Uusi vuosi ja uudet kujeet (ja kuinka ne toteutetaan)



Vuoden vaihtumisessa on aina jotain puhdistavaa. Kellon lyödessä kaksitoista, voi melkein kuvitella, miten edellisen vuoden taakka nollaantuu ja kaksitoista uutta kuukautta avautuu edessä uusine mahdollisuuksineen ja odotuksineen.

En ole koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia, mutta syksyllä tein itselleni listan "30 ennen kolmeakymmentä", joka pitää sisällään kolmekymmentä yksittäistä asiaa, jotka haluan tehdä, toteuttaa tai saavuttaa ennen kuin ensi syksynä juhlin kolmekymppisiäni. Listalla on yksittäisiä kivoja juttuja, kuten postikortin lähettäminen ja lomalla rentoutuminen (itselleni yllättävän vaikeaa), mutta myös isoja juttuja, kun asuminen itse rakennetussa talossa. Kummallista kyllä, eniten minua jännittää listan kohta "laukkaa ilman satulaa", jota en ole vielä koskaan uskaltanut tehdä. Tähän asti listalta olen voinut ruksia kohtia tasaisesti, mutta silti vähän epäilyttää miten pitkälle motivaatiota ja yritystä riittää.

Uudenvuodenlupauksissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kuinka usein ne toteutuvat? Tunnetuin klisee lienee se, että tammi- ja helmikuu ovat kiireisintä aikaa kuntosaleilla... ja hiljaisinta baareissa. Motivaatio kantaa harvoin niin pitkälle, että suuret lupaukset tulevat lunastetuiksi. Ongelma onkin siinä, että lupausta ei pilkota pieniin helpommin hallittaviin osiin, vaan se yritetään rykäistä kerralla läpi. Suurten muutosten edessä moni jää helposti seisomaan suu ymmyrkäisenä. Urakka on niin massiivinen, ettei sitä oikein tiedä mistä aloittaisi. Ja juuri siksi leikki on niin helppo jättää kesken. Tässä omat vinkkini tavoitteiden saavuttamiseksi.



  • Älä kuvittele laittavasi koko elämäsi uusiksi sormia napsauttamalla. Muutos ottaa aikansa, joten on parempi valita vain tärkeimpiä asioita tehtävälistallesi ja mahdollisesti jaksottaa ne pitkin vuotta. Alkuvuonna kirjoitetaan gradu loppuun ja syksyllä aloitetaan aikuisbaletti sen sijaan, että väkisin yritettäisin keskittyä molempiin yhtä aikaa. Isot projektit, kuten opiskelu-urakat, työnhaku tai elämäntapamuutokset on hyvä pilkkoa viikottaisiin tavoitteisiin, jolloin helpommin saavutettavista välitavoitteista saa lisämotivaatiota ja onnistumisenkokemuksia. Jos projekti on iso, sille on myös suotava iso pala elämästä, jotta onnistuminen on mahdollista. Uusi vuosi voi tuoda paljon uutta, mutta tunteja on edelleen vuorokaudessa kaksikymmentäneljä ja käsiä tasan kaksi.

  • Suurimmat muutokset vaativat usein sen, että sanoo tietyille itseä ja omaa jaksamista kuluttaville vaatimuksille "ei kiitos enää" ja uusille (usein pelottaville) asioille "kyllä". Molemmat vaativat yhtäläisen määrän rohkeutta, jota voit kerryttää pikku hiljaa pienissä asioissa, jos hyppy kylmään veteen tuntuu liian rajulta. Lohdutukseksi voin sanoa, että ensimmäisen kerran jälkeen siitä tulee helpompaa.

  • Kaipaatko elämääsi suurten muutosten sijaan piristystä ja lisää iloa? Tee uudenvuodenlupauksien sijaan kuukausitavoitteita, jotka voit ruksia yli ne suoritettuasi. Laita listallesi kivoja ja vähän haastaviakin asioita. Sellaisia, joita harvemmin tulisi tehtyä ja jotka voi vähän jännittääkin. Älä unohda erityisiä kohtia, jotka on pyhitettyä läheisten kanssa vietetylle ajalle, hauskanpidolle ja itsesi hellimiselle. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Lämpöä, lempeä ja kaikkea hyvää vuoteen 2017!

Rakkaudella,
Sari

Hyvästi rakas ystävä



Meidän joulumme oli tänä vuonna vähän toisenlainen, kuten aiemmista postauksistani saattoi rivien välistä lukea. Hiljaisempi ja uupuneempi. Suru oli saapunut kylään. 

Olin toivonut omaa koiraa niin kauan kuin jaksoin muistaa. Tiiliskivenpainoisen koirarotukirjan kannetkin olivat repsahtaneet jo aikoja sitten, kun olin etsinyt täydellistä koiraa juuri meille. Yhtä elävästi muistan miten Turkkarin Jokamiehen markkinoilta löysimme lopulta ilmoituksen tiibetinspanielista, jolle etsittiin uutta kotia. Olin tuolloin itse teini-ikäinen tytöntyllerö ja unelmani oli käymässä toteeen. Meille muutti Puppe.

Näin taaksepäin katsoen tuntuu käsittämättömältä, että tuo iloinen pieni koira on kulkenut rinnalla elämän pyörteissä melkein puolet elämästäni. Mutta vaikka pieni ystäväni oli henkiin herännyt unelma, ei toista voi koskaan kokonaan omistaa. Niin kuin Erinin kappaleessa lauletaan kuitenkin aina, on elämä laina. Ja vaikka saimme viettää koiramme kanssa enemmän yhteisiä vuosia kuin moni muu, tulee eron hetki silti aina liian pian.

Ennen joulua huomasimme Pupen voinnissa selvää huonontumista ja jouduimme raskaimman päätöksen eteen. Sydäntä painoi myös velvollisuudentunne. Puppe oli maailman paras pieni koira. Nyt oli aika osoittaa, että me olimme sille maailman parhaat ihmiset.

Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan.

