Lämpöä


Tänään aloitettiin takan lämmitys parilla klapilla. Syksyn merkkejä kai tämäkin. Aloitamme mielellämme lämmittämisen varovasti, jotta kylmien ilmojen iskiessä voi takkaa lämmittää jo huoletta. Yleensä lämpötila tuppaakin putoamaan melko nopeasti, vaikka vielä onkin saatu nauttia +20 asteen lämmöistä. 

Talvikaudella meillä lämmitetään takkaa oikeastaan päivittäin. Varaava vuolukivitakka kerää itseensä niin paljon lämpöä, että illan lämmityksen jälkeen sitä riittää vielä aamullakin. Rintamamiestalossa kunnollinen varaava takka on tervetullut apu lämmityskustannusten kurissa pitoa ajatellen. Ja onhan takan lämmittämisessä ja sen hehkussa paistattelussa aivan omaa tunnelmaansa. Parasta onkin asettua tallireissun jälkeen takan eteen lämmittelemään sormet ja varpaat kohmeessa. Niinpä, pian nekin ajat ovat taas edessä. Nyt onkin sopiva hetki säilöä lämpöä mielensopukoihin. Sisäistä C-vitamiinia taatusti tarvitaan, jotta selvitään pimeän talven läpi. Onneksi on olemassa näitä muitakin eläviä valonlähteitä, joista voi nauttia läpi vuoden säästä riippumatta.


Päiväunien paikka



Siitä taitaa olla pari vuotta, kun olen meidän askarteluhuonetta viimeksi blogissa esitellyt. Viime vuonna myin varsinaisen askartelupöydän eteenpäin, sillä sille ei enää juurikaan ollut käyttöä. Suunnittelutyöt hoituvat nykyään pitkälti tietokoneella ja käsityöt sohvalla tai ompelukoneen ääressä. Pöydän tilalle hankimme metallisen sohvasängyn mahdollisia yövieraita varten. 


Toinen puoli huoneesta on siis nyt vierashuonekäytössä ja toinen puoli lähinnä yrityksen varastona. Siitä en viitsikään kuvia juuri esitellä. Laatikkopinot ja sekalaiset somistetuotteet kun eivät varsinaisesti iske sisustuksellisessa mielessä. Tämä sänky sen sijaan on omaan makuuni jopa siinä määrin, että siihen tekee aina huoneessa käydessä mieli köllähtää. Paksu patja ja pehmoiset tyynyt suorastaan kutsuvat päiväunille. Tai ainakin ihan hetkeksi lepuuttamaan mieltä ja kehoa.


Taulu on tehty koivuaiheisesta lahjapaperista. Mustaksi maalatut kehykset ovat kulkeutuneet minulle tädiltä.


Villi Varpunen StyleRoomissa!

Löytyykö blogin lukijoista paljon StyleRoomin käyttäjiä? Jos ette ole vielä tutustunut palveluun, niin suosittelen lämpimästi. Sivustolta löytyy valtavasti sisustusinspiraatiota ja ideoita käyttäjien albumien muodossa. Nyt myös Villi Varpusella on oma sivustonsa, jonne kokoan kuvia, leikekirjoja ja albumeita. Käykäähän klikkaamassa itsenne seuraajiksi ja vinkatkaa myös omista StyleRoom-sivuistanne!



Tänään saadaan nauttia vielä hetki aurinkoisesta kesäsäästä. Ottakaa siitä kaikki irti! 

Keltainen elokuu

Tällä viikolla se tapahtui täällä Varsinais-Suomessa. Huomasitteko? Äsken vielä niin vihreänä kesätuulessa heiluvat koivut tuntuivat yhdessä yössä muuttaneen asunsa vaaleankeltaiseksi.

