Sinne kaipaan mä takaisin

Siis täh, mihin yksi viikko on taas hurahtanut viime postauksen jälkeen? Meikäläinen on rampannut kyllä tapettiostoksilla (kyllä, me löydettiin tapetit!), lenkeillä ja töissä, mutta blogeja en ole hetkeen ehtinyt lukea... oman kirjoittamisesta nyt puhumattakaan. Remppakin on tämän bloggaamattomuuden aikana edistynyt ja meillä on nyt viimeinkin kattopaneelit paikoillaan. Olisikohan viimeinkin aika paljastaa teillekin vähän remontin alkuvaiheita, kun tilanne alkaa olla jo voiton puolella? Ennen sitä vilautan kuitenkin yhtä taulua, jonka matka seinälle on kestänyt puoli vuotta!




Ostimme häämatkaltamme muistoksi kuvan vanhasta Menorcan kartasta. Paikka taululle löytyi kuitenkin vasta nyt, kun totesin olohuoneen nurkan näyttävän omituisen tyhjältä. Hauska yksityiskohta on myös se, että kehykset hankittiin häiden photo boothia varten eli vieraamme ovat poseeranneet näiden samaisten (nyt tosin maalattujen) kehysten läpi. Tauluun liittyy siis tuplaten häämuistoja.

Häämatkamme oli unohtumattoman ihana. Rakastuimme saareen aivan korviamme myöten ja vannoimme tulevamme vielä takaisin. Pala sydäntä jäi ehdottomasti Cala Galdanan maisemiin ja tietyt matkaan liittyvät hetket, tuoksut ja mielikuvat ponnahtavat pintaan yhä edelleen. Viimeksi tänään hihkuin miehelle tavaratalon kylpyhuoneosastolla, että "täällä tuoksuu Menorca, haistatko sä sen". Riipaisevan pienen hetken jokin ohikiitävä tuoksu nostatti mieleen kuuman auringon, hiestyneen ihon, meren raikkaan tuoksun ja hotellihuoneen puhtaanpehmeät pyyhkeet. Pitkittyneen talven keskellä kaipuu tuntuu vieläkin tuskaisemmalta. Missään muualla en ole niin totaalisesti unohtanut työasioita, kotona odottavia tehtäviä tai sitä voivatko lemmikit hoitopaikoissaan hyvin. Menorca kietoi meidät hellään syleilyynsä niin perinpohjaisesti, että maailma tiivistyi tähän pieneen, mutta sitäkin uskomattomampaan saareemme. Kukapa ei sellaista irtiottoa kaipaisi?




Tuonne jonnekin vielä uudelleen.

Minilipasto {Tuunaus}


Näitä Ikean Moppe-minilipastoja on näkynyt useammassakin blogissa kätevyytensä, edullisen hintansa ja helpon muokattavuutensa vuoksi, joten eipä ole ihme että tällainen oli saatava myös oman kirjoituspöydän päälle kaikkia askartelutarvikkeita varten. 

Lähtökohtana oli siis perusvaneri. Aika blaah.




Halusin Moppeeni kulunutta lookia ja pienen ripauksen pöydän kanteen sopivaa tummaa väriä. Alimman kerroksen sudin siis mustan ja kullan sekoituksella akryylimaalia. Päälle maalasin Kielo-sävyistä Bloomin kookosmaalia. Kävin hiekkapaperilla kevyesti läpi reunat ja osan päälipinnasta, jotta sain alimman tumman maalin paikoitellen esiin. Lopuksi maalasin sabluunalla aakkoset laatikoihin. Siinäpä se. 



Hmm... Näitä on ehkä saatava jossain vaiheessa lisää...

Rannekoru Liljankukka {Myytävänä}

Vanhat lukijat varmasti muistavat, että Villi Varpusessa on aiemmin koruiltu aika paljonkin. Omakotitalon, sisustusinnostuksen ja hääsuunnittelun myötä aikaa ei enää riittänyt aivan kaikkeen, joten korunäpertely sai hetkeksi väistyä muiden puuhastelujen tieltä. 

Eilinen vierailu Turun Kädentaitomessuilla herätti uinuneen koruharakan ja messuilta lähti mukaan joitakin upeita löytöjä, joista tuli erityisesti mieleen juhlavat morsiuskorut ja -asusteet. (Mistäköhän moinen?) Inspiraatio iski siis välittömästi ja ensimmäisen herkän rannekorun pyöräytinkin jo tänään!




Rannekorussa on kahdessa rivissä akryylilangassa valkoisia helmiäislasihelmiä ja katseenkiinnittäjänä upea tekojalokivin koristeltu mattahopea jakaja. Tämä koru kaipaa ehdottomasti asusteeksi juhliin!

