Kukkia kaikkialla


Hääkukkia löytyy edelleen ympäri taloa ilahduttamassa meitä ja muistuttamassa hääpäivästä. Maljakot ovat valloittaneet lipastot, ruokapöydän, kirjahyllyn, sohvapöydän ja jopa television kaiuttimen. Olisipa kodissamme aina kukkia näin paljon. 



Kohti alttaria

Näin sinut ja koko sieluni hymyili.


Kuva Laura Pihkala

Kuvaajiemme kuvia saamme vielä hetken odottaa, mutta rakkaiden ystävien nappaamat kuvat ovat onneksi toimineet maistiaisina ja vievät joka kerta takaisin siihen onnentunteeseen, joka hääpäivänä meidät sulki sisäänsä. Yksi suosikeista on juuri tämä kuva, jossa saavun vihkipaikalle merenrantaan ja näen vieraiden keskellä tulevan mieheni. Voiko suurempaa onnea ollakaan?

Kiitos Laura kuvasta!

(Taustalla näkyy myös osa pahamaineisista portaista, joissa pelkäsin kaatuvani korkokenkien ja pitkien helmojen takia nurin. En muuten edes kompastunut!)

Huom. Ethän kopioi kuvaa.

Kaksi onnellista


Täällä kirjoittelee tuore rouva onnesta edelleen pyörällään. Hääpäivämme oli upea, onnistunut ja kaikella tavalla ylitti toiveemme. Sääkin suosi meitä aivan odottamattoman hyvin ja pimenevässä elokuun illassa oli upea tanssia jalkansa väsyksiin. Yhtään kuvaa ei itselläni ole käsissä hääpäivästä ja tämäkin kuva on otettu hotellillla. Tarkempaa hääpäiväkertomusta kuvien kera on siis luvassa myöhemmin. Tänään sanoja on vielä vaikea löytää.

Olen onnellinen. Siinä kaikki.

Kurkistus somistukseen

Blogin puolella ei ole hetkeen näkynyt mitään meidän häihin liittyvää, joten päätin raottaa hieman salaisuuksien verhoa ja paljastaa mitä löytyy buffetpöydästä (ruokien lisäksi siis). 




Tällä hetkellä istun koneella hääkengät jalassa, vaikka kenkien sisäänajo tuskin onnistuu parhaiten istualtaan. Pian suunnataan kohti puutarhaliikkeitä ja sitten onkin jäljellä enää yksi työvuoro ennen häitä. 

"Jännittääkö?"
No eipä juuri. :)


Mites muut lauantain morsiamet? 
Joko hermoja kiristää vai leijaillaanko siellä pilvissä?

Hääviikko on alkanut!

Lähtölaskenta voi kai alkaa, vaikka pää ei ihan vielä olekaan käsittänyt, että tällä viikolla mennään naimisiin. Hääjuttuja on hoideltu kovasti ja suurin osa hommista on purkissa. Eilen kävimme kuulemassa kirkossa kuulutuksemme. Meillä kävikin vähän hullusti pari viikkoa sitten, sillä seurakunnan keskusvirasto ei ollut ilmoittanut meidän kirkkoomme kuulutuksiamme ja istuimme puolen suvun voimin sitten kuulemassa kuulutuksia, joita ei koskaan tullut. Murheesta päästiin yli ja kuulijaiskahvit pidettiin sitten etukäteen kaikesta huolimatta. Seurakunnalta oikein soitettiin perään pahoitellen ja seuraavalla kerralla pidettiinkin sitten ekstra hyvä huoli, jotta nimemme luettaisiin. Ja tulihan ne sieltä!