Tämä kesä ei ole tuntunut kesältä, niin on moni sanonut. Sää on alkanut suosia vasta näin elokuussa ja se ehkä tuntuu vähän lohdutuspalkinnolta. Itse olen yrittänyt nauttia lämpimästä säästä, pilvettömästä taivaasta ja T-paitakeleistä. Silti tiedän, että lämpötilan pudotessa lopulta lähemmäs 10 plusastetta, ei mieli voi olla kovin korkealla. Syksy lähestyy vääjäämättä, vaikka kuinka kulkisi shortseissa ja kesämekoissa. Onneksi alitajunnalla on tapana valmistaa mieltä myös syksyyn. Jostain kumman syystä viime syksynä hankittu sinapinkeltainen tyyny näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä harmaalla nojatuolilla.


Onhan syksyssä myös muita hyviä puolia. Hevosihmisenä olen tyytyväinen, kun paarmat ja muut itikat vihdoin jättävät hevosparat rauhaan ja maastolenkeistä voi jälleen nauttia. Olen saanut jo ihan tarpeekseni hirvensarviöljyn kuvottavasti hajusta. Se onkin ehkä ainoa asia, jota en jää kesässä ikävöimään. 

Joko teidän mieliinne on hiipinyt syksy helteitä hipovasta säästä huolimatta?

Adalmiinan Helmen kesäkirppiksellä


Eilinen päivä oli mitä mahtavin! Olin myyjänä Paimiossa Adalmiinan Helmen kesäkirppiksellä ja tunnelma oli mukavien myyjien, iloisten asiakkaiden ja aurinkoisen sään vuoksi huipussaan. Lierihatun, parin vesipullon ja aurinkorasvan avustuksella kesäisestä päivästä oli ilo nauttia ulkosalla kauppaa tehden. Olin tiukasti myyntilinjalla, enkä antanut itselleni tällä kertaa lupaa tehdä uusia ostoksia. Tavoitteena kun on ollut saada kodin tavaramäärää karsittua. Tavarat vaihtoivatkin omistajaa kiitettävästi ja kotiin jäi vietäväksi vain pari hassua kassillista. Enpä voisi olla tyytyväisempi!


Adalmiinan Helmen piha oli miljöönsä puolesta aivan ihana kesäiselle kirppikselle. Maalaismaisema ja vieressä laiduntavat lampaat tekivät varmasti osansa tapahtuman kepeän luonteen edistämiseksi. Toivonkin kovasti, että tapahtuma järjestetään ensi vuonna uudelleen. Kiitos vielä kanssamyyjille, asiakkaille, järjestäjille ja aivan erityisesti Annarinalle! Oli ilo olla mukana tekemässä näin mukavaa tapahtumaa positiivisessa hengessä!


Hupsutuksia


Poistimme pari vuotta sitten keittiön nurkasta korkean kaappikalusteen, joka ulottui lattiasta kattoon ja teki koko keittiöstä ahtaan. Tilalle halusin seinähyllyjä ja kaapin, jonka päällä olisi sopivasti tilaa kaikille kauniille keittiöön sopiville esineille. Hauskoja asetelmia siihen saakin rakennettua. Uusimpana ostoksena on tänä kesänä Lintukodosta hankittu hupaisa munanmuotoinen pieni maljakko, joka oli kaikessa humoristisuudessaan tietysti hankittava. Siihen saa suloisesti esille vaikkapa yksinäisen liljan tai daalian, joita puutarhassa juuri kukkii.


Ylähyllyllä asustavat vanhat pullot. Mukana miehen isovanhemmilta saatuja Hartwall-pulloja, korkkikantisia kirppisostoksia ja talon katosta löytynyt apteekkipullo. Vanha vaaka on ikisuosikkini ja todellinen löytö ex tempore -kirppiskierrokselta lomareissulla. Kunto ei ole kummoinen, mutta tykkään esineen rouheudesta ja 8 euron hinta ei todellakaan päätä huimannut. Hupsutuksia nämä ehkä ovat, mutta keittiössä ne sallittakoon. Eipähän käy kokkaaminen tylsäksi. 


Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Muistakaahan kirppis Paimiossa huomenna sunnuntaina!

Värikäs eteinen



Eteinen taitaa tällä hetkellä olla kiistatta talomme värikylläisin huone, sillä siellä on sekaisin sinistä ja punaisen sävyjä. Tänä kesänä maalattu sininen ovi hallitsee tietysti huoneen ilmettä ja sen pariksi maalattiin hyvin vaalea siniharmaa lattia. Eteisessä oli kuitenkin valmiina edellisen sisustusvimman jäljiltä punaista ja jopa oranssia, kuten tästä jo aiemmin nähdystä kuvasta käy ilmi. 


