Vuosi 2014 purkissa

Eikö vuoden vaihtuminen tunnukin jotenkin puhdistavalta? Kellon lyödessä kaksitoista saa ravistella harteiltaan vuoden aikana kertyneet taakat ja kengissä hiertäneet hiekanmuruset. Siltä minusta ainakin tuntuu tänään, vuoden viimeisenä päivänä. Tämä vuosi on ollut vaativa. On tapahtunut paljon hyvää, mutta kaikella on hintansa, eikä mikään ole ilmaista. 

Vuonna 2014 toteutin haaveeni ja perustin yritykseni Hää- ja juhlapalvelu Sarandian, opiskelin itselleni yrittäjän ammattitutkinnon, lisäsin pätevyyttäni kurssien avulla, matkustelin kotimaassa ja vähän myös ulkomailla sekä toteutin miehen kanssa yhteisen haaveen vuokrahevosesta. Jokaisen haaveen toteuttaminen on vaatinut veronsa, mutta yksi on silti ylitse muiden. Tulen aina muistamaan vuoden 2014 oman yritykseni perustamisesta. 

Kiireisestä vuodesta huolimatta en ole katunut yrityksen perustamista hetkeäkään. Tämä on minun juttuni ja se on kantanut läpi stressaavien opiskeluponnisteluiden ja synkeän syksyn. Onkin jollain tavalla ironista, että yrityksen sijaan vuodesta on tehnyt jotenkin hankalan kaikki muut kiireet ja vaatimukset. Myös joidenkin suurten haaveiden siirtäminen määrittelemättömään ajankohtaan on tuntunut haikealta ja oli oppituntina melko kipeä - vaikkakin näin jälkikäteen ajatellen tarpeellinen. Tänä vuonna olen viimein oppinut sitä kauan kaipaamaani kärsivällisyyttä ja ajoittain myös tyyneyttä. 

Jokin raja onkin nyt loppuvuonna tullut vastaan. Enää en jaksa tuntea syyllisyyttä asioista, joita en ehdi tehdä ja aikatauluistani, jotka eivät veny jokaiseen visiittiin. Syyllisyyden ja huonon omantunnon tunteminen eivät auta mitään. Paljon järkevämpää on suunnata energiansa asioiden muuttamiseksi parempaan suuntaan. Se on vuoden 2015 projekti, jota suosittelen myös kaikille muille, jotka tuntevat, että kulunut vuosi on venyttänyt vieterin liian kireälle. Tähän liittyen olen joulukuun aikana suunnitellut teille lukijoillekin erään yllätyksen, mutta sepä ei olekaan vielä valmis esiteltäväksi, joten pidän teitä vielä vuoden vaihteen yli jännityksessä. Enkä muuten aio siitäkään tuntea syyllisyyttä, heh. 

Ensi vuodeksi on ohjelmassa paljon uutta ja mukavaa. Osa on vielä vähän salaista, osa ei niinkään, kuten mahtava häätapahtuma Love Me Do, joka on yritykselleni ensimmäinen. En millään malttaisi odottaa! Vuodeksi 2015 on haaveissa myös matkoja, remontteja (tämä ei yllätä ketään), elämyksiä ja kokemuksia, mutta myös töitä. Sanoisin siis, että olen aika valmis vuoden vaihtumiseen. 

Haluan toivottaa myös kaikille teille onnekasta ja hyvää uutta vuotta 2015!
Olkoon se täynnä rohkeutta, voimaa ja uskallusta!




Pikkuinen joululahja Sinulle



Toisessa blogissani olen muistanut asiakkaitani ja hääblogin lukijoita tonttutiistaiylläreillä ja tänään haluan muistaa samalla myös teitä Villi Varpusen lukijoita pakettikorttitulosteella. Lumihiutaleella koristellun pakettikortin voit tulostaa ja pujottaa lahjan kylkeen ilahduttamaan paketin saajaa. Linkin tulosteeseen löydät Projektina häät -blogistani.

Lempeää tiistaita teille kaikille!

Rustiikkista joulua



Yksinkertainen linja joulukoristeissa jatkuu. Kauniilla lasipalloilla koristeltu vanha oksa ripustettiin televisionurkkaukseen. Mahdanko osata luopua näistä joulun jälkeen...



Myrskyn enteitä, unia lempeitä

Heräsin aamulla tuuleen, joka humisutteli hormeja ja jopa valtavia pihakuusia. Alkava myrsky oli hiipinyt myös uniini, jossa ranskalainen merenrantaunelma muuttui tummiksi pilviksi ja synkäksi aallokoksi. Näyttää siltä, ettei tätä joulukuun surkeaa synkkyyttä ja harmautta pääse pakoon edes unissaan. Ne saavuttavat sinut jopa Ranskan rannikolta. Onneksi osasin unessakin lohduttautua ajattelemalla, että kesällä vasta hankitun rantahuvilan maisema näyttäisi aivan erilaiselta. Ja niin tulee näyttämään tämä oma pihakin.




Onneksi meillä on yksi, joka tietää tasan tarkkaan mitä kuuluu tehdä, kun ulkona mylvii myrskytuuli ja vihma roiskii vettä niskaan, jos ovesta ulos uskaltautuu. Silloin kuuluu käpertyä sohvalle lempparityyny pään alla ja lämpöinen viltti tassuja lämmittämässä. Kun joku vielä vähän rapsuttaisi niin kaikki olisi vallan mallikkaasti - oli myrsky tai ei.




Tähtiä silmissä



Tänä vuonna olen viehättynyt yksinkertaisista joulukoristeista. Ei siis blingiä, vaan perusmateriaaleja ja perinteisiä jouluvärejä. Uusi suosikkini on ihan ilmainen, sillä niiden askarteluun tarvittiin ainoastaan vanhan kirjan sivuja sekä tässä tapauksessa taitava ja avulias aviomies.

