Pioneja!


Tätä kukintaa olen odottanut kolme vuotta. Neljä, jos lasketaan ne kaksi taimea, jotka onnistuin saattamaan pois päiviltä ensimmäisenä vuonna asuessamme tässä talossa. Ja nyt ne vihdoin kukkivat. Nimittäin pionit!


Tämän himpun verran koralliin taittavan pionin lajike on minulle mysteeri. Se on istutettu kolme vuotta sitten, joten nimi on jo aikaa sitten lipsahtanut mielestä. Oletin sen olevan Sarah Bernhardt, jota puutarhastani pitäisi myös löytyä, mutta nupuista paljastuikin tällainen yllätys.

Vielä odottelen toisen pionin kukintaa. Nuppuja tässä toisessa pionissa on enemmän, joten olen kärsimätön näkemään puutarhani kaunistajat täydessä loistossaan. Sitä odotellessa oli aivan pakko poimia yksi kukka sisällekin. Olen niin iloinen, että tämän vuosien odotuksen jälkeen saan nauttia näistä kukista omassa pihassani. Kyllä niistä on haaveiltukin!



Luostarinmäellä


Olen niin innoissani ollut maalaamassa ja naputtelemassa eteisen lattiaa paikoilleen, että postaus Turun Luostarinmäen käsityöläismuseosta oli aivan unohtua. Olen asunut Turun kupeessa tai Turussa koko ikäni ja voitteko kuvitella, en ole koskaan aiemmin käynyt Luostarinmäellä. Nyt tämä suuri virhe on korjattu ja voi miten iloinen olen, että tulimme vihdoinkin visiteeranneeksi täällä. 

Luostarinmäki on yhtenäinen puutaloalue, joka selvisi vuoden 1827 suuresta Turun palosta. Rajusti edennyt palo pyyhkäisi mennessään yli puolet silloisesta kaupungista, joten Luostarinmäki on ainutlaatuinen paikka historiallisen arvonsa vuoksi. Museona Luostarinmäki on toiminut jo 1940-luvulta lähtien, joten alueen arvo on tunnettu pitkään. Vierailemalla kohteessa ymmärtää myös varmasti miksi. 



Valokuvat eivät riitä kuvaamaan Luostarinmäen tunnelmaa. Porttien taakse jää nykymaailman kiire ja meteli. Lämpimässä kesäilmassa sekoittui syreenien ja tervan tuoksu. Meiltä kului kevyesti muutama tunti, kun kiersimme pihapiiristä ja talosta toiseen ihailemassa vanhaa rakennusperinnettä, museoesineistöä ja käsityöläisten näytöksiä. Kirjanpainajan työhuoneella saimme aimo annoksen tietoa vanhoista kirjanpainotekniikoista ja -perinteistä. Pääsimme testaamaan myös "ämmänlänkiä" ja ihastelemaan verhoilijan kädenjälkeä. 




Rakennukset olivat toinen toisensa jälkeen kauniimpia ja herttaisempia. Selkeän kartan avulla alueella oli helppo suunnistaa ja selvittää millaista väkeä missäkin tuvassa on asunut ja työskennellyt. Tilojen pieni koko ja kalusteiden käytännöllisyys olisivat hyväksi opiksi meille nykyihmisille. Pienemmissäkin puitteissa pärjää ja sopu antaa sijaa. Toimivuudella voi korvata monta neliötä. 

Jos olet suunnistamassa Turkuun kesän aikana ja olet kiinnostunut vanhoista taloista, perinteisestä sisustamisesta tai ylipäätään historiasta ja menneen ajan tunnelmasta, on Luostarinmäen käsityöläismuseo ehdoton vierailupaikka. Turusta löytyy myös muita vierailukohteista, joita voin suositella lämpimästi. Jokirannassa sijaitsee minulle erityisen tuttu museo Aboa Vetus & Ars Nova, jonka arkeologisesta kaivausalueesta on tehty maanalainen keskiajan museo. Päärakennuksessa taas pääsee tutustumaan nykytaiteeseen. Lähes naapurissa sijaitsee Turun tuomiokirkko, jossa on hyvä vierailla Aboa Vetuksessa kiertämisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi opastetulle kierrokselle osallistumista, sillä maanalainen kaupunki voi olla haastava hahmottaa ensivierailulla. Juuri tänä viikonloppuna vierailu Turkuun on aivan erityisen suositeltavaa, sillä Vanhan Suurtorin ja Aboa Vetus & Ars Novan alueen on täyttänyt keskiaikatapahtuma. 

