Kotini suosikit - Sininen kirstu

Blogini sisustuskuvissa vilahtelee usein kotimme huonekaluja, mutta harvemmin sitä tulee kertoneeksi tarinoita niiden takaa tai niiden merkityksestä juuri meille. Ajattelinkin parin postauksen verran esitellä tarkemmin muutaman vähemmälle huomiolle jääneen suosikin kodistamme.

Kotonamme on useita huonekaluja, jotka ovat kuuluneet elämääni aina. Tällaisia ovat esimerkiksi klaffipiironki, joka muutti äitini hoteista meille pari vuotta sitten, sekä sininen tuoli, joka ei muuten kauhean kauan ole enää sininen. Näiden molempien ääressä olen opetellut kirjoittamaan ja klaffipiirongissa säilytettiin aikoinaan valokuva-albumeita (kaksi alalaatikkoa pursuili niitä) sekä ihanaa muumiaiheista kirjepaperia, jota käytin säästeliäästi vain erityistapauksissa, kuten kirjoittaessani kummitädilleni.


Sinisen tuolin ja klaffipiirongin lisäksi puinen kirstu on jakanut elämänsä kanssani jo lapsuudenkodistani asti, lähes kolmekymmentä vuotta. Kirstu on tehty Einelle vuonna 1921 ja ymmärtääkseni hän ei ole sukua. Kyseessä on siis kapiokirstu, joka on vielä erittäin hyväkuntoinen ja aivan himskatin painava. Onneksi olen jo teini-ikäisenä oppinut siirtelemään painavaa mötikkää itse, sillä muuttohommat eivät koskaan ole olleet erityisen riemukkaita tämän huonekalun kanssa. Koskaan en ole kuitenkaan periksi antanut, en edes kynnysten kohdalla, ja aina kirstu on saatu uuteen kotiin kannettua.


Muistoja tästä puisesta vanhuksesta riittää. Kirstun päällä ovat asustelleet häkkeineen kaikki marsuni ja minusta taitaa olla vielä jossain kuva, jossa teini-ikäisenä vietän kesäpäivää poistaen hirveää maalipintaa kirstun päältä. Ällövihreän maalin päälle oli iloiseen seitkytluvun tyyliin liimattu räikeitä kukkatarroja, jotka eivät halunneet antaa periksi edes tujun maalinpoistoaineen käsittelyssä. Tuona kesänä kirstu maalattiin valkoiseksi ja neljä vuotta sitten muuton yhteydessä siniseksi. Nyt tuo sinisyys alkaa jo vähän tökkiä, joten ehkä olisi aika antaa seniorille pieni kasvojenkohotus.

Sininen tuoli, klaffipiironki ja kirstu muodostavat kolmikon, jota ilman minun on vaikea kuvitella kotiani. Ne saattavat muuttaa väriä ja paikkaa, mutta mukana ne kulkevat muistoineen aina.

Jaahas, se olisi sitten myös perjantai.
Nauttikaahan viikonlopusta!

2 kommenttia

  1. Tällaiset esineet on juuri niitä kauneimpia ja rakkaimpia, koska niillä on tarina <3 Meiltäkin löytyy muutamia huonekaluja joista en koskaan tule luopumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Ei nämä ulkonäölllisesti ehkä ole mitään ihmeellisiä, mutta ne muistot. ♥

      Poista