Villasukkafanaatikko

Joka vuosi yksi joulun odotetuimmista lahjoista on pehmeä paketti, josta löytyy villasukat. Joskus näitä paketteja saa yhtenä jouluna useammatkin ja mikäs sen parempaa. Minä tunnustaudun nimittäin villasukkafanaatikoksi. 



Villasukat ovat aivan huippuja täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Käytän niitä itse kylmänä vuodenaikana yösukkina, viileillä lattioilla varpaiden lämmittäjinä, kumisaappaissa, ulkoillessa kenkien sisällä ja ratsastaessa pitkävartiset polviin asti ulottuvat villasukat ovat suorastaan pakollinen varuste pakkasilla! Villasukat ovat kestäviä, lämpimiä ja helposti korjattavissa. Lisäksi niitä on mahdollista saada kaikissa mahdollisissa väreissä, raidoissa ja kuvioissa. Usein ne ovat myös antajan itsensä tekemät. Ei siis ihme, että villasukkavarastoni on erittäin lähellä sydäntäni -ja tietysti varpaitani. Tuo varasto on vain paisunut nyt niin suureksi, että koko villasukkavuori sai muuttaa sukkalaatikosta omaan koriinsa. 




Nyt kun tulisi kunnon talvi ja pikkupakkaset niin saisin koko villasukka-arsenaalini kunnolla käyttöön.

P.S. Morsiamet ja muut häämieliset, käykää osallistumassa kipin kapin arvontaan TÄÄLLÄ. Palkintona satiinihiuskukka ja sukkanauha!

Taas tultiin jouluun...

 Kyllä se joulu sieltä vaan nyt vauhdilla tulee. Pakko myöntää, että muutama joululahjakin on vielä hankkimatta ja sitä useampi paketoimatta. Tuntuukin enemmän siltä, että tätä autoilijaa ei talvi useinkaan yllätä, mutta joulu, se tulee joka vuosi kuin puskan takaa.

Tällä viikolla olen kovasti yrittänyt päästä siihen kaivattuun joulutunnelmaan. Tietokoneella työskennellessä Jouluradio on koko ajan soittamassa joululauluja, koristevaloja on pidetty päällä ja tänään olisi tarkoitus hakea kuusi. Juhlatunnelman nostattamiseksi ruokapöytä sai koristeekseen kynttelikön. Kun vielä ehtisi jouluna istua tuon pöydän ääreen rauhassa syömään. No, jospa ensi vuonna olisi jo pitkä tuvan pöytä, jonka ääreen mahtuisi muitakin kuin vain me kaksi.





Saimme jo eilen ensimmäisen "joululahjan", joka oli äidin silmiin kirpputorilla osunut. Arabian Taverna-sarjan kannu sopii meidän kotiimme täydellisesti. Keittiöstä tuota sinisen tummaa sävyä jo löytyykin ja maalaistunnelmakin on tässä kannussa kohdallaan. Ihana löytö ja vielä priimakunnossa! Olen kyllä sen huomannutkin, että Arabian vanhat sarjat iskevät minuun paljon kovemmin kuin tällä hetkellä tuotannossa olevat. Erilaiset kannut ja kulhot ovat heikoin kohtani. Ehkäpä tästä kannusta tuleekin keräilykokoelmani ensimmäinen kappale. 





Aarre

On olemassa pieniä asioita, jotka koostaan huolimatta ansaitsevat tulla erikseen huomioiduksi. Ne ovat aarteita, joiden tunnearvo on mittaamaton. Yksi tärkeimmistä aarteistani on muisto papastani, jota en surukseni koskaan ehtinyt tavata. 1940-luvulla hän teki nämä vain hieman kymmentä senttiä korkeammat kehykset puusta veistämällä. Kehyksissä on ihanaa ajanpatinaa ja niiden pinta on sileäksi kulunut. Muistankin lapsena pienin kätösin ihmetelleeni pikkuruisia kehyksiä ja niiden ikää. Papan veistämän puun pinnan koskettaminen tuntui jo silloin tuovan hänet hieman lähemmäs. Tänään papan taitavien käsien tuotos pitelee sylissään kuvaa minusta ja miehestäni. 




Rakkaita terveisiä sinne jonnekin... 

Hääblogin joulukalenteri

Lumista maanantaita!