Rannekoru Liljankukka (valkoinen) MYYTY (Mahdollista saada tilauksesta)
Hinta 12 e (sis. postituskulut)
Ota yhteyttä: sari.har (a) hotmail.com



Jekyll & Hyde


Toisinaan sitä saa nauttia niin suunnattomista kulttuurielämyksistä, että oikein harmittaa noiden hetkien katoavaisuus. Juuri tuollaisen fiiliksen jätti eilinen spektaakkeli Turun kaupunginteatterissa, kun kävimme katsomassa ylistetyn Jekyll & Hyden. Olin ostanut liput miehelle synttärilahjaksi ja vaikka varsinaisia synttäreitä juhlittiin jo pari kuukautta sitten, oli lahja odotuksen arvoinen. 

Jekyll & Hyden nimiroolissa loisti kirkkaana ja karismaattisena Putouksesta tuttu Riku Nieminen, joka fyysisenä näyttelijänä osuu roolin asettamiin vaatimuksiin täydellisesti. Hänen rinnallaan omissa rooleissaan valloittivat upeilla lauluäänillään Anna Victoria Eriksson ja Jennie Storbacka. Ja kun nyt pääsin kehumisen makuun, en voi olla mainitsematta ohjausta, musiikkeja, lavastusta, tekniikkaa... Ensiminuuteista alkaen kerronnan keinot imaisivat katsojan mukaansa, eivätkä hellittäneet otettaan hetkeksikään. Tämä oli huikein esitys, jonka olen nähnyt.

Huikeinkaan visuaalinen ja musikaalinen esitys ei olisi mitään ilman mukaansatempaavaa tarinaa, joka tässä tapauksessa ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1886 Robert L. Stevensonin novellina. Väkevä tarina sukeltaa ikiaikaiseen tematiikkaan hyvän ja pahan taistelusta meidän ympärillämme ja ennen kaikkea meidän jokaisen sisällämme. Tematiikka hiipii myös katsomon puolelle ja herättää katsojan sisällä sekavia tunteita ja kysymyksiä omista pimeistä ja valoisista puolista. Vahvimmillaan tuo taistelu tuntuu Jekyllin nostaessa kemiallisen seoksensa huulilleen. Miehen seisoessa peruuttamattomuuden porteilla katsoja tuntee oman jekyllin ja hydensa taistelevan kilpaa sisällään, kunnes niskakarvatkin nousevat pystyyn.

Voisin ylistää Jekyllin ja Hyden kohtauksia, upeita tekniikoita ja tehosteita, huumaavia kappaleita... mutta en tee sitä. Sen sijaan kehotan:

Menkää katsomaan Jekyll & Hyde! Parhain syy IKINÄ tulla Turkuun!




Unelmien kirjoituspöytä {Tuunaus}



Viime viikolla minulle kävi hirmuisen hyvä tuuri, sillä onnistuin nappaamaan itselleni Facebookin sisustuskirppikseltä tämän kauniin kirjoituspöydän. Tai no, eihän se ihan aluksi näin nätti ollut...

Koko pöytä on aiemmin maalattu epämääräisen valkoiseksi ja molemmissa päädyissä on teksti "Carpe Diem". Tekstejä näkemättä ajattelin välittömästi maalaavani koko pöydän, mutta saatuani pöydän käsiini, en ollutkaan enää niin varma. Siispä vanha valkoinen pinta teksteineen sai jäädä muuhun osaan pöytää, mutta kansi oli ehdottomasti maalattava uudelleen. Maalipinta oli kärsinyt, oksanpaikat värjäytyneet, pensselinvedot eivät olleet puunsyiden mukaiset ja yksi laudoistakin irvisti.






Pöydän kannesta lähti siis maalipinta Liberon Stripperillä (toimi muuten hyvin!) ja käsittelin pinnan uudelleen Liberon Bloom -puuvahalla sävynä muskotti. Ohjeessa neuvottiin käsittelemään pinta kahteen kertaan, mutta päätin itse laittaa uskaliaasti kolme kerrosta, kun kahdella en saanut vielä aivan niin tummaa pintaa kuin halusin.




Olen hurjan innoissani lopputuloksesta. Mielestäni tumma kansi sopii tähän valkoiseen pöytään ja sen tummiin vetimiin hurjan hyvin. Nyt siinä on ilmettä ja ripaus rouheutta! Tämän myötä lähden sisustamaan myös askarteluhuonetta uusiksi, joten piakkoin on varmasti luvassa sisustuskuvia kirjoituspöydän ympärille rakentuvasta tilasta. 

Lentomatka


Tähtisumussa kiitäen 
Läpi pumpulipilvien
Kaksi rohkeaa matkaajaa
Unessaan suuren seikkailun kokea saa




Kasvitieteilijä



Aina ei tarvitse mennä sisustusliikkeeseen tai kukkakauppaan löytääkseen pientä kaunistusta kotiinsa. Herttaisia sisustuselementtejä löytyy usein kävelylenkin varrelta tai jopa omalta takapihalta. Kasvitietelijää voi leikkiä sujauttamalla sievät löytönsä säilöön kauniisiin lasipurkkeihin, joissa luonnon omia koristeita voi ihastella vielä kasvukauden jälkeenkin. 