Turun matkailukohteista ei voi puhua mainitsematta Turun linnaa, jonka käytävien kiertämiseen uppoaa myös kevyesti useampi tunti. Lähempänä keskustaa jokirannasta löytyy myös apteekkimuseo, jonne ajattelimme vielä tehdä vierailun tämän kesän aikana. Siinäpä teille kierrettävää! Ihanaa, että meiltä kotimaasta löytyy matkailukohteita, joissa saa kevyesti kulumaan useamman päivän. Ei tämä Turku ole ollenkaan hullumpi paikka. 

P.S. Jos teiltä löytyy hyviä matkakohdevinkkejä, niin jakakaa ihmeessä.   


Kuulumisia käsityöhuoneelta


Ilahduin niin kovin tänään päätökseen saattamani tyynynpäällisen lopullisesta ilmeestä, että olihan tämä pakko päästä jakamaan blogissakin. Sarandian tuotteita on nyt siis saatavana myös virkattuina! Tämä tyynynpäällinen on kaksipuolinen ja valmistettu käsityönä kierrätyskuteesta. 


Voit ostaa tyynynpäällisen omaksesi täältä


Toinen tuoteuutuus on mobile, joista ensimmäinen on tänään tullut myyntiin. Eikä kyse ole mistä tahansa mobileista, vaan ihanista kuumailmapalloista! Halusin valmistaa jotain suloista ja sisustuksellista, joka sopisi myös lahjaksi pienelle sankarille esimerkiksi kaste- tai syntymäpäivänä. Uneen on ihana vaipua uneksien suurista seikkailuista korkeuksissa. Mitä pidätte?


Kuumailmapallomobilen voit ostaa omaksesi täältä


Nyt tämä seikkailija lähtee hankkimaan sitä oksalakkaa, jota kauhistelin aiemmin. Tänään olisi tarkoitus jatkaa vielä oven maalauksen sekä lattian parissa. Pikku hiljaa tulee valmista! Mukavaa keskiviikkoiltaa teille!

Kesken kaiken ja ihan pihalla

Jos minun pitäisi kuvailla kotia ja pihaa tällä hetkellä yhdellä sanalla, olisi tuo sana varmasti keskeneräinen. Toisaalta toiseksi sanaksi valitsisin lupaavan, joten ehkä tämä epämääräinen tila meillä kotona ei ole pahasta. Remontin lisäksi meillä on keskeneräinen projekti pihalla. Viime kesänä uudistettu kasvimaa villiintyi ihan täysin. Rikkaruohoista eroon pääseminen tuntui niin järkyttävältä urakalta, että päätimme siirtyä viljelylaatikoihin. Viikko sitten saimme hiekan katteeksi kasvimaan päälle ja siirsimme kasvihuoneesta (joka on sekin vielä vähän kesken...) jäljelle jääneet laatat pieneksi terassialueeksi kasvimaan yhteen kulmaan. Onneksi veljeni oli auttamassa, sillä kolmella käsiparilla homma hoitui sutjakkaasti.


Tarkoitus olisi tuoda tuohon terassialueelle tuolit tai peräti pikkuinen pöytäryhmä, jossa reippaat puutarhurit voivat lepuutella jalkojaan. Yksi viljelylaatikoistakin on vielä laittamatta, mutta onneksi jo olemassa olevat tuottavat satoa. Kurkistus harson alle kertoo, että oman puutarhan herkkuja ruokapöytään on tulossa jo hyvää vauhtia. Harso oli pakko heittää tuohon päälle, sillä kissanaapurit kävivät laatikossa kaivamassa. Söpöjä nuo rontit ovat, mutta jättäisivät kukkapenkkini ja kasvimaani rauhaan. 


