Ajoitus on kaikki kaikessa?

Hääjärjestelyjen keskellä sitä tuli huomattua hyvin voimakkaasti, miten erilaiset perinteet ja mielipiteet ohjasivat ihmisten käsityksiä siitä, mikä avioitumisessa oli "oikein", "väärin" tai "suositeltavaa". Kihlautuminen ja avioituminen ovat niin voimakkaasti kulttuuriin ja yhteisöön kytkeytyneitä konventioita, että välillä häälehtien neuvot "tehkää häistänne teidän näköiset" tuntuivat suorastaan tekopyhiltä. Todellisuudessa hääpariin kohdistetaan lukemattomia odotuksia sekä sukulaisten, ystävien että jopa yhteiskunnan taholta, jolloin on myös todella helppo huomata tehneensä ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia. Ensimmäiset päätökset koskevat tietysti kihlautumista ja avioitumista. Moni nipinnapin parikymppinen kuulee taatusti avioitumisaikeista kerrottuaan kuiskutuksia selkänsä takana ja vastaavasti tiedän monen kaksvitosen kuulevan ihmettelyjä siitä, missä vakituinen poikaystävä oikein mahtaa viipyä. Timing is everything, niinhän sitä sanotaan, mutta kuka päättää mikä on oikea aika kenellekin tehdä omat ratkaisunsa?

Koomista tässä pohdinnassa on se, että vaikka kihla- ja avioparit itse saattavat kokea ympäristön arvostelevan parisuhteeseensa liittyviä päätöksiä, eivät he kuitenkaan itse jätä tilaisuuden tullen tekemättä omia kommenttejaan muiden pariskuntien valinnoista - ainakaan hiljaa päänsä sisällä. Voin ihan itse myöntää kauhistelleeni tässä yksi päivä pariskuntaa, joka asui yhdessä alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Aika nopeaa toimintaa, ajattelin. Ja sitten muistin itse muuttaneeni mieheni katon alle juurikin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jos jotain tästä opin, niin ainakin sen, ettei toisten elämäntilanteita ja ratkaisuja pitäisi koskaan arvostella, eikä ainakaan ääneen, mutta siitä huolimatta olen altistunut aivan samoille kulttuurisille käsityksille "oikein tekemisestä" kuin kaikki muutkin. Siispä nyt käännynkin uteliaana teidän puoleenne tiukkojen kysymysteni kanssa. Kuinka kauan mielestäsi olisi hyvä seurustella ennen kihlautumista? Entä kuinka pitkä olisi mielestäsi sopiva kihlausaika? Mikä on mielestäsi sopivin ikä mennä naimisiin?

Nyt kommentoitte seuraavaksi, että sehän on täysin tapauskohtaista ja jokaisen ihmisen on edettävä omaan tahtiinsa ja niin pois päin. Näin on, mutta nyt en kysykään sitä, mikä olisi Suuri Totuudenmukainen Vastaus näihin kysymyksiin (koska sitähän ei ole), vaan mikä on juuri sinun mielipiteesi siellä sisällä mielesi sopukassa, sillä voin vaikka vannoa, että sellainen taatusti on. Ehkä kaikkein olennaisimpana olisi myös hauska kuulla oletko itse toiminut näiden omien mielipiteittesi mukaan vai et. Kommenttiboksi on avoin ja kysely löytyy sivupalkista. Muistathan vastata kaikkiin kolmeen kysymykseen.

Terveisin
"Naimisiin päälle 25-vuotiaana vähintään viiden vuoden seurustelun jälkeen." (Did not happen.)





Ääniä Rautian kisaan!

Hei murmelit, nyt kaivattaisiin teidän apua, jotta päästäisiin finalistien joukkoon! Käykäähän tykkäämässä allekirjoittaneen inspiraatiokuvaa Rautian sisustuskisassa TÄÄLLÄ ja osallistukaa samalla itsekin!


Hääpäivä kuvina - Ohjelma



Häidemme ohjelma alkoi äitini kauniilla puheella, jota olin sekä odottanut että pelännyt jännittäessäni kyynelkanavien molemminpuolista aukeamista. Selviydyimme kuitenkin kunnialla kauniista sanoista ja siirryimme ruokailemaan. Ruokailun jälkeen kuulimme toiveemme mukaan ystäviemme kitaralla säestetyn esityksen Jason Mrazin I won't give up -kappaleesta. Biisissä on aivan ihanat sanat, jotka merkitsevät meille aivan erityisen paljon.

I won't give up on us
even if the skies get rough
I'm giving you all my love
I'm still looking up



We had to learn how to bend
without the world caving in
I had to learn what I got and what I'm not 
and who I am


Yllätyksenä morsiamelle tulikin se, että musiikkiesityksen jälkeen esiin tuotiin toinen kitara ja sulhanen pomppasi mukaan pikku orkesteriin. Olin ihan ihmeissäni ja naureskelin, etten tiennyt ollenkaan mistä oli kysymys. Kitaristit aloittivat kappaleen, enkä vielä introstakaan arvannut mistä oli kyse. Vasta ystävämme laulaessa ensimmäiset sanat...

Tuulimyllyjä vastaan 
täällä taistellaan. 
Viima hiuksissa viipyy 
hetken vaan...


