Vapaapäiväturhauma

Olen usein huono viettämään vapaapäiviä vailla mitään määrättyä ohjelmaa tai erityistä menoa. Tekemistä toki löytyy omakotitalossa aina paljon ja olenkin viettänyt koko päivän puuhaten vaikka mitä, mutta silti huomaan tutun turhautumisen nostavan päätään päivän kääntyessä iltaan. En ole sittenkään saanut aikaiseksi riittävästi. Poistin kasvihuoneesta vanhan laatoituksen, mutta paljastuneen muurahaisinvaasion vuoksi uusi kiveys jäi asentamatta. Nurmikkokin on ajamatta ja rikkaruohot rehottavat. Kävin kaupassa, mutta unohdin ostaa levitettä leivän päälle. Nyt syödään kuivaa känttyä. Pyöräytin tiskikoneen, mutta pyykkivuoret vainoavat edelleen. Siivosin sekä askarteluhuonetta että kellaria, mutta kummastakaan ei tullut valmista... vieläkään. 

Miten se voikin mennä niin, että mitä enemmän tekee sitä vähemmältä oma aikaansaannos tuntuu ja sitä tympeämmin kaikki muu tekemättä jäänyt kummittelee? Odotan melkein kauhulla kesälomaa. Tulen varmaan ajamaan itseni ja läheiseni raivon partaalle. Milloin sitä oikein oppii nauttimaan myös keskeneräisestä ja antamaan vähän armoa itselleen edes vapaapäivänä?

Onko vertaistukea tai hyviä neuvoja saatavilla? Köytänkö itseni heti loman alussa Baden Badeniin?

Kuvituksena tällä kertaa tulppaanimerta viime viikonlopulta. Olen todistettavasti pysähtynyt ihailemaan puutarhaani ainakin kerran tänä keväänä. 



Ei kommentteja