Osta työtä Suomeen

Uutiset täyttyvät nykyään päivittäin surkeista uutisista, mutta Suomen synkkä taloustilanne on ollut kuuma puheenaihe jo vuosien ajan. Tulevaisuudennäkymät eivät tälläkään hetkellä vaikuta erityisen positiivisilta. Juuri siksi nyt ei ole aika työntää päätä pensaaseen, vaan yhdessä tarttua toimeen taloustilanteen kohentamiseksi. 

Yrittäjänä näen taloustilanteen sekä kuluttajan että tuottajan näkökulmasta. En silti suostu vaipumaan synkkyyteen ja kaikkein viimeiseksi aion luopua omista unelmistani, vaikka erityisesti yrittämistä pidetään tällä hetkellä riskialttiina. Tosiseikka on kuitenkin se, että pohjalta on ennenkin ponnistettu ja vain sinnikkään yrittämisen kautta voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, kuten uusia työpaikkoja ja taloudellista hyvinvointia. Kukaan ei voi irtisanoutua omasta roolistaan osana tätä tilannetta, sillä meissä jokaisessa on avain parempaan huomiseen. 

Itse olen päättänyt osallistua Suomen taloustalkoisiin siirtymällä monen kulutustuotteen kohdalla kotimaiseen vaihtoehtoon. Esimerkiksi hygieniatuotteissa olen löytänyt useita laadukkaita kotimaassa valmistettuja vaihtoehtoja. Kotimaisen suosiminen tulee näkymään myös suuremmissa kodin hankinnoissa aina sohvista kylmälaitteisiin. Kun Avainlippua on kerran alkanut skannata ostoksia tehdessään, tulee siitä nopeasti myös hyvä tapa. Siispä se mitä ostat, osta ajatuksella. 

On myös hyvä muistaa, etteivät kaikki suomalaisiksi mielletyt tuotemerkit suinkaan valmista tuotteitaan Suomessa. Valitettavan moni yritys on siirtänyt tuotteiden valmistuksen ulkomaille, vaikka brändi ratsastaisikin kotimaisuudella. Kotimaisen suunnittelijan kippo tai kuppi ei välttämättä olekaan suomalainen muutoin kuin nimeltään.

Itsekin yrittäjänä haluan kannustaa ostamaan kotimaisten tuotteiden ja tuotesarjojen lisäksi myös erityisesti suomalaisten pienyrittäjien tuotteita. Maamme on täynnä upeita alansa osaajia, laadukkaiden tuotteiden valmistajia ja taidokkaita palveluntuottajia. Minulla on kunnia kuulua tähän joukkoon, jonka rohkeutta arvostan suuresti. Minullekin on tärkeää, että Sarandian tuotteet on valmistettu Suomessa ja esimerkiksi printit painetaan paikallisen yrityksen palveluja hyödyntäen. 


Sarandian kaikki tuotteet on valmistettu Suomessa

Ensi perjantaina 4.12. vietetään Osta työtä Suomeen -päivää. Jokainen voi osallistua ostamalla tuona päivänä (ja tietysti myös jatkossa) vain Suomessa tuotettuja tuotteita ja palveluja. Osoita arvostuksesi suomalaista työtä ja yrittämista kohtaan ja tue kuluttamisellasi kotimaan taloutta. Tällä tavoin olet mukana tekemässä Suomeen lisää työpaikkoja. 

Lue lisää Avainlipusta ja tutustu muihin kotimaisiin käsityöyrittäjiin Käsityökorttelissa.

Ensimmäinen adventti



Rauhallista ensimmäistä adventtia!

Tänään aurinkokin tervehtii taas pitkästä aikaa ja vaikka maassa ei enää lunta ole moneen päivään ollutkaan, etsiytyvät ajatukset lähestyvään jouluun. Blogissa tämä onkin erittäin ajankohtaista, sillä olen suunnitellut teidän lukijoiden iloksi Villi Varpuselle joulukalenteria. Päivittäin avautuvat luukut tulevat sisältämään DIY-ohjeita, joulunajan vinkkejä sekä muita sisustusaiheisia postauksia. Joulukalenteri starttaa ensi tiistaina, jolloin luukusta paljastuu jotain paketointiin liittyvää. Jännittävää!


