Koekeittiössä appelsiininen Marabou-juustokakku

Onko tästä tulossa leivontablogi? Ei sentään, vaikka onkin myönnettävä, että nykyään tykkään panostaa kokkailuun ja leivontaan aina tilaisuuden (eli vieraiden) tullen. Tällä kertaa leivonnan syyksi riitti Philadelpian uusi Marabou-tuorejuusto ja vappu. En ole vappuihmisiä (se ihmisten ja roskan määrä, yh), mutta tänä vuonna ajattelin ilahduttaa läheisiä juustokakulla.

Suklaanmakuinen tuorejuusto suorastaan vaati tulla testatuksi, mutta tällä hetkellä suklaan tuhtiin makuun hiukan kyllästyneenä halusin keventää kakkua appelsiinin raikkaalla kirpeydellä. Otin kokemattomana leipurina pienen riskin ja täräytin appelsiinia suoraan täytteeseen. Vaistoni osui kuitenkin oikeaan ja kakusta tuli juuri sellainen kuin toivoin; pehmeä ja kevyen suklainen.

Tämän postauksen myötä toivottelen oikein hauskaa vappua! Alta löytyy vielä ohjeet juustokakun tekemiseen. Tällaisen ehtii vielä hyvin valmistaa vaikka huomista vappupiknikiä varten!







Appelsiininen Marabou-juustokakku


Pohja
200 g Digestive-keksejä
100 g margariinia


Täyte
2,5 dl kuohukermaa
160 g Philadelhia Marabou-tuorejuustoa
4 liivatelehteä
liraus appelsiinimehua
maun mukaan appelsiinilihaa (itse käytin vajaan puolikkaan appelsiinin)

Peitä irtovuokapohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sulata margariini. Sekoita tasaiseksi massaksi ja levitä irtovuoan pohjalle tasaisesti. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi.

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vispaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto. Sekoita joukkoon appelsiinin paloja. Lämmitä 1-2 ruokalusikallista appelsiinimehua kuumaksi ja sekoita kylmästä vedestä puristetut liivatelehdet joukkoon. Lisää liivate ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Levitä valmis täyte pohjan päälle. Anna kakun levätä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin ajan. Parhaimmillaan juustokakku on mielestäni vasta seuraavana päivänä. Päälle ripottelin vielä ennen tarjoilua kaakaojauhetta.


Siveltimen vetoja suurelle kankaalle {Myytävänä}

 Ostin pari kuukautta sitten päähänpiston seurauksena suuren taulupohjan. Mittoja pohjalla on 100 cm x 70 cm, joten se on tähän mennessä suurin maalaamistani tauluista. Aiempiin töihini verrattuna valtava valkoinen taulu loi ihanan ja houkuttavan haasteen. Maalausprosessi kestikin pitkään, mutta eilen löin pillit pussiin. Minulla nimittäin on pahana tapana jatkaa taulujani aina ihan vain vielä pikkaisen. Tauluista tulee niin rakkaita ja läheisiä, ettei prosessista haluasi päästää irti. Nyt työ on kuitenkin valmis. Piste.




Kevään innoittamana halusin peittää kankaan villeillä metallin ja kullan hohtoon taittuvilla vihreän, petrolin ja turkoosin sävyillä. Oikean pinnan aikaansaamiseksi kerroksia on paikoitellen useita, ehkä jopa kymmeniä.




Hetken aikaa mietin pitäisikö taulu pitää itsellä, mutta meidän talossamme ei ole oikeanlaista paikkaa tämän kokoiselle taululle. Taulu etsii siis nyt kotia. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä suoraan sähköpostiin sari.har (a) hotmail.com.  MYYTY!



Kesä! Tule jo!

Näin viime lauantaina ensimmäisen perhosen. Se oli ritariperhonen, joka oli keväthuumassaan törmätä minuun roskisreissullani. Seuraavana päivänä olimme miehen kanssa lenkillä, kun tuttu terhakkapyrstöinen lintu pyrähti viereemme. "Kato, kato! Västäräkki!" Niinpä niin, kyllä se kevät on täällä ihan väistämättä ja pian myös kesäkin. Hyvä vain, sillä meidän eteiskuistimme on niin täynnä kukkaruukkuja ja yrttitaimia, ettei siellä meinaa mahtua kääntymäänkään. Osa daalioiden ja liljojen juurakoista on vielä tyystin istuttamatta tilanpuutteen takia. Olenkohan ollut turhan ahne tänä vuonna?