...tunnistin kappaleen ja purskahdin holtittomaan itkuun. Kappaleella ja sanoilla on aivan erityinen merkitys ja kauniina kappaleena se kosketti myös muita kuulijoita. Sulhanen kyllä väitti, että soitto meni jännityksessä ja kyynelehtivää morsianta katsoessa vähän miten sattui, mutta minä en ole koskaan kuullut yhtä kaunista versiota tuosta ihanasta kappaleesta. Poikien kitarat ja ystävän kaunis laulu. Ihan täydellistä.  









Toinen kappale tuli niin suurena yllätyksenä, että biisin jälkeen muistiini taisi sulaa jonkinlainen aukko, enkä muista mitä sen jälkeen tapahtui. Joka tapauksessa seremoniamestarit olivat järjestäneet meille toiveidemme mukaan perinteisen tuttu juttu -visailun, jossa kenkien sijaan käytimme nalle- ja possupehmoleluja. Sulho valikoitui possupehmoksi, sillä hän on persompi ruoan suhteen. Seremoniamestarit esittivät meille kysymyksiä ja vieraat näyttivät ylä- ja alapeukkua sen mukaan miten olimme onnistuneet vastaamaan kysymykseen yhtenevästi. Yhdessä hauskimmista kysymyksistä tiedusteltiin kummalle Chuck Norris soittaisi tarvitessaan apulaista. Tässä ei ihan osuttu yksiin, sillä molemmat olivat sitä mieltä, että olisi itse Chuckin ykkösvalinta. Lopuksi vieraatkin saivat esittää omia kysymyksiään. Ehkä paras kysymys olikin perinteinen "kumpi määrää kaapin paikan". Me nimittäin nostimme sekunninsadasosan tarkkuudella molemmat pehmolelumme ilmaan, mikä aiheutti aikamoiset aplodit. Meillä nimittäin kaapin paikat katsotaan yhdessä, sen verran hyvä tiimi ollaan! Palkinnoksi saimme hienon lahjan "heille, joilla on jo kaikkea" eli tyhjän laatikon. Mitäpä me enää tarvittaisiin, kun toisemme saatiin.




Ennen kakunleikkausta kaasoni piti hauskan puheen, jossa hän siteerasi omia sähköpostejani, joita olin hänelle lähettänyt ulkomaille niihin aikoihin, kun tutustuin sulhaseen. Nämä lainaukset aiheuttivat aikamoista naurua, sillä perinteinen "me ollaan vaan kavereita" -analyysini ei oikein tämän hetken perusteella ollut ihan rehellinen.





Ei liene kenellekään yllätys, ettei meillä kakkua polkaistu. Kakkuna oli valkosuklaa-vadelmamoussekakku.


Seuraava ohjelmanumero oli sellainen, jota itse olin jännännyt koko ruokailun ajan. Meillä nimittäin ryöstettiin anopit!




Agentti 220711 ja Agentti 18812 aka kihla- ja vihkipäivä.
Tätä me emme edes hoksanneet!


Huvilaan hiippaili sisään kaksi tummiin pukeutunutta agenttia, jotka uhkaavasti lähestyivät anoppeja pöydän päässä. Anoppiparat olivat ihan ihmeissään, kun agentit ilmoittivat epäilevänsä juhlissa olevan laittomia anoppeja. Laittomat anopit joutuivat agenttien matkaan ja hääparina me jouduimme tietysti tekemään muutaman tehtävän anoppien palauttamiseksi. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä listalle merkittyjä esineitä ja ihmisiä, joista kumpikin sitten muodosti performassinsa. Toisena tehtävänä listasimme syitä molempien anoppien palauttamiseksi. Tällä välin naureskelevat anopit oli kiikutettu pihalle ja heille tarjottiin "totuusseerumia" agenttien toimesta. Takaisin heidät toki saatiin ja anopit laillistettiin tietysti asiaankuuluvasti anoppisertifikaatein sekä kaulakoruin. Näistä kuvia tulee tarjolle myöhemmin.

Anoppien päästyä pinteestä olikin jo aika valloittaa tanssilattia, mutta se ansaitseekin varmasti oman postauksensa.



Kuvat: Ville Lehtinen ja Antti Silvennoinen/ EI SAA KOPIOIDA


Hääkirppis jatkuu!

Häätarvikkeiden joukosta löytyy edelleen tavaraa, jotka ansaitsevat jatkoelämän kenties toisissa häissä tai jäivät meiltä kokonaan käyttämättä. Uuden satsin lisäksi edellisen hääkirppiksen tuotteita on edelleen myynnissä täällä. Ota yhteyttä laittamalla sähköpostia osoitteeseen sari.har (a) hotmail.com.

Tagit 55 kpl MYYTY
5 e (sis. postituskulut)
Väri luonnonvalkoinen, koko 10 cm x 5 cm
Käytä paikkakortteina, vieraskirjana...






Itseliimautuvat helmet VARATTU
2 e (sis. postituskulut)
Kuvanmukainen setti itseliimautuvia helmikoristeita, väri ivory.
Suurimmat helmet 8 mm, pienimmät 4 mm.
Koristele kehykset, paperituotteet, maljakot...






