Yrittäjätarinani - Joulukalenteri 4. luukku

Tänään joulukalenterin luukusta kurkistaa minä - tai oikeammin tarina siitä, miten minusta tuli yrittäjä. Perustin toiminimen alkuvuodesta 2014, mutta yrittäjäluonne olen ollut koko ikäni. Ehkä kaikki alkoi siitä, miten ala-asteella tein laskelmia heppakuvioiseen vihkooni ostaakseni oman hevosen tai siitä, kun toimitimme koulukaverini kanssa omaa lehteä. Meillä oli peräti yksi vakiotilaaja. Voi myös olla, että kaikki alkoi jo 1900-luvun alun isossa Ameriikassa, jossa isoisoäitini kääri hihansa ja pisti pystyyn paikallisen dinerin. Nykyään tuo reipasotteinen rouva katselee minua kirjahyllyn reunalta lierihattu tyylikkäästi kallellaan. Mitäköhän hän haluaisi sanoa minulle?

 

Olen aina kuunnellut sydämeni ääntä. Se oli oppaani, kun vaihdoin yliopistossa pääaineeni mediatutkimukseen ja luin itseni filosofian maisteriksi tai kun opintojen jälkeen hakeuduin täysin odotusten vastaisesti kaupalliselle alalle hakemaan käytännönoppia sekä myöhemmin yrittäjäopintojen pariin. Sydäntä kuuntelemalla sain myös rohkeutta, kun kädet täristen jätin hakemukseni Y-tunnusta varten. Elämän suurissa päätöksissä olen aina mennyt tunteet edellä - enkä koskaan ole vielä katunut.

Yrittäjyys ei ole helppoa edes silloin, kun sitä tekee pienimuotoisesti tai sivutoimisesti. Tätä tehdään rakkaudesta lajiin. Yrittäjyys vie myös helposti mennessään ja silloin unohtuu äkkiä työprojektien ääreen vielä yömyöhälläkin. Ei siksi, että olisi pakko, vaan koska se on niin kivaa, ettei kynää malttaisi laskea tai tietokonetta sulkea. Yrittäjyys todella vie koko käden, kun sille antaa pikkusormen.

Sarandia on minulle rakas luomukseni, inspiraationi ja leikkikenttäni. Rakastan sen suomaa vapautta luoda, kokeilla ja tehdä uutta. Innostavinta on saada tuottaa iloa ja innostusta muille tuotteitteni kautta. Kaikki tuotteeni syntyvät elämisen riemusta ja kepeydestä, ja juuri sitä haluan tuoda myös asiakkaiden koteihin. Kun näen suunnittelemani printin kirvoittaman hymyn tai naurun, tiedän onnistuneeni.

Oiken motivoivaa viikonloppua kaikille!
Nähdään huomenna Turun messukeskuksessa joulumyyjäisissä!

2 kommenttia

  1. Ihana tarina <3 ja voin niin samaistua tuohon! Nimenomaan! Presiis! Kun itse sanon, että olen kiireinen, se tarkoittaa juurikin sitä, että "ettei kynää malttaisi laskea tai tietokonetta sulkea" - olen uppoutunut tavalla, joka sulke hetkeksi muun maailman ympäriltä.

    Silloin ihminen on onnellinen, vaikka olisikin kiireinen ja vääjäämättä väsynytkin välillä. Tsemppiä ja nostetta Sarandialle! Noin sitä pitää, hitto vie! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna kauniista sanoista! Intohimo omaan työhön on todella tärkeää. Huomaan, että sinulta löytyy samaa virtaa. <3

      Poista