Galleria makuuhuoneessa



StyleRoomin sivuilla on meneillään yhteistyössä Unelmien Talo & Koti -lehden kanssa kilpailu, jossa haetaan inspiroivia sängynpäätyideoita. Oli pakko kuvata mukaan meidän makuuhuoneemme vähän erikoisempi toteutus. Sängyn yläpuolelle kiinnitetty vanha koristelista toimittaa tauluhyllyn virkaa. 

Vaihdoin samalla iloisen kirahvin kehyksiin sängyn yläpuolelle. Kiva nähdä aamulla ensimmäiseksi hymynaama. Hääkuvia en sen sijaan halua vaihtaa. Ihania muistoja. 

Mukavaa loppuviikkoa täältä sateen keskeltä.
Pian on taas viikonloppu!

Joulukuusenkorvike



Kodin laittaminen joulukuntoon jää tänä vuonna muiden asioiden varjoon ihan suosiolla. Käytännön syistä emme hanki joulukuusta ja niinpä myös suurin osa joulukoristeista saa jäädä varastolaatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Onneksi se joulufiilis tulee ihan muista asioista. Odottelen jo innolla Jouluradion aukeamista ja autossa ollaan jo laulettu joululauluja Turun seudullekin saadun ohuen lumikerroksen innoittamana. Tänä aamuna heräsin poikkeuksellisesti ennen kellonsoittoa ja huomattavasti pirteämpänä kuin muina aamuina. Tiesin heti, että yön aikana oli satanut lisää lunta. Kyllä tämä lumen tuoma valoisuus tulikin tarpeeseen, vaikka näillä näkymin siitä saa nauttia vain hetken. 

Joulukuusi ei siis itsessään ole aivan pakollinen osa joulua, mutta jonkinlainen kuusenkorvike nyt kuitenkin täytyi saada, joten ostin meille huonekuusen. Olohuoneesta se ei oikein löytänyt paikkaa, joten siirsin sen eteiskuistille, jossa se varmaan lämpötilankin puolesta viihtyy parhaiten. Huonekuusi on kyllä aika hauskannäköinen, eikä ole ihme, että niitä monessa blogissa onkin vilahdellut. Värikkäät hyasintit ja joulutähdet eivät ole oikein oma juttuni, enkä oikein välitä myöskään kovin koristeellisista joulukukka-asetelmista. Tällainen seesteinen tyyli sopii paljon paremmin juuri nyt tähän hetkeen. 



Mukavaa alkanutta viikkoa ja nauttikaa ihanista keleistä!

Kotini suosikit - Klaffipiirongilla


Tarkoitukseni oli koota tähän postaukseen lempparikoriste-esineitä kodistamme, mutta niitä kertyikin sitten kameraan enemmän kuin yhden postauksen tarpeen. Tämä yllätti itsenikin, sillä en koe olevani kovin innokas pienesineillä sisustaja. Yllättävän paljon itselle tärkeitä yksittäisiä esineitä kotiin on kuitenkin kertynyt. 

Tämä klaffipiirongon päällinen on ehdottomasti lempparini ja silloin tällöin myös vaihtelen asetelmia. Nyt esillä olevat esineet ovat hengailleet klaffipiirongilla jo pidemmän tovin. Pentikin puuhevosen ostimme jo useampi vuosi sitten leikkimielisesti korvaamaan ihkaomaa hevosta, kunnes sellaisen jonain päivänä saamme. Lamppuprojekti on edelleen kesken, mutta meneehän tuo laivan lamppu nyt koriste-esineestäkin. Toinen vanha esine on äidin lapsuudenkodin vintiltä löydetty ruusukuvioinen suklaarasia. Voitte kuvitella miten ihastuksissaan pieni tyttö oli sen löytäessään. Punainen samettipinta on kulunut ja pahvi kellastunut jo aikaa sitten, mutta yhtä ihana se on edelleen. Millaisia makeisia rasia on mahtanut pitää sisällään?