Satoa on tulossa myös muualla. Kasvimaan reunassa on viime kesänä istutettuja mansikoita, joissa on jo reippaasti kukkia. Kunpa saisimme paljon ihania punaisia mansikoita tänä kesänä! Myös päärynäpuu jaksaa tehdä hedelmää ja nyt kirsikkapuutkin näyttävät reipastuneen. Vaan miten ihmeessä saan nämä kaikki herkut suojattua rastailta ja harakoilta? Siitä tuleekin sitten ihan oma projektinsa. Kaikki vinkit otetaan vastaan!







Kuulumiset eteisestä

Loma loppui, mutta remppa ei. En tiedä oliko fiksua vai hölmöä ajoittaa eteisrempan aloitus loman loppuun ja vielä juhannusviikolle, mutta ihan hyvin täällä on hommat edenneet. Ulko-oven hiominen ja maalaus ovat vielä kesken, eivätkä sateiset ilmat ole kyllä edesauttaneet tätä projektia. Sisällä asiat ovat jo paremmassa kuosissa.


Tällä hetkellä vasta asennettu puulattia näyttää siis tältä. Asennus sujui näppärästi melkein loppuun asti, jolloin vanhojen talojen ihana piirre, vino lattia, vaikeutti hommaa melkoisesti. Ihan hyvä suoritus kahdelta ensikertalaiselta. Valmista siis tuli vaikeuksista huolimatta ja seuraavaksi olisi edessä oksakohtien käsittely oksalakalla. Tämäkään homma ei ole entuudestaan tuttua, mutta emme uskalla sitä välistäkään jättää. Netistä olen lueskellut vähän ristiriitaisia kommentteja erilaisista oksalakoista, joten olen valmistautunut siihen, että yllätyksiä voi tulla vastaan. Puunväriseksi lattia ei siis jää, vaan meillä on jo maalipurkki odottamassa maalaushommia. Lattian maalaaminen on kuitenkin koko eteisen työvaiheista viimeisin, joten katsotaan kuinka kauan kestää ennen kuin lattia saa lopullisen värin pintaansa. Innolla odotan jo lopputulosta, joten remppamotivaatio on kyllä huipussaan!


Inspiroitunutta maanantaita!


Hyvää juhannusta remontin keskeltä!

Täällä meidän suunnalla tummat pilvet ovat viimein väistymässä ja aurinko alkaa väläytellä lämpimiä säteitään juhannusaaton kunniaksi. Säät ovat olleet niin viileitä, että pihamme juhannusruusut vasta aloittelevat kukintaansa. Sain sentään parista ekasta kukasta napattua kuvan.


Muuta kaunista kuvattavaa ei meiltä taida tällä hetkellä juuri löytyä. Koko koti on kuin myrskyn jäljiltä, sillä meillä rempataan... taas! Eihän kesäloma ole mitään ilman pientä remonttia. Tällä kertaa kohteeksi pääsi sisäkuisti eli eteinen, jonka lattian mies repi ylös niin rivakasti, etten kuvaakaan ehtinyt ottaa. Tylsän tumman laminaatin tilalle tulee rintamamiestaloon paremmin sopivaa puulattiaan, jota varten on jo maalikin hankittu valmiiksi. Lattian lisäksi uudistuu naulakkoseinä, joka olisi tarkoitus maalata ja peittää puolipaneelilla. Myös ulko-ovi riisutaan kulahtaneesta lakkapinnasta ja maalataan paremmin talon tyyliin sopivaksi. Lienee sanomattakin selvää, että alakerta pursuaa tällä hetkellä remonttitarpeita ja eteisen kalusteita, mutta en jaksa ottaa asiasta turhaa stressiä. Ei meille ole onneksi juhannusvieraita sentään tulossa.



Remontti tuntuu ihan sopivalta tavalta viettää juhannusta, sillä tasan neljä vuotta sitten täällä oli samanlainen kaaos, kun muutimme uuteen kotiimme. Silloin nurkat täyttyivät tapettirullista ja muuttolaatikoista. Kyllä talo ja piha ovatkin tuosta juhannuksesta muuttuneet ja paljon. Ihan niin kuin mekin. 

Hyvää ja lämmintä juhannusta kaikille täältä valkoisen talon kaaoksesta!

