Vuosi 2014 purkissa

Eikö vuoden vaihtuminen tunnukin jotenkin puhdistavalta? Kellon lyödessä kaksitoista saa ravistella harteiltaan vuoden aikana kertyneet taakat ja kengissä hiertäneet hiekanmuruset. Siltä minusta ainakin tuntuu tänään, vuoden viimeisenä päivänä. Tämä vuosi on ollut vaativa. On tapahtunut paljon hyvää, mutta kaikella on hintansa, eikä mikään ole ilmaista. 

Vuonna 2014 toteutin haaveeni ja perustin yritykseni Hää- ja juhlapalvelu Sarandian, opiskelin itselleni yrittäjän ammattitutkinnon, lisäsin pätevyyttäni kurssien avulla, matkustelin kotimaassa ja vähän myös ulkomailla sekä toteutin miehen kanssa yhteisen haaveen vuokrahevosesta. Jokaisen haaveen toteuttaminen on vaatinut veronsa, mutta yksi on silti ylitse muiden. Tulen aina muistamaan vuoden 2014 oman yritykseni perustamisesta. 

Kiireisestä vuodesta huolimatta en ole katunut yrityksen perustamista hetkeäkään. Tämä on minun juttuni ja se on kantanut läpi stressaavien opiskeluponnisteluiden ja synkeän syksyn. Onkin jollain tavalla ironista, että yrityksen sijaan vuodesta on tehnyt jotenkin hankalan kaikki muut kiireet ja vaatimukset. Myös joidenkin suurten haaveiden siirtäminen määrittelemättömään ajankohtaan on tuntunut haikealta ja oli oppituntina melko kipeä - vaikkakin näin jälkikäteen ajatellen tarpeellinen. Tänä vuonna olen viimein oppinut sitä kauan kaipaamaani kärsivällisyyttä ja ajoittain myös tyyneyttä. 

Jokin raja onkin nyt loppuvuonna tullut vastaan. Enää en jaksa tuntea syyllisyyttä asioista, joita en ehdi tehdä ja aikatauluistani, jotka eivät veny jokaiseen visiittiin. Syyllisyyden ja huonon omantunnon tunteminen eivät auta mitään. Paljon järkevämpää on suunnata energiansa asioiden muuttamiseksi parempaan suuntaan. Se on vuoden 2015 projekti, jota suosittelen myös kaikille muille, jotka tuntevat, että kulunut vuosi on venyttänyt vieterin liian kireälle. Tähän liittyen olen joulukuun aikana suunnitellut teille lukijoillekin erään yllätyksen, mutta sepä ei olekaan vielä valmis esiteltäväksi, joten pidän teitä vielä vuoden vaihteen yli jännityksessä. Enkä muuten aio siitäkään tuntea syyllisyyttä, heh. 

Ensi vuodeksi on ohjelmassa paljon uutta ja mukavaa. Osa on vielä vähän salaista, osa ei niinkään, kuten mahtava häätapahtuma Love Me Do, joka on yritykselleni ensimmäinen. En millään malttaisi odottaa! Vuodeksi 2015 on haaveissa myös matkoja, remontteja (tämä ei yllätä ketään), elämyksiä ja kokemuksia, mutta myös töitä. Sanoisin siis, että olen aika valmis vuoden vaihtumiseen. 

Haluan toivottaa myös kaikille teille onnekasta ja hyvää uutta vuotta 2015!
Olkoon se täynnä rohkeutta, voimaa ja uskallusta!




Pikkuinen joululahja Sinulle



Toisessa blogissani olen muistanut asiakkaitani ja hääblogin lukijoita tonttutiistaiylläreillä ja tänään haluan muistaa samalla myös teitä Villi Varpusen lukijoita pakettikorttitulosteella. Lumihiutaleella koristellun pakettikortin voit tulostaa ja pujottaa lahjan kylkeen ilahduttamaan paketin saajaa. Linkin tulosteeseen löydät Projektina häät -blogistani.

Lempeää tiistaita teille kaikille!

Rustiikkista joulua



Yksinkertainen linja joulukoristeissa jatkuu. Kauniilla lasipalloilla koristeltu vanha oksa ripustettiin televisionurkkaukseen. Mahdanko osata luopua näistä joulun jälkeen...



Myrskyn enteitä, unia lempeitä

Heräsin aamulla tuuleen, joka humisutteli hormeja ja jopa valtavia pihakuusia. Alkava myrsky oli hiipinyt myös uniini, jossa ranskalainen merenrantaunelma muuttui tummiksi pilviksi ja synkäksi aallokoksi. Näyttää siltä, ettei tätä joulukuun surkeaa synkkyyttä ja harmautta pääse pakoon edes unissaan. Ne saavuttavat sinut jopa Ranskan rannikolta. Onneksi osasin unessakin lohduttautua ajattelemalla, että kesällä vasta hankitun rantahuvilan maisema näyttäisi aivan erilaiselta. Ja niin tulee näyttämään tämä oma pihakin.