Pitsipaperit 5 kpl MYYTY
3 e (sis. postituskulut)
Koko 9 cm






Pitsit 2 kpl
7 e (sis. postituskulut)
Suurempi n. 20 cm, pienempi n.12 cm






Häänenäliinat 30 kpl
3 e (sis. postituskulut)
Koko taiteltuna n. 5,5 cm x 10,5 cm


Varpusen vinkit häiden jälkeen

Nyt on vuorossa jälkiviisasteluja ja vinkkejä onnistumisten pohjalta. Mitään pomminvarmaa tapaa loihtia hääpäivästä täysin onnistunut ei tietysti ole, mutta me ainakin löysimme muutaman asian, joilla oli ehdottomasti positiivinen vaikutus häidemme tunnelmaan ja yleiseen luontevuuteen. Annetaan hyvän siis kiertää. Toivon mukaan näistä vinkeistä löytyy helpostusta myös tulevien hääparien tärkeään päivään.


Häitä edeltävät viikot

-Noin kuukausi ennen häitä tehkää tarkka lista asioista, jotka täytyy hoitaa. Jos teille esimerkiksi tulee karkkibuffet, listatkaa tarkasti kaikki asiat kauhoista tarjoiluastioihin ja koristeisiin, jotta kaikki tulee varmasti hankituksi. Kirjoita ylös aina, kun mieleesi putkahtaa jokin hoidettava hankinta, sähköposti tai puhelu ja lisää se listaanne. Näin kaikki tehtävät ovat samassa paikassa ja listoja on vain yksi. Pitäkää huolta, että tuo sama lista on sekä hääparin että mahdollisten avustajien tiedossa. Morsiamilla on paha tapa haalia kaikki informaatio yksityiskohtineen itselleen, mutta luottakaa minuun, kun sanon delegoinnin olevan hääsuunnittelun avainsana!

-Yrittäkään painottaa suurin osa edellä mainitun listan tehtävien toteuttamisesta hääviikkoa edeltäville viikoille. Hääviikolla on väistämättä kiire pakollisten viime hetken menojen vuoksi, joten mitä suurempi osa esimerkiksi askarteluista ja hankinnoista on tehty reilusti etukäteen, sitä helpommaksi ja nautittavammaksi hääviikko muuttuu. Terveisin morsian, joka koristeli maljakoita kaksi päivää ennen häitä... keskellä yötä.

-Yrittäkää saattaa valmiiksi aina yksi tehtävä kerrallaan ja ruksikaa se sitten yli listaltanne. Jos keskeneräisiä tehtäviä on monia ja valmiita vain muutama, voi edistyminen tuntua hitaalta ja urakan määrä suuremmalta kuin se onkaan. Tee siis valmiiksi yksi homma ennen kuin aloitat uuden.






Varaudu hääpäivään

-Hääpukusi on mitä luultavammin todella kuuma, etenkin jos juhlitte häitänne kesällä. (Koskee sekä morsiamia että sulhasia!) Itse jätin sukkahousut ihan suosiolla pois, sillä olisin sulanut niiden kanssa. Kuumassa puvussa hikoilee huomaamatta myös enemmän kuin uskoisi, joten on erityisen tärkeää pitää päivän aikana huolta vedenjuonnista. Lievä nestehukka aiheuttaa monille ikävänä yllätyksenä päänsäryn.

-Varaudu kesähäihin pitkähihaisen ja sateenvarjon kanssa. Parempi olla varautunut kuin joutua pulaan kylmän ja sateisen ilman sattuessa. Suomen säästä ei koskaan tiedä.


Valokuvauksesta

-Jos olette tilanneet paikalle ammattikuvaajan, kannattaa vieraille mainita jo hääinfossa, että omia kameroita ei tämän vuoksi tarvitse juhliin edes tuoda. Kuvat voi häiden jälkeen laittaa nettiin esille, josta vieraat saavat ne sitten omaa käyttöönsä. Näin kuvaajan edessä ei pyöri kymmentä muuta "kuvaajaa", josta voi koitua se haitta, että kuvaaja ei saa tehtyä työtään rauhassa ja kaiken lisäksi jokainen kuvattava katsoo kuvissa eri kameroihin!

-Harjoitelkaa poseerauksia peilin edessä potretteja varten. Etsikää mieleisiä hääkuvia netistä ja ottakaa niistä mallia. Näin varsinainen kuvaus sujuu nopeasti ja jouhevasti ilman tunnelmaa latistavia ihmettelyjä ja kokeiluja.

-Jos valokuvaus suoritetaan heti vihkiseremonian jälkeen, pitäkää huoli siitä, että teillä on kaaso/bestman/seremoniamestari ohjaamassa vieraita ja kenties järjestämässä jotain virikettä. Vieraille on myös tärkeää mainita, että hääpari on kuvattavana, ettei turhaa ihmettelyä tule.

-Me otimme viralliset kuvat sukulaisten kanssa vihkitilaisuuden jälkeen seremoniamestareiden avustamina. He "juonsivat" kuvauksen pyytämällä vuorotellen lähimpiä sukulaisia jne kuvaan kanssamme. Näin saimme taatusti kuvat läheisimpien sukulaisten kanssa. On turha kuvitella, että "kyllä siinä illan aikana niitä kuvia ehtii ottaa". Voin kertoa, ettei ehdi.