Viime vuonna kehittynyt (ja vielä kovin alkeellinen) viherpeukaloni on jo kovin levoton. Istutuksia pitäisi päästä tekemään hetinytäkkiä ja ilmatieteenlaitoksen nettisivuja selaan päivittäin vahdaten yölämpötiloja. Ostoslistalla keikkuu jo monia perennoja ja erityisesti ruusuja olen katsonut jo valmiiksi. Kasvihuonekin pitäisi saada ja vadelmapensaiden paikka täytyy myös vaihtaa. Tulevan kesän kunniaksi olemme jo varanneet kalenterista päivän viime vuonna väliin jääneille grillijuhlille. Hääkiireiden vuoksi kävi nimittäin niin, että me kannoimme toukokuussa grillin ulos ja elokuussa takaisin sisälle. Kertaakaan emme grillanneet. Hyi meitä! Tänä kesänä tehdään parannus.

Kesä, puutarha ja kesäjuhlat! Minä olen valmis. Tulkaa jo!





P.S. Ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille!

Otteita uudesta unipesästä

Ihana makuuhuoneemme on edelleen vailla listoja ja verhoja, mutta mitäpä pienistä. Pääasiat ovat jo kohdallaan ja huonetta uskaltaa jo pienin osin esitellä blogin puolella. Tai no, aika moni sisustuksellinen yksityiskohta onkin täällä jo päässyt esittelyyn remontin ollessa vielä täydessä tohinassa. Yhtenä näistä naulakko, jonka tein makuuhuoneen lattian alta löytyneestä kauniisti vanhentuneesta laudasta.





Tuonne tuolin vasemmalle puolelle on tulossa vaatekaappi. Harjakaton vuoksi rakennamme vaatekaapin itse, jotta saamme hyödynnettyä kaiken mahdollisen tilan. Tämä onkin yksi näitä vanhempien talojen viehättävyyksiä ja "viehättävyyksiä", sillä normiratkaisut eivät aina istu talon pohjaratkaisuun. Toisaalta vaihdokauppana saa persoonallisen kodin ihan omanlaisine sisustusratkaisuineen.





Ja sitten se meidän upea löytö! Löysimme vanhan tavaran liikkeestä upean pätkän vanhaa täyspuista koristelistaa (tämä on ainakin myyjän ja meidän oletuksemme), jonka yläosassa oli kaipaamamme ura valokuvakehyksille. Vanhaa, koristeellista, kierrätettyä, laadukasta ja upeaa. Miten nuo kaikki asiat on saatu mahtumaan yhteen pakettiin?


(Bloggaaja oli niin innoissaan, että kuvakin vinksahti.)

Ja sitten se tuhannen taalan kysymys: Millaisessa lukaalissa tämä lista on aikoinaan huonetta koristanut? Ei tainnut olla mikään ihan pieni pirtti.

Tähän tulemme kerryttämään vielä lisää valokuvia ja ehkäpä taiteilen siihen jonkin taulunkin.





Maalaamani taulu viimeinkin oikealla paikallaan.









En tiedä onko tuossa huoneessa jotenkin aivan ainutlaatuinen unikarma vai valitsimmeko vain seinien sävyn täysin nappiin, mutta en ole aikoihin nukkunut missään makuuhuoneessa näin hyvin tai herännyt yhtä pirteänä. Vuosia opiskelijakämpissä asuneena totuin siihen, että yksiöissä sänky oli tyypillisesti osa muuta huonetta, eikä varsinaista tilaa rauhoittumiselle ollut. Nyt meillä on viimein Makuuhuone, joka on suunniteltu rauhoittavaksi keitaaksi arjen keskellä - ripauksella luksusta. Voin siis suositella makuuhuoneremonttia kaikille, jotka kaipaavat laadukkaampaa unta. Kauniista huoneesta on ihana herätä ja unetkin ovat seesteisempiä.

Takkahuone



Olipahan viikonloppu! 
Remontointi jatkui perjantaina yömyöhään, mutta lauantaina ystävieni saapuessa tyttöjeniltaan oli kaikki takkahuoneessa viimein valmista. Ja mikä lopputulos! 

Tästä lähdimme siis liikkeelle...


(Onpa ikävä valaistus. Kuva napattiin kuitenkin viime hetkellä ennen kuin kalusteita alettiin purkaa.)

