Jo vihertää!



Mistä tietää, että ollaan kevään kynnyksellä? No siitä, että blogit täyttyvät tulppaaneista. Toivottavasti ette siis ole jo saaneet tulppaaniyliannostusta, sillä minäkin aion kantaa korteni kekoon ja ilahduttaa eilen ostamallani kevään ensimmäisellä tulppaanikimpulla. Voin myös luvata, etteivät tulppaanit jää tähän, sillä satun fanittamaan näitä kevään sanansaattajia ihan kympillä. Ne raikastavat huoneen hetkessä, säilyvät hyvänä pitkään ja väreissäkin on mistä valita. 




Kevään viherrys on tänä vuonna hiipinyt kukkamaljakon lisäksi myös pukeutumiseen ja sisustustekstiileihin. Kaikki lähti oikeastaan tästä kellosta, jonka herkullinen mintunvihertävä remmi teki ostoksesta vastustamattoman. Tämän jälkeen väritutkani on alitajuisesti skannannut ympäristöstä kaikkea kaunista vaaleanvihreää, ei kuitenkaan aivan sellaista pastellista, vaan mieluiten vähän minttuun tai pehmeään oliiviin taittavaa. Nämä ovat nimittäin tarkkoja juttuja.




Keväthuumassa laitoin uusiksi molempien blogien blogipohjat. Vielä on pientä viilaamista jäljellä, mutta koittakaa kestää. Itseäni uusi look piristää ja toivottavasti tekin tykkäätte.

Oikein aurinkoista ja keväistä viikonloppua!
(Siitäkin huolimatta, että täällä satoi aamupäivällä lunta. Hrrr...)

Ollaan tässä ihan hetki



Tasapainottelusta on tainnut tulla meikäläiselle tapa. Monta rautaa tulessa ja sata palloa samaan aikaan ilmassa. Kyllä te tiedätte. Se on sopivan haastavaa ja vähintäänkin jännittävää, mutta välillä on hyvä heittäytyä olkkarin lattialle pitkäkseen ja olla vaan. Antaa niiden pallojen pudota, kun ei ne hommat kuitenkaan tekemällä lopu. Ei töissä, ei tallilla, ei kotona, ei keittiössä, eikä pihalla. Suunnittelua en kuitenkaan lopeta edes piikkimatolla maatessa. Viime aikoina olen löytänyt ideoiden jalostamisen hienouden. Toisinaan pieni pohdiskelu mahdollistaa sellaisetkin asiat, jotka tuntuivat aiemmin kovin kaukaisilta. Keittiöremontti on yksi tällainen asia. Vielä en ala repiä keittiönkaappeja seinästä, vaan annan ideoiden marinoitua hetkisen. Pohdiskelen, mittailen, inspiroidun ja teen löytöjä. Ja tietysti vähän olen vaan siinä välissä.

Suosittelen teille muillekin. Ostostelkkarissa sanoisivat, että "jo viisi minuutti päivässä riittää". Eikä kuulkaa maksa mitään. 


Messurutistus takanapäin!

Olenkohan mahtanut ollenkaan mainita tämän blogin puolella syytä hitaaseen postaustahtiin? Valmistauduin koko alkuvuoden nimittäin yritykseni ensimmäisiin häämessuihin. Onnekkaasti valitsin Love Me Do -tapahtuman Sarandian messudebyyttipaikaksi ja päivä olikin huikea. Voin myöntää, että ensikertalaiselle messuvalmistelut olivat jännä paikka ja aiheuttivat melko lailla myös stressiä. Ihan turhaan menetin yöuniani, sillä tapahtuma oli kerta kaikkiaan upea ja tutustuin moneen uskomattoman ihanaan asiakkaaseen, blogituttavaan ja yhteistyökumppaniin. Rakkaudentäyteisen viikonlopun kruunasivat vielä eiliset ristiäiset, jossa pääsimme pienen pojan kummeiksi. 


Sarandian somistevuokraamon tuotteita
Vanha ovi ja vanha kannu

Luulin olevani messuviikonlopun jälkeen aivan kuitti, mutta toisin kävi. Väsymys painaa ehkä vielä pikkuisen, töitä riittää ja messutavaroistakin osa odottaa vielä järjestelyä, mutta palkitsin itseni siitä huolimatta heittäytymällä aamupäivällä sohvalle kirjan kanssa. Ennen nukkumaanmenoa luen sängyssä usein, mutta päiväsaikaan olen viimeksi ehtinyt paneutua kirjaan kai joskus kesälomalla. Nyt tuntuu siis hyvältä. Kevätaurinko vie koko ajan voittoa pimeästä ja ajatukset kääntyvät kiihtyvällä tahdilla myös puutarhan puoleen. Pian on jo maaliskuu!