Tänään sulho piipahti parturissa ja minä hakemassa viimeistellyn pukuni. Nyt voin sanoa, että ensimmäisen kerran aloin jännittää. Ompelija teki vielä nopeat viime hetken muutokset ja minä tepastelin liikkeessä sillä aikaa kuin lauma muurahaisia olisi juossut housuissani. Yksi jännityksen aiheuttaja oli se, etten uskallakaan tanssia häävalssia tuunatuilla tennareillani, kuten oli tarkoitus. Ironista kyllä, olen muistutellut muita morsiamia pitkin vuotta välttämään kaksia hyvin erikorkuisia kenkiä hääpäivänä. Omissa tennareissani ja korkkareissa ei ole kuin viiden sentin korkoero, mutta sekin on jo liikaa häävalssiin, sillä astuisin helmani päälle jatkuvasti. Treeniä on siis edessä, jotta tanssi sujuu korkokengillä. Ja jos kaadun, niin onpahan ainakin vahvat käsivarret, joille heittäytyä!

Säätiedotteita seuraan useita kertoja päivässä, vaikka tiedän hyvin, että ennuste voi muuttua vielä monen monta kertaa. Tällä hetkellä tilanne näyttää ihan siedettävältä ja viimeisiä päiviä neiti-ihmisenä voi viettää melko rauhallisin mielin. Auttavia käsiä on ojennettu suunnasta jos toisesta, joten ehkä tässä vaiheessa voidaan todeta, että ollaan saavutettu se mitä toivottiin; hääviikkoa ei tarvitse viettää totaalisen paniikin vallassa. (Zen-bride -tila on siis edelleen saavutettavissa jumiutuneesta selästä huolimatta!) Loppurutistus on toki vielä edessä, kuten listastamme näkyy.



Koristelu yms
-paikkakortit 
-ohjelmalaput (suunniteltu koneella)
-pöytäkartta (suunniteltu koneella)
-teline ja kehykset pöytäkartoille
-pöytänumerot
-menut pöytiin Melkein valmiit!
-menu buffetpöytään
-karkkibuffet (purkit, karkit, kauhat, koristelu)
-hääauton koristelu Delegoitu
-photo booth -tarvikkeet (Working on it!)
-tiekyltit Maalaus jäljellä!
-maljakot vieraiden pöytiin
-maljakko hääparin pöytään
-leffajuliste (suunniteltu koneella)
-teline leffajulisteelle
-sormustyyny
-heitettävät -> liput!
-vihkipaikan koristelu
-koriste tanssilattian reunaan 
-tähtisädetikkuja
-muistokynttilä
-nenäliinat 
-valokoristeet ulos
-pakkauslista ja pakkaaminen

Pukeutuminen
-sateenvarjo
-sukkanauhat
-kirjailu hääpuvun vuoreen
-sulhasen kengät


Käytännön asioita
-äänentoisto vihkipaikalle
-musiikki vihkipaikalle
-musiikki ruokailun ajaksi
-sulhasen parturi 
-morsiamen kynnet sekä kasvohoito 
-morsiamen ripset 
-ohjelman tarkka suunnittelu
-papin tapaaminen 
-floristin tapaaminen

-tapaaminen kuvaajien kanssa 
-sovi vihkiharjoitus
-häävalssi Treenattu!
-bändin soittolista
-kenkien sisäänajo
-korit wc-tiloihin 
-rokotteet häämatkaa varten
-lopullinen istumajärjestys
-lemmikkien hoitopaikka
-sormusten kaiverrutus/rodinointi

-esteidentutkimus

Kauniita sanoja

Ensi viikolla!

Jos sitä vaikka alkaisi nauttia pikku hiljaa sellaisesta asiasta kuin että...





...me mennään naimisiin ensi viikolla!
...mä olen morsian!
...ja mulla on maailman ihanin sulhanen!

Uujea! Veivaisin teille pienen virtuaalisen happy dancen, mutta viimeisen viikon ajan potemani "pieni" häästressi on siirtynyt asumaan niska-hartiaseudulle ja sen tanssin sijaan menen nyt makaamaan piikkimatolle, jotta pääsen aamulla sängystä ylös ilman miehen apua. Mutta ei se mitään. Me mennään siitä huolimatta naimisiin!