Avustajat

-En voi tarpeeksi korostaa hyvien avustajien merkitystä. Meillä oli kaason ja bestmanin lisäksi kaksi seremoniamestaria ja pari muuta auttavaa kättä, jotka olivat päivän aikana kultaakin kalliimmat. Iso kiitos heille! Valitkaa avustajiksi henkilöt, jotka ovat todella kykeneviä hoitamaan heille annetut tehtävät. Päivän suullisen läpikäynnin lisäksi onkin tärkeää antaa avustajille myös tarkka ohjelma, johon on osoitettu kunkin tehtävät. Tällainen perinpohjaisuus kannattaa, sillä varsinainen juhlamme sujui kuin rasvattu jokaisen avustajan ollessa perillä illan kulusta!


Kaikkein tärkein neuvoni on kuitenkin ehkä se, että tulee varautua siihen, että kaikki ei mene putkeen. Itse olin ottanut sen asenteen, etten voi kontrolloida hääpäivänä kaikkea ja kaikkia, joten yhtä hyvin voin vain nauttia päivästä. Hääpäivänä mikään ei häirinnyt menoa ja juhlatunnelmaa, vaikka jälkikäteen ajateltuna muutama pieni juttu todella unohtui tai ei mennyt suunnitelmien mukaan. Oikean asenteen ansioista nämäkään pienet yksityiskohdat eivät jääneet harmittamaan. Asenne siis kohdilleen!


Kuvat: Antti Silvennoinen/EI SAA KOPIOIDA!

Häät täynnä hirviöitä

Avasin tänäaamuna television ja olin aamutokkurassa saada sätkyn siihen paikkaan. Järkytyksestä selvittyäni ihmettelin, miksi aamulla televisiosta näytetään kauhuelokuvaa. Vai olinko itse painanut jotain kaukosäätimen nappia, joka oli heittänyt minut johonkin tallentamaani kauhupätkään? Ahdistava ja pelottava se ainakin oli, jopa keskellä kirkasta aamua.

Mikäkö sieltä televisiosta sitten tuli? No tämä.




Lasinen lapsuus kampanjoi tällä kertaa sen puolesta, että aikuiset pohtisivat millaisia he ovat humalassa - lapsen näkökulmasta. Aamu-tv:n keskusteluohjelmassa kampanjan tekijät korostivat sitä, ettei kyse ole ainoastaan alkoholistiperheistä, vaan ihan tavallisista vanhemmista ja aikuisista sekä siitä miten he tulevat vaikuttaneeksi lapsiin käyttäessään alkoholia. Me kun harvemmin itse huomaamme, miten käyttäytymisemme muuttuu ulkopuolisen silmissä muutaman lasillisen jälkeen ihan vain vaikka rennoissa juhlissa, kuten häissä.

Hääfoorumeilla ja -blogeissa keskustellaan toistuvasti lapsettomista häistä ja niiden korrektiudesta. Keskustelun aktiivisuudesta huolimatta muistan vain pari kertaa jonkun ohimennen maininneen alkoholinkäytön ja lapsivieraiden yhteensopimattomuuden. Sen sijaan olen monta kertaa kuullut eri yhteyksissä argumentit "lapset kuuluvat häihin" ja "alkoholi kuuluu häihin". Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?

Hääjärjestelyjen ja kutsuvieraslistan laatimisen ohessa olisikin hyvä pysähtyä miettimään miten omien juhlien alkoholitarjonta ja lapset vieraslistalla sopivat yhteen. Vanhemmat eivät nimittäin ole ainoita, jotka vaikuttavat humalaisella käytöksellä lapsiinsa ja näin ollen juhlienjärjestäjän on syytä miettiä millainen tilaisuus on alkoholinkäytön kannalta. Juodaanko alkoholia lapsiystävällisesti vain ruoan yhteydessä tai ei kenties ollenkaan vai onko baari auki ja boolia tarjolla? Jo riehakkaaksi yltyvä meininki ja aikuisten yleinen holtittomuus tekevät juhlista lapselle mahdollisesti ahdistavankin. Toisaalta on myös väärin tarjota alkoholia rajattomasti ja sitten olettaa vieraiden käyttäytyvän hillitysti lapset huomioiden. Nämä kaksi asiaa on siis sovitettava yhteen. Jos on tarkoitus järjestää vauhdikkaat bileet, eivät lapset kenties ole täysin nappivalinta valloittamaan vieraslistaa. Onhan baareihinkin ikärajat ja ihan syystä. Kukaan tuskin myöskään haluaa, että omista häistä jäisi pelottavat ja ahdistavat muistot pienelle lapselle.

Hääpäivä kuvina - Hääpotretit

Sinne se meni, ensimmäinen kuukausi avioparina. Tämän kunniaksi päästään viimeinkin mun suosikkikuviin eli hääpotretteihin, jotka otettiin juhlapaikalla Villa Wolaxissa vihkitilaisuuden jälkeen. Sää tosiaan suosi ja saimme toiveidemme mukaisesti kuvattua potretit ulkona. Emme halunneet kuvista liian virallisia ja jäykkiä, joten ensitöiksemme heitimme kengät veks ja tuore aviomieskin luopui elokuun auringonpaisteessa takistaan. Olimme niin täynnä rakkautta heti vihkimisen jälkeen, että koko kuvaustilannekin tuntui taianomaiselta. Siinä oli se flow!




Satamassa laiva ainoa.




















For it was not into my ear you whispered,
but into my heart.
It was not my lips you kissed,
but my soul.
















Kuvat Ville Lehtinen ja Antti Silvennoinen / EI SAA KOPIOIDA!