Mukavaa loppuviikkoa!
Meitsi nautiskelee vapaapäivistä ja valmistautuu samalla joulumarkkinoita varten. Ihania juttuja on suunnitteilla...

Sinistä!



Siniset astiat. Niitä meiltä löytyy enemmänkin kuin nämä purnukat hyllyssä. En tiedä mikä niissä vetää, mutta aina kaupoissa, kirppiksillä ja antiikkiliikkeissä silmät osuvat sinisävyisiin kippoihin ja kuppeihin. Kultakeramiikan Pitsi-sarja on yksi suosikeistani ja sipulipurkin lisäksi kaapista löytyy parit kupit lautasineen. Myös Arabialta löytyy muutamat lempparit, kuten Tuokio ja vaaleampi Maisema. 

Eihän se sininen nyt pelkästään astioihin jää. Jo pitkään kaikki keittiönpyyhkeet ovat mystisesti valikoituneet sinisiksi. Omituista tässä on se, ettei sininen ole oikeastaan edes yksi lempiväreistäni. Mutta keittiö, siellä on sinistä oltava. Olenkohan ihan hassu?


Onhan täällä nyt toki muitakin sävyjä. Valkoista, beigeä ja ripaus myös raikasta vihreää. 


Löytyykö muilta erityisiä huonevärejä ja värimieltymyksiä?


Pörröinen mannekiini


Meillä heittäydyttiin vähän hassuiksi tänään. Löysin laatikoiden kätköistä pikkuruisen kesähatun, sellaisen marsulle sopivan. Eipä aikaakaan, kun pystytin pienen studion ja kutsuin karvaisen mannekiinin paikalle. Manu-marsu osasi poseerata oikein sievästi hattu päässään. Ehkä edessä on vielä kansainvälinen mallinura? 


Melko style hattu, eikö vaan? 

Me Manun kanssa toivotellaan mukavaa sunnuntai-iltaa ja sellaista kivan kepeää viikonaloitusta. Heittäkäähän tekin henkinen olkihattu päähän maanantaiaamuna töihin mennessä. Aamuruuhkassa tehkää hengitysharjoituksia ja muistelkaa tätä söpöä karvanaamaa. Verenpaine laskee varmasti. 


Mukavaa iltaa ja onnea kaikille isille!

Kotini suosikit - Sininen kirstu

Blogini sisustuskuvissa vilahtelee usein kotimme huonekaluja, mutta harvemmin sitä tulee kertoneeksi tarinoita niiden takaa tai niiden merkityksestä juuri meille. Ajattelinkin parin postauksen verran esitellä tarkemmin muutaman vähemmälle huomiolle jääneen suosikin kodistamme.

Kotonamme on useita huonekaluja, jotka ovat kuuluneet elämääni aina. Tällaisia ovat esimerkiksi klaffipiironki, joka muutti äitini hoteista meille pari vuotta sitten, sekä sininen tuoli, joka ei muuten kauhean kauan ole enää sininen. Näiden molempien ääressä olen opetellut kirjoittamaan ja klaffipiirongissa säilytettiin aikoinaan valokuva-albumeita (kaksi alalaatikkoa pursuili niitä) sekä ihanaa muumiaiheista kirjepaperia, jota käytin säästeliäästi vain erityistapauksissa, kuten kirjoittaessani kummitädilleni.


Sinisen tuolin ja klaffipiirongin lisäksi puinen kirstu on jakanut elämänsä kanssani jo lapsuudenkodistani asti, lähes kolmekymmentä vuotta. Kirstu on tehty Einelle vuonna 1921 ja ymmärtääkseni hän ei ole sukua. Kyseessä on siis kapiokirstu, joka on vielä erittäin hyväkuntoinen ja aivan himskatin painava. Onneksi olen jo teini-ikäisenä oppinut siirtelemään painavaa mötikkää itse, sillä muuttohommat eivät koskaan ole olleet erityisen riemukkaita tämän huonekalun kanssa. Koskaan en ole kuitenkaan periksi antanut, en edes kynnysten kohdalla, ja aina kirstu on saatu uuteen kotiin kannettua.


