Ajatuksia ekologisuudesta

Olen aina välittänyt ympäristöstä ja luonnonsuojelusta, mutta tänä vuonna nämä ajatukset ja omat vaikutusmahdollisuudet ovat nousseet enemmän pintaan kuin koskaan aiemmin. Erityisesti omaan kotiin ja sen remontointiin sekä yritykseen liittyvät pohdinnat ovat hyvin voimakkaasti kipanneet valintojen vaakakuppia ekologisiin ja nyt myös aivan erityisesti kotimaisiin vaihtoehtoihin. Kestävät ratkaisut eivät olekaan vaikeasti konkretisoitavissa olevaa höpötystä, vaan arvovalintoja voi todella tehdä päivittäin. Kuin itsestään kahdesta vaihtoehdosta tulee valittua se kotimainen ja suuren supermarketin sijaan suosin nykyään useammin lähikauppaa. Tuntuu tärkeältä tiedostaa, että oma kuluttaminen vaikuttaa sekä luontoon että ihmisiin. Etenkin tässä taloudellisessa tilanteessa haluan, että mahdollisimman suuri osa kuluttamastani rahasta pysyy kotimaassa.  


Yritykseni kohdalla kotimaisuus ja ekologisuus ovat arvoja, jotka nostan ykköseksi aina kun siihen on mahdollisuus. Kuvissa näkyvät kudekorit on valmistettu kierrätyskuteesta ja yksityiskohdat ovat kierrätettyä nahkaa. Sarandian sisustusprintit painetaan aivan tässä kotikulmilla kotimaisen painotalon toimesta. Somistevuokraamo pyrkii edistämään ekologisempaa tapaa järjestää juhlia tarjoamalla vuokrattavat vaihtoehdot ostettavien tuotteiden sijaan. Pakkausmateriaaleistamme suuri osa on kierrätettyä. Yrittäjänä minulle on tärkeää voida seisoa jokaisen tuotteeni takana. 


Olen itsekin kokenut kuluttajana niin, että kestävien kulutusvalintojen tekeminen on vaikeaa ja siksi liian usein olen päätynyt vaihtoehtoon, joka on keventänyt kukkaroani kaikkein vähiten juuri sillä hetkellä. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, ettei täydellistä kuluttajaa ole olemassakaan, eikä sellaiseksi varmasti tarvitse pyrkiäkään. Yksikin perusteltu kulutusvalinta on parempi kuin ei yhtäkään. Jo se on tiedostavaa kuluttamista. 

Onko tiedostava kuluttaminen sinulle tärkeää?

Taitaa olla kesä


Aurinko paistaa ja vettä sataa. Sellainen rytmi on ollut ainakin tässä päivässä. Tallilla käydessä sentään säästyin vesisateelta, mutta Pupen kanssa postia hakiessa taivas ryöpsäytti sadekuuron niskaan. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kastelee.

Olen huomannut, että tämä viileä, tuulinen ja sateinen kesä on vetänyt monen mielen ärtyneeksi. Aivan kuin vuodenaika olisi huijannut lomailijoita ihan henkilökohtaisella tasolla. Tunnelmat muuttuvat ihan tyystin siinä vaiheessa, kun aurinko näyttäytyy pidemmäksi aikaa ja elohopea kipuaa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Sitten on KESÄ ja naamakirja täyttyy überkesäisistä tunnelmakuvista, bikineistä, grillailusta ja veneretkistä.


Luin tänään lehdestä positiivisuudesta ja siitä, miten haastateltava oli päättänyt iloita sateesta. Ensin se oli ollut hankalaa, mutta nykyään sateiset päivät tekevät hänet onnelliseksi. Se toi mieleeni monen seinälläkin roikkuvan mietelauseen. Happiness is not a destination, it is a way of life. Kuinka moni todella tulee noudattaneeksi tätä ohjenuoraa? En minä ainakaan, en edes aina silloin kun oikein yritän. Onhan se nyt himskatin hankalaa hymyillä, kun oikein ottaa pannuun. Onneksi yrittäminen lasketaan ja uskon, että onnellisuutta voi todella oppia. Jos se olisi helppoa, olisiko se yhtä arvokasta ja palkitsevaa? 

Tänään palasin aurinkoiselta ratsastushetkeltä ja automatkalla taivas repesi jälleen. Hymyilytti. Onhan kesäsade sentään aika raikastava ja virkistävä. Ei ainakaan tarvitse kukkia kastella. 

 Niin että kaikille epäilijöille siellä. Kyllä se taitaa olla kesä. Kaikesta huolimatta.