Tuntematon


Tämä ei ole viimeinen hyvästi, sillä kuljet aina mukanani. 
Tämä on kiitos.

Kiitos, että toit elämäämme loputtomasti naurua, hymyä, ihmeteltävää ja hoivattavaa.
Muistan ikuisesti kaikki rullalle juostut matot, telepaattiset kykysi ja taitosi tunnistaa perheenjäsenet nimeltä. Muistan miten vielä vuosi sitten sait joka kerta riemuhepulit, kun oli aika lähteä lenkille. Olisit ottanut pehmolelunkin mukaan. Ne olivat aina valkoisia. Rakastit valkoisia pehmoleluja, etkä koskaan repinyt niistä täytteitä pois. Muistan, miten halusit aina osallistua päikkäreihin ja parhaimmillaan meitä oli yhdellä pienellä sohvalla nukkumassa minä, mieheni ja pieni pörröinen koira. Viime vuosina painoin jokaisen yhteisen hetken tarkasti sydämeeni, sillä aavistin, että aikamme oli käymässä vähiin.

Surun keskellä muistot lohduttavat, sillä niitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta.



Kiitos, pieni ystäväni. Olit enemmän kuin kukaan olisi voinut koskaan toivoa.
Kiitos.

Rakkaudella,
Sari
ja koko muu perheesi

Ajatuksella kylppärissä


Tämän vuoden aikana olen todella herännyt siihen kuinka paljon olen käyttänyt paitsi ulkomaisia myös ympäristölle ja itselleni haitallisia kemikaaleja. Olen siirtynyt käyttämään lähes ainoastaan kotimaisia ja luontoystävällisiä tuotteita aina kodin puhdistusaineista omiin suihkusaippuoihin. Syksyllä siirryin käyttämään shampoopaloja ja pois en taida enää vaihtaa. Ruokaostoksien lomassa ei vaadi paljonkaan, että vilkaisee ostamiensa tuotteiden kotimaisuuden ja ympäristomerkintöjen perään. Ympäristölle sillä voi kuitenkin suuri vaikutus vuosien saatossa.

Pidän ekologisuutta ja kotimaisuutta tärkeinä arvoina, mutta pesuaineiden kohdalla puhdistustehosta en ole valmis tinkimään. Erityisen ongelmalliseksi olen kokenut pyykinpesun, sillä töistä ja harrastuksista johtuen pyykkimme on usein kovin likaista. Siis juuri sellaista, että vaatteissa on konkreettisesti kaikkea hevosen kuolasta mutaan ja öljyroiskeisiin. Hyvä pesuaine on siis tarpeen.

Toinen vaatimus pesuaineelle on zeoliitittomuus. Oletteko kuulleet zeoliitista? Sitä on lähes jokaisessa pulverimaisessa pyykinpesuaineessa ja kerääntyessään pesukoneeseen se aiheuttaa paitsi pahaa hajua pyykkeihin myös pahimmillaan koneen rikkoontumisen ajan saatossa. Zeoliititon pesuaine pitää siis pyykin raikkaampana ja pidentää kodinkoneen käyttöikää.

Kolmas vaatimus pyykinpesuaineelle on ekologisuus ja ympäristöystävällisyys. Olemme jokainen vastuussa tavasta, jolla kuormitamme luontoa ja pienillä arkipäiväisillä valinnoilla on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. Ympäristökuormitus syntyy paitsi käyttämiemme tuotteiden sisältämistä kemikaaleista myös tuotteiden valmistus- ja pakkaustavoista.


Loppukesästä törmäsin itselleni tuntemattomaan Lumme-pyykinpesuainesarjaan, jota pääsin ilokseni testaamaan. Lumme on saanut Hyvä Ympäristövalinta- ja Ympäristömerkki-tunnustukset ja tuotteita on kehitetty yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa, joten tuotesarja vaikutti hyvin lupaavalta. Lumme-tehtaat sijaitsevat Ruotsissa Falunissa, joten kotimaisesta tuotteesta ei voi puhua. Onneksi kuljetusmatka on sentään kohtuullisen lyhyt.

En itse välitä voimakkaista tuoksuista pesuaineissa, enkä käytä oikeastaan ollenkaan huuhteluaineita. Olikin positiivinen yllätys, että näiden pesuaineiden tuoksut ovat hyvin kevyet ja raikkaat. Pyykki tulee joka kerta puhtaaksi ja tavallisen pesuaineen aiheuttama tunkkainen haju pesukoneessa on pysynyt poissa puhdistuksen ja Lumme-pesuaineiden käytön jälkeen. Testijakson jälkeen olemme jatkaneet Lumme-tuotteiden käyttöä, sillä iloksemme sitä löytyy supermarketin pesuainehyllyltä.

Suosittelen lämpimästi jokaista käymään läpi siivouskaapista löytyvien tuotteiden merkinnät ja vilkaisemaan vaikkapa seuraavalla kerralla suihkussa shampoopullon ja suihkugeelien tuotetietoja. Kuinka paljon löydät ympäristölle ystävällisiä, ekologisesti valmistettuja tai kotimaisia tuotteita?

*Yhteistyössä Lumme

Värikäs työhuoneprojekti



Hyvää tapaninpäivää! Toivottavasti olette viettäneet rauhallisen, iloisen joulun ja vatsat on täytetty jouluherkuilla.

Mainitsinkin aiemmin, etten tänä vuonna laitellut joulua kotiin ja niinpä otin joulukoristelujen sijaan työn alle pitkästä aikaa oman värikkään tuunausprojektin. Ideasta en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä näin jokin aika sitten lehdessä tai blogissa lähes vastaavan värikkään vanhasta postilokerikosta tehdyn laatikoston ja ihastuin siihen täysin. (Jos joku siellä nyt keksii, missä olen tämän idean nähnyt, laittakaa kommenttia tulemaan.)