Hääkirppis

Hääjärjestelyissämme kaikenlaisten ostosten kriteerinä usein oli, että sitä voisi käyttää häiden jälkeenkin. Ihan kaikkea emme pystyneet häistämme "kierrättämään" kotona, joten laitetaan ne kiertoon perinteiseen kirppistapaan. Ensimmäinen satsi tulee tässä ja joukosta löytyy sekä postitettavaa tavaraa että isompaa, joka  tulee mieluiten noutaa. Tavarat sijaitsevat Turun seudulla. Laita rohkeasti mailia osoitteeseen sari.har (a) hotmail.com.


WC-korien kyltit tekstillä "Otahan tästä, ole hyvä!" MYYTY
 4 e/kpl tai 6 e/molemmat (sis. postituskulut)
Kehyksen koko 13,5 cm x 18,5 cm




Pitsikoristeet MYYTY
5 e/kpl tai 8 e/molemmat (sis. postituskulut)
Pituus 21,5 cm, väri luonnonvalkoinen, kauniit helmiyksityiskohdat. 
Käytä koristeena puvussa, vyötärönauhassa, laukussa tai juhlapaikan somistuksessa.





Häälaukku koristelaskoksilla MYYTY
 Väri viileä, hieman hopeaan taittava valkoinen.
Hinta 8 e (+postituskulut/nouto) 
Sisällä olkaketju. Laukun leveus 24 cm. Erinomaisessa kunnossa, hintalappukin vielä kiinni. 




Pieniä kyniä 60 kpl MYYTY
4 e (sis. postituskulut)
Pituus n. 8 cm, kerran käytetty. Sopivat esimerkiksi hääbingon kaveriksi jaettaviksi vieraille





Nauhaa esim. auton koristeluun 
Hopea ja vadelmanpunainen
2 e/kpl tai 3 e/molemmat (+postituskulut/nouto)
Nauhaa rullassa jäljellä n. 1,5-2 cm paksuudelta. Nauhan leveys 5 cm.



Alla käytetty molemia värejä autonkoristeessa.




Maalaisromanttinen sormustyyny MYYTY
 5 e (+postituskulut/nouto)
Koko 12 cm x 12 cm, käyttämätön.


Lempeää romantiikkaa sisustuskilpailuun

Vinkkinä viikonlopun alkuun linkitän Rautian sisustuskilpailun, jossa osallistuja suunnittelee Rautian tuotteista inspiraatiokuvan. Pakkohan se oli itsekin ottaa osaa ja lopputulokseksi omaan kilpailutyöhöni syntyi lempeää romantiikkaa, valoa ja kiinnostavia pintoja. Idean pohjana käytin omaa makuuhuonettamme, joka toivottavasti saa pian uusitun ilmeen juuri tähän tyyliin. 



Hääpäivä kuvina - Vihkiminen

Vihkitilaisuus. 
Hääpäivän tärkein hetki, jota jännitettiin niin kovin, ettei pelkistä perhosista vatsanpohjassa voi enää puhua. Vihkitilaisuutta oltiin jännitetty oikeastaan koko vuosi, sillä suuri toiveemme oli saada avioliitollemme siunaus ulkona merenrannassa, mikä tietysti vaati edes siedettävän sään toteutuakseen. Meillä kävi onni, sillä hääpäivämme oli uskomattoman kaunis ja lämmin elokuussa muutoin vallinneeseen säätilaan nähden.  

Tunnemyrsky, joka tuon lyhyen puolituntisen aikana morsiamen läpi kävi, oli aika uskomaton. Ennen vihkitilaisuutta minä, kaaso, morsiusneito, kukkaistyttö ja sormuksenkantaja keräännyimme ylös pihalle huvilan nurkalle odottamaan alhaalta rannasta toisen seremoniamestarin merkkiä. Instrumentaaliversio Disney-klassikko Beauty and the Beastista alkoi soida ja me jäimme kaason kanssa odottamaan muiden astellessa pitkät portaat alas rantaan. (Vieläkin sydämessä läikähtää ilo, kun kuulen tuon kappaleen. Erityisen ihanaa oli häiden jälkeen sunnuntaina korkkaista tuoreen aviomiehen kanssa kuoharipullo ja katsoa kyseinen elokuva kaikessa rauhassa. Taisi siinä muutama kyynelkin nousta silmiin.)




Seuraavaksi ilmoille kajahti eniten odottamani kappale, pianoversio Trainin Marry Mestä. Voi pirskutti, että osasi jännittää! En kaatunut portaissa, kuten olin pelännyt, mutta silti jännitys oli saanut minusta totaalisen yliotteen. Päästyäni pitkät portaat alas rantaan vievälle hiekkapolulle etsin katseellani sulhastani. Ja sillä hetkellä, kun erotin hänet ihmisjoukon keskeltä minut valtasi sanoinkuvaamaton ilon ja onnen tunne, enkä voinut kuin hymyillä. Sulhanen sen sijaan oli niin herkistynyt, ettei hän voinut kuin itkeä. 





Pappimme puhui todella kauniisti ja juuri meille onnistuen sekä naurattamaan että herkistämään niin meidät kuin vieraatkin. En olisi voinut kuvitella kauniimpaa paikkaa ja tilaisuutta juuri meille kahdelle siitä huolimatta, että aurinko paistoi suoraan silmiin, eikä muistokynttilä suostunut merituulessa syttymään. Onneksi tällaisille asioille osasi nauraa jo siinä hetkessä. 