Olohuone heinäkuussa


Meillä siirrytään huone kerrallaan minimalistisempaan suuntaan, jos ei nyt sisustustyylin niin ainakin tavaran määrän suhteen. Raita on edelleen oma suosikkini ja se taitaa näkyä erityisesti täällä olkkarissa. Katselin eilen alle vuosi sitten otettuja kuvia olohuoneesta ja onpa värimaailma tummentunut. Tykkään edelleen näistä tummansiniharmaista laskosverhoista todella paljon. Ne tuovat ryhtiä koko huoneeseen.


Myös toinen nurkka olohuoneesta on nyt uudistettu, kun miehen isovanhemmilta saatu Singer-pöytä on otettu taas alkuperäiskäyttöönsä eli ompelupöydäksi. Alkuperäisen Singerin pitäisi olla ihan käyttökunnossa, mutta uudemmat versiot saavat nyt kuitenkin korvata sen ompelutöissä.

On niin mukavaa katsella tällaisia kuvia, joissa näkyy itselle erityisen tärkeitä huonekaluja ja esineitä. Singerin lisäksi sininen tuoli on "peritty" eli napattu mukaan lapsuudenkodista. Printit hyllyllä ovat omaa käsialaa ja puuhevonen lahja viime joululta. Valkoinen vitriinikaappi ei ole sukulaisilta saatu, vaan löytö Tori.fi:stä, mutta siitä huolimatta sillä on jo nyt tunnearvoa. Ja kaunis se toki onkin.


Nyt jatkellaan töiden parissa. Oikein mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa teille!

Puulattiarakkautta


Viimeinkin pääsen esittelemään teille sisäkuistin ihanaa puulattiaa, joka on hurmanut meidät täysin. Lauantaina tila sai listat ja sitten raahasimmekin kalusteet jo huoneeseen. Olipa helpotus saada tilaa taas muualle taloon, vaikka vielä remppatavaraa ja kenkiä onkin vähän siellä täällä. Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mennyt?

Joka tapauksessa tätä kannatti odottaa, sillä lattia on meidän mielestämme todella onnistunut. Emme tähän tilaan valinneet kalleinta mahdollisinta lattialautaa ja laudoissa saikin olla vähän oksakohtia ja muuta elämänjälkeä. Aidon puun kolot ja kuopat vain lisäävät pinnan viehätystä. Oksapaikat käsiteltiin oksalakalla, mikä osoittautui ihan helpoksi hommaksi. Maaliksi valitsimme Teknofloor Aquan. Ajan kanssa selviää, millaiseksi tämä valinta osoittautuu. 

Uusi lattia raikastaa tilan ja tuo lisää valontuntua jo ennestään valoisaan tilaan. Tässä kohtaa harmittaakin, ettei niitä nyt kovin tarpeellisia "ennen"-kuvia ole esitellä, sillä vanha tumma laminaatti purettiin ennen kuin ehdin öötä sanoa. Voitte kuitenkin kuvitella miten paljon tunnelmaltaan lämpimämpi puulattia on verrattuna laminaattiin. Puulattian asentaminen ja käsittely oli toki huomattavasti työläämpää kuin vaikkapa juuri laminaatin tai parketin, mutta oli se sen arvoista. Lisäksi opimme jälleen uutta remontoinnista ja maaleista. Hauska projekti siis, vaikka venähtikin suunnitellusta yhdestä viikosta kuukauteen. Hups!



Nettikauppa Sarandia auki!



Tervetuloa ostoksille osoitteeseen www.sarandia.fi!

Voi pojjaat ja tyttäret, miten tätä on odotettu! Juhlatuotteiden laajennuttua kuluneen vuoden aikana myös printteihin ja muihin sisustustuotteisiin, olen yhä useammin pyöritellyt mielessäni asiakasystävällisen verkkokaupan perustamista. Kesän aikana laitoin viimein pyörät pyörimään ja viime viikon väkersin nettikaupan pohjaa. Nyt on domain siirretty ja puoti on virallisesti auki. 

Lukijoille tuttujen printtien lisäksi tulette löytämään puodista myös laajenevan valikoiman muita sisustustuotteita sekä häihin, syntymäpäiville ja muihin juhliin sopivia tuotteita - kaikki yhden ja saman Sarandian katon alta. 





Verkkokauppa on vasta avattu ja olen varautunut näin alkuun mahdollisiin kompastuksiin. Ilmoittakaa siis, mikäli nettikaupan tai tilaamisen kanssa ilmenee ongelmia tai epäselvyyksiä. Minut saa edelleen kaikissa asioissa kiinni sähköpostitse (sari@sarandia.fi). 

