Myrskyn enteitä, unia lempeitä

Heräsin aamulla tuuleen, joka humisutteli hormeja ja jopa valtavia pihakuusia. Alkava myrsky oli hiipinyt myös uniini, jossa ranskalainen merenrantaunelma muuttui tummiksi pilviksi ja synkäksi aallokoksi. Näyttää siltä, ettei tätä joulukuun surkeaa synkkyyttä ja harmautta pääse pakoon edes unissaan. Ne saavuttavat sinut jopa Ranskan rannikolta. Onneksi osasin unessakin lohduttautua ajattelemalla, että kesällä vasta hankitun rantahuvilan maisema näyttäisi aivan erilaiselta. Ja niin tulee näyttämään tämä oma pihakin.




Onneksi meillä on yksi, joka tietää tasan tarkkaan mitä kuuluu tehdä, kun ulkona mylvii myrskytuuli ja vihma roiskii vettä niskaan, jos ovesta ulos uskaltautuu. Silloin kuuluu käpertyä sohvalle lempparityyny pään alla ja lämpöinen viltti tassuja lämmittämässä. Kun joku vielä vähän rapsuttaisi niin kaikki olisi vallan mallikkaasti - oli myrsky tai ei.




Ei kommentteja