Taisin nähdä Pinterestissä ensimmäisen kerran origamitähdet ja halusin saada sellaisia myös meille. Onneksi tuo mies on innostunut origameista ja hän yhtenä iltana sitten taitteli näitä netistä löytämiensä ohjeiden mukaan. Ilmeisesti homma oli helppo, mutta yhden tähden leikkaamiseen ja taitteluun meni kuitenkin hetki. Niin nättejä nämä tähdet mielestäni ovat, että saatanpa laittaa tilaukseen vielä muutaman muunkin jouluisen origamin. Ja onhan origameja kokeiltava vielä itsekin.

Kuvan mukaisten tähtien ohjeet löydät esimerkiksi täältä.

Joulumielensäpahoittajat

Joulu on jo ovella. Sen huomaa kauppojen näyteikkunoiden ja notkuvien suklaakonvehtihyllyjen lisäksi siitä, että tulee lukeneeksi useamman joulusta ahdistuneen ihmisen blogipostauksen tai nettikirjoituksen. Nämä joulumielensäpahoittajat ottavat hurjat paineet siitä, ettei oman kodin ikkunoissa loista jouluvalot ensimmäisestä adventista lähtien, eikä keittiössä tuoksu täydellisesti paistunut joulupipari 24/7. Sitä mukaa, kun blogit, naamakirjat ja instat täyttyvät jouluihmisten idyllisistä joulutunnelmoinneista, vajoavat joulumielensäpahoittajat yhä syvemmälle ahdistuksen alhoon. Päivät kuluvat ylityöprojektien, lasten yövalvomisten ja aatonaikataulutuspaniikkien parissa niin huolella, ettei aikaa todellakaan jää piparkakkutaloille tai joulukorttiaskarteluille. Ja jos jäisikin, niin eipä siinä vaiheessa ole jaksamista ryhtyä moisiin turhuuksiin. Niinpä joulumielensäpahoittaja ärsyyntyy muiden hyvissä ajoin aloitetusta joulufiilistelystä, joka nostaa oman joulusuoritusriman aivan liian korkealle. Minä tiedän, sillä minä olen ollut joulumielenipahoittaja. 

Minä en ole viettänyt jouluaattoa omassa kodissani (missä se milloinkin nyt sitten on ollut) kahdeksaan vuoteen. Emme siis ole myöskään mieheni kanssa koskaan olleet kokonaista jouluaattoa kotona edes tässä omassa ihanassa pienessä kodissamme. Yleensä jouluaatto, joulupäivä ja vielä tapanikin on vietetty useammassa toisen kattamassa pöydässä kutsuttuina vieraina. Tämä sekä viimeiset vuodet vaivannut melkoinen kiire ja töiden puolesta stressaava joulunalusaika ovat myötävaikuttaneet siihen, ettei joulua olla meillä erityisemmin laitettu. Ei ehdi, ei jaksa, ei pysty. Ei, vaikka teoriassa olisi kovasti tehnyt mieli. Kerran meillä oli ihana, kaunis joulukuusi, mutta siitäkin ehdimme iloita lähinnä jouluaattona aamupäivän ennen kuin hyräytimme auton moottorin käyntiin ja lähdimme joulukierrokselle muun perheen pariin.


Tämä kaikki on tehnyt mielen joulun alla yleensä hieman katkeraksi. Miten joillakin voi olla aikaa sytytellä iltaisin kynttilöitä olohuoneen arkkupöydälle ja väsätä laatikkoruoat pakastimeen jo lokakuussa? Miksi muilla on niin idyllistä? Ja miksei meillä? Tämä ajatus tiivistyy käsinkosketeltavana niihin hetkiin, kun jouluaattona tuijotan rättiväsyneenä auton ikkunasta ohi vilisevää mustaa asfalttia ja pimenevää maisemaa ollessamme matkalla taas jälleen yhteen vierailupaikkaan. Kilometreittäin automatkoja, ainaista kellon tuijottamista ja vähäisiä yöunia, joita ei ole kääntänyt positiiviseksi lopulta edes perheenjäsenten kanssa vietetty aika. Sellaisia ovat meidän joulut olleet. 


Todellisuus joulutunnelmoinnista: sytytin nämäkin tuikut ihan vain kuvaa varten. 


Tänä vuonna on toisin. Me vietämme jouluaaton kotona kestiten muita, käyden ehkäpä joulukirkossa tai peräti tallilla moikkaamassa karvaturpia. Kiire ei ole muuttunut miksikään, sillä jos mahdollista, tämä syksy on ollut kiireisin ikinä. Siitä huolimatta ja osittain juuri sen vuoksi haluan tästä joulusta erilaisen, tunnelmallisen ja mahdollisimman kiireettömän, ja siksi olen aloittanut valmistautumisenkin hyvissä ajoin. Ensimmäiset joulukoristeet ripustin jo melkein kaksi viikkoa sitten. Jouluruokia en ole vielä tehnyt, mutta aikataulutusta kylläkin. Mitä tehdään ja milloin, mitä pitää ostaa kaupasta ja milloin. Lahjoista suurin osa hankittiin jo marraskuussa. Ostimme uuden jouluvalon ikkunaan rikkimenneen tilalle ja ripustin sen heti seuraavana päivänä, jotta se ei varmasti unohtuisi jonnekin komeron perälle. Muiden ostosten lomassa nappasin sievän pikkukuusen olohuoneen pöydällemme. Ainoa sopiva ruukku oli epäjoulumaisen vihertävänkeltainen, mutta väliäkö tuolla. Ainakin se sopii olohuoneen keltaisten väriläiskiemme joukkoon. Jouluaiheisia lehtiä olen ihaillut jo monta viikkoa ja ahminut niistä tunnelmallisia fiiliksiä.  Haluaisin kovasti rakentaa piparkakkutalon, mutta en tiedä onko minulla sellaista sopivan kiireetöntä yhtäjaksoista hetkeä, että rakennushommat onnistuisivat ilman hampaidenkiristelyä ja kelloon tuijottelua. Oikeastaan en juurikaan edes välitä pipareista, joten voi olla, että leipominen jää. Joulutorttuja sen sijaan aiomme leipoa yhdessä miehen kanssa anopin herkullisen täytereseptin mukaan. Ostin ainekset jo kolme viikkoa sitten, mutta yhteisen ajan ollessa kortilla emme vieläkään ole ehtineet leipoa. Olen kuitenkin toiveikas. Jospa itsenäisyyspäivänä sitten? Joulukortit ajattelin tehdä itse. No enpä ole päässyt alkua pidemmälle, mutta ei se mitään. Jos kortit eivät valmistu ajallaan niin sitten ostetaan kaupasta valmiit tai mikä hurjempaa, ei lähetetä niitä ollenkaan! En halua ottaa liikaa stressiä siitä, että tämän joulun täytyy olla täydellinen. Kiireettömyys, perheenjäsenet, valaistu joulukuusi ja hyvä ruoka tekevät jo ihmeitä. Kaikki muu on sitten ekstraa. Strösseleitä kuppikakullani. Siten siitä yhteisestä ajastakin jaksaa nauttia, kuten jouluna kuuluu. 