Tänään ja jokaisena päivänä.






Kaaso ilahdutti (ja itketti) laulamalla kauniin Romanssin.




Poistumismusiikiksi olimme valinneet reippaan He's a Pirate -kappaleen. Kyllä nyt hymyilyttää!

Näitä kuvia katsellessa on todella vaikea uskoa, että hääpäivä on jo ohi. Kaikki tuntuu vieläkin suloiselta unelta ja joka päivä on yhtä ihmeellistä ajatella, että mehän ollaan naimisissa! Vau! 


Kuvat Ville Lehtinen/Antti Silvennoinen/ EI SAA KOPIOIDA!

Syksy

Olen aina kokenyt syksyn ajankohtana kaikkein radikaaleimmille muutoksille. Luonto ja sää muuttuvat yleensä nopeasti kylmäksi, sateiseksi ja kirkkaankirjavaksi. Keväällä alkava vihertäminen on jotenkin hennompaa ja lämpötilakin tuntuu nousevan aina liian hitaasti. Syksy sen sijaan ottaa luonnosta otteen paljon nopeammin ja sen saapumisen voi haistaa ilmassa jo ennen kuin se on kunnolla ottanut otettaan.

Syksyyn liittyy paljon muutoksia myös ihmisten elämässä. Aloitetaan uusia koulupolkuja ja harrastuksia sekä luovutaan kesän keveistä leikeistä. Syksyn lapsena koen vuodenajan myös tietyllä tavalla henkilökohtaisen kasvun aikana, sillä pian on taas aika juhlia yhtä vartuttua ikävuotta. (Syntymäpäivien jälkeen olen joka päivä lähempänä 50-vuotta kuin syntymääni, hui!) Ehkä syksyn lapsena en ole koskaan kokenut synkkenevää vuodenaikaa ahdistavana, sillä luonnon hiljentymisessä on kuitenkin jotain hyvin kaunista. Vaikeampaa minulla on keväisin ja talvisin. Loskakelit eivät tosiaan ole minua varten. Leikin mieluummin syksyisissä vesilammikoissa.




Monet meistä haluavat myös uudistua syksyisin. Ehkä tarve kumpuaa koulumaailmasta, jonne syksyisin piti palata kesän jälkeen "uudistuneina". Uusia kursseja ja harrastusmahdollisuuksia pursuavat lehti-ilmoitukset eivät nekään anna meille paljon mahdollisuutta ajatella muuta. Syksy on muutoksen aikaa kaikin tavoin.

Syksy on myös kaipuun aikaa. Monet hiljentyvät, vetävät villasukat jalkaan, kääriytyvät viltin sisään hyvän kirjan kanssa ja sytyttävät kynttilöitä. Jotkut kaipaavat kiireisen kesän jälkeen ystäviään ja siirtyvät lempikahvilaan rupattelemaan kuulumisia kiireettömästi. Pipoja, takkeja ja lämpimämpiä kenkiä kaivetaan varaston uumenista ja niiden joukosta voi jopa löytää unohtamansa aarteen, kuten ihanan villapaidan.

Tänä syksynä minä kaipaan takaisin hevostalleille ehkä enemmän kuin koskaan. Kesän jälkeen hevoset palaavat laitumiltaan ja tiiviimpi ratsastaminen voi taas jatkua ja toimia samalla pimenevien iltojen piristyksenä. Monia vuosia syksy olikin ahkeraa ratsastusaikaa, mutta olosuhteiden vuoksi näin ei ole ollut yli vuoteen. Viime syksynä pystyin harhauttamaan itseäni gradun kirjoittamisella, opiskeluilla, töillä ja hääsuunnittelulla, mutta nyt ei mikään voi peittää tuota aukkoa sydämessä. Ei etenkään, kun vierelläni on toinen hevoskärpäsen puremasta kärsivä. 

Onneksi asialle voi tehdä jotain. Onhan syksy uudistumisen aikaa.



(Rakastan tuota kuvaa!)


Mitä sinun sisimpäsi alkaa kaivata syksyisin? 

Lupa sanoa tahdon - Meidän leffajulisteemme

Jälleen odotellaan kuvia, jotta pääsen esittelemään juhlapaikkamme. Välipalana kuitenkin tekemäni leffajuliste, joka sai paljon kehuja juhlissa. (Jee!) Juliste oli sijoitettu juhlapaikan pääsisäänkäynnille ja siihen olivat päässeet mukaan häiden päähenkilöiden lisäksi myös sivuosien "näyttelijät". Elokuvamme nimeksi tuli Lupa sanoa tahdon ja se on tottakai arvioitu viidellä tähdellä. Kommenttina käytettiin meille tärkeän Samuli Putron lyriikkaa. "Sitä suudelmaa oli saanut kumpainenkin odottaa."


Nykyään leffajuliste asustaa askarteluhuoneessa muistona kihlajaiskuvista ja häistä.

Kuva Antti Silvennoinen/EI SAA KOPIOIDA!

