Manu tässä moi!

Ilman kaveria on ikävä olla. Kyllä sen huomasi Make-marsustakin, joka yksin jäätyään alkoi kovasti roikkua häkin reunalla ihmisystäville kuikutellen ja rapsutuksia kerjäten. Make ei niinkään surrut kaverinsa poismenoa, vaan pikemminkin sen hellyydenkipeys kasvoi potenssiin kymmenen, kun sillä ei ollut ketään, jota hoitaa ja jolle jutella marsujuttuja. Make tarvitsi siis kaverin ja sellainen käytiinkin viime sunnuntaina hakemassa.




Sanokaa hei Manuel Dalille eli Manulle! Manu on viisi kuukautta vanha lunkarya peruaani, jolla on melkein yhtä suloinen suppusuu kuin rakkaalla Nupullamme oli. Muutenkin tämä pörriäinen on mitä herttaisin öttiäinen, vaikka kotiutuminen onkin vielä kesken ja kaikki vähän jänskättää. Alkujärkytyksen jälkeen Manu on kuitenkin oppinut, että Maken karvaisen takapuolen takaa löytyy oivallinen piilopaikka, kun maailma tuntuu liian jännältä paikalta. Lisänimensä Manu sai tietysti huikeista ylöspäin kaartuvista poskikarvoistaan, jotka ovat kuin Salvador Dalin viikset konsanaan.




Odotamme kovasti, että Manu kotiutuu ja näyttää oikean persoonallisuutensa. Kasvattajan mukaan Manun pitäisi nimittäin olla aika puhelias tapaus, mutta tähän mennessä ujosteleva pikkumarsu on lähinnä sirkutellut ja hurissut harvakseltaan ja antanut Maken hoitaa enimmät lörpöttelyt. Aika näyttää millainen parivaljakko tästä kehkeytyy.

6 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. En mäkään välillä. Ovat niin pirskutin söpöjä. :D

      Poista
  2. Otan osaa nupun pois menoon :( mutta onnea kuitenkin uudesta perheenlisäyksestä. Huikean suloinen kaveri!

    VastaaPoista
  3. Mikä Manuel, oi, oi, oi! Tuo pörröinen pää vie kyllä murheet mielestä. Ihuna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, karvaisilla otuksilla on tunnetusta mieltä kohentava vaikutus. ;)

      Poista