Hyväksynnästä ja arvostuksesta


Viime aikoina olen miettinyt kovasti erilaisten elämänvalintojen hyväksymistä, arvostamista - ja katkeruutta. Minä olen kasvanut siihen oppiin, että jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa elämässään, kunhan välttää toisten loukkaamista. Elämä on liian arvokas lahja tuhlattavaksi toisten jatkuvaan miellyttämiseen. Arvostelu, väheksyntä ja paheksunta eivät tee kenestäkään parempaa ihmistä kuin näiden tunteiden kohde, pikemminkin päinvastoin. Siitä huolimatta törmään jatkuvasti asenteisiin, joiden mukaan on olemassa vain yksi tapa olla ja elää. Muut valinnat tai valitsematta jättämiset tekevät sinusta jotenkin puolikkaan ihmisen, vähemmän naisen tai vähemmän miehen. 

Nämä asenteet koskettavat yllättävän monia nuoria ihmisiä, jotka saattavat lyhyen ajan sisällä joutua useankin risteyksen eteen elämässään. Sinkkua kannustetaan etsimään kumppani, seurustelevilta pariskunnilta kysellään yhteenmuuton ja kihlauksen ajankohtaa, aviopareilta toivotaan vauvauutisia ja jo yhden vauvan vanhemmilta tiedustellaan milloin pienokaiselle tehdään sisko tai veli. Näitä asioita vilpittömästi toivotaan riippumatta yksilön tai pariskunnan omista ajatuksista, sillä ne  ovat lähtöoletuksia. Kaikki pitäisi tehdä oikein ja oikeassa järjestyksessä. Polulta ei saa poiketa tai kuulee soraääniä, joilla yritetään paimentaa karannut lammas takaisin aitaukseen. "Oikein valinneet" nostetaan jalustalle ja heitä esitellään esimerkkeinä muille. Individuaalisuutta ylistäväksi yhteiskunnaksi olemmekin aika kapeakatseisia ja jäykkiä hyväksymään erilaisuutta.





Erilaisten valintojen hyväksyminen ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi. Ei riitä, että hyväksyy toisen ihmisen tavoitteet, ratkaisut ja unelmat, jos sitten päättää vähätellä niitä ja osoittaa pettymystään. Hyväksyntä ja arvostus on kaksisuuntainen tie. On kovin vaikea arvostaa ja kunnioittaa sellaisten ihmisten valintoja ja vakaumuksia, jotka vastaavasti katsovat paheksuen toisten elämänpolkuja. Vielä kurjemmalta tuntuu se kirpaiseva katkeruus, joka syntyy vähättelystä ja välinpitämättömyydestä. Joskus tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin, mutta sehän olisi tekona aivan yhtä huono kuin näiden arvostelijoiden toiminta. Siksi pitääkin olla ylpeä siitä, että tekee omat valintansa kuunnellen sydämensä ääntä ja vaimentaa sillä sekä kritisoijien tyytymättömät mutinat että katkerat huokaukset päänsä sisällä.

Joskus harmittaa, ettei muiden motkotuksiin voi vaikuttaa. Hekin ovat valinneet tuon polkunsa itse ja päättäneet olla negatiivisia. Ainoa mitä voit tehdä on päättää miten elät oman elämäsi. Viimeisenä päivänämme meitä ei palkita sen mukaan, kuinka onnistuimme noudattamaan jotain kuvitteellista "hyvän elämän kaavaa". Sen sijaan voimme sulkea silmämme onnellisina siitä, että teimme omat valintamme ja ratkaisumme, eikä niitä tarvitse katua muiden vuoksi.