En ole tainnutkaan muistaa mainita, että toisen blogini eli Projektina häiden puolella pyörii parhaillaan joulukalenteri, josta löytyy myös muihin kuin häihin sopivia DIY-ideoita. Uusi postaus ilmesttyy päivittäin, joten blogissa kannattaa käydä kurkkimassa mitä luukkujen takaa löytyykään. Ensimmäisistä joulukalenteripostauksista löytyy vinkkejä paitsi askarteluihin myös esimerkiksi rakkaan yllättämiseen. Hääblogiini pääsee myös klikkaamalla sivupalkin banneria.





Voin myös erittäin onnellisena kertoa, että Projektina häät on ehdokkaana Love Me Do Wedding Blog Awardseissa, joka on ensimmäinen Suomessa järjestettävä hääblogeja huomioiva tapahtuma. Blogiani voi käydä äänestämässä täällä. Äänestysaikaa on tammikuun loppuun saakka ja äänensä voi käydä antamassa vaikka päivittäin.




Ihanaa maanantaita, murut! Viimeinkin tänne eteläänkin saatiin edes pikkaisen lunta!

Mustalla raidalla ryhtiä

Nyt tulee hehkutuspostaus. Ai että miten tykkään uudesta olohuoneen matosta. Väliaikainen beige bukleematto alkoi nyppiä aika nopeasti, mikä ei ole kovinkaan suuri ihme. Koko olohuone oli nimittäin beigebeigebeige. Olisin muuten napannut kuvan olkkarista tuon beigen maton kanssa, mutta mies ennätti heittää uuden maton paikoilleen ennen kuin ehdin tarttua kameraan. Mutta on tämä niin paljon parempi kuin entinen matto. Matonvaihdon yhteydessä selkiytyi myös huomattavasti ajatus siitä, ettei meidän sisustustyylimme olekaan niin vaalea kuin olimme joskus kuvitelleet. Puunsävyt ja hillitty ripaus mustaa kuuluuvat ehdottomasti meidän kotiin.




Puppe on sen verran laiskansorttinen, etten edes yrittänyt siirtää sitä matolta kuvaamisen ajaksi. Herra sai siis toimia maton erinomaisuuden esittelijänä. Yksi kriteeri matonhankinnassa olikin helppous karvojen suhteen. Koiruutemme on pieni, mutta sitäkin karvaisempi ja esimerkiksi tietyntyyppiset plyysimatot eivät tule kysymykseenkään tässä taloudessa. Tämä on sopivan rento ja samalla ryhdikäs matto talon käytetyimpään tilaan ja lyhyen kokemuksen mukaan myös helppo puhdistaa.  




Musta on nyt siis hiipinyt keittiön puolelta myös olohuoneeseen. Mustapainotteista sisustusta saa kyllä jäädä odottamaan, sillä mustaan toimii meillä sama periaate kuin herkkuihin. Ei makeaa mahantäydeltä.

Sisäinen sisustussuunnittelija vauhdissa

Taas yksi viikko on hurahtanut perjantaihin saakka. Kotona on ollut tarkoitus tehdä tämän viikon aikana vaikka mitä, mutta niin ne tunnit vain ovat valuneet sormien läpi. Eikä aina tarvitse jaksaa. Joskus on vain hyvä istua alas ja haaveilla. Ja sitä on ainakin tullut tehtyä, kun hirmuisen remppakuumeen olen taas saanut aikaiseksi. Telkkarin sisustus- ja remontointiohjelmilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Aion kuitenkin olla järkevä ja säästän sekä miehen hermoja että lompakkoa tyytymällä vain pieneen kodin kasvojenkohotukseen. Oikeastihan haluaisin laittaa koko keittiön remonttiin, puhkaista yhteen seinään alkuperäisen oviaukon ja tehdä laajennuksen toiselle puolelle taloa... mutta aion tyytyä maalipurkkiin ja pensseliin. Ja ehkä tapettiin. Ja listoihin. 

No, kaikki ajallaan. Ehkä on ihan hyvä, että muu elämä pitää sen verran kiireisenä, etten ehdi jokaista suunnitelmaa toteuttaa tällä minuutilla. Jänniä juttuja on niin paljon meneillään, että tunnit loppuvat vuorokaudessa aina kesken. Saisikohan niitä joulupukilta lisää, jos oikein kauniisti pyytäisi?