Remontti sai alkunsa unesta, jossa löysin talostamme uuden huoneen, kirjaston. Kirjastossa oli ikkuna, koko seinän mittainen kirjahylly ja toisella seinustalla televisio. Seuraavana aamuna kerroin unestani miehelle, joka totesi uneni kirjastohuoneen kuulostavan aivan meidän senhetkiseltä makuuhuoneelta eli takkahuoneelta. Löimme viisaat päämme yhteen ja remontti-idea oli lyöty lukkoon vielä samana päivänä. 

Ja lopputulos on tässä!




Olen ihan onnessani, sillä huone näyttää suurine kirjahyllyineen juuri uneni ihanalta pieneltä sopelta, jonka nurkkaan kaivautua hyvän kirjan kanssa. Erityisen ylpeä olen juuri tuosta kirjahyllystä, jolle koristelistat olivat viimeinen silaus. Ehdoton toiveeni oli nimittäin se, että kirjahylly rakennettaisiin näyttämään built-in-kirjahyllyltä ja keskelle kaipasin ehdottomasti lasiovia. Tunnelmaan halusimme hieman maskuliinista säväystä. Tuolien ja teollisuustunnelmaisen valaisimen väri poimittiin takasta ja väriläikäksi valittiin miehen toiveen mukaan oliivisia sävyjä.





Tapetin kanssa kävi aivan huikea tuuri, sillä löysimme sen pilkkahintaan alelaarista ja kapearaitaisen tapetin värimaailma sopii täydellisesti huoneeseen. Nappaamani kuva magnoliasta pääsi myös seinälle ja sopii paikalleen kuin nenä päähän. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut lopputulos. Nyt voikin sitten kesän lisäksi odotella syysiltoja takkatulen loimottaessa. 




Kiitos juuri Sinulle!

Bloggaillessa sitä ei aina muista, että siellä tietokoneruutujen toisella puolella on ihan oikeasti ihmisiä, jotka lukevat ja saavat inspiraatiota postaamistani teksteistä, ideoista ja kuvista. Juuri sen vuoksi on välillä niin mukava lukea kommentteja ja maileja, jotka tulevat ihanuudessaan ihon alle. Viimeksi tällaisen ihanan viestin sain Eevalta, jolle erityisterveiset tämän postauksen myötä. Samalla haluan kiittää jokaista teistä lukijoista (sekä tämän Villi Varpusen että Projektina häiden puolella) olitte sitten jo vanhoja kamuja, uusia tuttuja tai satunnaisia kävijöitä. Ilman kommenttejanne, tykkäyksiänne, karttuvaa lukijalistaa ja raksuttavaa kävijämittaria en varmaankaan näin innokkaasti jaksaisi aina ajan salliessa blogien pariin palata. Kiitos, että olette inspiraationani ja kiitos, että saan jakaa omia inspiraatioitani teille. Se tuntuu joka kerta ihan sydämenpohjassa, kun kuulen ajatuksen, idean tai vaikka sen suositun hääbingon päässeen käyttöön. Jos vain voisin, antaisin jokaiselle ison halin!



                                                                
Näiden sanojen myötä toivottelen oikein keväistä sunnuntai-iltaa ja lähden sohvalle pohdiskelemaan mitä sitä blogien päänmenoksi seuraavaksi keksisikään!


Kurkistus makuuhuoneeseen

En nyt malta odottaa huomiseen tämän postauksen kanssa, sillä nappasin tänään pari kivaa kuvaa, joihin tiivistyy kivasti tulevan makuuhuoneen värimaailmaa. Olen sitä paitsi jo kyllästymiseen asti jutellut remontistamme paljastamatta ainoatakaan kunnollista kuvaa työmaasta, joten nyt on aikakin avartaa saavutusta pikkuisen laajemmasta näkökulmasta. Tarjoilen siis makuuhuonekurkistuksen!





Kuten kuvasta näkyy, lattialistat puuttuvat vielä ja sähkömiestäkin vasta odotellaan, mutta yleisilme käy varmasti selväksi. Vaalea parketti on kertakaikkisen upea, enkä voisi kuvitella minkään muun sopivan paremmin tuon seinien sävyn kanssa. Väripilkuksi toin kuvaan hääkenkäni, jotka ihan oikeastikin tulevat muuttamaan makuuhuoneeseen koriste-elementin muodossa. Hääpäivän tohinoissa ne tulivat niin likaisiksi, ettei niitä enää viitsi missään käyttää, mutta tunnearvoa niillä on sitäkin enemmän. Kenkien sävy tulee pilkahtelemaan myös muualla huoneessa. Siitä lisää sitten, kun huonekalut ja koristeet on kannettu paikoilleen. Mikä ilo rinnassa oikein kupliikaan, kun tietää tuon kauan odotetun päivän koittavan, kun remppa on oikeasti valmis! Valmistautukaa siis kuvatulvaan, hih!