En tiedä olenko jotenkin laiska sisustaja tällä hetkellä vai onko väripalettini laajenemassa, mutta hieman peppipitkätossumainen sävyjen sekamelska räsymattoineen sopii ihan hyvin eteiseen. Tuo lakattu sisäovikin oli tarkoitus maalata valkoiseksi, mutta nyt olemme miehen kanssa yksissä tuumin jättäneet sen ainakin toistaiseksi alkuperäiskuntoonsa, kuten rintamiestaloon ehkä paremmin sopiikin. Puun sävyt tuovat sitä paitsi vähän lämpöä valkoseinäiseen tilaan, jossa muutenkin on jo väriä. Töihinkin lähtee kummasti hieman virkeämpänä, kun saa pienen piristysruiskeen eteisessä värien muodossa. Muualla kodissa silmä lepää murretummassa ja vaaleammassa värimaailmassa, jossa musta toimii ryhdin tuojana. Eteisessä ei meillä mustaa näy juuri lainkaan ja hyvä niin.  


Haaste: Lempinäkymä

Pidän matkustelusta ja etenkin uusiin maisemiin tutustumisesta, mutta olen samalla sitä mieltä, että parhaimmat asiat löytyvät aina läheltä. Lähelle näkemisen taito on opettelemisen arvoinen ja se tekee arjesta himpun verran erityisemmän.


Tässä yhtenä päivänä postia hakiessa totesin, että minulla on omalla pihalla aivan erityinen lempinäkymä. Se ei ole mitenkään mahtipontisen kaunis, eikä taidokkaan pihasuunnittelun tulos, mutta silti se viehättää ja sopii valkoisen rintamamiestalomme rinnalle rennon mutkattomalla tavalla. Tämä näkymä vastaanottaa pihatiellä tulijat ja kutsuu tutustumaan pihaan sekä kirsikka- ja luumupuiden takana häämöttävän kasvihuoneen antimiin. Edes näkymään tunkeutuva sähkölanka tai vääränvenkura pyykkiteline eivät voi näkymän viehätykselle minun silmissäni mitään. Tämä on minun lempinäkymäni.

Parhaimmat oivallukset on tehty ja jaettaviksi. Tällä postauksella haluan haastaa teidät lukijat ja kanssabloggaajat tekemään pienen retken pihallenne ja etsimään teidän lempinäkymänne. Ehkä tiedätkin jo oman suosikkisi? Monelle tietysti se oma talo tekee pihanäkymästä erityisen ihanan, mutta löytyisikö puutarhasta myös uusi kolkkia ja näkökulmia pihaan, joita ei ehkä ollut aiemmin tullut huomanneeksi? Erityisesti haluan heittää haasteen seuraavien ihastuttavien blogien kirjoittajille:





Kirppis 16.8. Paimiossa

Tänään ei ole tarjolla esteettistä kuvamateriaalia tai sisustuspohdintoja. Nyt ollaan puhtaasti ilmoitusasialla, sillä kirppiskassit pursuavat yli ja myytävää tavaraa kertyy koko ajan lisää, kun talon nurkissa laatikoita kaivelen. Onneksi kirppispäivä on jo tiedossa ja 16.8. eli ensi viikon sunnuntaina hurautan Paimioon Adalmiinan Helmen sekatavarakirppikselle. Voin omalta kohdaltani luvata, että hinnat ovat todellakin kirppistasoa ja kodin tavaraa löytyy paljon astioista mattoihin ja joulukoristeisiin. Mukana tietysti myös reilu määrä kivoja sisustusjuttuja, joista olen päättänyt luopua. 


Odotan innolla kivaa kirppispäivää ja toivon tietysti mainiota säätä. Merkitkää siis 16.8. kalenteriin ja tulkaa ostoksille - tai myymään, jos paikkoja on vielä vapaana.