Ruma ankanpoikanen

Jokin aika sitten löysin kaupan alepöydältä upean valaisimen. Viisihaarainen kattokruunu oli muutenkin kaunis, mutta erityisesti sen ruosteisenruskea sävy ihastutti. Hintakin oli edullinen, joten koppasimme vastaavan valaisimen laatikossa ostoskärryihin ja suuntasimme tyytyväisinä kassalle. 

Kotona en malttanut odottaa päästäkseni mallailemaan kattokruunua tulevalle paikalleen portaikkoon ja revin pahvilaatikon auki. Leukani oli pudota kauhistuksesta, kun näin millaisen hirvityksen olimme kotiimme kantaneet. Valaisimen väri ei ollut lainkaan samanlainen kuin mallikappaleessa kaupan pöydällä, vaan omituinen likaisen ruskea, jonka pintaan oli sudilla tupsuteltu mustia maaliläiskiä kuin leopardille täpliä. Kuluneen pinnan tavoittelu oli mennyt todella pahasti metsään, sillä lopputulos muistutti enemmän inttipoikien kurkkusalaatteja kuin rustiikkista metallia. Tilanne vaati ehdottomasti maalia, sillä aletuotetta ei palauttamaankaan voinut lähteä.




Maalikaupassa emme miehen kanssa meinanneet mitenkään päästä yhteisymmärrykseen valaisimen uudesta väristä, mikä saattoi johtua lähinnä siitä, ettei allekirjoittaneelle kelvannut mikään spraypurkkien väreistä. Mielessä siinsi edelleen kaupassa hipelöimäni valaisin (jonka näin jälkeenpäin epäilemme olleen vain hyvin hyvin pölyinen). Musta oli liian synkkä, värikartan ruskea taas tunkkainen, valkoista ei kumpikaan halunnut. Pohjamaali oli joka tapauksessa spreijattava metallipinnalle ja mies tykästyikin pohjamaalin pehmeän harmaaseen sävyyn niin paljon, että veti maalihyllyillä pidemmän korren. Kotiin kannettiin alkajaisiksi vain pohjamaali ja lupasin tyytyä siihen, jos sävy olisi yhtään mieluisa.

Ja onhan se! Rumasta ankanpoikasesta kuoriutui suorastaan kaunotar.




Todella tarkkasilmäinen lukija voi tunnistaa kaiteen viereen tuodun peikonpähkinäkoristeen. Tämä kun on alunperin häidemme koristeeksi tehty. Nyt se pääsee talven kynnyksellä askarteluhuoneesta näytille kimaltavine timantteineen. Kattokruunun kanssa se muodostaakin herttaisen parin.



Tarinan opetus: Älä osta sikaa säkissä ja alevalaisinta laatikossa.

6 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä siitä lopulta ihan passeli tuli. :)

      Poista
  2. hyvän löydön oot kyllä tehny :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin se oli kyllä ikävä yllätys, mutta onneksi on olemassa maalit. :)

      Poista
  3. Hahha, kurkkusalaatti-vertaus osuu kieltämättä aika nappiin. Mutta lopputulos on oikein hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kurkkusalaatti tuli tosiaan ekana mieleen. Onneksi maali peittää. :D

      Poista