Omat vinkkini kiireisen ja stressaavan joulumielensäpahoittajan joulunalusaikaan tulevat tässä.

-Onko sinulla vapaa hetki? Älä käytä sitä pakolliselta tuntuvien pipareiden leipomiseen, niitä saat ostettua kaupastakin. Käperry sen sijaan sohvalle ja katso jokin oikein ihana hyvän mielen joululeffa. The Holiday, Bridget Jones ja Rakkautta vain nostavat joulufiilista varmasti paremmin kuin pahvisten tonttujen teippaaminen ikkunoihin. 

-Aloita aiemmin ja oikaise missä voit. Kukaan ei tule osoittelemaan jouluna ruokapöytääsi, jos olet omaa elämääsi helpottaaksesi ostanut laatikkoruoat kaupan hyllystä. Ja jos tulee niin tietääpähän ainakin ketä ei kutsu seuraavana vuonna. 

-Vähemmän on enemmän. Jouluisen tunnelman saavuttamiseksi ei tarvitse kuorruttaa koko kotia joulukrääsällä. Ripusta muutama jouluvalo ikkunaan ja osta hyasintti tai amaryllis kukkimaan olohuoneeseen. Kun vielä laitat joululaulut soimaan, alkaa joulufiilis varmasti hiipiä kodin nurkkiin. 

Joulu (melkein) paketissa

Tämä on suorastaan historiallista. Meitsi paketoi joululahjoja marraskuussa! Tämä on melko suuri parannus verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, jolloin taisimme istua miehen kanssa takkahuoneessa paketoimassa aatonaaton iltana vielä puolenyön aikaan. Osittain tämä on ihan pakon sanelema juttu, sillä syksy on ollut kiireinen ja viimeiset viikot ennen joulua valuvat tuttuun tapaansa kuin hiekka sormien läpi. Lisäksi ennen joulua on vielä juhlittavana muutamat pirskeet töistä puhumattakaan. Kyse on siis lähinnä ennakoivasta stressinhallinnasta. Miksi jättää huomiseksi se, minkä voit tehdä jo tänään? Kun vielä olisin yhtä fiksu jouluruokien kanssa. Joudun ihan kohta etsimään kalenterista ajankohdan bataattisoseen valmistamiselle. 

 


No mutta ne paketit. Mies valkkasi tänä vuonna vihreäsävyiset nätit paperit, joita en halunnut ihan hirveästi tärvellä naruilla ja muilla härpäkkeillä. Vähemmän on enemmän ja siksi kaivoin kaapista mustaa teippiä ja Dymon. Näiden kanssa näpräillessä hoksasin, etten olekaan viime aikoina hirveästi askarrellut. Enpäs muistanut miten hauskaa hommaa tämä olikaan!





Joululahjoista puheenollen! Sarandialla on silloin tällöin myynnissä  juhliin sopivaa somistetta ja tällä hetkellä uutta kotia etsii vanhoihin ikkunanpokiin tehty liitutaulu, joka sopii myös kodin sisustukseen. Liitutaulun ulkomitat ovat 52,5 cm x 53 cm ja hinta 40,00 euroa (sis. alv). Nouto Kaarinasta. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä suoraan sähköpostiin sari (a) sarandia.fi




Ja niin tuli talvi




Eilen satoi lunta. Ja sitä todella myös tuli! Parissa tunnissa kaikkialla oli valkoista ja valoisaa, enkä näin aikuisiällä muista koskaan olleeni lumentulosta niin iloinen. Valkeana loistava maa lisäsi energiatasoja ja mielialaa välittömästi, enkä ihmettele miksi. Johan mustaan maahan ollaan täällä kyllästytty. 

Tänään olen nauttinut lumesta ja sen tuomasta energiasta. On laitettu kotia valmiiksi joulunodotukseen, ommeltu verhoja, tehty vähän töitä, katsottu televisiota feikkiglögin (=kuuma karpalomehu) kera. Ulos laitoin tuikun lomamatkalta tuotuun savilyhtyyn. Lisäksi onnistuin särkemään söpön keramiikkaketun, jonka pudotin keittiön hyllyjä järjestäessäni. Raukka menetti tassunsa, mutta eikö sirpaleet sentään tuota onnea?



Mausteinen marraskuu

Loppuvuosi on jo itsessään niin harmaa, että harmaus sai riittää kodin sisustuksessa. Halusin saada syksyn kauneimman ruskan lämmittämään myös kotia ja niinpä tein jotain itselleni melko lailla ennenkuulumatonta. Ostin värejä! Hehkuvaa ruosteenpunaista, leijonankeltaista, pehmeää oranssia. Mausteisia värejä lämmittämään marraskuun sateissa kylmettynyttä mieltä. Tähän mennessä olen ollut ostoksiin erittäin tyytyväinen. Räiskyviä tapetteja tai seinämaaleja meillä ei varmasti tulla tulevaisuudessakaan näkemään, mutta tällaisina ripauksina värit sopivat kotiimme erittäin hyvin. 

