Myytävänä: Neulepanta Nokineito

Pitkästä aikaa neuletta! Tämä Novitan ihanasta langasta tehty neulepanta on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta enpä ole tullut esitelleeksi blogin puolella. Liukuvärjätty lanka sai kaverikseen herttaisia nappeja ja panta on valmis lähtemään uuteen kotiin tulevien pakkaspäivien varalle.


Nokineito-neulepanta
15 e (sis. postituskulut)
Lankana pehmeä Novitan Noki
Ota yhteyttä: sari.har (a) hotmail.com



Perhoset paikkakortteina

Yksi itselleni tärkeä hääjuhlien yksityiskohta on jäänyt kokonaan esittelemättä, sillä juhlien kuvasadosta ei löytynyt harmikseni yhtään kunnon kuvaa tästä detaljista eli paikkakorttiperhosista. Matkan varrella meillä oli monta vaihtuvaa ideaa paikkakorteiksi aina kivistä haarukkalappuihin. Lopulta herkät perhoset veivät voiton ja olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka nimikoitujen perhosten tulostamisessa ja leikkaamisessa oma työnsä olikin. Uusi ideahan tämä ei ole, mutta toimivana ja nättinä koristeena syystäkin suosittu. Voin siis lämpimästi suositella muillekin.

Tässä tulos rekonstruoituna keittiönpöydälle. Mukana myös häälahjaksi saadut ihanat Pentikin Valo-valkoviinilasit. Rakkautta.





Arkistojen aarteita

Tulinpa tässä selanneeksi läpi vanhoja kuva-arkistoja ja löysin sieltä valtaisan määrän erilaisia tuunauksia ja käsitöitä muutaman vuoden takaa. Mikä määrä inspiraatiota! Ja mistä oikein löysin ajan kaiken tämän tekemiseen? Fiilistelyn innoittamana päätin jakaa muutamat hauskimmista toteutuksistani teidän kanssanne. Parhaimmat palat vuodelta 2010!


Valkaistu denimminari! Tykkäsin tästä hurjan paljon, kunnes tyyli vähän muuttui ja hame meni myyntiin kirpparille. Suoritin valkaisun kylpyammeessa ja projekti oli niin jännä, että ramppasin jatkuvasti kylpyhuoneessa kurkkimassa valkaisun etenemistä.





Paitatuunauksia. Niitä riitti kesällä 2010. Oli blingiä, vetoketjua, painatuksia, pitsejä... En tainnut tuolloin omistaa yhtään pelkistettyä toppia tai paitaa, sillä olin jokaiseen paitaan jättänyt tavalla tai toisella oman käden jälkeni.










Suloista sammakkoprinssisormusta ehdin pitää vain kerran, sillä edes superhyperüberliima ei saanut pidettyä lipevää sammakkoa sormuspohjassa kiinni. Tallessa on sen sijaan pari sormusta, joihin olen kiinnittänyt suuren kiven. Hmm.. pitäisiköhän ottaa ne taas käyttöön...




Koruja tuli tehtyä muutenkin paitsi ihan koruliikkeiden materiaaleista myös uusiokäyttöisesti tuunaten. Näppiskoruja oli pakko kokeilla!



Aina ei mene niin kuin Strömsössä. Tämä ihanuus ruostui ihan ilman käyttöäkin parissa viikossa. Näiden laattojen leikkaamiseen käytin paksuja saksia, jotka saivat leikattua ohuitakin palasia metallista. Valitettavasti eräänä päivänä astui yhteen tällaiseen pieneen metallinpalaseen, joka upposi mukavasti päkiääni. Sairaalareissuhan siitä tuli. Kuva sentään on jäljellä tästäkin kokeilusta. 



Ja lopuksi vielä avaruuspöksyt eli mustat leggarit, jotka saivat pintaansa hopeamaalia. Muistan vielä miten tein näitä pöksyjä vanhan asuntomme lattialla. Olin vuorannut lattian sanomalehtipaperilla ja pienessä asunnossamme oli pakko hyppiä maalausprojektini yli, jos halusi päästä tietokoneelle tai keittiöön. Nykyään käytössä on sentään ihan askarteluhuone, vaikka käsityöni toisinaan yrittävätkin tehdä valtausta alakerran puolelle.


Monta hauskaa projektia on tullut toteutettua. Ehkä olisi aika jälleen tarttua maalipurkkiin ja ompelukoneeseen?

Kuninkaalliset häät?

Kuva: Nelonen.fi


Ensi kesänä kuvataan jälleen uutta hääohjelmaa, joten tulevat hääparit korvat hörölle! Nelonen etsii rakastavaisia Kuninkaalliset häät -ohjelmaan, johon osallistuvat saavat kanavan mukaan itselleen palan kuninkaallista unelmaa. Vihkiminen suoritetaan Helsingin vanhassa kirkossa.