Muistoja tästä puisesta vanhuksesta riittää. Kirstun päällä ovat asustelleet häkkeineen kaikki marsuni ja minusta taitaa olla vielä jossain kuva, jossa teini-ikäisenä vietän kesäpäivää poistaen hirveää maalipintaa kirstun päältä. Ällövihreän maalin päälle oli iloiseen seitkytluvun tyyliin liimattu räikeitä kukkatarroja, jotka eivät halunneet antaa periksi edes tujun maalinpoistoaineen käsittelyssä. Tuona kesänä kirstu maalattiin valkoiseksi ja neljä vuotta sitten muuton yhteydessä siniseksi. Nyt tuo sinisyys alkaa jo vähän tökkiä, joten ehkä olisi aika antaa seniorille pieni kasvojenkohotus.

Sininen tuoli, klaffipiironki ja kirstu muodostavat kolmikon, jota ilman minun on vaikea kuvitella kotiani. Ne saattavat muuttaa väriä ja paikkaa, mutta mukana ne kulkevat muistoineen aina.

Jaahas, se olisi sitten myös perjantai.
Nauttikaahan viikonlopusta!

Rintamamiestaloelämää


Olen varmasti aiemminkin sivunnut rintamamiestaloasumista blogikirjoituksissani, mutta ajattelin aiheesti riittävän ihan omaksi postaukseksi asti. Muutimme tähän valkoiseen rintamamiestaloon kesällä 2011. Valitsimme kodin ensisijaisesti loistavan sijainnin ja puutarhatontilla sijaitsevan hyväkuntoisen talon vuoksi, mikä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Pidämme remontoinnista tietyissä määrin, mutta tässä kodissa kaikki suuret remontit oli jo tehty ja me saimme keskittyä pintojen päivittämiseen mieleisiksi.

Huoltotoimenpiteitä tällainen vanhempi talo toki vaatii muiden tapaan, mutta työ opettaa tekijäänsä. Viimeisen neljän vuoden aikana kiinnostus ja ymmärrys rakennusteknisiä asioita kohtaan on kasvanut roimasti. Tietotaitoa on ammennettu niin lähipiirin konkareilta kuin rintamamiestaloihin erikoistuneista teoksista ja keskustelupalstoilta. Rintamamiestalot ovat rakenteellisesti hyvin simppeleitä, joten samaa perinteistä linjaa noudattamalla pärjää pitkälle.

Omasta mielestäni rintamamiestaloissa parasta on niiden tunnelma. Me ihastuimme alkujaan kotimme lämpimään fiilikseen ja vierailijoiden kommenteista päätellen muut kokevat kotimme samoin. Taloamme kuvaillaan suloiseksi, rauhalliseksi ja tunnelmalliseksi. Talossa vallitseva lempeä ilmapiiri onkin mielestäni jotain, mitä ei voi ostaa, vaan se kehittyy osaksi talon persoonaa hiljalleen. Varsinaisia persoonia vanhat talot nimittäin ovat ja ne pitävät sisällään joskus myös melkoisia tarinoita. Vieläkin pohdin mitä mahtoi miettiä pieni Aku, joka piilotti pussillisen leluautoja yläkerran lattian alle tai kenen idea oli asetella vanha apteekkipullo kattopaneloinnin taakse. Entä kuka kyllästyi talon kartanonkeltaiseen väriin ja halusi maalata sen valkoiseksi?

Kuistin ruusut viime kesänä

Vielä pari vuotta sitten suhtauduin aika nihkeästi rintamamiestalojen sisustukselliseen modernisointiin. Nykyään olen kääntänyt kelkkani kokonaan, enkä katso karsaasti vanhojen talojen korkeakiiltoisia keittiöitä ja moderneja sisustuselementtejä. Aika kulkee eteenpäin ja mielestäni on vain hyvä, että jokainen sukupolvi jättää oman jälkensä taloon edeltäjien tapaan. Ei näitä taloja rakennettu museoksi, vaan kodeiksi, jotka elävät asukkaidensa mukana. Remontoinnissa on toki hyvä turvautua rintamamiestaloihin sopiviin materiaaleihin ja tekniikoihin, mutta sisustuksen osalta ja ulkonäöllisesti erilaisuus on kaunista. Mielenkiintoisimpia ovat talot, joissa näkyy ajallinen kerrostuma, vanhan arvostus ja nykyisten asukkaiden oma kädenjälki viehättävänä kerroksellisuutena.