Tunnustus: Olen mainonnan uhri. Näin lehdessä nämä kaksi tyynyä vierekkäin ja ne oli luonnollisesti pakko saada. Lintunen pääsi pehmoisen tyynykaverinsa kanssa eteisen penkille. Eteinen on tällä hetkellä hieman työn alla, sillä nyt alkaa viimeinkin kolmen vuoden jälkeen olla ajatus valmiina tilaa varten. Jossain sisustusohjelmassa todettiinkin, että eteinen on kodin käyntikortti, eikä oma eteisemme ole kyllä hirveän mairittelevaa ensivaikutelmaa kodistamme tarjonnut. Hiljaa hyvää tulee ja enää puuttuvat uusi naulakko, verhot ja sipaus maalia seinästä. (Paljastus: Ehkä pölöin sisustusmokani on eteisen hempeän vaaleanpunainen seinä. Siis mitä mä oikein ajattelin? Onneksi sävy on todella vaalea, joten sitä tuskin erottaa. Vaihtoon se menee joka tapauksessa.)




Eteisen penkille majoitettu ihana amaryllis kukkii pian. 




Olohuoneeseen tuli heräteostoksena hankittua keltainen tyyny, joka saa pian kaverikseen siniset verhot. Vähän jännittää, miltä kombo näyttää, mutta luotan tummansinisen ja pehmeän keltaisen kättelevän toisiaan kohteliaasti. Keltainen sopii kyllä yhteen olohuoneen puusävyjen kanssa, joten siinä mielessä värisävy ei jää yksin.




Marraskuun lähentyessä loppuaan olo alkaa olla melkoisen nuutunut. Olenko minä ainoa vai ovatko muutkin kokeneet tämän marraskuun jotenkin erityisen väsyttäväksi ja energiaa vieväksi?

Vähemmän taloa, enemmän elämää

Vuosi sitten haaveilin vanhasta maatilan päärakennuksesta suurine saleineen. Pidän niitä edelleen kauniina ja arvostan erityisesti työtä, jota monet tekevät säilyttääkseen nämä arvokkaat talovanhukset. Olemme kuitenkin jo kauan sitten kallistuneet siihen ajatukseen, että meidän unelmiemme koti olisi jotain muuta. Ajatus tästä "jostain muusta" on ehtinyt muuttua, vaihtua ja pikku hiljaa jalostua, eikä ajatus varmasti ole vielä valmis. Yksi erityisesti itseäni inspiroinut idea on liittynyt pieniin taloihin.

Pidän avoimista pohjaratkaisuista ja sen vuoksi nykyisen rintamamiestalomme malli aiheuttaakin välillä harmaita hiuksia. Seiniä tuntuu olevan kaikkialla. Olen kuitenkin oppinut pikkuhiljaa ymmärtämään sen, ettei kyse ole neliömäärästä, vaan siitä miten tilan hyödyntää. Jos olisin tämän sisäistänyt kolme vuotta sitten, olisimme esimerkiksi hankkineet olohuoneeseemme keveän kulma- tai divaanisohvan raskasmallisen pienen sohvan ja nojatuolin sijaan. Pienessä tilassa kun on parempi olla määrällisesti vähemmän huonekaluja, mutta maksimoidut käyttömahdollisuudet.

Loppujen lopuksi suuri tila on vain pelkkää suurta tilaa, jos sille ei ole selkeää tarvetta tai määriteltyä käyttöä. Suuret tilat lisäävät myös rakennus- ja lämmityskustannuksia, joten valitun neliömäärän tulisi todellakin olla perusteltu. Olemmekin tulleet siihen lopputulokseen, että emme kaipaa unelmiemme talolta niinkään suurta neliömäärää, vaan tilaa hengittää. Reipas huonekorkeus ja suuret ikkunat toisivat ympäröivän luonnon osaksi myös sisätiloja, jolloin niistä saisi valoisat ja ilmavat. Suuren huonekorkeuden voisi tyylikkäästi hyödyntää loft-tyylisellä makuuhuoneparvella.


Inspiraatiota asuntomessuilta


Kuinka pieneksi tilat voisi sitten minimoida ilman ahtauden tuntua? Inspiraatiota löytää Pinterestistä vaikka millä mitalla ja pohjaratkaisut ovat osassa pikkuruisista talomalleista aika mielettömiä. Suomalaiseen tyyliin ne eivät ehkä täysin istu jo siitä syystä, että niistä puuttuu kokonaan sauna ja useimmista myös suomalaisten suosima tuulikaappi, mutta muutoin niistä saa hyviä ideoita. Yksi symppiksistä on alakuvan FabCabin suunnittelemat mökkityyliset talot, joita löytyy useassa koossa. Tämäkin näyttää samaan aikaa pikkuruiselta ja kuitenkin hurjan avaralta.


Kuva: FabCab


Tällaisia täällä pohdiskellaan näin viikonloppuna. Katsotaan mihin mietiskelyt johtaa ja jalostuu. Ensin ostoslistalla on kuitenkin se kepeä divaanisohva tähän nykyiseen kotiin. 

Metallista meininkiä

 Meillä valaisimet saattavat vaihtaa paikkaa useaan otteeseen fiiliksen tai muun sisustuksen mukaan. Olohuoneessamme on aiemmin roikkunut ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme hankittu vaalea romanttinen valaisin organzanauhoilla päällystetyllä varjostimella, josta roikkui valtava määrä tekojalokiviä. Oikea blingivalaisin siis. Lattiaremontin myötä vaalentunut olohuone tuntui kuitenkin jo ällöttävän herttaiselta, joten ensimmäisenä lähti vaihtoon blingivalaisin. Vaihtopenkiltä napattiin tuuraajaksi vanha tuttu.




Tämä metallinen valaisin on samalla näyttävä ja kepeä. Alunperin se oli hankinta miehen omaan asuntoon ja tähän asti se on yhteisessä talossamme ollut askarteluhuoneessa, jonne blingivalaisin nyt häädettiin häpeämään herttaisuuttaan. Valaisin kuuluu myös siihen porukkaan, josta tuskin tulemme koskaan luopumaan. Tällaisia tunnepitoisia sisustuselementtejä ja kalusteita on pikku hiljaa meille kertynyt ja aion myös vastaisuudessa tehdä sisustusostoksia sen pohjalta, ettei niistä myöskään haluta myöhemmin luopua, vaikka sisustus välillä muuten muuttuisikin. 

