Lukutoukan joulu - Joulukalenteri 9. luukku


EDIT: Olinpa sitten eilen unohtanut painaa julkaise-nappia. Tänään saattekin sitten nauttia kahden postauksen verran blogin joulukalenterista. 

Olen lukenut pienestä saakka kirjoja ja rakkaimpia joululahjoja ovat edelleen mieluisat kirjat. Jouluaaton paras hetki on usein ollut illalla talon hiljetessä, kun vain valaistu joulukuusi ja lukulamppuni hohtavat valoaan. Lukioikäisenä valvoin kerran kolmeen saakka yöllä lukien joululahjaksi saamaani Pientä runotyttöä. Vaalin tuota muistoa mielessäni näin vielä vuosienkin päästä, sillä myöhemmin lahjaksi saamani suosikit, kuten Kaari Utrion teokset, eivät olekaan innostaneet yhtä myöhäiseen lukuhetkeen. Olen ehkä tullut vähän vanhaksi, sillä nykyään hyvätkin kirjat toimivat iltaisin lähinnä tehokkaana unilääkkeenä.

Fiktiivisten teosten lisäksi myös eläinkirjat ovat olleet aina erityisen kiinnostavia. Valitsinkin tämän postauksen kuvitukseksi sivuja kahdesta 80-luvulla painetusta luontokirjasta, jotka kuuluvat niiden teosten joukkoon, joista en tule luopumaan.



Erityisesti kirjoista toinen, Luonnon harvinaisuudet, on mielestäni erittäin hyvä lapsille sopiva teos julkaisuajankohdastaan riippumatta. Kirjassa kerrotaan laajasti uhanalaisista eläimistä, uhanalaisuuteen johtavista syistä ja erityisesti ihmisen vaikutuksesta ja toimintamahdollisuuksista. Kirjassa esitellään eläinlajeja, jotka ovat kuolemanpuuton partaalla tai ovat jo kadonneet maapallolta, kuten alakuvan kvagga. 


Ehkä aika kultaa muistot, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nykylapset ovat aiempaa enemmän tottuneita tulemaan viihdytetyksi. Tietokonepelit, elokuvat ja älypuhelimet ovat läsnä arjessa ihan pienestä asti ja sehän vain kertoo siitä, millaiseksi maailma ympärillämme on muuttunut. Tällaisten luontokirjojen anti onkin juuri siinä, että ne saavat kiinnostumaan asioista itsen ulkopuolella ja tulevat samalla opettaneeksi ihmisen vastuuta maailmasta, jossa elämme. Tämä kirja on aivan ehdottomasti vaikuttanut siihen, miten itse näen maailman ja mistä asioista olen kiinnostunut. Toiset ovat varmasti enemmän kiinnostuneita kirjoista ja lukemisesta kuin toiset, mutta olen myös sitä mieltä, että lukutoukaksi voi oppia. Kyse on vain itseä kiinnostavien kirjojen löytämisestä. Ja maailmahan on täynnä vaikka millaisia kirjoja! 

Kirjoissa on erityistä taikaa, joka ei voi tavoittaa tietokoneen tai tabletin näytöltä. Lempikirjan hapertuneisiin ja hiirenkorville taitettuihin sivuihin kutoutuu usein rakkaita muistoja. Juuri siksi siihen tarttuminen tuntuu aina erityiseltä vielä aikuisenakin.  




Ei kommentteja