Ihanaa viikonloppua muruset!



Valoa pimeään

Harmaa ja synkeä. Sellainen on tämä viikko ollut. Vettä tihuuttaa lähes päivittäin ja vaihtelua vallitsevaan säätilaan tuo vain toisinaan pihojen ylle muodostuvat paksu sumumassa, jota tuskin pilvistä erottaa. Asiaa ei auta ollenkaan se, että onnistuin viime viikolla puurtamaan itseni uuvuksiin ja tällä viikolla olenkin sitten maksellut kalavelkoja vitamiinipurkkeihin nojaten ja tujua teetä lipittäen. Talvi, se tosiaan saisi jo tulla lumisateineen ja pienen kirpsakan pakkasen kera.

Valon pitäisi kai auttaa syksyn synkkyyteen ja meillä näitä valonlähteitä onkin lisätty ympäri kotia. Vanha tuoliherra on muuttanut eteisestä olohuoneen puolelle valoisan pikkutalon ystäväksi.





Suosikkini on kuitenkin ehdottomasti miehen väsäämä  katiskavalaisin. Eikö olekin ihan huippu? 




Hassua miten tuollaisen metallisen häkkyrän saa näteillä valoilla ihan erinäköiseksi, jopa siroksi ja kauniiksi. Valaisin tuo myös kivasti pimeinä iltoina valoa suuren kirjahyllyn yläpuolelle. Olimme harkinneet jonkinlaisten pienten kohdevalaisinten asennusta kirjahyllyn päälle, mutta taidamme antaa ainakin tämän pimeän vuodenajan ajan katiskan suorittaa tilan lisävalaisun. 

Miten te tuotte valoa pimeään?

Ruma ankanpoikanen

Jokin aika sitten löysin kaupan alepöydältä upean valaisimen. Viisihaarainen kattokruunu oli muutenkin kaunis, mutta erityisesti sen ruosteisenruskea sävy ihastutti. Hintakin oli edullinen, joten koppasimme vastaavan valaisimen laatikossa ostoskärryihin ja suuntasimme tyytyväisinä kassalle. 

Kotona en malttanut odottaa päästäkseni mallailemaan kattokruunua tulevalle paikalleen portaikkoon ja revin pahvilaatikon auki. Leukani oli pudota kauhistuksesta, kun näin millaisen hirvityksen olimme kotiimme kantaneet. Valaisimen väri ei ollut lainkaan samanlainen kuin mallikappaleessa kaupan pöydällä, vaan omituinen likaisen ruskea, jonka pintaan oli sudilla tupsuteltu mustia maaliläiskiä kuin leopardille täpliä. Kuluneen pinnan tavoittelu oli mennyt todella pahasti metsään, sillä lopputulos muistutti enemmän inttipoikien kurkkusalaatteja kuin rustiikkista metallia. Tilanne vaati ehdottomasti maalia, sillä aletuotetta ei palauttamaankaan voinut lähteä.




Maalikaupassa emme miehen kanssa meinanneet mitenkään päästä yhteisymmärrykseen valaisimen uudesta väristä, mikä saattoi johtua lähinnä siitä, ettei allekirjoittaneelle kelvannut mikään spraypurkkien väreistä. Mielessä siinsi edelleen kaupassa hipelöimäni valaisin (jonka näin jälkeenpäin epäilemme olleen vain hyvin hyvin pölyinen). Musta oli liian synkkä, värikartan ruskea taas tunkkainen, valkoista ei kumpikaan halunnut. Pohjamaali oli joka tapauksessa spreijattava metallipinnalle ja mies tykästyikin pohjamaalin pehmeän harmaaseen sävyyn niin paljon, että veti maalihyllyillä pidemmän korren. Kotiin kannettiin alkajaisiksi vain pohjamaali ja lupasin tyytyä siihen, jos sävy olisi yhtään mieluisa.

Ja onhan se! Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui suorastaan kaunotar.




Todella tarkkasilmäinen lukija voi tunnistaa kaiteen viereen tuodun peikonpähkinäkoristeen. Tämä kun on alunperin häidemme koristeeksi tehty. Nyt se pääsee talven kynnyksellä askarteluhuoneesta näytille kimaltavine timantteineen. Kattokruunun kanssa se muodostaakin herttaisen parin.