Jotain sinistä


Muistatteko viime viikolla tekemäni postauksen Loviisasta ja sieltä löytyneestä Krinti-liikkeestä? Teimme muutaman ostoksen tuosta hauskasta putiikista ja yksi löydöistä on tämä jakkara, johon iskin silmäni välittömästi. Ihanasti kulunut ja rapistunut korkea jakkara on ulkonäöstään huolimatta harvinaisen tukeva ja sitä voisi ihan huoletta käyttää istuimena. Tällä hetkellä ei meiltä löydy sopivaa pöytää tai tasoa jakkaraa varten, joten se saa suorittaa tehtäväänsä enemmänkin somisteena ja varaistuimena. Ja kaunishan se on niinkin. 


Juuri nyt jakkaran tehtävänä on esitellä miehen poimimia lupiineja. Jonkun mielestä nämä taitavat olla rikkakasveja, mutta minä tykkään. Olen ehkä altistunut lapsena liikaa J. Karjalaisen kappaleelle villeistä lupiineista, joka soi muuten tasaisesti auton soittimessa nykyäänkin. Ja tietysti nyt myös päässä, kun lupiineista tuli puhe. Kuinka monen muun piporadio käynnistyi juuri?

Aurinkoista tiistai-iltaa!
(tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja...)


Kesäpesä

Tänään blogin puolella tarjoillaan hieman vähemmän sanoja ja pieni ripaus kuvia. Päivä kulunee nimittäin joutuisasti kasvimaan käytävien ja laatoituksen parissa. Jos aikaa liikenee, taidan istahtaa kuistilla uuteen riipputuoliin virkkuutyön tai kirjan kera. Helteisinä kesäpäivinä tuossa tuolissa olisi varmasti mukava ottaa myös pienet nokoset. Lämpöisempiä päiviä odotellessa...


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Eläimellistä menoa

Jopas laittoi synkeäksi sään täällä Varsinais-Suomessa. Sadellut on aamusta asti, eikä harmaus tunnu edelleenkään väistyvän. Sateisen sunnuntain piristykseksi haluan laittaa muutaman kuvan kuluneelta viikolta, kun vierailimme Rehndahlin kotieläinpihalla. Tilalta löytyi jos jonkinlaista enemmän tai vähemmän pörröistä otusta, joista osa kuljeskeli pihapiirissä vapaana vierailijoiden siliteltävänä.


Kanat ja kukot eivät paljon hellyyttä kaivanneet, mutta ihanaa minipossua pääsi kyllä rapsuttelemaan. Kaikkein hellyydenkipein otus koko kotieläinpihalla oli kylläkin vuohi. Yksi pihalla vapaana käyskentelevistä vuohista iski silmänsä meihin ja tunki sarvekasta päätään vuorotellen molempien syliin. Halipulalle ei ollut tulla loppua ja vuohi lähtikin pari kertaa peräämme kerjäämään lisää silityksiä ja korvan takaa rapsutuksia. Enpä olisi osannut odottaa tapaavani niin herttaista vuohea. Varsin sympaattinen tapaus. Ihan lössyköitä kaikki vuohet eivät olleet, sillä kaksi muuta esittelivät innoissaan sarviensa voimaa ja ottivat vuohesta mittaa kopsauttamalla päitään yhteen. Leikkihetken jälkeen jatkettiin tyytyväisenä syömistä.






Rehndahlin kotieläinpihalla pääsee myös ratsastamaan, sillä tilalla asustaa falabellojen ja aasien lisäksi myös lauma hevosia. Yhdestä tarhasta löytyi Tamman "serkku", jonka huikea harja oli pyöräytetty leteille. 



Jos liikutte kesällä Kirkkonummen suunnalla, kannattaa käydä vierailemassa Rehndahlissa. Aikuinenkin eläinten ystävä viihtyy tilalla mainiosti, pienistä vieraista puhumattakaan.

Kesävierailu Loviisaan

Olimme pari päivää reissussa Uudenmaan alueella ja tarkoituksemme oli lähinnä käydä ihastelemassa Loviisan vanhaa kaupunkia. Kovin sievä tuo kaupunki olikin. Napsin muutamia kuvia, mutta pidin tarkoituksella kameran lähinnä kaulalla roikkumassa, sillä halusin nauttia vanhan kaupungin pysähtyneestä tunnelmasta ja hiljaisuudesta. Paikoin rakennukset ja pihapiirit olivat säilyttäneet vanhan tunnelmansa niin hyvin, ettei portista helmat hulmuten pelmahtava piika olisi yllättänyt ollenkaan. Kadut mutkittelivat ja vanhojen talojen kattoja ja piippuja tuntui välillä näkyvän lomittain valtavasti.