Rintamamiestaloissa on edelleen sitä jotain ja olen iloinen, että näitä kauniita oman aikansa tyylin edustajia on näin paljon vielä jäljellä. Rintamamiestalossa asuminen on monelle myös tietynlainen elämäntapa ja sen arvostaminen näkyy myös ahkerana keskusteluna netissä. Rintamamiestalot eivät ole vain taloja. Ne ovat ensisijaisesti koteja.

Millaisia muistoja sinulla on rintamamiestaloista tai asutko sellaisessa kenties juuri nyt?


Valoisa maanantai


Aurinko paistoi aamupäivällä niin suotuisasti, että intouduin hieman kuvailemaan olohuonetta. Hyvän hetken valitsinkin, sillä tunnin kuluttua aurinko oli painunut pilvien taakse ja sinistä pilkotti enää taivaanrannassa. Eikös se mennyt niin, että ajoitus on kaikki kaikessa?

Alakuvassa näkyy pala pienen aulatilan tapetista. Kyseistä seinää on ihan huippuhankala kuvata, sillä seinällä oleva iso peili paljastaa kuvakulmasta riippuen joko kuvaajan tai vähemmän esteettisen sähkökaapin. Siitä huolimatta tuo tapetoitu seinä on yksi suosikeistani kodissa ja olen edelleen iloinen, että pidin pääni tapettivalinnan suhteen. Tapetista tulee mieleen moderni mummola ja se tervehtii mukavasti tulijaa jo sisään astuttaessa. Peilin vieressä seinällä roikkuvat tietysti kaulakorut ja avainnauha näppärästi käden ulottuvilla ulos lähtiessä.


Haluan jakaa kanssanne myös minua suuresti ilahduttaneen uutisen, joka sähköpostien seassa odotti. Juhlayritykseni Hää- ja juhlapalvelu Sarandia on valittu ehdolle Vuoden Hääyritykseksi ja olen siis mukana äänestyksessä, jonka järjestää Love Me Do -häätapahtuma. Halukkaat voivat käydä antamassa äänensä täällä


Oikein mukavaa viikkoa!


Oletko jo tulossa?


Marraskuu. Kuukausista ehkä vähiten riemukkain, vaikkakin sääennusteen mukaan loskaa ei ainakaan ole odotettavissa, kun lämpöasteet huitelevat yli kymmenessä plusasteessa. Tuulen paljaaksi riisumia puita ja harmaata maisemaa eilen katsellessani tulin kuitenkin toivoneeksi, että se talvi tulisi jo ja toisi mukanaan valkeat hanget ja pakkasen huurtamat puut. Ja kun talvi tulisi, saisi se viipyä kauemmin kuin pari viikkoa. Nämäkin kuvat piti kaivaa vuoden 2013 arkistoista.


Parasta talvessa on ehdottomasti lumi, joka kirkkaina pakkaspäivinä toistaa auringonvaloa niin että silmiä häikäisee. Vapaapäivinä tuollaista valohoitoa ottaisi mielellään vastaan, sillä tiedän harmillisen hyvin, että työpäivinä ei pian enää aurinkoa näe ollenkaan. Tuntuu ahdistavalta, että aamulla töihin mennessä on vielä hämärää ja kotiin lähtiessä pimeys on jo laskeutunut. Pelkkä ajatus saa hapuilemaan D-vitamiinipurkkia. 

Näillä näkymin talvi ei vielä ole tulossa, mutta nautitaan siitä huolimatta marraskuun tarjoamista harvinaisista poutapäivistä. Mukavaa sunnuntaita ja muistakaa napata vitamiininne!