Hääpäivä kuvina - Sulhanen

Sulhasen, nykyään siis aviomiehen, on toki saatava oma postauksensa, joten täältä pesee. Kuvamäärä ei ihan yllä samaan kuin morsiamen postauksessa, sillä aikataulumuistutteluista huolimatta juhlapaikan valmistelussa taisi tulla kiire ja sulhanen pukeutui aika pitkälti vartissa. Varsinaisesta pukeutumisesta ei siis ole huimaa kuvamäärää ja siksipä nappaan tähän postaukseen mukaan potrettikuvauksen aikana napsittuja kuvia komeasta sulhosta. 


Huomasin vasta pari päivää sitten, että miehen valitsemassa liivissä on lähes sama kirjailu kuin oman pukuni yläosassa, jota mies ei siis ollut ennen häitä nähnyt. Hauska sattuma ja osoitus samanlaisesta mausta!




Sulho lukee kalenteriin kirjoittamaani kirjettä.




Syntymäpäivälahjaksi saadut kalvosinnapit käytössä. Vain sinun, vain minun.




Ylpeys, taskukello.




Ja se jalkinekuva! Ihan eivät sukat ja kengät mene sävyn kanssa yksiin, mutta kiva yksityiskohta silti!


Kuvat Ville Lehtinen ja Antti Silvennoinen/EI SAA KOPIOIDA!

Hääbingo tositoimissa

EDIT: Yritykseni Hää- ja juhlapalvelu Sarandian valikoimista löydät useita hääbingomalleja! :)

Projektina häät -sivusto on nyt jonkin aikaa ollut suljettuna ja päivittämättä omien kiireiden vuoksi, mutta tarkoitus on herättää homma taas henkiin nyt kun omat hääkiireet ovat takanapäin. Moni varmaan kuitenkin muistaa sivustolta hääbingon, jonka puitteissa sainkin monia yhteydenottoja. Hääbingo oli käytössä myös meidän häissämme ja se sai niin suuren suosion, etten olisi sitä osannut itse arvatakaan.


Hääbingomme oli laitettu hääohjelman yhteyteen jokaisen vieraan istumapaikalle. Toisella puolella paperia oli ohjelma sekä narulla sidottu kynä. Toiselta puolelta löytyi itse hääbingo. Vieraamme alkoivat pelata peliä heti pöytään istuttuaan ja peli jatkui useamman tunnin muun ohjelman lomassa, kunnes olimme saaneet kolme voittoriviä aikaiseksi. Suosittelenkin hankkimaan enemmän kuin yhden palkinnon, sillä ainakin meidän vieraamme tuntuivat mieluusti pelaavan peliä kauemmin kuin mitä yhteen bingosuoraan kului aikaa. 



Kilpailua oli hauska seurata, sillä monet vieraista skabailivat keskenään, yrittivät selvittää mitä rukseja vieruspöydissä oli ja koittivat keksiä luovia tapoja saada itselleen uusia rasteja peliin. Juhlapaikan mailla näkynyt peura kävi karvaisesta vieraasta ja omia hameenhelmojani myös tarkkailtiin tiuhaan tahtiin, sillä monet odottivat minun vaihtavan kenkiä, jotta saisivat ratkaisevan ruksin peliinsä. Hauskaa tuntui monella ainakin hääbingon parissa olevan. 

Kuvat Ville Lehtinen/Antti Silvennoinen Huom. EI SAA KOPIOIDA!



Esimakua hääkuvista

Saimme eilen loputkin hääkuvat. Niitä katsellessa lentää mielessään takaisin hääpäivään, niin aurinkoiseen ja täydelliseen. Arki saa jatkua omissa uomissaan, sillä meillä on kauneimmat muistot, toisemme sekä valokuvat, joita unohtuu katselemaan tuntikausiksi uudelleen ja uudelleen. 


Kuva Ville Lehtinen/Huom. EI SAA KOPIOIDA!

Häämatka Menorcalle

 Vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa postauksen ihanasta häämatkastamme. Koska kokemuksemme mukaan kohteemme ei ole kovinkaan monelle vielä tuttu ("Menemme Menorcalle." "Ai siis Mallorcalle?"), ajattelin kertoa tästä upeasta saaresta myös hieman laajemmin. Kuvasadossa pääseekin oikeuksiinsa kohteen kaunis luonto, joten jätin suosiolla meidän uikkari- ja turistikuvat minimiin.

Vajaa viikko häiden jälkeen matkustimme Välimerelle, Menorcan saarelle 40 kilometrin päähän Mallorcasta. Tälle vain päälle 50 kilometriä pitkälle saarelle on vasta tänä vuonna alettu tehdä Suomesta laajemmin matkoja matkatoimiston kautta, joten siinä mielessä pääsimme suomalaisiksi koekaneiksi lomallamme.



Lomapäämajamme Cala Galdana, jota kutsutaan myös helmisimpukaksi. Sievän poukaman keskelle kohoaa nimittäin pieni saari, "helmi". Tuon saaren takana näkyy meidän hotellimme.


Espanjaan, Baleaarien saariryhmään kuuluva Menorca on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1993 ja saarella tavataankin monia endeemisiä kasvi- ja lintulajeja. Unescon myötä esimerkiksi rakentaminen ja turismi saarella ovat säännösteltyjä, mikä näkyykin paikan yleisenä siisteytenä. Pieni saari on ainutlaatuinen ympäristöltään, sillä maisemat vaihtuvat etelän vehreydestä pohjoisen karumpiin ja vähäkasvillisempiin maisemiin. Saarella on myös pitkä historia, jonka aikana lukuisat valloittajamaat ehtivät jättää jälkensä tähän pieneen saareen, jonka sijainti Välimerellä teki siitä suositun puolustuskohteen. Varhaisimmat ihmisjäljet saarella ovat kuitenkin esihistoriallisia ja erilaisia ikivanhoja ihmisten jättämiä monumentteja on saarella noin tuhat. Arkeologista työtä tehdään edelleen ja oppaamme osasi kertoa Menorcan löytöjen olevan Euroopan vanhimpia. Huikeaa! 