Yksi ihastuttava piirre Loviisassa oli talojen ja rakennusten erilaisuus. Monet erityisesti suuremmat vanhat kaupungit on rakennettu kaavan mukaan ja ne seisovat tiivisti rinta rinnan. Loviisassa näkyi mansardikattoa, rapattua pintaa, pieniä mökkejä, kaksikerroksisia taloja ja pitkiä kadun suuntaisesti kulkevia näyttäviä taloja. Kaikki enemmän tai vähemmän iloisessa sekamelskassa. Kaiken kruunasi tietysti juuri nyt kukkiva syreeni, joka näkyi ja tuoksui melkein kaikkialla.





Loviisassa viehätti myös paikallinen huumori. Monien talojen kadulle osoittavat ikkunat oli koristeltu aivan kuin kadulla kulkijaa varten erilaisin esinein ja asetelmin. Kaupungin infrastruktuuriin liittyviä elementtejä oli naamioitu iloisesti maalaamalla niihin herttaisen mielikuvituksellisia kuvituksia. Eräässä yksityispihassa aukko kuusiaidassa oli peitetty vähän toisenlaisella kuusiaidalla. Tällaiset oivaltavat ratkaisut muistuttavat siitä, ettei kaiken (edes kaupunkisuunnittelun) tarvitse olla niin vakavaa.







Mutkitellessamme katuja sattumanvaraisesti huomasimme pienen kyltin, joka ohjasi Kuningattarenkatu 2:ssa sijaitsevaan vanhaa ja uutta tavaraa iloisesti sekoittavaan Krintiin. Liikkeen edessä asiakkaat toivotti tervetulleeksi kukin koristellut vanhat vaunut ja sisältä löytyi lisää erilaisia ihanuuksia. Paikan isäntä oli todella mukava ja tavaraa oli laidasta laitaan juuri sopivasti, tarkkaan valikoidusti. Myös liiketila oli sisustettu kauniisti ja erityisesti keittiön upea tapetti (kuva alempana) miellytti omaa silmää. 





Kuvittelin ottaneeni paikasta enemmänkin kuvia, mutta taisinkin keskittyä enemmän vanhojen löytöjen ihailuun ja ostoksien tekemiseen. Krintistä lähti mukaamme parikin löytöä, mutta ne esittelen hieman myöhemmin. Tätä liikettä ei siis kannata jättää väliin, jos suuntaa Loviisan vanhaan kaupunkiin. 

Suosittelen retkeä Loviisaan erittäin lämpimästi. Loviisa tuntuu jäävän usein Porvoon vanhan kaupungin varjoon, mutta tämäkin pieni kaupunki tarjoaa varmasti yllätyksiä, kun lähtee hieman kauemmas tekemään tutkimusretkiä. Elokuussa järjestettävä Loviisan Wanhat Talot on loistava mahdollisuus päästä tutustumaan näihin ihaniin taloihin aivan sisälle asti. Meidänkin oli tarkoitus vierailla Loviisassa tämän tapahtuman aikaan, mutta aikataulut eivät anna siihen myöden. Ehkä siis ensi vuonna. Tämän vierailun perusteella palaamme Loviisaan varmasti vielä uudelleen. 

Heinähattu



Olen useammastakin lehdestä lukenut, että tämän kesän kuuma sisustustrendi on olkihattuasetelma. Kerrankin voin todeta olevani edellä aikaani, koska meillä on tällainen asetelma eteisen seinällä ihan ympäri vuoden. Kokoelma on pieni, mutta niin on seinätilakin.

Nämä hatut ovat lähtöisin lomamatkoiltamme. Miehen olkistetson on Menorcalta kolmen vuoden takaa ja oma palmikkokoristeinen hattuni on lomamuisto vuoden takaiselta matkalta Kreetalle.

Tämä oman pihansa heinähattu on muuten aika innoissaan pyörinyt tänään pihalla. Niin paljon on nousemassa vihreää viljelylaatikoissa ja kasvihuoneessa. Ja kasvihuoneesta puheen ollen, alla pieni maistiainen siitä, mitä tuleman pitää.