Mielenkiinnolla jään odottamaan millaisia jaksoja ja häitä tämä sarja tarjoaa. Formaatin idea varmasti kumpuaa kuninkaallisista häistä, joita on juhlittu viime vuosina sekä Ruotsissa että Brittein saarilla. Löytyykö tilausta kuninkaallisille hääunelmille sitten tasavallastamme? Saavatko sarjan tekijät ja hääparit aikaan lähes aitoa kuninkaallista tunnelmaa vai meneekö homma prinsessaleikiksi? Se jää nähtäväksi. 

Meistä ei olisi ollut tällä teemalla häitämme järjestämään, mutta täällä ruudun toisella puolella on kyllä ihan mielenkiintoista olla.

Löytyykö lukijoista innokkaita hääpareja Kuninkaallisiin häihin?

Hääpäivä kuvina - Juhlapaikkamme Villa Wolax

Järkkärin laturi on edelleen karkuteillä ja valokuvat panttivankeina kamerassa. Buhuu. Palataan siis kuvien myötä takaisin viime kesään ja erityisesti juhlapaikkaamme, jota en ole vielä ehtinytkään esitellä.




Vihki- ja juhlapaikkanamme toimi ihana vanha huvila Kaarinassa Kuusiston saaressa. Villa Wolax on 1800-luvun lopulla rakennettu ylhäisen perheen yksityiseksi huvilaksi ja toimii nykyään juhla-, majoitus- ja kokoustilana. Rakennuttajana toimi aatelismies Johan Oswald Wasastjerna ja kuuleman mukaan perhe vietti mahdollisimman suuren osan vuodesta tässä kauniissa huvilassa, jota koristavat tänäkin päivänä kauniit alkuperäiset seinämaalaukset ja kattokruunut. Ulkona voi taas ihailla kauniita ikivanhoja tammia tai vieraita ihmettelemään saapuneita kauriita.




Villa Wolax sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Turusta ja kuitenkin romanttisessa maalaisympäristössä, joten se sopii hyvin pariskunnille, jotka eivät halua kaupunkiympäristössä juhlia, mutta haluavat pitää kiinni hyvistä kulkuyhteyksistä. Istumapaikkoja löytyy seitsemällekymmenelle ja lisäväljyyttä tuovat terassien pöydät, joille vieraat voivat mennä istahtamaan ja ihailemaan maisemia. Pöydät jakaantuvat kahteen eri saliin, mutta suuren oviaukon vuoksi tila tuntui melko yhtenäiseltä ja hääparin pöydän sijoittumisen vuoksi morsian ja sulhanen olivat koko ajan lähes kaikkien näköpiirissä. Tanssia ja bändiä varten löytyy ulkoa oma terassinsa, mutta sateen sattuessa soitto  sujuu myös juhlatilojen vieressä katetulla terassilla. Villa Wolaxin henkilökunta ansaitsee myös pisteet, sillä kaikki sujui kuin rasvattu sekä häiden alla että itse hääpäivänä.





Villa Wolax tarjoaa myös kuljetusmahdollisuuksia erilaisista autoista aina veneisiin saakka. Hääpari voikin saapua esimerkiksi venekyydillä rantaan, jossa vieraat ottavat parin vastaan. Vieraiden autoille löytyy myös runsaasti tilaa huvilan parkkipaikalta. Pitkänmatkalaisille on tarjolla majoitus huvilan huoneissa aamiaisineen ja halutessaan hääpari voi myös vuokrata rannasta tyylikkään saunan jatkobileitä varten.





Minusta tuntuu, etteivät kuvat anna oikeutta tälle upealle paikalle, mutta sen voin kuitenkin sanoa, että suosittelen Villa Wolaxia täydestä sydämestäni. Myös vieraamme olivat paikasta kovin ihastuksissaan ja olemme edelleen sitä mieltä, että Villa Wolax oli menneen ajan romanttisuudessaan juuri meidän näköisemme. 

Turun seudun hääparien kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos tämän paikan mielii itselleen napata, sillä mekin saimme nipin napin varattua paikan noin vuosi ennen kesähäitämme. Myös talvihäihin Villa Wolax varmasti sopisi paremmin kuin hyvin. 







Kuvat Ville Lehtinen ja Antti Silvennoinen
sekä perhe / ÄLÄ KOPIOI

Torstai

Tietokoneesta pamahti viime viikolla näytönohjain ja olen kadottanut järkkärin akkulaturin. Kiitoskortit odottavat edelleen lähettämistä ja tulevan vaatehuoneen remppa on seisahtunut katonmaalaukseen. Aina ei mene ihan putkeen, mutta onneksi sentään tietokone saatiin vihdoin kuntoon ja pikkupokkarini tarjoaa hieman piristävää kuvasatoa.

Tänään on tällainen fiilis. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...