Ihanan inspiroivaa torstai-iltaa teille, ihanat!

Häämuisto isovanhemmille

Häitä ei ole vielä suinkaan unohdettu, vaikka niistä yli puoli vuotta jo aikaa onkin ja arki on täyttynyt muilla puuhilla. Erityisesti näitä häämuistoihin liittyviä ideoita on vielä toteuttamatta ja postailematta. Ihan ensimmäisenä esittelyssä muistoidea isovanhemmille. 

Halusimme muistaa isovanhempia hääkuvalla, mutta perinteisten kehysten ja kuvien sijaan teetimme kuvat kehyskuvina. Kehyskuva on pinnoitettu kuva, jonka takana on pöytänoja valmiina. Kuvan lisäksi kehyksiin sai lisättyä oman tekstinsä ja myös erilaisia taustoja. 



Nyt kun vielä pääsisi käsiksi siihen kuvakirjaan...

P.S. Makuuhuoneen parketti on nyt asennettu! Jee!

Ideoita puutarhamessuilta

Sunnuntaina piipahdimme Piha ja puutarha -messuilla keräämässä ideoita (ja kenties pari pussia juurakoita). Lumipyry ei ehkä ollut otollisin keli puutarhafiilistelyyn, mutta onneksi Messukeskuksen katon alla ei lumikinoksista ollut tietoakaan. Parasta messujen antia olivat lilja- ja jalopionihankinnat, mutta joitain hauskoja ideoita tarttui myös kameraan.




Veikeä peikonpähkinä on houkutellut jo viime vuodesta asti. 





Satumaista fiilistä puutarhaan usvalähteellä?




Pilarin päälle sijoitettu valuva asetelma. En osaa päättää on tämä enemmän ylellinen vai rento. Joka tapauksessa kelpuuttaisin tämän mieluusti omalle pihalle.


Oi voi, tulisipa se kesä jo. 

Makuuhuoneremppamaistiaisia

Hävisin jälleen yli viikoksi blogistaniasta. En käynyt edes muiden blogeja juuri kurkkimassa, joten olen aika ulalla ja rästilukemista riittää tuleviksi vapaahetkiksi (odotan innolla :). Blogien pariin en ole kuitenkaan ehtinyt kaipailla, sillä olen pääsiäisloman ja sen jälkeiset vapaapäivät rehkinyt itseni hikeen päivittäin tulevan makkarin kanssa. Ja tiedättekö mitä, maaliviiva häämöttää jo! Meillä on maaliakin jo seinässä! I-ha-naa! 




Vielä en kuitenkaan jaksa istua alas tekemään kunnon remppapostausta, joten esittelen vain pieniä maistiaisia tulevan makuuhuoneen värimaailmasta. Seinät saivat pitkän harkinnan jälkeen Tikkurilan Akvarelli-sävyä. Ei ihan kaikkein vaalein, mutta miehen sanoin "nyt ei nössöillä". Riski osoittautui ainakin näillä näkymin ottamisen arvoiseksi. Huoneen ilme on pehmeä ja rauhoittava olematta värittömän valju, mutta fiilis on kuitenkin omalla tavallaan ylellinen. Toivottavasti sävy toimii myös tekstiilien ja muiden hankkimiemme sisustuselementtien kanssa. Pian pääsenkin raahaamaan kalusteita uuteen makkariin! Jännää!




Lattia verhoutuu vaaleaan kolmisauvaiseen tammiparkettiin. (Kuvassa näkyvä mallipala on vain kaksisauvainen.) Harjakaton vuoksi huoneessa ei ole kokonaan täysi huonekorkeus, joten vaalea lattia avartaa huonetta mukavasti. Oman mallailun perusteella tämä sävy menee ihanasti yhteen seinien värin kanssa. 

Tällaista tänään. Teetauko on nyt päättynyt ja tartun uudelleen maalitelaan. 
Mukavaa viikonloppua!