Ole siis hyvä toisille ja itsellesi. Hyväksy ja arvosta (myös itseäsi), vaikka et aina ymmärtäisikään. Älä suunnittele muiden elämää tai ajatuksia, vaan keskity omiisi. Kaikki valinnat ja ratkaisut eivät ole meitä kaikkia varten. Paheksunta ja arvostelu on teräviä aseita, joilla ei kannata piikitellä edes rivien välistä. Ole onnellinen riippumatta siitä mitä mieltä muut ovat asioista, jotka nostavat sinut onnesi kukkuloille. Tämä elämä on sinua varten.   

Arvoituspullo



Tiedätte varmasti sen yhdysvaltalaisen Hurja remontti -televisiosarjan, jonka jokaisessa jaksossa yhdelle perheelle rakennetaan upouusi huippuluokan koti vanhan murjun tilalle. Rakennusprojekti aloitetaan tietysti siitä, kun vanha talo revitään alas amerikkalaiselle tyylille uskollisesti ampumalla, paiskimalla moukarilla tai ajamalla jollakin isolla kulkuneuvolla sitä päin. Demolition!

Tämä sarja tuli väistämättä mieleeni, kun pari päivää sitten tulevan makuuhuoneemme komeroseinä purettiin, jotta tilasta saatiin hieman ilmavampi ja isompi. Valitettavasti en itse päässyt mukaan tähän meidän minikokoiseen "demoomme", sillä minä nökötin kiltisti töissä sillä aikaa, kun mies ja appi kampesivat ylimääräisen seinän alas. Kotona odotti kuitenkin avaramman huoneen lisäksi toinenkin yllätys. Sisäkaton rakenteista oli löytynyt sattumalta vanha lasipullo!




Mistä pullo on peräisin ja miten se oli kattorakenteisiimme joutunut on täysi mysteeri, mutta niitähän me rakastamme. Onko joku tarkoituksella piilottanut pullon löydöksi tulevia remontoijia varten vai joutuiko pullo olinpaikkaansa ihan vahingossa? Mystisyyttä lisää vielä repeytynyt etiketti, jonka mukaan pullo on peräisin turkulaisesta Humaliston apteekista ja pullo on sisältänyt jotain kalkkipitoista ainetta osittain kuluneen tekstin "kalkkika..." perusteella. Humaliston apteekin juuret ovat 1900-luvun alussa ja fonttikin on kovin vanhanaikaista, joten uskaltaisin olettaa pullon olevan peräisin 1950- tai 1960-luvulta.

Juuri tällaisia ihania löytöjä rakastan vanhoissa taloissa. Onhan upouusissa taloissa ihana viehättävyytenä ja kaiken on saanut valita itse, mutta jotain aivan erityistä on näissä rintamamiestaloissa, jotka kätkevät seiniensä sisään monta tarinaa ja elämää. Joskus niiden jälkiä löytää yllättävistäkin paikoista, kuten näiden vanhojen talojen kanssa usein tapahtuu. Tapettien alta saattaa löytyä ikivanhoja sanomalehtiä ja lattiaa uusittaessa kirjekätkö. Jännittävää!

Meidän löytömme pääsee esille kotiimme samaan tapaan kuin toinenkin talostamme löytynyt aarre - talon alkuperäisistä ikkunanpokista tehtypeili.

Oletko sinä tehnyt löytöjä vanhojen talojen rakenteista?


Sormushaaveiluja

En ollut ennen häitä mikään koruharakka ja vielä muutama vuosi sitten olisi halunnut vain sileän flakkasormuksen nimettömääni timanttien sijaan. Asiat kuitenkin muuttuvat ja nyt kannan enemmän kuin mielelläni blingiä kahden sormuksen verran. Eikö se kuitenkin niin mene, ettei kahta ilman kolmatta? Olenkin antanut tuolle miehelle toiveeksi, että kymmenvuotishääpäiväksi olisi ihana saada vielä yksi timanttisormus. Jos budjettia ei olisi olemassa, olisi toivelistallani tällä hetkellä Tarkkasen Tunteidenvuori. Niin kaunis, niin upea. Vähän överi, mutta niin se saa ollakin.