Kasvihuoneeseen on ladottu ihanista vanhoista tiilistä uusi pohja, joka odottaa vielä hiekkaa saumakohtiin. Tässäkin vaiheessa tykkään jo uudesta pohjasta kovasti. Toivotaan vain, että tiilet kestävät, vaikka eivät ihan taivasalla olekaan. Näitä tiiliä on muuten vielä melkoinen määrä lisää. Katsotaan millaiseen projektiin ne tulevat päätymään...

Ja vielä tähän loppuun: syreenit! Tässä yksi huikea näyte yhdeltä tontin reunustalta, jossa kukinnot kurottelevat kohti taivaita. Miten tämän kauneuden oikein saisi säilöttyä pimeitä kuukausia varten...



Syreenien aikaan


Meillä odotetaan kesäkuun alkua aina yhtä erityisellä innolla, sillä juuri näihin aikoihin pihaamme ympäröivät syreenit puhkeavat violettiin kukkaansa ja kietovat koko pihan huumaavaan tuoksuun. Erityisesti iltaisin tuo ihana tuoksu voimistuu ja saattelee iltalenkiltä palaajan lempeästi kotiin. 

Minun puolestani syreenit saisivat kukkia vaikka koko kesän, mutta harmi kyllä kovin pitkään näistä ihanuuksista ei saa nauttia. Yritänkin aina pidentää kukkanautintoa leikkaamalla muutaman oksan sisälle maljakkoon aitoon mummolatyyliin. Tällä kertaa syreenimaljakko ihastuttaa eteisen peilin edessä ja tuo kesän sisälle saakka. Kovin lämpimistä säistä emme ole vielä loman aikana saaneetkaan nauttia, mutta luonto ei helteitä tunnu kaipaavan. Takapihalla odotellaan seuraavaksi pionien kukintaa, josta taitaa viimein parin vuoden odotuksen jälkeen tulla totta. Onneksi syreenit antavat suloista ensimakua kesän kukkaihanuuksista.

Nautitaanko teillä syreeneistä?





Lomaterveiset

Olenkos sen jo täällä kertonut? Meikäläinen lomailee! Ei nyt ihan parhaimmat hellekelit osuneet tälle viikolle, mutta ei sitä ole juuri ehtinyt harmitella, kun on ollut niin kovasti kaikkea tekemistä. Kodin keventyneen ilmeen huomaa jo nyt, vaikka hommaa toki vielä riittää. Nyt loman ajaksi on siirrytty enemmän pienten sisustus- ja remppaprojektien pariin. Se vaikuttaakin ihan hyvältä ajatukselta, sillä tätä kirjoittaessa raju sade hakkaa ikkunaa ja pientä ukkosenjyrinääkin kuuluu mereltä päin. Ulos ei ole juuri nyt menemistä.




Pihalla on toki ehditty jo puuhailla. Olen vähän nössöillyt näiden alhaisten lämpötilojen takia, enkä ole uskaltanut vielä laitella kaikkia kesäkukkia. Kasvihuonekin on vielä vailla asukkeja, mutta syy siihen paljastuu vähän  myöhemmin, kun projekti saadaan valmiiksi. Uskolliset pienet orvokit ovat ihastuttaneet kuistilla saapujia jo useamman viikon. Kuisti itsessään on kuin yksi kasvihuone. Purkeissa sijoitusta odottavat niin paprikat, tomaatit, ruusuntaimet kuin daaliat. Jospa nämä ilmat tästä pian lämpenisivät. 





Onhan tässä ehtinyt muutakin puuhailla kuin kotia laitella. Eilen testailin lainaan saatua ratsastushuopaa Tammalla. Lopuksi käytiin vähän kävelemässä maastossa ja nauttimassa auringonpaisteesta. Ihan oma Tamma ei ole, mutta yhtä lailla rakas ja tärkeäksi tullut. Nyt vietämmekin ensimmäistä yhteistä kesää ja tämä ikuinen heppatyttö on pakahtua onnesta. Tästä tulee toivottavasti se kauan kaipaamani hevoskesä ja minä nautin täysin siemauksin. Katsotaan mitä muuta tämä loma tuo tullessaan.