Taitaa olla kesä


Aurinko paistaa ja vettä sataa. Sellainen rytmi on ollut ainakin tässä päivässä. Tallilla käydessä sentään säästyin vesisateelta, mutta Pupen kanssa postia hakiessa taivas ryöpsäytti sadekuuron niskaan. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kastelee.

Olen huomannut, että tämä viileä, tuulinen ja sateinen kesä on vetänyt monen mielen ärtyneeksi. Aivan kuin vuodenaika olisi huijannut lomailijoita ihan henkilökohtaisella tasolla. Tunnelmat muuttuvat ihan tyystin siinä vaiheessa, kun aurinko näyttäytyy pidemmäksi aikaa ja elohopea kipuaa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Sitten on KESÄ ja naamakirja täyttyy überkesäisistä tunnelmakuvista, bikineistä, grillailusta ja veneretkistä.


Luin tänään lehdestä positiivisuudesta ja siitä, miten haastateltava oli päättänyt iloita sateesta. Ensin se oli ollut hankalaa, mutta nykyään sateiset päivät tekevät hänet onnelliseksi. Se toi mieleeni monen seinälläkin roikkuvan mietelauseen. Happiness is not a destination, it is a way of life. Kuinka moni todella tulee noudattaneeksi tätä ohjenuoraa? En minä ainakaan, en edes aina silloin kun oikein yritän. Onhan se nyt himskatin hankalaa hymyillä, kun oikein ottaa pannuun. Onneksi yrittäminen lasketaan ja uskon, että onnellisuutta voi todella oppia. Jos se olisi helppoa, olisiko se yhtä arvokasta ja palkitsevaa? 

Tänään palasin aurinkoiselta ratsastushetkeltä ja automatkalla taivas repesi jälleen. Hymyilytti. Onhan kesäsade sentään aika raikastava ja virkistävä. Ei ainakaan tarvitse kukkia kastella. 

 Niin että kaikille epäilijöille siellä. Kyllä se taitaa olla kesä. Kaikesta huolimatta.

Ei kommentteja