Onneksi pienemmälläkin budjetilla löytyy upeita sormuksia. Ja onhan tässä melkein kymmenen vuotta aikaa haaveilla.

Hääpukuikävä

Kävin ihan muissa asioissa pyörähtämässä turkulaisessa Fiancéessa ja vinkkinä kaikille morsiamille, jotka etsivät itselleen pukua, jossa olisi blingiä... tuolta sitä löytyisi! Melkein tuli hinku alkaa kokeilla uusia pukuja, mutta loppujen lopuksi enemmän on ikävä omaa rakasta hääpukua, joka surkeasti roikkuu vaatekomerossa pussissaan. Yksi hyvä syy kiskoa rakkauspuku taas päälle on trash the dress -tyyppinen kuvaus, jonka aiomme toteuttaa luultavasti ensimmäisen hääpäivän nurkilla loppukesästä. Ja ainahan ne valat voi uusia, totesi tuo mieskin. Siinäpä vasta hyvä syy laittaa jälleen ykköset päälle!

Kuinka moni viime vuoden morsian aikoo vielä pukeutua hääpukuunsa kuvauksia varten vai onko trash the dress -kuvaus toteutettu jo?



Blingiä löytyy muuten myös päivitetyn hääkirppiksen puolelta, vink vink. 


Talven detaljit

Viime päivinä kaunis sää on tarjonnut mitä upeampia maisemia. Eilen töihin ajaessani olin melkein kääntyä takaisin kotiin hakemaan kameraa, sillä meren yllä leijuva ja auringossa kimaltava sumupeitto oli niin uskomattoman kaunis, että olisin halunnut tallentaa sen myös kuvaksi. Helposti sitä uppoutuukin maisemien talvenkirkkaaseen kauneuteen ja unohtaa ne pienet yksityiskohdat ympärillään. Kimalteleva jää, huurtuneet talven törröttäjät ja sokeriset kiteet. Aivan kuin astuisi luonnon omaan taidegalleriaan. Pienessäkin on oma kauneutensa.




Hääkirppis on päivitetty!

Alkavan remontin kunniaksi kävin jälleen läpi askarteluhuonetta, josta on lyhyessä ajassa muotoutunut lähinnä varasto sekä häätarvikkeille että tulevan makuuhuoneen entiselle roinalle. Osan tavaran kohdalla arvon vielä, että viitsinkö laittaa myyntiin vai säästänkö. Esimerkiksi valkoisia kehyksiä löytyy aikamoinen pino. Voiko pelkkiin kehyksiin muodostaa hassun tunnesiteen? 

Tilaa kuitenkin tarvitaan, joten hääkirppiksen puolelta löytyy jälleen uutta häätavaraa, kuten laseja, lasipurkkeja ja kehyksiä. Myös lintuhäkki etsii edelleen uutta kotia, joten alensin hintaa kympillä. Käykäähän siis kurkkaamassa täällä.







Sekaisin väreistä


Tämän viikonlopun aikana olemme selailleet läpi niin paljon erilaisia sisustuspaletteja ja värisävyjä, että ne tulevat jo uniinkin. Meillä on menossa remppasuunnittelu ja kuten arvata saattaa, olen tästä aika innoissani. Makuuhuoneemme muuttaa tällä hetkellä varsinaista käyttöä vailla olevaan huoneeseen ja entisestä makuuhuoneesta tehdään takkahuone/kirjasto. Remonttia olisi tarkoitus tehdä pikkuhiljaa kevään aikana ja nyt ensimmäisenä projektina on muuttaa makuuhuone. Sitä ennen huone kuitenkin remontoidaan lattiasta kattoon. 