Lokerikosta olen haaveillut pitkään, sillä minulta löytyy valtava määrä askartelutarvikkeita, washiteippejä, yrityksen postitustarvikkeita ja tarroja, jotka kaipaavat organisointia. Tuunaus oli harvinaisen helppo. Akryylimaaleja sekoitellen etsin sopivat sävyt ja sudin maalit pintaan. Lopuksi vielä etikettikehykset paikoilleen suloisesti sekavalla kokoelmalla raksalta löytyneitä ruuveja ja homma oli valmis.

Tätä laatikostoa tuunatessani mielessäni oli oikeasti tuleva työhuone ja askartelupöytä, jonka päälle laatikostoni ajattelin sijoittaa. Toistaiseksi se saa majailla klaffipiirongin päällä ilahduttamassa ja pitämässä yllä järjestystä.

Rakkaudella, Sari

Taas joulu on...


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan... Ja myös meille!

Meillä ei ole yhtään laatikkoa jääkaapissa, ei ainoatakaan joulukoristetta esillä. Vain pieni joulupiparitehdas on eilisestä asti ollut käynnissä pikkuruisessa vuokrakeittiössä, jossa olemme miehen kanssa ansiokkaasti törmäilleet toisiimme. Muutoin luotamme kiitollisina tänä vuonna perheenjäsenten ruokapöytien antimiin ja saunan lämpöön. Sillä niin se vain on, että joulu tulee kuitenkin myös raksavuoden ja kiireen keskelle. Ja ehkä myös flunssa, mutta ei se mitään. Nyt on aikaa pysähtyä, hiljentää tahtia ja nauttia joulusta. 

Haluan toivottaa teille kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille tuttavuuksille oikein lämmintä, lempeää joulua! 

Rakkaudella,
Sari

Onko suomalainen koti mauton ja hajuton?


Kaltaiselleni sisustusintoilijalle tulevan talon sisustaminen on kenties se rakennusprojektin hauskin ja samalla haastavin osa-alue. Tuntuu suorastaan luksukselta päästä (budjetin sallimissa rajoissa) valitsemaan kaiken alusta asti itse. Nämä valinnat haluamme tehdä huolella hyvissä ajoin, emmekä pakon edessä viime hetkellä. Haluamme myös, että kodin sisustusvalinnat heijastavat ensisijaisesti meidän persoonallisuuksiamme ja makuamme, mutta niiden on myös luotava harmoninen ja yhtenäinen kokonaisuus. Ei ihan helppo homma.

Olemme jo monta vuotta kiertäneet asuntomessuja, taloesittelyjä ja näyttöjä ja kaikkialla olemme ihmetelleet sisustusratkaisujen yleistä tavanomaisuutta. Kodin sisustuksen perusteella pystyy harvoin kuvittelemaan millaisia ovat asukkaiden persoonat, harrastukset ja mielenkiinnonkohteet tai jopa lempivärit. Tai sitten 90 % suomalaisista voisi ilmoittaa lempivärikseen valkoisen, harmaan tai beigen.

Vaaleissa väreissä ei sinällään ole mitään väärää ja olenkin nähnyt kauniita vaaleita sisustuksia, joissa mielenkiinto syntyy esimerkiksi erilaisista materiaaleista ja pintojen vuoropuhelusta. Useimmiten valinnat ovat kuitenkin ihan nättejä, mutta liian varmoja ja näin ollen myös helposti tylsiä. Uskon tietäväni mistä puhun, sillä oma makuni oli vielä muutama vuosi sitten juurikin riskitön ja vaalea, kuten tämän postauksen historiaa huokuvat kuvat vanhasta kodista todistavat.


 Yllä olevan kuvan katsominen särkee jo aika lailla silmiä. Muistan miettineeni raidallisesta matosta, että se on aika huomiota herättävä, mutta ryhdikäs valinta. (Siis todella!) Sitä ennen matto oli nimittäin...vaalea! Aivan kuin maailmassa ei muita värejä olisikaan. Jonkin ajan kuluttua tästä halusin uusia verhot ja taistelin itseni kanssa pitkään ennen kuin uskalsin hankkia valkoisten lirpukkeiden tilalle tummansiniset kappaverhot. Ne olivat niin hyvä ostos, että toivon löytäväni niille paikan myös uudesta kodista. Hurjinta kuvassa on kenties kattovalaisin, joka sekin on itse asiassa miehen ensimmäisestä omasta kodista peräisin.

Olen siis ollut klassinen esimerkki vähän nössöstä sisustajasta, joka pelaa varman päälle. Mistä tämä suomalainen tapa sisustaa sitten johtuu? Osasyy rohkeuden puutteeseen on varmasti mantra, jota tässä maassa ahkerasti toistellaan. "Ei kannata sisustaa liian räikeästi, jotta on helpompi sitten myydä."

Ajatusmalli on ihan hassu etenkin talonrakentajien keskuudessa. Jos talo rakennetaan tai ostetaan omaksi unelmaksi, miksi ihmeessä se sisustetaan jotain toista kuvitteellista ihmistä varten, joka saattaa ehkä kymmenen vuoden päästä kodin ostaa omakseen? Ja silloinkin uusi omistaja mitä luultavimmin haluaa tehdä pintaremontin ja valita uudet pinnat itse.

Moni jättää rohkeat ratkaisut tekemättä kyllästymisen pelossa. Oman tyylin ja maun tunteminen helpottaakin huomattavasti uskaliaidenkin valintojen tekemistä. Itse tunnistan nappivalinnan siitä, että se saa minut suorastaan hyppimään riemusta. Jos jokin idea vain ihastuttaa, tulen mitä todennäköisimmin kyllästymään siihen ennemmin tai myöhemmin. Jos oma tyyli on vielä hakusessa, värejä ja kuoseja voi myös käyttää sellaisissa paikoissa, jotka on helppo tarvittaessa vaihtaa, kuten tekstiileissä, maaleissa ja tapeteissa. Myös harkinta-aika on hyvä idea, sillä parin kuukautta asiaa makusteltua kyllä tietää onko jokin idea edelleen yhtä hyvä vai onko innostus haalistunut.

