Viikonlopun jälkiä

Koko viime viikko ja erityisesti viikonloppu olivat töiden lisäksi täynnä ohjelmaa ja puuhaa, eikä vauhti näytä vieläkään hidastuvan. Nyt tehtävälista näyttää onneksi hiljalleen taas lyhentyvän ja aikaa saa napattua sen verran, että jonkin postauksenkin tässä ehtii rustailla. 

Päätin tulla vilauttamaan pientä sneak peak -kuvaa yhdestä viikonlopun kivoimmista jutuista. Vielä en kuitenkaan tätä kuvaa enempää paljasta, mutta lisää on kuitenkin luvassa. 




Tällä viikolla on odotettavissa tuunausta tuunauksen perään, kunhan vaan saadaan valmista aikaiseksi. Yli viikko tässä on ilman ruokaryhmää saatu pärjätä, mutta valmista on pian tulossa. Oikaisimme hieman mutkissa ja ostimme käytettynä vanhan ruokapöydän, jonka jalkoja hyödynnämme uudessa pöydässä sen sijaan, että rakentaisimme alusta saakka uuden. Kätevää, ekologista ja edullista.

Mukavaa alkanutta viikkoa sinne ruutujen taakse! Nauttikaahan virkistävästä sateesta, jos sellaista sattuu taivaalta tulemaan. Meidän piha ainakin ilahtuisi kunnon vesikuurosta.

Eteisen ryhtiliike

Maanantai-iltana ajatus iski ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna kello yhdeksän seisoin eteisessä pensseli ja petsipurkki kädessä. Hyvin tyypillinen toimintamalli tässä huushollissa. Onneksi en sentään maanantai-iltana aloittanut operaatiotani. 

Olen jo kaksi vuotta tuijotellut sisäeteisen ikkunanpokista tuunattua peiliä ja sen alle sijoitettua hyllyä, jonka ajan myötä ovat vallanneet korurasiat, hiusharjat, hiuspinnivuoret sekä lukuisat satunnaiset esineet, jotka nyt sattuivat unohtumaan matkan varrella sijaitsevalle laskutilalle. Hyvin usein hylly oli ääriään myöten täynnä tavaraa, joka sopivasti peitti valkoisella kuultomaalilla aikaansaadun epämääräisen ruman sävyn. Peili ja hylly ovat kuitenkin ensimmäinen asia, jonka ovesta sisään astuessa näkee, joten nyt oli korkea aika laittaa villiintynyt hylly ojennukseen ja kohentaa sen ilmettä.  




Ensin kaikki ylimääräinen roina sai nopeat lähtöpassit ja sitten sudittiin tumman tammen sävyistä petsiä pintaan. Saatoin innoissani sohaista kerran myös seinään, mutta samapa tuo. Sen maalaus oli joka tapauksessa työlistalla. 

Tummaksi muuttuneelle hyllylle valikoitui muutama esine. Sammakkoprinssi ja hopeanvärinen korurasia saivat jäädä vanhalle paikalleen, vaalea kynttilänjalka tuo niiden vierelle sopivasti korkeutta. Anopin tuoma kukkakimppu löysi paikkansa peilin edestä. 




Porakoneella hurautin vielä peilin toiselle puolelle äidiltä saadun kauniin koukun koruja varten. Sävy sopii ihanasti yhteen sammakon ja tumman tammen kanssa. Koukussa roikkuva valkohelminen rukousnauha on ostettu häämatkalta muistoksi, muut korut ovat arkena eniten käytössä ja siksi käden ulottuvilla.




Realistinen "ennen"-kuva olisi ehkä ollut tarpeen, sillä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Roju on poissa, eikä hyllylevykään enää sulaudu epämääräisesti seinän valkoiseen väriin. Tummempi puunsävy selkeytti tilaa kummasti. Nyt vaan täytyy pitää näppinsä kurissa ja hylly siistinä.

Askartelupöydän ihanuuksia

Askarteluhuone ei ole ollut kovin suosittu viime aikoina, mikä johtuu hyvin pitkälti siitä, että remontin vuoksi osa huoneesta on otettu varastointikäyttöön. Pahvilaatikot ja tavarapinot eivät varsinaisesti ruoki mielikuvitusta ja innosta käsillä tekemiseen, joten olen päättänyt suorittaa vastahyökkäyksen rojujen aiheuttamaa anti-inspiraaiota vastaan tekemällä edes askartelupöydästä viehättävän saarekkeen itselleni. Yksityiskohdat ovat tärkeitä, joten niistä on siis lähdettävä liikkeelle...




Lankarullavanhus päätyi askartelupöydälle puhtaasti koristeeksi. Lankaa on vielä hurjasti jäljellä, mutta en varmaankaan raaski sitä käyttää. Olisikohan tuo pellavalankaa vai mitä?




Kynätelineistä en ole välittänyt koskaan, mutta äidin komeroista napattu maljakko ja valkoviinilasi sopivat täydellisesti taidevälineiden säilyttämiseen. Käytetyt työvälineet ovat mielestäni kauniita, joten miksi piilottaa ne pöytälaatikkoon.

Ostin jokin aika sitten myös ihanan vanhan mitan, mutta en tietenkään löytänyt sitä rojujen keskeltä. Mihin ihmeeseen se on mahtanut joutua? Tavarat on onneksi laitettava pian parempaan järjestykseen, sillä meille on tullut asumaan äitini vanha klaffipiironki. Piirongin kulahtanut ja aika kaameanvärinen pinta kaipaa kovasti päivitystä, joten tuunaustyötä on jälleen tiedossa. Ja tietysti postausta aiheesta!

Kaiken kukkuraksi kuistieteisemme on tällä hetkellä sisustusvaiheessa, ulkokuistinkin kimppuun ehdin jo käydä ja keittiöstämme puuttuu tällä hetkellä ruokapöytä, sillä myin vanhan (kauniin, mutta liian massiivisen) pöytäryhmämme pois. Onneksi meillä on suunnitelmia näiden kaikkien varalle ja kesälomaakin on vielä puolet jäljellä.


Helmenpyörittäjä


Askartelulaatikoita siivoillessa tulee joskus vastaan jotain sellaista, minkä on jo ihan unohtanut. Näin kävi, kun päätin tehdä Projektina häät -blogin arvontaa varten rannekorun. Laatikoista löytyi ihania helmiä ja tekojalokivin koristeltuja jakajia. Miten nämäkin olivat jääneet laatikon nurkkaan lojumaan?






On ihan pakko pyöritellä helmiä käsissään ja kun mielessä muodostuu kuva kauniista korusta, se on saatava toteuttaa. Ja ennen kuin huomaankaan, olen koonnut useamman rannekorun. Kipeytyneet hartiat kertovat, että pöydän ääressä on vietetty tovi, mutta lopputulos pyyhkii jomotuksen nopeasti pois. Ai että, näitä on ihana hypistellä.





Haluaisitko jonkin näistä koruista omaksesi? Kurkkaa tänne.