Niin P.S. Kaksikymmentä ensimmäistä tilaajaa saavat toimituksen yhteydessä yllärilahjan. Kannattaa siis olla ripeä!

Solmussa

Se olis sitten perjantai ja taas on yksi viikko hurahtanut jonnekin. Tai no, omalla kohdallani tiedän varsin hyvin, että työt ovat sitoneet takapuolen aika tiiviisti etenkin alkuviikosta tietokoneen ääreen, sillä olen väkertänyt uusia kotisivuja. Nyt odotellaan enää muutamaa teknistä asiaa ratkeavaksi ja sitten saankin avata ovet myös teille. Jippii!

Kun kotitoimistossa istun jatkuvasti mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa ja toisessa työssä taas olen jatkuvasti jalkojen päällä, ei ole ihme, että kroppa alkaa natista liitoksistaan. Kun hyväksi todetut jumppailut ja venyttelyt eivät enää auttaneetkaan, raahasin kymmenelle solmulle kiertyneen kroppani fysioterapeutille. Alaselkää veivattiin auki ja sain taas uusia apuvälineitä kotijumppaan. Nämä ohjeet on syytä ottaa tosissaan, sillä vain oma vaivannäkö on todellinen avain fyysiselle hyvinvoinnille. En ole mikään urheilijaluonne, mutta sen verran aion kiskoa itsestäni irti aikaa ja viitseliäisyyttä, että saan pidettyä kehon ja erityisesti selän toimintakunnossa. 



Puppe on loistava esimerkki luonnollisesta kehonhuollosta. Tyyppi on jo ikämies, mutta tassut nousevat kiitettävästi edelleen ja nautinnollisista venyttelyistä torkkujen jälkeen pidetään ehdottomasti kiinni. Myös hierontahetkiä osataan kerjätä. Yllä Puppe näyttää mallia ihan koko koiran mitalla. 

Kropan krempat ovat johtaneet siihen, että uusi työtuoli joutui nyt ostoslistalle ja miehen vastusteluista huolimatta aion heittää hänen vanhalla tietokonetuolilla vesilintua. Tuoli on itselleni ihan vääränlainen ja sen seurauksena istun tuolissa aika mielikuvituksellisissa asennoissa jalat taitettuina milloin minnekin. Ei ihme, että on sitten koko kroppa venkuralla. Vietän koneella huomattavasti enemmän aikaa kuin mies, joten tällä kertaa asetan oman takapuoleni ensisijalle. Vaan mistä löytää kaunis ja ergonominen työtuoli, joka ei maksaisi nyt aivan maltaita? Ja miksi kaikki työtuolit ovat niin kamalan rumia? Haluan jotain vaaleaa, nättiä ja tyylikästä, joka ei näytä liian massiiviselta. Vinkkejä otetaan uteliaana vastaan, sillä eilinen googlettelu ei tuottanut juurikaan tuloksia. 


Oikein kivaa viikonloppua!
Muistakaa seurata Pupen esimerkkiä ja ottakaa välillä rennosti.






Kylässä Vantaan asuntomessuilla

Nyt seuraa varsinainen kuvavyöry, sillä vietimme viime lauantain Vantaan Kivistössä asuntomessuilla. Nämä olivat meille toiset asuntomessut viime vuoden Jyväskylän messujen jälkeen ja jälleen on annettava kiitosta messujärjestäjille. Opasteet, parkkeeraus, kuljetus ja itse messualue toimivat mainiosti siitä huolimatta, että messualue oli vasta avattu. Epävakaat sääennusteet olivat ehkä vähentäneet kävijämääriä lauantaina, sillä kiertämään mahtui suurimmaksi osaksi ihan mukavasti ja yllättävä auringonpaiste lämpöineen kruunasi päivän. Tuttuun tapaan messut suorastaan pursuilivat ideoita. Haluankin erikseen esitellä suosikkikohteeni.




Jukkatalojen esittelykohteena oli ihastuttava pieni huvila, joka koostui keittiöstä, ruokatilasta ja olohuoneesta. Toinen pitkä seinä oli täysin lasitettu ja sisäkorkeus oli huimat 290 cm. Tilan valoisuus ja näppärä koko viehättivät meitä. 

Yhteinen suosikkimme messukohteista oli kuitenkin aivan ylivoimaisesti Ollikaisen Villa Kapee, joka tuntui tummilla hirsiseinillään ja suurilla ikkunoillaan hallitsevan koko aluetta. Myös piha-alue oli erityisen näyttävä perinteisine liuskekivineen. Pihasuunnittelu toimi jykevän talon parina loistavasti, eikä kumpikaan jättänyt toista varjoonsa. 