Oman kodin tehtävä on ilahduttaa ja energisoida asukkaitaan, eikä miellyttää muita ihmisiä. Persoonallisia ja rohkeita ratkaisuja on ulkopuolisenkin ilo ihailla, vaikka ne eivät omaan kotiin koskaan sopisikaan. Jokin aika sitten näin eräässä esittelytalossa upean mosaiikkiseinän kylpyhuoneessa. Laatoissa koreili läpinäkyvää lasia, peiliä ja harmaan sävyjä. Kokonaisuus oli todella näyttävä ja suomalaiseen sisustustyyliin nähden hyvinkin rohkea, mutta joka tapauksessa upea, ylellinen ja toi mieleen jalokivet. Voin vain kuvitella miten iloisia ja tyytyväisiä asukkaat ovat uskaliaasta ratkaisusta, joka osoittautui todella onnistuneeksi. Lisää tällaista rohkeutta suomalaisiin koteihin!

Mitä mieltä te muut olette? Onko suomalaisten sisustajien helmasynti varman päälle pelaaminen ja värittömyys?


Rakkaudella,
Sari

Joulupukin apulainen


Tänä vuonna olen itselleni epätyypilliseen tapaan aloittanut lahjahankinnat ja paketoinnit vasta tällä viikolla. Viime vuonna minulla oli joulukorttitehdaskin jo lokakuussa ja tänä vuonna päätin jättää projektin väliin kokonaan. Rakennusprojekti ja kiireinen syksy ovat toki ihan riittävä syy ottaa joulu vähän löysemmin rantein. Mukavaa puuhaa lahjojen paketointi kuitenkin on, kun saa vihdoin istuttua alas. Kummitytölle perheineen lähti tällainen pieni paketti kullankimaltavalla joulukortilla ja pikkuruisella paketilla, jonka sisällöstä on toivottavasti paljon iloa. 

Pakettikorteista ei onneksi tarvitse murhetta kantaa, sillä oman puodin valikoimista näistä löytyy valmiiksi itse tulostaen. Pupunen ja lintu ovat itse maalaamiani ja sopivat söpösti joulupaketteja koristamaan. Olen muutenkin vähän paketointi-intoilija. Kun tehdään, niin tehdään kunnolla ja ajatuksella. Instagramiin aina välillä lisäilenkin kuvia asiakkaille lähteneistä paketeista. 

Löytyykö muita innokkaita paketointitonttuja?

Tulostettavat pakettikortit löytyvät puodista KLIK!


Joulumieltä etsimässä



Joulumieli se vaan ei ota tänä vuonna syttyäkseen. En ole kuunnellut jouluradiota, eikä joulumarkkinoillakaan oikein tullut sellaista leppoisaa joulufiilistä. Miehen kanssa jaetun joulukalenterin suklaat sentään ilahduttavat joka toinen päivä aamuteen kaverina.

Nyt voin myös ensimmäistä kertaa sanoa, että raksa stressaa. Asiat junnaavat paikallaan ja työt ovat ahmaisseet tunteja, jotka olisi muuten vietetty talolla kakkoskakkosia ja väliseiniä naulaten. Stressi, murehtiminen ja huonosti nukutut yöt käyvät kuitenkin happamiksi muutaman päivän jälkeen ja sitten mörrimöykyn onkin jo syytä yrittää kömpiä kolostaan.

Yrittänyttä ei siis laiteta, joten viime viikolla kiikutin parvekkeelle unohtuneen huonekuusen takaisin sisälle vehreää joulutunnelmaa tuomaan. Väliaikaistalouden istumapaikat ovat tällä hetkellä kovin varattuja, joten täräytin kuusen työpöydän yläpuolelle hyllylle. Toivottavasti ei tipahda sieltä päähäni. Siinä se nyt nököttää, meidän joulutunnelma tiivistettynä yhteen vihreään kasviin. Oli ihan pakko hihittää ääneen tätä katsoessani. Hopeareunuksena tässä on kuitenkin nähtävä se, että tämä huonekuusi on järjestyksessään toinen viherkasvi, jonka olen pitänyt hengissä yli vuoden. Pisteet siitä!

Viime vuonna itselleni lanseeraamani slowjoulun henkeen en kuitenkaan aio ottaa stressiä tästäkään. Jouluaaton koittaessa bataattilaatikko, soijamureke ja kotijuusto sekä aattoiltana konvehtien kera nautittava Disneyn Aladdin tuovat viimeistään kaivattua rauhoittumista tähänkin talouteen. Joulu tulee joka tapauksessa ja jos jätän oven raolleen, löytää se varmaan meillekin.

Onko siellä muita, jotka etsiskelevät vielä joulumieltä sohvan alta pölypallojen seasta?

Rikalanmäellä


Eilen itsenäisyyspäivänä kävimme ensimmäistä kertaa Halikossa Rikalanmäellä. Varsinaisesti saavuimme paikalle joulumarkkinoiden vuoksi, mutta mäellä sijaitseva rautakauppa osoittautuikin suuren kiinnostuksen kohteeksi. Kauppa on varsinainen aarreaitta vanhaa taloa tai muita rakennuksia kunnostavalle, mutta perinteitä ja aitoja materiaaleja kunnioittavalle rakentajallekin sieltä löytyi jos jonkinlaista hypisteltävää kauniista vetimistä talomaalinäytteisiin.

Alla olevia pistorasioita ja katkaisijoita testailimme hyvän tovin. Olimme vielä kesällä leikitelleet ajatuksella mustistä rasioista, mutta nyt nämä valkoiset pyöreät näyttävät aika sieviltä ja suloisilta. Käännettävät katkaisijat tuovat hauskoja muistoja mieleen, mutta omaan talon valitsisin mieluummin huomaamattomammat painikkeet. Kuinka moni muistaa joskus käyttäneensä vanhoja käännettäviä vipuja sytyttäessään valoja?



Näyttelytilasta löytyi todellinen kaunotar. Juuri tällaiset kesätaivaansiniset ovet haluaisin piharakennukseen. Muistelen joskus kuulleeni, että perinteiset siniset ovet tuovat onnea. Osaako joku vahvistaa muistikuvan tai ehkä kertoa lisää sinisistä ovista?