Onneksi meillä on yksi, joka tietää tasan tarkkaan mitä kuuluu tehdä, kun ulkona mylvii myrskytuuli ja vihma roiskii vettä niskaan, jos ovesta ulos uskaltautuu. Silloin kuuluu käpertyä sohvalle lempparityyny pään alla ja lämpöinen viltti tassuja lämmittämässä. Kun joku vielä vähän rapsuttaisi niin kaikki olisi vallan mallikkaasti - oli myrsky tai ei.




Tähtiä silmissä



Tänä vuonna olen viehättynyt yksinkertaisista joulukoristeista. Ei siis blingiä, vaan perusmateriaaleja ja perinteisiä jouluvärejä. Uusi suosikkini on ihan ilmainen, sillä niiden askarteluun tarvittiin ainoastaan vanhan kirjan sivuja sekä tässä tapauksessa taitava ja avulias aviomies.

Taisin nähdä Pinterestissä ensimmäisen kerran origamitähdet ja halusin saada sellaisia myös meille. Onneksi tuo mies on innostunut origameista ja hän yhtenä iltana sitten taitteli näitä netistä löytämiensä ohjeiden mukaan. Ilmeisesti homma oli helppo, mutta yhden tähden leikkaamiseen ja taitteluun meni kuitenkin hetki. Niin nättejä nämä tähdet mielestäni ovat, että saatanpa laittaa tilaukseen vielä muutaman muunkin jouluisen origamin. Ja onhan origameja kokeiltava vielä itsekin.

Kuvan mukaisten tähtien ohjeet löydät esimerkiksi täältä.

Joulumielensäpahoittajat

Joulu on jo ovella. Sen huomaa kauppojen näyteikkunoiden ja notkuvien suklaakonvehtihyllyjen lisäksi siitä, että tulee lukeneeksi useamman joulusta ahdistuneen ihmisen blogipostauksen tai nettikirjoituksen. Nämä joulumielensäpahoittajat ottavat hurjat paineet siitä, ettei oman kodin ikkunoissa loista jouluvalot ensimmäisestä adventista lähtien, eikä keittiössä tuoksu täydellisesti paistunut joulupipari 24/7. Sitä mukaa, kun blogit, naamakirjat ja instat täyttyvät jouluihmisten idyllisistä joulutunnelmoinneista, vajoavat joulumielensäpahoittajat yhä syvemmälle ahdistuksen alhoon. Päivät kuluvat ylityöprojektien, lasten yövalvomisten ja aatonaikataulutuspaniikkien parissa niin huolella, ettei aikaa todellakaan jää piparkakkutaloille tai joulukorttiaskarteluille. Ja jos jäisikin, niin eipä siinä vaiheessa ole jaksamista ryhtyä moisiin turhuuksiin. Niinpä joulumielensäpahoittaja ärsyyntyy muiden hyvissä ajoin aloitetusta joulufiilistelystä, joka nostaa oman joulusuoritusriman aivan liian korkealle. Minä tiedän, sillä minä olen ollut joulumielenipahoittaja. 

Minä en ole viettänyt jouluaattoa omassa kodissani (missä se milloinkin nyt sitten on ollut) kahdeksaan vuoteen. Emme siis ole myöskään mieheni kanssa koskaan olleet kokonaista jouluaattoa kotona edes tässä omassa ihanassa pienessä kodissamme. Yleensä jouluaatto, joulupäivä ja vielä tapanikin on vietetty useammassa toisen kattamassa pöydässä kutsuttuina vieraina. Tämä sekä viimeiset vuodet vaivannut melkoinen kiire ja töiden puolesta stressaava joulunalusaika ovat myötävaikuttaneet siihen, ettei joulua olla meillä erityisemmin laitettu. Ei ehdi, ei jaksa, ei pysty. Ei, vaikka teoriassa olisi kovasti tehnyt mieli. Kerran meillä oli ihana, kaunis joulukuusi, mutta siitäkin ehdimme iloita lähinnä jouluaattona aamupäivän ennen kuin hyräytimme auton moottorin käyntiin ja lähdimme joulukierrokselle muun perheen pariin.


Tämä kaikki on tehnyt mielen joulun alla yleensä hieman katkeraksi. Miten joillakin voi olla aikaa sytytellä iltaisin kynttilöitä olohuoneen arkkupöydälle ja väsätä laatikkoruoat pakastimeen jo lokakuussa? Miksi muilla on niin idyllistä? Ja miksei meillä? Tämä ajatus tiivistyy käsinkosketeltavana niihin hetkiin, kun jouluaattona tuijotan rättiväsyneenä auton ikkunasta ohi vilisevää mustaa asfalttia ja pimenevää maisemaa ollessamme matkalla taas jälleen yhteen vierailupaikkaan. Kilometreittäin automatkoja, ainaista kellon tuijottamista ja vähäisiä yöunia, joita ei ole kääntänyt positiiviseksi lopulta edes perheenjäsenten kanssa vietetty aika. Sellaisia ovat meidän joulut olleet. 


