Joulu (melkein) paketissa

Tämä on suorastaan historiallista. Meitsi paketoi joululahjoja marraskuussa! Tämä on melko suuri parannus verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, jolloin taisimme istua miehen kanssa takkahuoneessa paketoimassa aatonaaton iltana vielä puolenyön aikaan. Osittain tämä on ihan pakon sanelema juttu, sillä syksy on ollut kiireinen ja viimeiset viikot ennen joulua valuvat tuttuun tapaansa kuin hiekka sormien läpi. Lisäksi ennen joulua on vielä juhlittavana muutamat pirskeet töistä puhumattakaan. Kyse on siis lähinnä ennakoivasta stressinhallinnasta. Miksi jättää huomiseksi se, minkä voit tehdä jo tänään? Kun vielä olisin yhtä fiksu jouluruokien kanssa. Joudun ihan kohta etsimään kalenterista ajankohdan bataattisoseen valmistamiselle. 

 


No mutta ne paketit. Mies valkkasi tänä vuonna vihreäsävyiset nätit paperit, joita en halunnut ihan hirveästi tärvellä naruilla ja muilla härpäkkeillä. Vähemmän on enemmän ja siksi kaivoin kaapista mustaa teippiä ja Dymon. Näiden kanssa näpräillessä hoksasin, etten olekaan viime aikoina hirveästi askarrellut. Enpäs muistanut miten hauskaa hommaa tämä olikaan!





Joululahjoista puheenollen! Sarandialla on silloin tällöin myynnissä  juhliin sopivaa somistetta ja tällä hetkellä uutta kotia etsii vanhoihin ikkunanpokiin tehty liitutaulu, joka sopii myös kodin sisustukseen. Liitutaulun ulkomitat ovat 52,5 cm x 53 cm ja hinta 40,00 euroa (sis. alv). Nouto Kaarinasta. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä suoraan sähköpostiin sari (a) sarandia.fi




Ja niin tuli talvi




Eilen satoi lunta. Ja sitä todella myös tuli! Parissa tunnissa kaikkialla oli valkoista ja valoisaa, enkä näin aikuisiällä muista koskaan olleeni lumentulosta niin iloinen. Valkeana loistava maa lisäsi energiatasoja ja mielialaa välittömästi, enkä ihmettele miksi. Johan mustaan maahan ollaan täällä kyllästytty. 

Tänään olen nauttinut lumesta ja sen tuomasta energiasta. On laitettu kotia valmiiksi joulunodotukseen, ommeltu verhoja, tehty vähän töitä, katsottu televisiota feikkiglögin (=kuuma karpalomehu) kera. Ulos laitoin tuikun lomamatkalta tuotuun savilyhtyyn. Lisäksi onnistuin särkemään söpön keramiikkaketun, jonka pudotin keittiön hyllyjä järjestäessäni. Raukka menetti tassunsa, mutta eikö sirpaleet sentään tuota onnea?



Mausteinen marraskuu

Loppuvuosi on jo itsessään niin harmaa, että harmaus sai riittää kodin sisustuksessa. Halusin saada syksyn kauneimman ruskan lämmittämään myös kotia ja niinpä tein jotain itselleni melko lailla ennenkuulumatonta. Ostin värejä! Hehkuvaa ruosteenpunaista, leijonankeltaista, pehmeää oranssia. Mausteisia värejä lämmittämään marraskuun sateissa kylmettynyttä mieltä. Tähän mennessä olen ollut ostoksiin erittäin tyytyväinen. Räiskyviä tapetteja tai seinämaaleja meillä ei varmasti tulla tulevaisuudessakaan näkemään, mutta tällaisina ripauksina värit sopivat kotiimme erittäin hyvin. 

Tunnustus: Olen mainonnan uhri. Näin lehdessä nämä kaksi tyynyä vierekkäin ja ne oli luonnollisesti pakko saada. Lintunen pääsi pehmoisen tyynykaverinsa kanssa eteisen penkille. Eteinen on tällä hetkellä hieman työn alla, sillä nyt alkaa viimeinkin kolmen vuoden jälkeen olla ajatus valmiina tilaa varten. Jossain sisustusohjelmassa todettiinkin, että eteinen on kodin käyntikortti, eikä oma eteisemme ole kyllä hirveän mairittelevaa ensivaikutelmaa kodistamme tarjonnut. Hiljaa hyvää tulee ja enää puuttuvat uusi naulakko, verhot ja sipaus maalia seinästä. (Paljastus: Ehkä pölöin sisustusmokani on eteisen hempeän vaaleanpunainen seinä. Siis mitä mä oikein ajattelin? Onneksi sävy on todella vaalea, joten sitä tuskin erottaa. Vaihtoon se menee joka tapauksessa.)




Eteisen penkille majoitettu ihana amaryllis kukkii pian. 




Olohuoneeseen tuli heräteostoksena hankittua keltainen tyyny, joka saa pian kaverikseen siniset verhot. Vähän jännittää, miltä kombo näyttää, mutta luotan tummansinisen ja pehmeän keltaisen kättelevän toisiaan kohteliaasti. Keltainen sopii kyllä yhteen olohuoneen puusävyjen kanssa, joten siinä mielessä värisävy ei jää yksin.




Marraskuun lähentyessä loppuaan olo alkaa olla melkoisen nuutunut. Olenko minä ainoa vai ovatko muutkin kokeneet tämän marraskuun jotenkin erityisen väsyttäväksi ja energiaa vieväksi?