Tämä pieni kotiseuturetki jätti mukavasti muutaman yksityiskohdan pohdittavaksi. Luulenpa hyvinkin, että palaamme Rikalanmäelle vielä uudelleen. Samalla olisi mukava tutustua myös muinaispolkuun ja patikointireitteihin. Onhan kyseessä sentään kulttuurimaisema. 

Rakkaudella,
Sari

Kurkistuksia


Viime viikolla raksalla asiat junnasivat paikoillaan. Ainoa edistysaskel oli villojen puhaltaminen välikatolle, mutta lauantaiaamulla odottikin ikävä yllätys, kun osa villoista oli humahtanut pettäneiden teippauksien läpi alas tupakeittiöön. Onneksi en ollut itse paikalla ja kuulin asiasta vasta, kun homma oli jo hoidossa. Olisin varmaan repinyt raksahousuni.

Tökkivien raksahommien keskellä etsiskelin motivaatiota selailemalla läpi tähän mennessä tehtyjä materiaalivalintoja ja päätin esitellä teillekin pieniä kurkistuksia. Kuvat on otettu Raision Kvikissä, joka toimittaa kalusteemme. Yllä olevassa kuvassa on sama tason ja altaan yhdistelmä, joka on meille tulossa. Kullanvärisen hanan sijaan meille tulee Tapwellin kuparinvärinen hana, joka on miehen erityinen suosikki. 


Kylpyhuonekalusteiden valinta ei ollut kovin helppoa, sillä halusimme sopivasti tilaa vetolaatikoihin, mutta emme kuitenkaan liian massiivisia kalusteita. Valitsemassamme mallissa on sopivasti ilmavuutta ja laskutilaa. Nahkaisten vetimien sijaan valitsimme pienet metalliset nupit. 

Kodinhoitohuoneesta tulee hyvin vaalea värimaailmaltaan. Alla kodinhoitohuoneen valkopohjainen taso ja vaaleat välitilan laatat. Kaveriksi näillekin tulee sitten tummaa seiniin ja valkoiset kaapistot. Valkoinen, musta ja puunsävyt kulkevat siis oikeastaan koko talon sisustuksessa painotusta vaihdellen. 

Tällaisia kurkistuksia siis tällä kertaa. Nyt raksavaatteet niskaan ja tontille!

Rakkaudella,
Sari


5 väitettä rakentamisesta (ja miten niistä selviää)


Ei kannata rakentaa. Kaikki menee.
Menee ikä ja terveys, vapaa-aika, parisuhde ja jäljelle jää vain iso asuntolaina.
Sänkyyn kaadutaan iltaisin puolilta öin ja kotona keskustellaan lähinnä riidellen ja silloinkin lattialaatoista. Budjettiylityksistä stressatessa pullistuu viimeinenkin suoni päästä. 

Kuulostaako tutulta? Tämä on aika tyypillinen tapa, jolla omakotitalon rakentamisesta haaveilevia pelotellaan, eikä vähiten itse rakentajien toimesta. Rakentaminen ei ole kaikkia varten ja jos elämäntilanne ei anna periksi rakennusprojektin tuomille haasteille, on soppa aika lailla valmis. Minäkään en voi väittää, etteikö kulunut vuosi olisi tarjoillut roppakaupalla haasteita ja räjähdysalttiita hetkiä. Nyt kun alamme olla oman projektimme kanssa jo voiton puolella, uskallan siitä huolimatta kumota muutaman raksamyytin - ja ehkä vahvistaa pari muuta. 


1. Rakentaminen pilaa parisuhteen

Rakentaminen vie aikaa ja se on automaattisesti pois kaikesta siitä, mitä aiemmin tehtiin vapaa-ajalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että romantiikka ja hauskuus katoaisivat elämästä. Meidän raksalla nauretaan, jutellaan, lauletaan ja pussaillaan. Onpa siellä tanssittu ja leikitty hippaakin. Tämä kaikki onnistuu vain, jos parisuhteeseen tietoisesti panostaa koko raksaprojektin ajan. Yhteistä vapaa-aikaa voi olla vähemmän, mutta se tulee käyttää sitäkin huolellisemmin. Treffit ja elokuvaillat ovat ehdoton vastapaino rakennusprojektille. 

Ideaali tilanne on se, että molemmat osallistuvat sekä rakentamiseen että kodin hoitamiseen. Sukset voivat mennä helposti ristiin siinä kohtaa, kun parisuhteen osapuolet elävät eriytettyjä elämiä, eikä toisen ongelmiin ole kunnon tartuntapintaa. Rakentaja voi joutua kantamaan kaiken taakan uuden kodin valmistumisesta, kun kotona toinen hukkuu pyykkivuorien alle. Yhteistyössä on voimaa ja raksalla puuhailu on loistava mahdollisuus hitsautua vielä paremmaksi tiimiksi. 


2. Rakentaja on aina aikataulusta jäljessä

Jokainen on varmasti kuullut tarinoita rakentajista, jotka hikihatussa ja väsymyksen kyyneleet poskilla valuen levyttävät, eristävät ja laatoittavat yötä myöden saadakseen hommat aikataulun mukaisesti valmiiksi. Viimeistään muuttopäivää ennen rykäistään sellainen vauhti päälle, että muuton jälkeen voisi nukkua kaksi viikkoa putkeen.

Me emme ole aikataulusta jäljessä, sillä meillä ei ole aikataulua. Virallinen deadline on juhannus, mutta alusta asti on ollut aika lailla selvää, että pääsemme muuttamaan ennen sitä. Me teemme työn itse, joten vastineeksi olemme saaneet vapauden päättää itse aikataulutuksesta. Toki me pohdimme milloin muuttopäivä koittaa ja yritämme arvioida jäljellä olevaa työmäärää ajallisessa mielessä. Siitä huolimatta vastaamme muuttopäivän tiedustelijoille, ettemme tiedä milloin talo on valmis. Paiskimme hommia raksalla niin reipasta tahtia kuin ehdimme ja jaksamme, emmekä saisi taloa yhtään sen nopeammin valmiiksi, vaikka merkkaisimmekin jonkin tavoitepäivämäärän kalenteriin. Stressitasomme saisimme sen sijaan nousemaan sillä konstilla alta aikayksikön. Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen...