Hassulla tavalla hämähäkkiä muisuttava valaisin on juuri sitä, mitä olohuone nyt kaipaa. Ripaus mustaa olematta tunkkainen tai liian synkeä. Vielä kun saisin vaihdettua olohuoneen verhot vähemmän romanttisiksi. Johan näitä on kolme vuotta katseltukin. 





Melkein onnistunut tuunaus

Joskus sisustaessa ja etenkin itse tehdessä tulee törmänneeksi tilanteisiin, kun suunnitelma toteutuu melkein ajatuksen mukaisesti. Toisinaan mennään puuhun ihan kunnolla ja toisinaan jäädään ihan hilkulle onnistumisesta. Minulle kävi eteisen verhojen kanssa juuri tällainen "melkein - mutta ei kuitenkaan ihan" tapaus. 

Olin aivan kyllästynyt kolme vuotta eteisessä roikkuneisiin beigeihin verhoihin. Olemme maalanneet eteisen aiemmin ruskeita ikkunanpokia, mikä teki tilasta entistä vaaleamman ja samalla vaaleat verhotkin alkoivat tuntua liian hailukoilta. Eteisessä on kolmeen suuntaan aukeavat eri levyiset ikkunat, joten valmisverhojen hankinta tai uusien ompeleminen tuntui turhan työläältä hommalta. Lisäksi minulla oli toiveena raitaverhot. Miksi en siis maalaisi raitoja itse kangasvärillä?






Kokeilin löytämääni ruskehtavan harmaata kangasmaalia pienimmän ikkunan verhoon. Itse maalausjälki onnistui ajatuksen mukaisesti. Käytin maalaamiseen leveää maalauspensseliä ja halusin jäljen myös näyttävän käsintehdyn epätasaiselta. Ongelman muodostaakin nyt maalin väri. Se ei ole mielestäni tarpeeksi räväkkä suhteessa kankaan väriin. Tavoitteenani oli freesimpi ilme, mutta nyt en ole laisinkaan varma kuinka pahasti metsään menin kangasvärin kanssa. Kaiken kukkuraksi nyt minulla on vielä kahdet verhot maalaamatta! Miten tässä nyt sitten toimisi? Ideoita?

Ripaus taikaa leffateatterissa

Pitkästä aikaa elokuvateattereihin löysi tiensä ihana kepeä elokuva, jonka ehdottomasti lisään "esteetikon hyvänmielen leffalistaani". Tuolle listallehan ovat aiemmin päässeet Pientä säätöä ja Rakkauskirjeitä Julialle. Elokuva on tietenkin Woody Allenin tuore tapaus Magic in the Moonlight, jonka päätähtinä loistavat suosikkini Colin Firth ja Emma Stone.

Vuoteen 1928 sijoittuva tarina saa alkunsa, kun taikurina menestyvä Stanley (Firth) saa ystävältään pyynnön tulla paljastamaan meedioksi itseään tituleeraava hemaiseva nuori nainen (Stone), jonka epäillään huijaavan hyväntahtoisia ihmisiä näkijäntaidoillaan. Huijareiden paljastamisessa kunnostautunut kyyninen Stanley tarttuu tehtävään oitis vain huomatakseen joutuneensa ammatillisen ja tunne-elämänsä erikoisimpaan tilanteeseen.

Magic in the Moonlight leikittelee mustavalkoelokuvien tyylillisillä keinoilla, eikä sorru 2000-luvun romanttisten komedioiden kaavamaisuuksiin, vaikka tarina itsessään ei tuokaan mitään uutta romantiikan genreen. Komedia syntyy dialogissa, eikä hahmojen noloista törmäilyistä. Elokuvan yhtenäisyys tyylivalintojen, kerronnan ja viestin tasolla luo niin koherentin kokonaisuuden, ettei leffateatterista voi poistua kuin hymyssä suin ja kevein askelin. Kepeä, sitä juuri tämä elokuva on.

Elokuva on jäänyt markkinoinnissa kovin vähälle huomiolle, mutta itse suosittelen Magic in the Moonlightia juuri täydelliseksi sadepäivän piristäjäksi. Elokuvallisesti pätkä tuskin tarjoaa mitään uutta, mutta hyvän mielen nostattajana se tekee kyllä tehtävänsä. Ja se on enemmän mitä voi sanoa monesta muusta elokuvasta.

Ovatko muut jo ehtineet tsekata tämän leffauutuuden?


Keittiö lattiarempan jälkeen



Voi että miten hyvää onkaan tehnyt nukkua pitkään kahtena aamuna. Olen törkeästi torkuttanut ja siirtänyt herätystä vielä hiukan myöhemmäksi, kaivautunut takaisin vällyjen väliin ja jatkanut unia. Univelan nollaamisen lisäksi kävin huoltamassa kropan jumeja uimahallilla. Nyt kulkevat taas energiavirrat ihan eri tavalla ja juttuakin riittää. Tänään ajattelin esitellä keittiön uutta ilmettä.

Parketin vaaleneminen kertaheitolla on vaikuttanut myös muuhun sisustukseen. Kuin vaivihkaa keittiöön on ilmestynyt lisää mustaa sekä lattian pariksi vaalean ruskeaa ja beigeä. Kummallisella tavalla keittiö kestää paljonkin tummia elementtejä, kun seinät ja lattiat ovat rauhallisen vaaleat. 




Tykkään edelleen tuosta yläkuvan kaapista ihan hirmuisesti. Se on kuin mies - aina tyylikäs mustassa puvussa. Keittiötä vaivaa tällä hetkellä pienoinen mattohäröily, mutta olkoon. Tykkään jokaisesta matosta erikseen, joten saavat nyt olla juuri siinä missä ovat ja tulla toimeen keskenään.





Yläkuvan nurkassa näkyvä valaisin on hankittu aikoinaan ensimmäiseen omaan vuokra-asuntooni, ensimmäiseen omaan kotiin. Blingikaunotar on ollut mukana sisustuksessa kaikissa kodeissani yhtä lukuunottamatta ja siitä on tullut esine, josta tuskin tulen luopumaan. Sisustusmakuni ei ole nykyään enää yhtä ylellinen, mutta musta valaisinrunko onneksi tuo siihen sopivasti särmää ja lisää käyttömahdollisuuksia.