Aarteemme linnunpesässä

Minulle oli jo viime kesästä asti selvää, että sormuksemme saapuvat paikalle linnunpesässä. Linnut ovat muutoinkin häissämme esillä pienissä yksityiskohdissa (mitä muuta voi odottaa Varpuselta), joten tämä sopii aiheeseen enemmän kuin hyvin.


Oikeanlaisen pesän aikaansaaminen vaati hieman tuunausta. Äitini bongasi jostain tyhjän  pajupesän, joka oli kuitenkin alunperin vähän ruman värinen, sillä kaunis puun ja oksien sävy oli sotkettu paikoitellan kimaltavalla valkoisella maalilla, joka loi vaikutelman linnunkakasta (voi kyllä!). Ongelma korjattiin helposti maalilla ja valmis pesä sai pintaansa vielä ihanaa vihreää sammalta, joka tuskin hääpäivään yhtä kauniina kuitenkaan säilyy. Pesässä on sisällä pellavapehmuste ja valkoinen nauha, johon sormuksemme hääpäivänä sidotaan. Pesän kantajaksi on lupautunut sulhasen pikkuveli.




Minimalistin muhkea morsiuskukka

 Muistatteko nämä blogimaailmassa hehkutetut jättimäiset paperimorsiuskimppukukat? Juuri nuo kuvat nousivat mieleeni, kun puutarhaamme istuttamani vaaleanpunaiset daaliat puhkesivat valtavaan kukkaan. Kaunis kerrottu kukka, joka parhaimmillaan leviää läpimitaltaan pariinkymmeneen senttiin on jo itsessään niin huikea ilmestys, että se kävisi kimpusta ihan itsekseen.






Jos minimalismi kuuluisi enemmän tyyliini, voisin hyvin valita tällaisen morsiuskimpun korvikkeeksi. Tämän kanssa ei myöskään tarvitsisi maksaa itseään kipeäksi käsipuolessa keikkuvasta kimpusta. Itse valitsen edelleen floristin tekemän morsiuskimpun, mutta on tämä daalia silti aivan upea.




Liput liehumaan


Me emme ole missään vaiheessa halunneet päällemme heitettävän riisiä vihkitilaisuuden päätteeksi. Hedelmällisyyssymboliikka sekä kampauksesta ja puvun kaula-aukosta kaivettavat riisinjyvät eivät vain olleet meidän juttu. Vaikeampaa olikin sitten keksiä mitä ihmettä haluaisimme vieraiden tekevän papin aamenen jälkeen. Lopulta päädyimme pieniin lippuihin, joita vieraille jaetaan ennen seremoniaa. Tein kuvan itse ja viime viikonloppuna leikkasimme ja liimasimme liput kasaan. Melko helppo homma kahdelta ihmiseltä siis. Lopputuloskin on soma ja odotamme kovasti hääpäivää liehuvine lippuineen.



Tuleeko muille lippuja riisin sijaan?

Takapihan kukkiva retriitti



Joskus on hyvä repäistä itsensä irti täyteen ahdetun kalenterin sivuilta ja tehdä pieni kierros puutarhassa. Tähän aikaan kesästä viimeisimmätkin kukat alkavat aukaista nuppujaan ja joka päivä pihalla odottaa uusia yllätyksiä. Jos jotain puutarhanhoito on minulle opettanut, niin kärsivällisyyttä. Kasvien ja kukkien kanssa ei auta, vaikka kuinka polkisi jalkaansa ja kiljuisi kurkku suorana "kaikki mulle heti nyt" -virttä. Yksikään nuppu ei käskemällä aukea tai verso vikkelämmin kasva. Useasti on myös ajateltava kauaskantoisemmin. Tänään istuttamani siemen kantaa kukkaa kenties vasta seuraavana vuonna, jos vielä silloinkaan. Mutta sellaista elämä on.