3. Rakentaja on aina stressaantunut

Rakentajan on tärkeää tuntea omat rajansa ja tietää milloin on aikalisän paikka. Ei ole mitään järkeä rehkiä väkisin rättiväsyneenä illasta toiseen, kun parin päivän levon jälkeen jaksaa taas ihan uudella innolla paiskia töitä. Ja virheitäkin tulee silloin tehtyä vähemmän.

Itselläni jaksaminen menee selvästi kausittain. Välillä olen monta päivää putkeen raksalla kaikkien muiden töiden ohella. Toisinaan voi kulua monta päivää, etten ehdi tai jaksa tontille. En jaksa tuntea kauaa huonoa omaatuntoa, sillä pieni tauko tekee motivaatiolle ihmeitä. Sen sijaan mies ehti kesällä oppia kantapään kautta milloin on aika hidastaa tahtia. Tasapaino työn, huvin ja levon välillä onkin raksajaksamisen salaisuus.


4. Budjetti ylittyy aina ja kaikkialla

Budjetti ylittyy varmasti aina... mutta ei välttämättä kaikkialla! Unelmakotiaan rakentaville iskee helposti ahneus ja halu toteuttaa kaikki kotiin liittyvät unelmat hinnasta viis. Tosiasia on se, että useimmat meistä saavat pankista lainaa vain tietyn summan verran ja sillä hinnalla talo tulisi saattaa valmiiksi asti. Budjettilaskelmat ovat siis aivan ehdoton ohjenuora, jotta kolikot pysyvät edes jollain tavalla hyppysissä ja järki päässä. Niiden avulla on myös mahdollista pihistää ja panostaa tarpeen mukaan. Meidän budjettimme on ylittynyt sekä tarkoituksellisesti ja pakon sanelemana tietyissä osin projektia, mutta vastaavasti olemme saaneet nipistettyä kustannuksia muissa osin.


5. Rakentaminen on ihan kamalaa, tylsää ja täynnä vastoinkäymisiä

Harvassa ovat ne omakotitalon rakentamisesta haaveilevat, joille tärkeintä on matka, eikä se lopussa häämöttävä palkinto; oma talo. Pattingit, naulapyssyt ja suojaputket ovat edelleenkin mielestäni melko tylsiä ja varmasti moni teistäkin voisi tämän allekirjoittaa. Mutta oppiminen ei ole tylsää. Se lisää tietoa, itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta. Oman kädenjäljen ihailu on myös aika riemukasta puuhaa, kun kyse on kokonaisesta talosta.

Rakentaminen on ehdottomasti projekti, jota kannattaa elää päivä ja vaihe kerrallaan, eikä kysellä koko ajan "ollaanko jo perillä". Jos projektia ajattelee joka päivä valtavana kokonaisuutena, tulee työtaakasta nopeasti myös suunnaton. Kannattaa siis suunnitella pitkälle, mutta töitä paiskiessa keskittyä vain käsissä oleviin töihin.

Me olemme edelleen sitä mieltä, että kaikista kiukkuhetkistä huolimatta oman talon rakentaminen on meille edelleen positiivinen kokemus. Toivomme, että se säilyy sellaisena myös talon valmistumiseen saakka.



Millaisia ennakkoluuloja tai kokemuksia sinulla on rakentamisesta?
Onko oman talon rakentaminen haave vai painajainen?

Rakkaudella,
Sari

Arjen pieniä iloja {Mikroelämyshaaste}

Paljastus: Tämä kuva on lavastettu!

Rakastan Instagramia, Pinterestiä ja erilaisia Facebook-ryhmiä. Visuaalisena ihmisenä tällaisissa palveluissa jaettavien kauniiden kuvien katselu on parhaimmillaan nautinnollista, inspiroivaa ja ihastuttavaa. Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuolensa. Upeiden ja usein myös enemmän tai vähemmän lavastettujen kuvien selaaminen saattaa saada oman elämämme tuntumaan harmaalta ja vähemmän hohdokkaalta.

Olen aivan varma, että suurin osa bloggaajista harrastaa kuvien lavastamista tai asettelua. Sehän on suorastaan välttämätöntä kauniiden kuvian aikaansaamiseksi. Ei esimerkiksi meidän pienessä vuokrakämpässä ole oikeasti tilaa kuvassa näkyvälle omppuasetelmalle. Omenat olivat vain niin herkun näköisiä, että inspiroiduin kuvaamaan niitä. Näin ne tuottavat minulle vieläkin iloa kuvamuodossa, vaikka itse omenat ovat jo aikaa sitten päätyneet parempiin suihin. Ehkä niistä on iloa sinullekin?

Minulle (ja varmasti monelle muullekin) valokuvaaminen ja estetiikka on harrastus, jolloin blogista ja esimerkiksi Instagramista tulee kanvas, jolle voi maalata kauniita asioita. Kuvien ei ole tarkoituskaan kuvata koko totuutta ja jokaista elämäni aspektia, vaan esitellä niitä asioita, jotka juuri minua inspiroivat omassa arjessani. Tämä on juuri se ero, joka muiden kuvia selatessa tulee muistaa. 

Elämme nykyään kovin elämyshakuisessa maailmassa, jonka perusolettamus tuntuu olevan se, että kaikki suuri on hienoa ja jotain mitä kohti tulisi automaattisesti pyrkiä. Suuria tunteita, merkkikorkokenkiä, hohtavia luksusasuntoja ja kalliita kaukomatkoja. Selkäytimessä saakka tuntuvat elämykset ja ihastuksen tunne ovat makea mauste, mutta niistä ei saa tulla elämän painopiste. Me kun elämme joka päivä - myös niiden odotettujen lomamatkojen, asuntokauppojen ja juhlien välissä. Minä olen varma, että elämyksellisiä hetkiä voi löytää myös ihan tavallisena maanantai-iltana villasukat jalassa. Nimittäin sellaisia mikroelämyksiä. Entäpä jos näihin arjen ihaniin pieniin iloihin keskittyisi vähän enemmän? Voisiko arjesta ylipäätään tulla hitusen verran hohdokkaampaa, elävämpää ja rikkaampaa? Arkihan on parhaimmillaan sellaista, ettei siitä tarvitse lomaa.