Alakuvan musta taulu odottaa vielä kylkeensä muutamaa valokuvakehystä, kunhan saan aikaiseksi. Pörriäistaulu on yksi tämän hetken projekteista. Kiinnostuitko? Odotahan ensi viikkoon, niin kerron lisää...




Oikein ihanaa, rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua! 
Käykää treffeillä, heittäkää jalat sohvan selkänojalle, lähtekää sienimetsään ja pelatkaa Twisteriä!

Joko sen uskaltaa sanoa... syksy?



Minkäs sille mahtaa. Sohvannurkkaan kotiutuivat jälleen pörrötyynyt ja olen alkanut sillä silmällä katsella markettien villalankahyllyjä. Vielä en ole sinne eksynyt, sillä eipä tuota aikaa ole juuri ylimääräistä käsissä lojunut. Viime viikot ovat kuluneet kuin ylinopeudella ohituskaistalla ja ajatuksia on saanut rauhoitettua lähinnä iltalukemisella. Nyt on aika hetkeksi hidastaa ja lakaista ylimääräiset asiat maton alle. Kaivan ne kyllä sieltä sitten kun taas jaksan. Peruna kerrallaan. Mistä tulikin mieleeni, että punasipulit odottavat nostamista. Onneksi edessä on ihan oikeita vapaapäiviä.





Uusi lattia

Tarkoitukseni oli tulla esittelemään kotimme lattiasta kunnon ennen- ja jälkeen -otokset, mutta vaikka kuinka yritin leikkiä salapoliisia, en löytänyt remonttipäivänä otettuja viimeisiä kuvia alakerran vanhasta lattiasta. Tämä vähän harmittaa, sillä ero uuden ja vanhan lattiapinnan välillä on kuin yöllä ja päivällä. Vanha parketti oli paikoitellen kulunut niin, että väriero yhden neliön alueella saattoi olla suorastaan törkeä. Lakasta ei ole kannattanut puhua vuosikausiin, sillä sellainen ominaisuus oli vanhassa parketissa muisto vain. Nyt saatte siis yrittää kuvitella entisen lattiamme kaameuden (pieni ripaus näkyy tässä postauksessa), sillä minulla on esiteltävinä vain uuden lattiamme kuvia ja niitäkin vain muutama kurkistuskuva. Keittiöstä puuttuu vielä listat, joten sen esittelen myöhemmin.

Itse parketinvaihto sujui melko näpsäkästi ottaen huomioon, että vaihdettavaa pinta-alaa oli noin neljänkymmenen neliön verran, eikä kaikkia huonekaluja saatu siirrettyä alakerrasta muualle rempan ajaksi. Tämä tarkoitti sitä, että meidän viiden hengen remppajengi jakaantui kahteen ryhmään. S hoiti isänsä kanssa uuden parketin asennuksen ja minä valmistelin äitini ja veljeni kanssa heille työmaata purkamalla vanhaa parkettia, kantamalla uutta sisään ja siirtelemällä tarpeen mukaan huonekaluja. Tämä jako toimi oikein hyvin ja viikonlopun hommaksi aikataulutettu operaatio puristui kymmeneen tuntiin. Huippua!




Tästä kuvasta näette uutta lattiaa olkkarissa sekä samalla lattianvaihdosta seuranneen (oman henkilökohtaisen) ongelman. Meillä on taas ihan hirmu vaaleaa olkkarissa! En halua tässä vaiheessa vaihtaa sohvaa tai nojatuolia, joten olkkari tulee kokemaan muussa muodossa pienen draamakylvyn. Verhot saattavat vaihtua toisen tyyppisiin ja liikaa romantiikkaa tässä huoneessa henkivä blingivalaisin saa antaa tietä askarteluhuoneessa asustaneelle rouheammalle valaisimelle.

Alakuvassa vielä lattiaa takkahuoneen puolelta. Ei ollenkaan hullumpi lopputulos. Tällaiseen pieni-ikkunaiseen rintamamiestaloon vaalea lattia sopii mielestäni hyvin, sillä se lisää valontuntua ja raikkautta. Aito parketti tuntuu myös oikealta valinnalta. Tai no, olisihan ne aidot lautalattiat upeat, mutta tämä tulee hyvänä kakkosena.




Vielä duunit alta pois ja sitten on viikonloppu! Mukavaa perjantaita!

Sotkutassun parketin pelastus

Uusi parketti ja koira ei ole maailman paras yhdistelmä. Ei etenkään keittiössä, jossa koiralla on tapana aterioidessaan roiskia ruokaansa minne sattuu. Aiemmin Pupen ruokakipon alle sijoitettu muovinen pöytätabletti oli pitänyt suurimman osan lattiasta siistinä ja rehellisyyden nimissä parketti oli keittiöstä jo muutenkin niin huonossa hapessa (todistusaineistoa luvassa myöhemmin), etten hirveästi hätkähtänyt pientä lisäsiivousta ruokakuppien ympäristössä. Tämän parketin haluan kuitenkin pitää priimakunnossa, joten jokin suoja Pupen ruoka-alueelle oli keksittävä. Ratkaisuksi valittiin kerniliina, joka kai kulkee arkipuheessa vahakankaan nimellä.





Valitsimme keittiön harmaaraidalliseen tapettiin sopivan karttakuosin, joka istuu muutenkin sisustuksemme henkeen hyvin. Nyt Puppe saakin tehdä vähän villimpiäkin makumatkoja ilman turhan suurta huolta parketistamme. 

Puppe on ollut helteistä huolimatta kovin iloisella tuulella, mutta parketin asennusta seurannut listoitus sai sen mököttämään. Herra kun ajettiin yläkertaan pois työnteon tieltä. Puppe tyytyi lopulta seuraamaan työn ääniä portaiden ylätasanteelta. 




Korit kaapin kylkeen

Meidän keittiö on nykyisin suunniteltavien omakotitalojen keittiöihin nähden aika pieni ja siellä on kaikkea vähän. Vähän kaappeja, vähän seinätilaa ja vähän hyllyjä. Tällaisiin keittiöihin ovatkin tervetulleita kaikki käytännölliset ja kauniit ideat, joilla saa mahdollisesti luotua myös hieman järjestystä ja visuaalista mielenkiintoa tilaan, jossa pienestä koostaan huolimatta tapahtuu paljon. 




