Villasukkafanaatikko

Joka vuosi yksi joulun odotetuimmista lahjoista on pehmeä paketti, josta löytyy villasukat. Joskus näitä paketteja saa yhtenä jouluna useammatkin ja mikäs sen parempaa. Minä tunnustaudun nimittäin villasukkafanaatikoksi. 



Villasukat ovat aivan huippuja täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Käytän niitä itse kylmänä vuodenaikana yösukkina, viileillä lattioilla varpaiden lämmittäjinä, kumisaappaissa, ulkoillessa kenkien sisällä ja ratsastaessa pitkävartiset polviin asti ulottuvat villasukat ovat suorastaan pakollinen varuste pakkasilla! Villasukat ovat kestäviä, lämpimiä ja helposti korjattavissa. Lisäksi niitä on mahdollista saada kaikissa mahdollisissa väreissä, raidoissa ja kuvioissa. Usein ne ovat myös antajan itsensä tekemät. Ei siis ihme, että villasukkavarastoni on erittäin lähellä sydäntäni -ja tietysti varpaitani. Tuo varasto on vain paisunut nyt niin suureksi, että koko villasukkavuori sai muuttaa sukkalaatikosta omaan koriinsa. 




Nyt kun tulisi kunnon talvi ja pikkupakkaset niin saisin koko villasukka-arsenaalini kunnolla käyttöön.

P.S. Morsiamet ja muut häämieliset, käykää osallistumassa kipin kapin arvontaan TÄÄLLÄ. Palkintona satiinihiuskukka ja sukkanauha!

Taas tultiin jouluun...

 Kyllä se joulu sieltä vaan nyt vauhdilla tulee. Pakko myöntää, että muutama joululahjakin on vielä hankkimatta ja sitä useampi paketoimatta. Tuntuukin enemmän siltä, että tätä autoilijaa ei talvi useinkaan yllätä, mutta joulu, se tulee joka vuosi kuin puskan takaa.

Tällä viikolla olen kovasti yrittänyt päästä siihen kaivattuun joulutunnelmaan. Tietokoneella työskennellessä Jouluradio on koko ajan soittamassa joululauluja, koristevaloja on pidetty päällä ja tänään olisi tarkoitus hakea kuusi. Juhlatunnelman nostattamiseksi ruokapöytä sai koristeekseen kynttelikön. Kun vielä ehtisi jouluna istua tuon pöydän ääreen rauhassa syömään. No, jospa ensi vuonna olisi jo pitkä tuvan pöytä, jonka ääreen mahtuisi muitakin kuin vain me kaksi.





Saimme jo eilen ensimmäisen "joululahjan", joka oli äidin silmiin kirpputorilla osunut. Arabian Taverna-sarjan kannu sopii meidän kotiimme täydellisesti. Keittiöstä tuota sinisen tummaa sävyä jo löytyykin ja maalaistunnelmakin on tässä kannussa kohdallaan. Ihana löytö ja vielä priimakunnossa! Olen kyllä sen huomannutkin, että Arabian vanhat sarjat iskevät minuun paljon kovemmin kuin tällä hetkellä tuotannossa olevat. Erilaiset kannut ja kulhot ovat heikoin kohtani. Ehkäpä tästä kannusta tuleekin keräilykokoelmani ensimmäinen kappale. 





Aarre

On olemassa pieniä asioita, jotka koostaan huolimatta ansaitsevat tulla erikseen huomioiduksi. Ne ovat aarteita, joiden tunnearvo on mittaamaton. Yksi tärkeimmistä aarteistani on muisto papastani, jota en surukseni koskaan ehtinyt tavata. 1940-luvulla hän teki nämä vain hieman kymmentä senttiä korkeammat kehykset puusta veistämällä. Kehyksissä on ihanaa ajanpatinaa ja niiden pinta on sileäksi kulunut. Muistankin lapsena pienin kätösin ihmetelleeni pikkuruisia kehyksiä ja niiden ikää. Papan veistämän puun pinnan koskettaminen tuntui jo silloin tuovan hänet hieman lähemmäs. Tänään papan taitavien käsien tuotos pitelee sylissään kuvaa minusta ja miehestäni. 




Rakkaita terveisiä sinne jonnekin... 

Hääblogin joulukalenteri

Lumista maanantaita!

En ole tainnutkaan muistaa mainita, että toisen blogini eli Projektina häiden puolella pyörii parhaillaan joulukalenteri, josta löytyy myös muihin kuin häihin sopivia DIY-ideoita. Uusi postaus ilmesttyy päivittäin, joten blogissa kannattaa käydä kurkkimassa mitä luukkujen takaa löytyykään. Ensimmäisistä joulukalenteripostauksista löytyy vinkkejä paitsi askarteluihin myös esimerkiksi rakkaan yllättämiseen. Hääblogiini pääsee myös klikkaamalla sivupalkin banneria.





Voin myös erittäin onnellisena kertoa, että Projektina häät on ehdokkaana Love Me Do Wedding Blog Awardseissa, joka on ensimmäinen Suomessa järjestettävä hääblogeja huomioiva tapahtuma. Blogiani voi käydä äänestämässä täällä. Äänestysaikaa on tammikuun loppuun saakka ja äänensä voi käydä antamassa vaikka päivittäin.




Ihanaa maanantaita, murut! Viimeinkin tänne eteläänkin saatiin edes pikkaisen lunta!

Mustalla raidalla ryhtiä

Nyt tulee hehkutuspostaus. Ai että miten tykkään uudesta olohuoneen matosta. Väliaikainen beige bukleematto alkoi nyppiä aika nopeasti, mikä ei ole kovinkaan suuri ihme. Koko olohuone oli nimittäin beigebeigebeige. Olisin muuten napannut kuvan olkkarista tuon beigen maton kanssa, mutta mies ennätti heittää uuden maton paikoilleen ennen kuin ehdin tarttua kameraan. Mutta on tämä niin paljon parempi kuin entinen matto. Matonvaihdon yhteydessä selkiytyi myös huomattavasti ajatus siitä, ettei meidän sisustustyylimme olekaan niin vaalea kuin olimme joskus kuvitelleet. Puunsävyt ja hillitty ripaus mustaa kuuluuvat ehdottomasti meidän kotiin.




Puppe on sen verran laiskansorttinen, etten edes yrittänyt siirtää sitä matolta kuvaamisen ajaksi. Herra sai siis toimia maton erinomaisuuden esittelijänä. Yksi kriteeri matonhankinnassa olikin helppous karvojen suhteen. Koiruutemme on pieni, mutta sitäkin karvaisempi ja esimerkiksi tietyntyyppiset plyysimatot eivät tule kysymykseenkään tässä taloudessa. Tämä on sopivan rento ja samalla ryhdikäs matto talon käytetyimpään tilaan ja lyhyen kokemuksen mukaan myös helppo puhdistaa.  




Musta on nyt siis hiipinyt keittiön puolelta myös olohuoneeseen. Mustapainotteista sisustusta saa kyllä jäädä odottamaan, sillä mustaan toimii meillä sama periaate kuin herkkuihin. Ei makeaa mahantäydeltä.