Tarinan opetus: Älä osta sikaa säkissä ja alevalaisinta laatikossa.

Makuuhuone: Tehtävä suoritettu!

Tätä postausta olen lupaillut viime huhtikuusta saakka, jolloin melkein neljä kuukautta kestänyt pintaremontti saatiin ainakin näennäisesti valmiiksi. Kuvasato täällä blogin puolella oli kuitenkin kovin rajattua ja melko vähäistä, sillä ikkunan ja ovenpielen hankalat listoitukset sekä kynnys jäivät tuolloin tekemättä. Ja niinpä meille kävi juuri niin kuin olin vannonut, ettei kävisi. Elimme ilman listoja yli puoli vuotta, kunnes saimme hommaan apua ja viimeiset viilaukset valmiiksi. (Aiempia kuvia löytyy tästä postauksesta viime huhtikuulta.)




 Jotta tekin siellä näkisitte kuinka pitkälle ollaan tultu, pääsette parin kuvan muodossa todistamaan miten kaamealta nykyinen makuuhuoneemme näytti vielä vuosi sitten. Ylemmässä kuvassa huone on aika pitkälti tyhjennetty ja remppahommat ovat alkamassa. Komeron pallovalaisinkin ehti jo lähteä kävelemään ennen kuin hoksasin kaivaa kameran esiin. Alemmassa kuvassa komeron seinä on lähes kokonaan revitty pois ja tila avartuu reippaasti. Huomatkaa ihana muovimatto.




Nykyään tuo huone näyttää aika toisenlaiselta. Kalseus ja tunkkaiset pinnat ovat vaihtuneet raikkaaseen värimaailmaan ja vaaleisiin pintoihin - pientä luksusta unohtamatta. 







Makuuhuoneen verhot olivat oma murheenkryyninsä, sillä ikkuna yltää huoneen nurkkaan saakka. Pitkät verhot olisivatkin näyttäneet epätasapainoisilta ja ahtailta tämän ikkunan ympärillä. Halusin verhoihin kuitenkin jonkin jujun, joten kokosin tavallista kappaverhoa kokoon kahdella ruskealla vyöllä. Toimii mielestäni aika makeasti!




Sängyn yläpuolelle kiinnitetystä vanhasta koristelistasta olenkin kertonut jo aiemmin. Kuvagalleria päivittyy tasaiseen tahtiin uusilla kuvilla ja kehyksillä. Tuttu on myös alimman kuvan naulakko, joka tehtiin makkarin lattian alta löytyneestä laudasta.






Niin ja mitä tulee siihen valmiiseen makuuhuoneeseen... Joudun nyt pyörtämään sanani, sillä tuolla alakerrassa odottaa jo lautaa sivupöytää varten. Enhän minä osaa ilman projekteja elää, eikä meillä prikulleen valmista huonetta ole olemassakaan. Tylsäähän sellainen olisi!

Hempeät joulupalloketjut




Sisustusblogeissa on tänä syksynä näkynyt paljon söpöjä valopalloketjuja, jotka sopivat melkeinpä kotiin kuin kotiin. Meille ei valopalloja ole kaupasta tuotu, mutta jotain samaa on kyllä tässä joulukoristeessa. Tästä ideasta en voi kyllä pointseja itselleni ottaa, sillä ajatuksen takana on mieheni, joka ehdotti joulupallojen ketjuttamista nauhaksi. Vanha tuttu juuttinaru toimi meidän sisustukseen sopivana kontrastina kirkkaille joulupalloille ja siihen olikin helppo palloja solmia. Komean palloketjun kiinnitin kevyiden verhojen viereen piristämään niiden ilmettä. Tässä on sellaista hempeää joulufiilistä, joka sopii meidän tyyliin. Mikäs on teidän tuomionne joulupallojen uusiokäytöstä?




Ruostuneen päivitys




Päivitys on paikallaan viimeistään silloin, kun jonkin asian olemassaolo on täysin unohtunut. Kävelen tämän portaikon vieressä roikkuvan työkalun/valokuvataulun ohi kymmeniä kertoja päivässä, mutta hyvin harvoin enää pysähdyn katsomaan sitä tai edes rekisteröin sen olemassaolon. Oli aika käydä läpi valokuvavarastoa ja tulostelin tänään uudet muistorikkaat valokuvat työkaluun kiinnitettäviksi. Kuvien taustaan liimasin magneetit, joiden avulla kuvat pysyvät taustassaan kiinni ja ne on myös helppo vaihtaa. 