Tämä pieni, mutta sitäkin hauskempi idea sai alkunsa, kun viime viikolla näin sisustuslehdessä vastaavanlaisesti keittiön oviaukon viereen sijoittuvan kaapistorungon kylkeen kiinnitetyn lehtitelineen. Ajatus oli mielestäni hauska, mutta teline meille vääränlainen. Meidän keittössämme kun on heti oven vieressä vesipiste, joten lehdet ja muut kastuisivat siinä aika äkkiä. Samana päivänä näin asuntomessuilla tämän idean. Kaipasin kuitenkin lisää säilitystilaa ja jätin asian vielä muhimaan. 




Lopullinen idea syntyi ostosreissulla Ikeaan, josta mukaan lähti lopulta kahdella koukulla varustettu kisko. Toisesta sisustusliikkeestä olin aiemmin ostanut ihanan verkkokorin ja toisaalla keittiössä roikkunut ruukku sai kaverikseen mehikasvin. Nämä kaikki kiinnitin kätevillä s-koukuissa tankoon. Kivaa tässä tangossa on se, että se toimii nykyratkaisun lisäksi myös tarvittaessa vaikkapa lisäpyyhkeiden, patalappujen tai kokkausvälineiden säilytyspaikkana.  Kätevää ja ihan meidän näköistä!




Lomalla viimeinkin




Täällä vietellään lomaa nro 2 ja vielä olisi viikko jäljellä ihanaa vapautta ja näillä näkymin myös kesähelteitä. Ensimmäinen lomaviikko olikin sen verran vauhdikas, että tunnelmia kelaillaan blogin puolella takautuvasti. Heti ensimmäisen lomapäivän kunniaksi meidän alakerrasta nimittäin revittiin ylös vanhat kaameassa kunnossa olevat parketit ja tilalle heitettiin uudet valkolakatut tammiparketit. Supertiimimme hoiti homman yhden päivän aikana ja vaikka listat vielä seinistä puuttuvatkin, voi lopputulosta jo sanoa huimaksi parannukseksi entiseen. 

Viime viikkoon mahtui myös sisustusshoppailureissu Helsinkiin ja asuntoautoilureissu, jonka pääkohteena oli Jyväskylän asuntomessut. 




Tämä oli ensimmäinen kertani asuntomessuilla ja täytyy sanoa, ettei Äijälänrantaan nousseet talot olleet etenkään ulkoisesti sitä, mistä me talomalleja selaillessamme olemme haaveilleet. Tyhjin käsin ja mielin ei messuilta kuitenkaan lähdetty, vaan ajatuksia ja ideoita heräsi suuntaan jos toiseen. Yksi positiivisimmista tunteista oli koti-ikävä, joka messuilla vieraillessa syttyi. Kodinvaihtoa on palloteltu eestaas jo vuoden verran, mutta ratkaisun aika ei selvästi ole vielä tullut. Se on ihan okei, sillä vierailtuani rytinällä useammassa uudessa ja nykyaikaisessa kodissa tunsin tämän oman kodin yhä rakkaammaksi. Rakennushaaveet eivät ole haihtuneet minnekään, mutta toisaalta sitä tuli taas muistaneeksi ne kaikki ihanat jutut, joista tässä nykyisessä kodissa rakastaa. Täälläkin on vielä monta juttua, joita haluaa tehdä ja muuttaa.





Ihan konkreettisia sisustusideoitakin nappasin kameralla talteen. Yläkuvan ristikko on ehdoton hankinta ja alakuvan puuhelmistä tehtyä pyykkinaruakin harkitaan pikkuvessaan tai miksei jopa makkariin. Sisustuskärpäsen puremaa on raavittu myös uuden lattian vuoksi, sillä kertaheitolla monta astetta vaalentunut lattia aiheutti päänvaivaa erityisesti jo valmiiksi vaaleassa olohuoneessa. Meillä on taas ihan beigeä! Kuvasadetta pienistä ja isoista muutoksista on siis luvassa, kunhan lomalainen saa aikaiseksi. Tässä ei nimittäin ole mikään kiire... kerrankin!





Pinterested

Ulkona helottaa helle, mutta meikäläinen viettää päivänsä tiiviisti töiden parissa. Pihalla olen ehtinyt sen verran kääntyä, että kukat ja kasvihuoneen asukit on kasteltu ja ainakin suurin osa rikkaruohoista kitketty. Lomaa (ja parkettiremppaa) odotellessa on kiva haaveilla ja inspiroitua välillä Pinterestissä, josta löytyy nyt myös yritykseni profiilin alta koti- ja sisustusaiheinen taulu. Saa käydä tykkäämässä ja seuraamassa. Kommenttiboksiin saa myös vinkkailla hyviä tauluja, joita kannattaisi käydä kurkkimassa.

Tämän enempää ei näin aamutuimaan irtoa. Nauttikaa lämmöstä!





Follow Hää- ja juhlapalvelu Sarandia's board Sarandia Home Dreams on Pinterest.

Juhannus

Vähän myöhässä tulen juhannusta toivottelemaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viikonloppu sujui harvinaisen rennolla otteella. Perjantaina ohjelmassa oli jo aamupäivällä ratsastustunti sateessa. Onneksi oli sen verran reipas tunti, ettei kylmä ehtinyt taatusti takin alle hiipiä. Kotona söimme hyvin, katsoimme elokuvan, otimme pitkät päikkärit ja illalla hipsimme juhannussaunaan. 

Juhannuspäivänä sukuloimme ja söimme jälleen hyvin. Kävimme myös auttamassa lammen puhdistamisessa, mikä osoittautui hyvinkin hauskaksi aktiviteetiksi. Minä muistelin ruostuneita soututaitojani ja mies heilui kyydissäni viikatteen kanssa. Illaksi lämpesi savusauna, jonka lempeistä löylyistä pääsin nauttimaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Saunan ikkunasta kurkkivat kukkivat juhannusruusut, saaviin sekoittamani pesuvesi oli juuri täydellisen lämpöistä ja ulkona vilvoitellessa katse sai levätä lainehtivalla viljapellolla. Voitte kuvitella, että saunapolkua hipsiessä olo oli kepeä kuin pienellä tyttösellä. 