Todellisuus joulutunnelmoinnista: sytytin nämäkin tuikut ihan vain kuvaa varten. 


Tänä vuonna on toisin. Me vietämme jouluaaton kotona kestiten muita, käyden ehkäpä joulukirkossa tai peräti tallilla moikkaamassa karvaturpia. Kiire ei ole muuttunut miksikään, sillä jos mahdollista, tämä syksy on ollut kiireisin ikinä. Siitä huolimatta ja osittain juuri sen vuoksi haluan tästä joulusta erilaisen, tunnelmallisen ja mahdollisimman kiireettömän, ja siksi olen aloittanut valmistautumisenkin hyvissä ajoin. Ensimmäiset joulukoristeet ripustin jo melkein kaksi viikkoa sitten. Jouluruokia en ole vielä tehnyt, mutta aikataulutusta kylläkin. Mitä tehdään ja milloin, mitä pitää ostaa kaupasta ja milloin. Lahjoista suurin osa hankittiin jo marraskuussa. Ostimme uuden jouluvalon ikkunaan rikkimenneen tilalle ja ripustin sen heti seuraavana päivänä, jotta se ei varmasti unohtuisi jonnekin komeron perälle. Muiden ostosten lomassa nappasin sievän pikkukuusen olohuoneen pöydällemme. Ainoa sopiva ruukku oli epäjoulumaisen vihertävänkeltainen, mutta väliäkö tuolla. Ainakin se sopii olohuoneen keltaisten väriläiskiemme joukkoon. Jouluaiheisia lehtiä olen ihaillut jo monta viikkoa ja ahminut niistä tunnelmallisia fiiliksiä.  Haluaisin kovasti rakentaa piparkakkutalon, mutta en tiedä onko minulla sellaista sopivan kiireetöntä yhtäjaksoista hetkeä, että rakennushommat onnistuisivat ilman hampaidenkiristelyä ja kelloon tuijottelua. Oikeastaan en juurikaan edes välitä pipareista, joten voi olla, että leipominen jää. Joulutorttuja sen sijaan aiomme leipoa yhdessä miehen kanssa anopin herkullisen täytereseptin mukaan. Ostin ainekset jo kolme viikkoa sitten, mutta yhteisen ajan ollessa kortilla emme vieläkään ole ehtineet leipoa. Olen kuitenkin toiveikas. Jospa itsenäisyyspäivänä sitten? Joulukortit ajattelin tehdä itse. No enpä ole päässyt alkua pidemmälle, mutta ei se mitään. Jos kortit eivät valmistu ajallaan niin sitten ostetaan kaupasta valmiit tai mikä hurjempaa, ei lähetetä niitä ollenkaan! En halua ottaa liikaa stressiä siitä, että tämän joulun täytyy olla täydellinen. Kiireettömyys, perheenjäsenet, valaistu joulukuusi ja hyvä ruoka tekevät jo ihmeitä. Kaikki muu on sitten ekstraa. Strösseleitä kuppikakullani. Siten siitä yhteisestä ajastakin jaksaa nauttia, kuten jouluna kuuluu. 




Omat vinkkini kiireisen ja stressaavan joulumielensäpahoittajan joulunalusaikaan tulevat tässä.

-Onko sinulla vapaa hetki? Älä käytä sitä pakolliselta tuntuvien pipareiden leipomiseen, niitä saat ostettua kaupastakin. Käperry sen sijaan sohvalle ja katso jokin oikein ihana hyvän mielen joululeffa. The Holiday, Bridget Jones ja Rakkautta vain nostavat joulufiilista varmasti paremmin kuin pahvisten tonttujen teippaaminen ikkunoihin. 

-Aloita aiemmin ja oikaise missä voit. Kukaan ei tule osoittelemaan jouluna ruokapöytääsi, jos olet omaa elämääsi helpottaaksesi ostanut laatikkoruoat kaupan hyllystä. Ja jos tulee niin tietääpähän ainakin ketä ei kutsu seuraavana vuonna. 

-Vähemmän on enemmän. Jouluisen tunnelman saavuttamiseksi ei tarvitse kuorruttaa koko kotia joulukrääsällä. Ripusta muutama jouluvalo ikkunaan ja osta hyasintti tai amaryllis kukkimaan olohuoneeseen. Kun vielä laitat joululaulut soimaan, alkaa joulufiilis varmasti hiipiä kodin nurkkiin.