Ja miten niin meillä ei ole punaista? Onhan meillä, mutta olin vain unohtanut. 



Hyvää alkavaa viikonloppua, mussukat!

Melkein valmis

Kaksi ja puoli vuotta. Niin kauan olemme asuneet omassa kodissamme sisustaen ja remontoiden. Myös tasan kaksi ja puoli vuotta olen kokenut olevani hankalanmallisen olohuoneemme kanssa aina vähän sukset ristissä. Olohuoneemme kun on läpikulkutila, siinä on kaksi pienehköä ikkunaa, monta kulmaa ja kaksi leveää oviaukkoa. Television siirsimme viime remontin yhteydessä sentään viereiseen takkahuoneeseen, mutta marsujen epäesteettinen häkki valtaa edelleen osan olohuoneesta. (Ihana mies on tosin suunnitellut tekevänsä muovihäkin tilalle puisen häkin tarvikelaatikoineen kaikkineen. Sitä odotellessa.) Sisustamisen kannalta olohuoneemme on siis aika vaativa ja sen vuoksi en ole ollut siihen koskaan kovin tyytyväinen.




Vitriinikaapin saapumisen myötä jokin olohuoneessa loksahti paikoilleen. Huone sai sisustuksellisesti enemmän linjakkuutta kalusteiden korkeuserojen myötä ja katse liikkuu luontevasti väristä ja kalusteesta toiseen. Samalla huoneen toiminnallinen puoli selkiytyi ja väri maailma nivoutui yhteen. 




Eihän tämä vielä valmis ole, sillä pianon paikka on edelleen vaakalaudalla olohuoneessa ja marsujen häkki nyt viimeistään häiritsee silmää. (Juu, en todellakaan ota häkistä kuvaa.) Nyt voidaan kuitenkin jo sanoa, että olohuoneen sisustus on voiton puolella ja tiedän minne sitä ollaan viemässä. Meni siihen sentään yli kaksi vuotta, mutta on tässä matkan varrella monta asiaa opittukin. Tärkeintä itselleni on kuitenkin se, että olohuone on muuttunut "siitä hankalasta huoneesta" tilaksi, johon menee mielellään ja jossa viihtyy, vaikka tähän pisteeseen pääseminen ottikin aikansa. Ihana oma koti!



Onko teillä huoneita tai tiloja, joiden sisustusta on saanut veivata ja rakentaa pitkään?

Ensimmäinen joulukoriste

No niin, enhän minä kovin pitkälle marraskuuta malttanut jouluisia koristeita säästellä. Ulkokuistin väliovi sai kaunistuksekseen pajupohjaan tekemäni koristeen, johon sai inspiraation tästä kuvasta. Sopiva pohja löytyi onneksi askarteluhuoneen nurkasta. Hieman koomisen tästä tekee se, että olen tuota pajupohjaa raahannut mukanani ainakin neljä vuotta tietämättä mitä sille tekisin. Joskus asiat ottavat aikansa.




Pikkulinnut ovat tuttuja kavereita hääkoristeistamme ja risut purin uusiokäyttöön kimppupohjasta. Vain marjakoristeet ostin kaupasta, joten todellinen kierrätyskoriste on kyseessä. Halusin koristeeseen nimenomaan punaista, jota olen tähän saakka karsastanut vuosikausia. Nyt meille on tulossa joulun kunniaksi punasävyinen räsymatto ja pieni ripaus muutakin punaista, joten ehkä voin viimein myöntää kylmien välieni punaiseen lämmenneen. Kotiamme tämä väri ei kuitenkaan valtaa ja joulun ajan punainen saa näyttäytyä ainoastaan yhdessä tilassa. Näiden värikokeilujen kanssa täytyy nimittäin aloittaa varovasti, ettei tule yliannostusta.

Joulua sen sijaan tullaan seuraavien viikkojen aikana tuomaan lisää kotiimme, sillä parin viikon päästä meillä juhlitaan ystäväporukalla pikkujouluja. Mikä ihana syy laittaa joulu ajoissa kotiin! 

