Läpi repaleisen lokakuun

Sinne meni kaunein syksy vuosiin ja jätti tilalleen litistyneitä märkiä lehtiä, alastomat puut, raskaana roikkuvat pilvet ja läpitunkevan kosteuden. Ei ihme, ettei ole tullut juuri valokuvattuakaan, kun jotain kaunista saa oikein etsimällä etsiä. Tai sitten olen ollut niin keskittynyt unelmointiin ja unelmien toteuttamiseen, ettei niistä kirjoittamiseen ole jäänyt aikaa. Aikaansaannokset elämässä kun yleensä heijastuvat hiljaisuutena blogimaailmassa.

Synkeään aamuun on sentään aina helpompi herätä, kun päivää on ilostuttamassa tämä kaveri. 12-vuotiaaksi koiraksi Puppe on kovin leikkisä, vaikka hepulispurtteja ei ole enää vuosiin nähtykään. Lelut sentään saavat kyytiä ja matot juostaan rullalle. Lenkkien jälkeen vaan on kova työ saada herran tassut ja turkki puhtaaksi. Kuraa on nyt joka paikassa ja pitkä pörröinen turkki imaisee sisäänsä kaiken tassuista lentävän liejun. Tässä siis yksi ilonaihe lyhytkarvaisten koirien omistajille. Meidän eteinen on siivottava päivittäin tämän kuraturkin ravistellessa kuivuneet hiekat lattialle ja matoille.




Vaan ei pidä antaa synkkyydelle sijaa. Meillä suunnitellaan jo kovaa vauhtia ensi kuussa järjestettäviä pikkujouluja. Kummasti tuo valoa omaankin mieleen, kun ei tarvitse jouluun saakka odottaa tunnelmallisten juhlien järjestämistä. Siitä tulikin mieleeni, tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun! Hmm, joko kohta voisi laittaa jouluvaloja esille? Vai onko joku jo kenties näin pitkälle valmisteluissaan ehtinyt?

Huomenna ompi jälleen perjantai. Oikein mukavaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonvaihdetta!

Ei kommentteja