Millaisia mikroelämykset sitten voisivat olla? Varmasti jokaisen kohdalla erilaisia, mutta niihin liittyy ehdottomasti aina hyvä fiilis. Ja sitähän voi löytää vaikka mistä. Tässä omat mikroelämykseni, joista olen päässyt nauttimaan viime aikoina.


Puhtaat lakanat

En tiedä uinuttaako mikään yhtä hyvin uneen kuin pesusta tulleet sopivasti kahisevat pesunkankeat lakanat. Nukun uusissa lakanoissa niin hyvin, että näkemäni unetkin ovat rauhallisempia. Jopa mielikuvitukseni siis nukahtaa. Tällaiset ihanat totaaliset lepohetket ovat erittäin tärkeitä myös arjen rullaamisen kannalta. Hyvin nukkunut ja virkeä ihminen nyt vain saa enemmän irti jokapäiväisestä elämästä. Olisiko aika vaihtaa lakanat?


Pakkaspäivä

Jalkojen alla nariseva lumi ja kuura, joka on kuorruttanut kaiken ympärillään valkoisella sokerilla. Tällaisissa talvipäivissä on taikaa ja parhaiten niistä pääsee nauttimaan metsässä. Illalla katse kannattaa suunnata taivaalle, jossa usein pakkasyönä sinulle tuikkii koko maailmankaikkeus.


Muistiinpanot

Hetki aikaa itselle, kynälle ja paperille. Paperille kirjata ylös arjen mainioimmat muistot ja toisaalta valuttaa myös murheet mieltä painamasta. Uskon vahvasti siihen, että viikosta tulee parempi, jos sen sellaiseksi itselleen piirtää. Lisää bullet journal -harrastuksesta voit lukea tästä postauksesta.


Arkipäivän rohkeus

Rajojaan voi ja on syytä koetella ihan joka päivä. Benjihyppyä tai koskenlaskua ei kuitenkaan tarvitse  viikoittain harrastaa, jos osaa löytää haasteita lähempääkin. Kaltaiseni korkeanpaikankammoinen voi vaikkapa rakennustyömaan telineillä kiipeämisestä saada hyvän fiiliksen ja ripauksen lisää itseluottamusta. Minä osaan ja minä pystyn!


Halaus

Olen saanut viime aikoina ihan hirmuisesti halauksia. Aviomiehen haliminen on aina yhtä ihanaa vielä vuosienkin yhdessäolon jälkeen. Erityisen ihanaa on myös ystävien halaaminen. Siitä saa aina lämpöä ja ihan omanlaistaan energiaa. Kun seuraavan kerran halaat, halaa ajatuksella, lämmöllä ja rakkaudella.



HAASTE

Hyvä täytyy aina laittaa kiertämään, joten nyt on sinun vuorosi. Mitkä ovat sinun ihanimmat, tärkeimmät tai tunnerikkaimmat viisi arkipäivän mikroelämystä, joista tulee ihan tavallisenakin päivänä hyvä fiilis? Katsotko kissavideoita vai käveletkö töistä kotiin maisemareittiä? Jaetaan yhdessä mikroelämyksiä ja avataan silmät ihanalle arjelle!

Rakkaudella,
Sari

Hyviä neuvoja vailla


Raksa-aiheisilla postauksilla jatketaan ja tällä kertaa olisin ihan oikeita neuvoja vailla. Meille on tulossa kolme kappaletta vanhoja väliovia karmineen. Suosimme kodissamme kierrättämistä ja aitoa puuta, joten tuntui luonnolliselta hankkia ovet kierrätettyinä, kun sellainen oli mahdollista ja pääsimme samalla tukemaan paikallisen yrittäjän toimintaa. Meillä kävi vielä niin mainio tuuri, että löysimme samanlaiset ovet vessaan ja kodinhoitohuoneeseen, jolloin eteisen ilme säilyy ehjänä. Ovissa on muitakin hyviä puolia, sillä ne ovat jämäköitä ja varsinaisia käsityötaituruuden näytteitä lohenpyrstöliitoksineen. Oikeita ovikaunottaria. 


Mutta... Sitten päästään siihen purtavaan pähkinään. Kaikki ovet ovat valkoisia, mutta luonnollisesti ajan saatossa ne ovat ottaneet osumaa, värjäytyneet ja naarmuuntuneet. Mitä ihmettä niille siis tekisi? Hiodaanko paljaalle puulle ja käsitellään värittömästi? Vai maalataanko valkoiseksi uudelleen vai peräti tummanharmaaksi? Vai annetaanko olla näin?

Omasta mielestäni nämä ovet kaipaavat kasvojenkohotusta, mutta tavasta en ole varma. Lisäksi ovien hiominen on todella rasittavaa hommaa, enkä pihiydessäni halua viedä niitä ammattilaisen käsittelyynkään. Mikä siis neuvoksi? Mielipiteitä otetaan vastaan. Mies tuossa jo uhkailee, ettei mene enää kovin kauaa, kun ovet pitäisi saada paikoilleen. Päätöksiä ja toimintaa täytyisi siis saada aikaiseksi rivakkaan tahtiin.

Loppuun vielä iloinen uutinen. Villi Varpunen on päässyt mukaan Åblogien mahtavaan joukkoon, kuten sivupalkista ehkä olet jo huomannut. Jännää, hienoa ja ihan huippua! Seuraathan sinä jo Åblogeja Facebookissa?