Ovatko muut hätähousut jo laittaneet ensimmäiset joulukoristeet esille?

Maailman kaunein kulmakaappi

Nyt se on kotona! Olen ollut ihan täpinöissäni keskiviikosta asti, sillä onnistuin nettikirppikseltä nappaamaan itselleni jälleen upean löydön.  Olohuoneemme kaikki kalusteet ovat kovin matalia ja olemme pitkään kaivanneet sen yhteen nurkkaan kulmakaappia, joka toisi vähän vaihtelevuutta kalusteiden joukkoon. Monet kulmakaapit ovat vain olleet kovin pirttimäisiä (mikä ei haittaisi, jos etsisimme kulmakaappia vaikkapa tupakeittiöön) tai armotta liian suuria. Rintamamiestaloissa kun harvoin on mittasuhteiden asettamissa rajoissa mahdollista revitellä isoilla huonekaluilla, kuten olen karvaasti todennut. Hutiostosten pelossa hyvää kannatti kuitenkin odottaa ja tämä löytö olikin täysi kymppi! Ihastuimme tähän vitriinikulmakaappiin täyttä päätä ja tänään ehdimme hakea sen kotiin.




Tämä tulee nyt ihan täysin subjektiivisesta näkökulmasta, mutta mielestäni tämä on kerta kaikkiaan maailman kaunein kulmakaappi. Vähän se vaatii ympäristöltään vielä viilausta; taulu täytyy sijoittaa uudelleen, pari taulua vasemmalle seinustalle ja pianon paikka täytyy varmaan pohtia myös uudelleen. Mutta kyllä se näinkin nostattaa olohuoneen tunnelmaa asteen arvokkaammaksi olematta kuitenkaan hienosteleva. Paras sisustusostos siis vähään aikaan. 




Oikein mukavaa lauantaita (ja pyhäinpäivää), ihanaiset!


P.S. Huomasitteko muuten, että blogin banneri on vaihtunut? Mitäs pidätte?

Pikkuinen hylly pikkutirpalle

Kuistieteinen on ollut meille koko talossa asumisen ajan omanlaisensa murheenkryyni. Tila on pieni, mutta sinne pitäisi mahtua paljon tavaraa ja lisäksi siellä tapahtuu päivittäin paljon. Läpikulkutilana se ei kuitenkaan saa olla ahdas. Jonkinlainen ratkaisu tähän ollaan nyt suunniteltu, mutta katsotaan milloin saamme sen toteutettua. Halusin kuitenkin piristää tilaa jotenkin ja niinpä kokosin ja petsasin pikkuruisen hyllykön oven viereen. Hyllylle pääsivät asumaan kodinonni sekä ulkokuistilta sisälle siirtynyt pikkulintu. 




Nuo pikkulinnut ovat muuten siitä jänniä, että väitin joskus, etten kerää mitään. Sitten hoksasin, että näitä erilaisia koristepikkulintuja on kertynyt kotiin siinä määrin, että kai tätä voi jo keräilyksi kutsua. Noh, blogin nimikin jo varmasti paljastaa, että pienet lintuset ovat lähellä sydäntäni.

Oletko sinä joskus huomaamattasi keräillyt jotain?

Pumpulia

Lokakuu vaihtuu pian marraskuuksi ja sen kyllä huomaa. Aamuisin saa suorastaan raastaa itsensä ylös sängystä ja sadepäivien välissä hetken aikaa paistava aurinko tuntuu lähes ihmeeltä. Ei siis yhtään kummastuta, että ihastuin näihin herttaisiin koristepuuvilloihin, jotka löysivät paikkansa keittiöstä. Kaikki suloinen, valkoinen ja pehmeä vetää ihmeellisesti puoleensa harmauden keskellä. Lumikin saisi jo sataa tämän ihanan puuvillapumpulin lailla maahan. Voi miten se tekisikään ihmeitä tälle synkkyydelle. (Olenkohan vähän syyssynkistelyn kourissa, kun taas tästä samasta valittelen...)





Myös aiemmassa postauksessa kaveria etsinyt keittiövaaka sai nyt kumppanin. Päärynä päätyi arvoiselle paikalleen ja vaaka osoittaa sen elopainon luultavasti aika virheellisesti alakanttiin. Kukapa ei sellaista vaakaa haluaisi myös itselleen.



