijailen edelleen pilvissä. Miten voikin olla, että hääpukuni näyttää kerta toisensa jälkeen kauniimmalta? Uudet korkokengät sopivat ihan täydellisesti pilkottamaan helman alta, helman pituus mitattiin sopivaksi ja tajusin vielä selkeämmin miten upea laahus puvussani on! Voi sitä surkuttelua, kun puku piti riisua pois... Tunsin itseni niin kauniiksi, että olisin voinut siltä seisomalta lähteä alttarille. 



Hienoa tässä on se, että puku tulee näyttämään vielä paremmalta muutosten jälkeen. Helmanlyhennyksen lisäksi sitä otetaan sivuista sisään ja luut muokataan sopivammiksi. Puvussani on monille valmispuvuille tyypillisesti liian lyhyet luut, jotka päättyvät epäimartelevasti lantion yläpuolelle muodostaen siihen hassun kulman tai kuprun. Nämä luut poistetaan ja tilalle laitetaan pidemmät, jotka tulevat suoristamaan puvun linjaa. Ompelija totesikin, että muutos on usein iloinen yllätys, joten seuraavaa sovituskertaa odotan innolla. I-ha-naa!

Must have wedding photos part 4: Morsian rentoilee

Jos vain aikatauluihin sopii, ajattelin otattaa kuvaajallamme hotellilla muutaman potrettikuvan ennen häitä. Tässä muutamia rennonpuoleisia otoksia, jotka kelpaisivat itsellekin. Mistäs me loihdittaisiin muuten noin upea sohva paikan päälle?






Välillä voi toki hieman irrotellakin...




Ja relata kaason kanssa ammeessa...


Puppe vieraslistalla

Tiibetinspanielimme Puppe on meille aivan erityisen rakas ja koska häitä tulisi juhlia rakkaimpiensa kanssa oli yhtenä toiveenamme oli saada karvakorvamme mukaan vieraslistalle. Kaikeksi onneksi juhlapaikkamme omistajalle sopi tuoda Puppe paikan päälle valokuvauksen ajaksi ja näin saamme mussukkamme ikuistettua mukaan hääpotretteihin. Jee! Valokuvaajiamme varten etsin muutamia inspiskuvia, joissa nelijalkainen kaveri on pääosassa. Ihania karvapalloja!

















Pukusovitus edessä

Taas on monta päivää ehtinyt valua sormien lävitse ilman päivityksiä. On vaihteeksi tuttu tunne, ettei vuorokaudessa kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tunteja kaiken tärkeän tekemiseen (ja nukkumiseen). Pysähtyä ei auta hetkeksikään tai nukahtaa niille sijoilleen. Asiat pitää kuitenkin saada etenemään ja tällä viikolla olisikin edessä hääpuvun sovitus. Tämän sovituksen pohjalta ompelija tekee pukuun tarvittavat muokkaukset, mikä tarkoittaa sitä, että morsiamen ja asusteiden olisi syytä olla juuri siinä kuosissa kuin hääpäivänäkin. Laihtua tai lihoa ei siis saisi, vaikka itse kyllä aion yrittää edelleen sitä kuuluisaa kiinteytymistä vielä viimeiset viikot. Onneksi puvussa on nauhat, joten puku elää kyllä hiukan morsiamen mukana.







Tässä vielä muistilista sovitusta varten:

-Kengät: Puvun helma lyhennetään kengät jalassa otetun mitan mukaan. Ompelijasta riippuen helma jää irti maasta noin 1,5 cm. Varmista, ettei puku ole liian pitkä, sillä silloin näytät siltä kuin olisit juurtunut maahan. Jos olet varannut sekä korkokengät että matalammat kengät, varmista ompelijalta että voit käyttää puvun kanssa molempia ilman suuria vaikeuksia.

-Alusvaatteet: Ota mukaasi ne alusvaatteet, joita aiot hääpäivänäsi käyttää. Tarkista niiden istuvuus ja sopivuus hääpuvun kanssa.

-Korut: Ota mukaan kaikki korut ja koruvaihtoehdot rannekoruista hiuskoristeisiin. Testaa korujen toimivuus yhdessä toistensa ja puvun kanssa. Korut viimeistelevät morsiustyylin, eikä olekaan yhdentekevää mitä koristeita pukuunsa yhdistää. Älä unohda huntua, jos sinulla sellainen on!

-Alushame: Alushameen testaaminen on erittäin tärkeää, sillä se nostaa puvun helmaa. Tyllialushameesta voi tarvittaessa poistaa kerroksia, jos se tekee puvusta liian tönkön näköisen. Vannehameen kanssa on tärkeää tarkistaa, ettei itse vanne erotu helman läpi.

-Muut asusteet: Käy läpi koko lookisi hääpäivänä. Muista käsilaukkusi, mahdolliset hansikkaat, hatut yms.

-Kampaus ja meikki: Kokonaisuuden hahmottamista helpottaa, jos loihdit itsellesi sovituspäiväksi samantyylisen kampauksen ja meikin kuin hääpäivänä. Nosta esimerkiksi hiuksesi ylös, jos haluat hääkampaukseksi nutturan. Jos saat varattua koemeikin ja -kampauksen ennen sovitusta, on kokonaisuus vielä täydellisemmin tavoitettavissa. Ole kuitenkin varovainen meikin kanssa, ettet sotke pukuasi!

Ja vielä: Käy puku tarkkaan läpi. Jos puku on ryppyinen tai helmikoristeluista purkaantuu lankaa, varmista että nämä asiat korjataan hääpäiväksi.