Sisältä Villa Kapee oli valoisa ja suomalaisen selkeälinjainen. Lyhtyjen ja ikkunoiden tuomaa valoa ja tilaa oltiin hyödynnetty tyylikkäästi ja talon ilmeikkyyttä korostaen. Pesutiloissa ja keittiössä suosittiin kuparisia hanoja. Eivät ihan omaa makuani, mutta kiistatta näyttävä ratkaisu!




Villa Falken oli yksi kohteista, joiden näkemistä odotin innolla. Villa Falkenin amerikkalaista country- ja rannikkohenkeä yhdistelevä tyyli osuu ja uppoaa. Vaalea värimaailma, korkeat ruutuikkunat ja ihana kuisti muodostavat täydellinen kokonaisuuden. Sisustus oli ehdottomasti mielenkiintoisin ja omaa makuani myötäilevin, mutta tämä ei ollutkaan mikään ihme. Kohteen sisustuksen suunnitteli nimittäin Adalmiinan Helmen Annarina Yöntilä. 






Parhaimmat tilaratkaisut löytyivät SATOn StudioKodista, jonka malli oli esillä messualueella. Asunnon pohjapinta-ala oli 15,5 neliötä, jonka lisäksi käytössä oli 6,3 neliön parvi. Asunnon neliöt oli näppärästi hyödynnetty portaan alustilaa ja kylpyhuoneen koko seinän kokoista peilikaappia myöten. Pienuudestaan huolimatta vaaleat pinnat, kahvattomat ovet ja hulppea olohuoneen huonekorkeus tekivät tilasta yllättävän avaran. Ekologista ja viehättävää!




Albumiin jäi vielä sekalainen sakki kuvia hauskoista ja yllätyksellisistä ideoista, mutta halusin erikseen esitellä suosikkikohteeni useamman kuvan kautta. Teimme periaatepäätöksen, ettemme käy kaikissa kohteissa ja kerrostalokohteet jätimmekin lopulta yleisen väsymyksen ja kipeiden jalkojen vuoksi kokonaan kiertämättä. Täsmäiskullakin saimme paljon irti messuista ja voinkin suositella reissua Vantaalle oikein lämpimästi. 



Melkein valmis



Huh huh. Nyt eteisen lattia on saanut ylleen viimeisen maalikerroksen. Kuvassa näkyy pieni ripaus lattian helmenharmaata sävyä sekä kimppu pionikaunokaisiani. (Hih. Joku pitää minua varmaan hulluna, kun yhdistelen roskakukkia puutarhan kaunottariin, mutta meillä ei katsota sukupuuta.) 

Nyt pitäisi saada hankittua vielä listat ja lyötyä ne kiinni. Sen jälkeen saan vihdoin purettua eteisen kalusteet muualta talosta takaisin paikoilleen. Kyllä tässä alkaakin kyllästyttää tavarameren seassa kompuroiminen. Haluaisin jo päästä järjestelemään myös uutta ompelupöytää, joka odottelee olohuoneen nurkassa.. Toivon mukaan pääsen siis pian päivittämään tänne bloginkin puolelle useamman valmistuneen tilan kodista, mutta nyt junnataan vielä hetki paikoillaan. Toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet kukkapainotteisiin postauksiin. Kukat kun taitavat tällä hetkellä olla kotimme paras kaunistus. 

Sininen ovi

Ulko-ovi on nyt maalattu ja sitä kelpaa jo esitelläkin. 



Olihan tuo vanha pinta jo aika hurjassa kunnossa. Tämä sinisensävy valittiin asteen tummemmaksi kuin talon sokkelin ja vastaavasti  sopivaksi vaaleansinisiin puitteisiin. Ollaan kyllä hurjan tyytyväisiä tähän muutokseen. Koko kuisti sai ryhtiä uuden maalipinnan myötä. Myös sisällä sininen ovi sopii mainiosti sisustukseen.

Ainoa mikä harmittaa on metalliosiin, kuten saraoihin jäänyt likaisenoloinen lakkapinta. Edellinen oven käsittelijä ei ollut vaivautunut suojaamaan metalliosia, vaan sudilla oli vedetty surutta muunkin kuin puupinnan yli. Mitenköhän näistä jäljistä pääsisi eroon? Vinkkejä otetaan vastaan. 



Lopuksi vielä kukkaihanuuksia puutarhasta. Uskaltaisin sanoa, että tuo toinen pioni on Sarah Bernhardtia. Hurjan kaunis ja ihanan kerrottu se kuitenkin on. Yksi ruusuistani kukkii tällä hetkellä myös sävy sävyyn pionien kanssa. 




Oikein mukavan kesäistä viikkoa helteiden puuttumisesta huolimatta!