Näkymä Camí de Cavallsilta.

Koko saaren kiertää ikivanha ratsupolku, Camí de Cavalls, jota käytetään edelleen paitsi vaellusreitistönä myös tienä erilaisille rannoille. Me reippailimme vajaan viiden kilometrin matkan Cala Galdanasta läheiselle Macarellan rannalle. 


Macarella




Kivimuureja löytyy saarelta tuhansia kilometrejä. Ne ja oliivipuusta tehdyt rustiikkiset portit määrittävät edelleen maanomistuksen.













Näkymä parvekkeelta


Hotellimme oli suunnattu vain aikuisille, joten rentoutuminen oli sen mukaista. Joka ilta kahvilassa sai kuulla elävää musiikkia ja jos aika olisi riittänyt, olisimme varmasti viettäneet päivän myös hotellin kylpyläosastolla.





 Saarella on epävirallisesti kaksi pääkaupunkia. Alkuperäistä pääkaupunkia, Ciutadellaa, kutsutaan nykyään uskonnolliseksi pääkaupungiksi ja Maóta taas viralliseksi pääkaupungiksi. Ero kahden kaupungin välillä on näkyvä, sillä lännessä sijaitseva Ciutadella pursuaa historiaa, arkkitehtuuria ja puoteja pienillä kujillaan.



Ciutadellan kapeita kujia.




Tuore aviomies Ciutadellan rannalla.



Maó on kaupunkina todella erilainen kuin Ciutadella. Kaupunkia hallitsee laaja sotilashistoriaa pursuava satama-alue, jossa voi tehdä opastettuja venekierroksia. Lyhyt katsaus keskustaan osoitti myös sen, ettei ostosmahdollisuuksia ollut aivan yhtä paljon kuin Ciutadellassa. Hallinnollisuus näkyykin kaupungissa länsirannikkoa enemmän. Tiesitkö muuten, että majoneesi tulee Menorcalta ja nimenomaan Maósta?



Koristeviirejä Maóssa. Jokaisella kaupungilla on oma suojeluspyhimyksensä, jota juhlitaan koristelemalla kaupunki ja kerääntymällä sankoin joukoin kaduille katsomana takajaloillaan tanssivia mustia menorcanhevosia.


Kävimme katsomassa paikallisen hevostallin näytöksen. Olé!




Pääsimme myös itse ratsastusretkelle rannalla. Voin sanoa, etten ole aiemmin hurjemmissa enkä kauniimmissa maisemissa ratsastanut. Pohjoisrannikon korkeuserot loivat aika huikeita haasteita ratsastamiseen. Kun tulee vajaan kymmenen metrin korkeudesta ratsain alas melko jyrkässä kulmassa ja seuraavaksi ratsastaa kallionkielekkeellä kulkevaa kapeaa tietä pitkin voi todella tuntea elävänsä.



Näissä maisemissa ratsastimme. 



Kuvia valkoisesta Binibecan lomakylästä, joka on tehty taidolla ja tarkkuudella oikean menorcalaisen kalastajakylän kopioksi. 







Xoroin luola. Satoja vuosia sitten haaksirikkoutuneelta merirosvolaivalta ainoana hengissä selviytynyt Xoroi piiloutui rannikon hurjiin luoliin, varasti ruokaa läheisestä kylästä ja lopulta kaappasi itselleen myös vaimon, jonka kanssa eli piilossa luolassa lapsineen. Nykyään luola on komea turistinähtävyys päivisin ja disco öisin.





Menorca on siinä mielessä täydellinen saari, että aikansa saa kulumaan niin kauniilla rannoilla ja uima-altailla lekotellen kuin erilaisten aktiviteettien, nähtävyyksien ja shoppailunkin parissa. Snorklaus, venekierrokset, vaellukset ja pyöräretket ovat vain osa liikkuvalle ihmiselle sopivista harrasteista saarella. Ratsastuksen ohella suosikkiaktiviteetiksemme muodostui melonta. Vuokrasimme hotellin aktiviteettipisteestä kahtena päivänä kajakin ja lähdimme tutkimaan rannikon komeita luolia ja maisemia, joita ei saarelta käsin pääse näkemään.











Näkymä El Torolta, joka on saaren korkein kohta, vaikkakin korkeutta on vain 358 metriä. El Torolta löytyy myös luostari ja kirkko. 



Rustiikkia Fornellsin kalastajakylässä.





Cala Galdana vaipumassa iltahämärään.


Rakastuimme Menorcan saareen niin täysillä, että palaamme sinne vielä varmasti uudelleen. Loman alussa kuvittelin meidän ehtivän käydä läpi koko saaren ja sen mielenkiintoisimmat kohteet viikossa. Listalta löytyy kuitenkin edelleen useampi paikka, joka jäi näkemättä. Onneksi tämä antaa hyvän syyn matkustaa unelmien saarelle takaisin.