Rustiikkinen liitutaulu {Etsii kotia!}

Oi voi. Olen rakastunut lautoihin. Niistä saa aikaan vaikka mitä. Ja tuo liitutauluspraymaali! Ihana kontrasti uutta ja vanhaa, sileää mustaa ja rosoista puupintaa. 

Tämä on jo kolmas tuunausprojekti vanhoista laudoista ja oikeastaan tiesin jo tekovaiheessa, että tämä näyttävä kaunokainen tulee myyntiin. Meillä ei kertakaikkiaan ole nyt tälle tilaa, mutta ideana liitutaulu oli niin ihana, että päätin toteuttaa sen silti. Siispä löytyykö sieltä näytön takaa kenties rustiikkia rakastava morsian tai rosopintaa kaipaava sisustaja? Tämä liitutaulu olisi mahtava esimerkiksi menutauluna niin hääjuhlissa kuin kotikeittiössä. 


Rustiikkinen liitutaulu MYYTY
Ulkomitat 50 cm x 61 cm, liituaulu 30 cm x 43 cm
30 e (nouto/+postituskulut)
Ota yhteyttä: sari.har (a) hotmail.com



Hmmm... Jospa tekisin tämän omaan keittiöön pienempänä versiona...

Lautahylly - Ideasta toteutukseen



Remontin suhteen olen ehkä onnistunut saavuttamaan edes ripauksen ajoittaista kärsivällisyyttä, mutta joidenkin asioiden kanssa lähden edelleen idean saatuani puskemaan kohti toteutusta. Viime viikolla ilmestyneestä Unelmien Talo&Koti -lehdestä bongasin kuvan hyllystä, joka oli sijoitettu keittiön oven yläpuolelle. Miten en ollutkaan tullut ajatelleeksi tuota? Keittiömme ei nimittäin ole kovin suuri ja olen kaivannut sinne enemmän sisustuksellisia elementtejä keittiön toiminnallisia funktioita tasapainottamaan. 



Kuolaan muutenkin tuota keittiötä. Tuo koristetiilillä päällystetty saareke, jakkarat, ikkunalliset kaapit... Huokaus.

Remontin yhteydessä löytyneestä ihanan vanhasta lautatavarasta löytyi vaivatta sopiva pätkä keittiön tasoihimme mätsäävää ruskeaa lautaa. Lyhyen yhteisen aivoriihen jälkeen päädyimme miehen kanssa sopivaan toteutukseen sen suhteen miten hylly kiinnitettäisiin seinään. Tällaisesta yhdessä tekemisestä ja suunnittelusta tulee mahtava tiimifiilis. Minä sanon "puiset kiinnikkeet", mies sanoo "ketju", minä sanon "köysi" ja molemmat ovat sitä mieltä, että solmut päihin ehdottomasti!

Rehellisyyden nimissä en ollut aivan varma mitä halusin hyllyllä säilyttää, mutta tämäkin pulma ratkesi, kun miehen isovanhemmat tarjosivat koristeiksi kassillisen vanhoja lasipulloja. Aivan ihania! 





Nyt kun vielä pääsisi vaihtamaan tuon vanhan tapetin uuteen meidän makumme mukaiseen pintaan. Keittiöremppa saa kuitenkin vielä odottaa.

Lattialaudasta rustiikkiseksi naulakoksi



Lumista sunnuntai-iltaa! Makuuhuoneremontti ottaa hitaita, mutta varmoja askelia eteenpäin ja minä taasen olen kehittänyt luonteenpiirrettä nimeltä kärsivällisyys. Jos jotain olen tämän rempan aikana oppinut, olen ainakin käsittänyt rintamamiestalojen syvimmän olemuksen. Vanhoissa taloissa on aina jokin seinä tai lattia veikeästi vinossa ja remonttia pitkittäviä yllätyksiä tulee aina vastaan. Juuri tästä syystä meidän alkuperäinen ideamme "puretaan väliseinä, paneloidaan katto loppuun, maalataan seinät ja heitetään muovimaton päälle uusi lattia" ei oikein toiminut. Tällä hetkellä homma on kasvanut sellaisiin mittoihin, että lattia on suoristettu, osaan kattoa ja ulkoseinää lisätään eristettä ja kaikki seinät saavat uudet levyt. Niin ja se katto pitäisi paneloida loppuun.

Kaikesta tästä hankaluudesta huolimatta olen oppinut rakastamaan taloamme yhä enemmän. Tätähän me kodilta halusimme; persoonallisuutta! Ja onhan talo tarjonnut remontin myötä myös mukavia juttuja ja ihania löytöjä, kuten vanhojen lattialevyjen alta paljastuneet upeat laudat. Yhdestä leveästä laudasta hurautin koukuilla ja muutamalla ruuvilla ihanan rustiikkisen naulakon makuuhuoneeseen. Lopputulos on juuri täydellinen, enkä malttaisi odottaa, että saan kiinnittää sen paikoilleen uudelle seinäpinnalle.

Viikonloppuna on tullut laitettua kädentaidot jälleen oikein kunnolla käyttöön. Siitä lisää ensi viikon postauksissa.