Värivalinnassa suurena apuna oli Design Seeds, jonka sivuilta löytyy hurjasti erilaisia väripaletteja niin sisustussuunnitteluun kuin vaikka häiden teemavärien valintaan. Makuuhuoneeseen valitsimme pitkän jahkailun jälkeen väripaletin Sleepy Tones, josta löytyy muualta kodista tuttuja sävyjä, kuten vaalea beige ja vaalea roosa. Korostamme kuitenkin laajoilla pinnoilla vaalean siniharmaata sävyä, jolla maalaamme makuuhuoneen seinät. Tällä tavoin huone saa lempeää väriä pintaansa.





Takkahuone tulee olemaan visuaalisessa yhteydessä olohuoneeseen, jossa voimakkaimmin esillä olevat sävyt ovat juuri vaalea roosa ja vaalea beige. Haasteeksi muotoutuikin se, miten pidämme huoneiden värimaailman koherenttina kokonaisuutena, mutta huoneet kuitenkin selkeästi eri maailmoinaan. Täydellisen vastauksen tarjosi tämä Artichoke tones -väripaletti, jossa tuttuihin värisävyihin on yhdistetty erityisesti miehen silmää miellyttäviä oliivinvihreän sävyjä. Kuluneesta ja murretusta vihreästä tulee pieninä annoksina sopiva piristysruiske vaalean roosan kaveriksi. 


Nämä ovat pintaremontin suuntaviivat tällä hetkellä. Katsotaan miten homma lähtee tästä etenemään.

Ideoista

Mielenkiintoiset ideat tulevat usein silloin, kun elämäänsä eniten muutosta kaipaa. 
Toisinaan idean tulkitsijaksi tarvitaan toinen pää (tai ehkä jopa kaksi), jonka kanssa ajatukset voi lyödä yhteen. 

Meillä alkaa toivottavasti pieni remontti ja se taitaa olla juuri sitä, mitä nyt kaipaan... energian ohella.




Kevätaurinkoa kutsumaan ostin pari päivää sitten ihania tulppaaneja. Ja kas, tänään se aurinko viimein pilkisti. Tänään ostin uhkarohkeasti kirsikkatomaatin ja purjosipulin siemeniä. Jospa ne jouduttaisivat kevätaurinkoa vielä vähän lisää. Toivossa on hyvä elää, inspiraatiossa vielä parempi.

Hääpäivä kuvina: Valokuvastudio Sibeliuksen viikset



Olen vallan unohtanut kertoa häidemme photo boothista, joka on ideana varmasti monelle jo tuttu. Meidän häissämme photo boothin tarkoitus oli viihdyttää vieraitamme sinä aikana, kun itse olimme potrettikuvauksessa. Meillä oli kaksi kuvaajaa, joista toinen jäi ottamaan kuvia häävieraistamme ja toinen tuli meidän kanssamme potrettikuvaukseen. Vieraille olimme varanneet muutamat valkoiset kehykset, liitutauluja sekä tikun päässä pusuhuulia ja viiksiä. Nimesimme photo boothin Valokuvastudio Sibeliuksen viiksiksi oman vitsimme myötä. Ennen häitä testailimme kuvauspropseja kotona ja sain ihan hirveän naurukohtauksen, kun sulhanen testaili viiksiä. Hän näytti aivan sadan markan setelistä pompanneelta Jean Sibeliukselta! 




Vieraidemme kuvia en ilman lupaa viitsi julkaista, mutta hääparin höpsöttelykuva täytyy sentään jakaa. Kuvista päätelleen moni vieraistammekin oli päästänyt leikkimielisyytensä valloilleen, joten uskallan olettaa Sibeliuksen viiksien olleen pidetty ohjelmanumero.  



Projektina häät on täällä taas!

Määrittelemätön tauko on päättynyt ja Projektina häät palaa takaisin uudessa osoitteessa. Klikkaa itsesi piakkoin päivittyvälle sivustolle. Näkyviin tulevat myös suosituimmat vanhat artikkelit ja DIY-ohjeet sekä tietysti paljon uutta ja mahtavaa matskua uuden vuoden kunniaksi! Sivuston uusi osoite on projektinahaat.blogspot.com!