Aamulla heräsimme hirvittävään ukkosmyrskyyn, joka sai koko talon tärisemään jyrähdysten voimasta. Sähköt räpsyivät ja maata ruoskivat rakeet onnistuivat rikkomaan jopa puutarhan kasveja. Maakin jäi niiden jäljiltä paikoitellen valkeaksi. Rauhallinen juhannus sai siis melko dramaattisen päätöksen ja sunnuntai sujuikin sitten arkisen sateisissa merkeissä.

Missä onni asuu?

Olen pohdiskellut onnellisuutta viime aikoina jostain syystä erityisen paljon. Jovelan Johannan ihana postaus kaatoi vain lisää vettä myllyyn. Aito pröystäilemätön onni on kuin hymy, joka kulkee nettipiuhojakin pitkin. Jovelan Johannan kyky nauttia pienistä onnenmurusista on jotain, mikä jokaisen olisi syytä oppia. Useammin kuitenkin tuntuu siltä, että asiat jotka puuttuvat tai jotka tavalla tai toisella menevät mönkään vaikuttavat enemmän siihen, miten elämisen arjessa kokee. Kaipauksessa eläminen voi olla kovin kuluttavaa. Kyllähän sen tietää, ettei kaikkea voi saada, mutta unelmiaan ei voi sensuroida ja toisinaan niiden hiljentäminen tekee niistä jopa äänekkäämpiä. 



ln New York, you're always looking for a job, a boyfriend or an apartment.
Let's say you have two out of three and they're fabulous.
Why do we let the thing we don't have
affect how we feel about all the things we do have?
Why does one minus a plus one feel like it adds up to zero?

Sex and the City


Taitava ihminen osaa olla onnellinen missä tahansa elämäntilanteessa, mutta minun on pakko myöntää, etten itse moista elämän taituria tunne. Tuollaista taitoa kun ei opita hetkessä, eikä aina edes yhden elämän aikana. Tyytyväisiä ihmisiä tunnen toki, mutta kyllä heidänkin onnellisuutensa on riippuvainen tietyistä reunaehdoista, jotka päivittäin täyttyvät. Mistä onnellisuus sitten on riippuvainen? Oikeasta paikasta, oikeasta seurasta, turvallisuudesta, seikkailuista vai taloudellisesta vakaudesta? 

Olin sunnuntaina ratsastustunnilla mieheni kanssa. Opettaja oli mahtavan hyvä, hevoset olivat mahtavan hienoja ja me olimme mahtavan taitavia. Annettujen tehtävien suoritukset paranivat jokaisella harjoituksella ja niitä vaikeutettiin tunnin loppua kohden. Ratsastusta vähemmän harrastanut mieskin suoriutui niin taitavasti, että tunsin ilonsekaista ylpeyttä seuratessani sivusilmällä hänen ratsastustaan. Sä olet loistava!

Tuo yksi ratsastustunti teki minut aivan suunnattoman onnelliseksi ja vain sen ajatteleminen saa vielä tänäänkin lempeän kutkutuksen tuntumaan vatsanpohjassa. Tätä haluan lisää. Tuota onnistumisentunnetta, riemua ja hikisille ohimoille liimautuneita hiuksia kypärän alla. Kumppanina hevonen, jonka vanhan kilparatsun sydän syttyy kipinöimään, kun päästään tekemisen makuun. Miten onnelliseksi se voikaan pienen ihmisen tehdä. 

Olenkin yhä vakuuttuneempi siitä, että onnellisuus tulee tekemisestä. Jos ajattelen viime aikaisia onnenhetkiäni, ne ovat kaikki liittyneet tekemisiini. Ratsastukset, asiakastilausten suunnittelu ja tekeminen, miehen houkutteleminen leikkipuistoon kesken lenkin ja keinulaudalla keinuminen niin että vatsasta kouraisee. Puutarhajyrsimen kärryillä köröttely riemusta kiljuen kesäsateen ropistessa niskaan. 

Koostuuko onni sittenkin niistä pienistä ohikiitävistä hetkistä, jotka tulevat luokse tekemällä, elämällä? Hetkistä, jotka pitävät sielun kylläisenä seuraavaan onnenhetkeen saakka ja saavat unohtamaan ne asiat, jotka eivät ottaneet tuulta alleen tai menivät kertakaikkiaan mönkään?  Vanha sanontakin sanoo, ettei onni tule etsien, vaan eläen. Jos se on onnellisuuden salaisuus, minä tiedän mitä tehdä. Pitää vain elää vähän enemmän. 



Love what you do and do what you love. Don't listen to anyone else who tells you not to do it. You do what you want, what you love. Imagination should be the center of your life.
Ray Bradbury





  


Sinun kanssasi olen kotona

Suunnittelin viime viikonloppuna kaveripariskunnalle onnittelukortin tupareihin. Yksinkertaisessa tekstissä on paljon voimaa. Se muistutti myös itseäni siitä, että vaikka emme aina tiedä minne olemme matkalla ja mistä löydämme oman lahdelmamme, on tärkein kuitenkin aina vierellä. Sinun kanssasi olen kotona, silloinkin kun matka on kesken ja kompassi pyörii päättömästi. 




Lisää suunnittelutöitäni voit nähdä Sarandian kotisivuilla ja Projektina häät -blogissa.

Kesäkuussa kuistilla

Puutarhan perennat eivät ole vielä innostuneet kunnolla kukkimaan ja tulppaanitkin ovat nuupahtaneet aikaa sitten. Kuistilla sen sijaan on värikästä elämää lähinnä kesäkukkien muodossa. Sen suojissa elävät sulassa sovussa orvokit, daaliat, keijunmekko, kellot ja laukkaneilikat. Myös muutamat tulevalle kasvimaalle muuttoa odottavat taimet viettävät aikaansa harjakaton suojissa. Kasvimaan kimppuun käymistä odotellessa voi nautiskella näistä kaunokaisista.