Pehmoisen pumpulista keskiviikkoa! Muistakaahan pistää nenänne ulos aina, kun aurinko pilvien raosta pilkottaa! 

Läpi repaleisen lokakuun

Sinne meni kaunein syksy vuosiin ja jätti tilalleen litistyneitä märkiä lehtiä, alastomat puut, raskaana roikkuvat pilvet ja läpitunkevan kosteuden. Ei ihme, ettei ole tullut juuri valokuvattuakaan, kun jotain kaunista saa oikein etsimällä etsiä. Tai sitten olen ollut niin keskittynyt unelmointiin ja unelmien toteuttamiseen, ettei niistä kirjoittamiseen ole jäänyt aikaa. Aikaansaannokset elämässä kun yleensä heijastuvat hiljaisuutena blogimaailmassa.

Synkeään aamuun on sentään aina helpompi herätä, kun päivää on ilostuttamassa tämä kaveri. 12-vuotiaaksi koiraksi Puppe on kovin leikkisä, vaikka hepulispurtteja ei ole enää vuosiin nähtykään. Lelut sentään saavat kyytiä ja matot juostaan rullalle. Lenkkien jälkeen vaan on kova työ saada herran tassut ja turkki puhtaaksi. Kuraa on nyt joka paikassa ja pitkä pörröinen turkki imaisee sisäänsä kaiken tassuista lentävän liejun. Tässä siis yksi ilonaihe lyhytkarvaisten koirien omistajille. Meidän eteinen on siivottava päivittäin tämän kuraturkin ravistellessa kuivuneet hiekat lattialle ja matoille.




Vaan ei pidä antaa synkkyydelle sijaa. Meillä suunnitellaan jo kovaa vauhtia ensi kuussa järjestettäviä pikkujouluja. Kummasti tuo valoa omaankin mieleen, kun ei tarvitse jouluun saakka odottaa tunnelmallisten juhlien järjestämistä. Siitä tulikin mieleeni, tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun! Hmm, joko kohta voisi laittaa jouluvaloja esille? Vai onko joku jo kenties näin pitkälle valmisteluissaan ehtinyt?

Huomenna ompi jälleen perjantai. Oikein mukavaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonvaihdetta!

Tyynyjen uusi vuodenaika



Hei hei, vaaleanpunaiset hörselötyynynpäälliset ja tervetuloa pakkaset, neuleet ja pörrösukat! Meillä päivitettiin sohva lähestyvään talveen sopivammaksi viime vuonna hankituilla neulekuviotyynynpäällisillä sekä uusilla pehmoisilla löydöillä. Tämä napeilla varustettu muhkea palmikkotyyny oli välitön ihastuksen kohde!




Polyesteri ei ehkä ole keinotekoisuudessaan lempimateriaalini, mutta nämä pehmeääkin pehmoisemmat pörrötyynyt ovat kyllä ihan huippuihania. Ne eivät ole karheita ja kutiavia, vaan vilpoisia ja sileitä käden alla. Melkein kuin nallekarhuja!




Sohvan vieressä nököttävä sivupöytä sai myös päivityksen. Ihastelin tätä kehystä Pentikin liikkeessä, mutten raaskinut sitä ostaa. Hyvä niin, sillä löysin 3+1 -päiviltä saman kehyksen lähes puoleen hintaan. Arvaatte varmaan, miten iloinen olin. Kehysten kangasreunus sopii täydellisesti yksin sohvan kanssa, joten paikka uudelle ostokselle oli ihan itsestäänselvyys.



Nyt saa pakkasetkin tulla!
Joko teidän sisustuksenne on siirtynyt uuteen vuodenaikaan?

Paikkaansa etsivät

Rakastan kauniita vanhoja esineitä, mutta nykyään olen oppinut tarkemmaksi ostosvalintoja tehdessäni. Olen hyvin hintatietoinen ja mietin jokaisen hankinnan kohdalla ostoksen sopivuutta kotiimme pitkällä tähtäimellä. Jokainen kaunis esine ei istu meidän tyyliimme ja kotiimme. Toisaalta erityisen ihanan esineen kohdalla voin tarttua hyvään tarjoukseen, vaikka kyseistä tavaraa en olisi varsinaisesti etsinytkään. Joskus taas esineillä menee aikansa kotiutua, kuten näillä kolmella ihanuudella...

Tämän myyjän mukaan lähes satavuotiaan ihanan hatturasian löysin netistä. Kauppa käy netin ihmeellisessä maailmassa usein niin nopeasti, että monet ihanuudet on napattu nenäni edestä. En siis ollut uskoa hyvää tuuriani, kun sain tämän löydön omakseni. Terävä musta väri sopii täydellisesti yksityiskohdaksi kotiimme, mutta varsinaista käyttötarkoitusta sille emme ole vielä keksineet. Rasiassa on sisällä vielä pahviset hatunkannattimet, joten ihan mitä tahansa sinne ei voi edes laittaa. Toisaalta hatturasia on kaunis myös näin, katseen vangitsevana koriste-esineenä, jota on kaunis katsella.





Toinen löytö on metallinen vanha vaaka, jonka pahvista versiota olin ihaillut pitkään vanhan tavaran liikkeessä. Tuon pahvisen version hinta oli kuitenkin omalle kukkarolle sen verran korkea, etten raaskinut sitä ostaa. Olikin iloinen yllätys löytää samanlainen vaaka metallisena (ja reilusti edullisempana) Lohjalta Josefiinan Aitasta. Tämä oli selkeästi tulossa meille.




Vaa'alle oli paikkakin valmiina. Tiesin haluavani sellaisen keittiön kaapin päälle. Ajatuksena oli sijoittaa vaa'an päälle lankaköynnös, mutta ruukkuineen köynnös painaa niin paljon, ettei ajatus ole käytännöllinen tai edes esteettinen. Toistaiseksi vaaka näyttää siis hieman orvolta vailla mitään "punnittavaa".




Viimeinen löytö on armeijan vanha Punaisen Ristin laatikko. Bongasin tämän Pilipalipajan ylähyllyltä, jonne se oli nostettu "ei myynnissä" -lappu kyljessään. Kaupan ihana omistaja näki kuitenkin ihastuksemme ja hän myi laatikon erittäin hyvään hintaan meille. Olimme miehen kanssa molemmat aivan täpinöissämme, sillä keksimme laatikolle säilytysmahdollisuuksia vähän joka lähtöön. Emme ole vieläkään osanneet päättää mikä tarkoitus ja paikka laatikolle olisi paras, sillä haluaisimme sen ehdottomasti näkyvälle paikalle.




Katsotaan millaisiin paikkoihin ihanuudet löytävät. Se on aivan varma juttu, että nämä ovat saapuneet jäädäkseen, vaikka eivät olekaan ihan vielä kotiutuneet. Sitä odotellessa olen päättänyt olla sortumatta muihin heräteostoksiin. Ainakin hetken.

Elämänfilosofiaa

Viime päivien aikana enemmän kuin yksi teksti, elämänohje ja runo on kolahtanut ja saanut aikaan jonkinlaisen käännöksen ajattelutavassani. Yksi englanninkielinen lausahdus oli niin osuva, että päätin kääntää sen (hieman vapaamuotoisesti) suomeksi ja tein siitä taulun. 




Omien valintojen kautta elämiseen ei saa suhtautua nöyristellen ja selitellen. Valintojaan tulee kunnioittaa, rakastaa ja arvostaa, kunnes arvostelijoiden nyrpistely ja närkästynyt mutina häipyy taustameluksi.

Miksi? Minkä takia? Miksei? Milloin? Joko? Me emme ole velvollisia tekemään tiliä valinnoistamme, sillä selittelyn hetkellä tulemme itsekin kyseenalaistaneeksemme polkumme. Muiden hyväksynnän kaipaamisesta luopuminen ei ole helppoa, mutta omien valintojen avoin rakastaminen on ensimmäinen askel tiellä sitä kohti.

Viimeisenä jaan blogeissa elämään lähteneen runon vuodelta 1927. Itse bongasin tekstin Jovelan Johannan blogista, joka taas oli törmännyt siihen Puusuutarin blogista. Kyseessä on Max Ehrmannin Desiderata, jonka lähes sata vuotta sitten kirjoitetut elämännuorat puhuttelevat vielä tämänkin päivän ihmistä lempeän ohjailevasti. Ollaan armollisia itselle ja muille.


Desiderata

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.

Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.

Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä.
Älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho - tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.

Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.


- Max Ehrmann -