Rakkaudella,
Sari

Taloprojekti marraskuussa


Marraskuu on vasta puolessa välissä, mutta taloprojektin kanssa on otettu jo monta isoa harppausta eteenpäin. Nyt olemme jo siinä vaiheessa, että valintamme koskevat näkyviä ratkaisuja valmiissa talossa. Olemme viettäneet tunteja pohtien laatikostoja, pesualtaita ja jääkaappipakastimia. Ja jos budjetti on jossain kohtaa natissut liitoksissaan, on se myös onnistuttu toisessa paikassa reilusti alittamaan.

Kiinteät kalusteemme suunnitteli meille mahtava Mirja Raision Kvikistä. Olin etukäteen vähän murehtinut keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteiden suunnittelua, sillä joissain keittiömyymälöissä ei oltu edes tultu tarjoamaan apua, kun olimme katsastamassa mallistovalikoimaa. Pelko osoittautui turhaksi, sillä ammatti-ihminen osasi ottaa huomioon paitsi meidän visiomme myös sellaisia yksityiskohtia, joita itse emme olisi osanneet edes miettiä, kuten tasojen korkeuksia ja kodinkoneiden visuaalista rytmitystä. Luottamusta herättävää on myös se, että ammattilainen uskaltaa kyseenalaistaa asiakkaan ideoita ja tarjota järkevämpiä ratkaisuja tilalle.

Millaisia kiinteitä kalusteita meille sitten tulee? Keittiöstämme tulee musta ja kodinhoitohuoneesta valkoinen. Täytyyhän elämässä jokin tasapaino olla. Olen myös todella innoissani eteisen säilytysjärjestelmästä ja wc:n kalusteisiinkin löytyi sopivan siro ja jännä ratkaisu.



Myös raksalla otettiin viikonloppuna upea harppaus eteenpäin, kun ikkunat asennettiin. Kyllä ikkunat vain viimeistelevät talon ilmeen ja olenkin rakastunut taloomme nyt vielä tuplasti kovemmin. Löydän itseni monta kertaa päivässä ihailemasta kuvaa talostamme ja yritän hölmönä sisäistää, että katselen juuri meidän omaa taloamme. Visiomme pienestä, jykevästä, mutta herttaisesta talosta on viimeistään nyt rakentunut todeksi.


Ikkunoiden lisäksi myös ovet ovat saapuneet ja herättäneet suurta ihastusta. Kuvassa kodinhoitohuoneen ovi asennettuna. Pääovesta kuljetaan vielä pitkään rakennustarvikkeiden kanssa, joten se asennetaan ihan lopuksi. Kodinhoitohuoneen ovesta saa kuitenkin osviittaa siitä, millainen pääovesta tulee. Tuvanpunainen ja hieman koristeellisempi peiliovi.

Jos alkusyksyn aikaan lähestyvä marraskuu tuntui masentavalta, pimeältä ja ahdistavalta, on nyt toinen ääni kellossa. Nämä edistysaskeleet lämmittävät mieltä niin paljon, etten ole ehtinyt kaivata edes kirkasvalolamppua. Mieli on juuri nyt riittävän valoisa muutenkin. 

Rakkaudella,
Sari

Taru kukkaron herrasta - 6 vinkkiä arjen budjetointiin


Viimeisen puolentoistavuoden aikana olen löytänyt itsestäni järjestelmällisen puolen, jonka seurauksena esimerkiksi komeroiden sisältö ja shoppailutavat ovat menneet uusiksi. Vaikka arjenhallintatapani ovat muuttuneet kovin ja minusta tuntuu, että langat ovat enemmän käsissäni, on yksi osa-alue, jonne järjestelmällisyyttä on ollut vaikea hivuttaa. En ole himoshoppaaja ja säästän ahkerasti, mutta silti oman talouden hallintani on ollut ehkä hieman... noh, fiilispohjaista ja vähemmän suunnitelmallista. Auts. Onpa noloa myöntää.

Tähän tuli muutos alkusyksystä, kun aloin käyttää bullet journalia. Aluksi erilaiset rahankäyttöä, laskuja ja ostoksia seuraavat trackerit vaikuttivat tylsiltä, mutta ääni muuttui kellossa, kun aloin itse pohtia minne rahani oikein mahtavat mennä. Laskettuani kuukauden pakolliset kulut yhteen, jäi summa melko kauas siitä, mitä tilille kuukausittain rapsahtaa. Jonnekin tuo luvuista jäävä erotus kyllä aina katoaa, sillä monelle ihmiselle tyypilliseen tapaan ennen palkkapäivää kukkaron pohjalla ei enää montaa kymppiä kilise. Myös tähän asiaan halusin muutoksen. En shoppaile vaatteita, enkä edes juuri sisustustuotteita, joten rahojen oli pakko valua ruokamarketteihin ja ulkona syömiseen. Siis useampi satanen kuukaudessa ruokaan pelkästään minun kukkarostani! Voisin vannoa, että mieheltä kuluu ainakin tuo sama määrä rahaa vastaaviin kohteisiin.

Googlettelin nopeasti erikokoisten talouksien ruokakuluja ja olin pudota tuolilta, kun tajusin meidän kahden aikuisen kuluttavan ruokaan saman verran rahaa kuin viisihenkinen lapsiperhe. Tässä kohtaa iski melkoinen kulutushäpeä. Onneksi tiesin heti, mitä tekisin asialle.


Alkujärkytyksestä selvittyäni aloin rakentaa budjettia ja suunnitella paremmin ruokaostoksia. Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että me molemmat nostamme käteistä tietyn summan jokaisen viikon alussa ja tuolla summalla (meidän kohdallamme 50 e) ostamme sen viikon ruokatarvikkeet ja muut päivittäisostokset. Käteinen on helppo, sillä sitä on konkreettisesti tietty määrä ja yhdessä ostoksilla käydessä voimme myös heittää rahat yhteen ostaessamme isomman satsin ruokaa. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet innostavia. Viidelläkympillä pärjäsi mainiosti, kun ruokaostokset tuli mietittyä etukäteen. Ratkaisulla oli myös muita positiivisia sivuvaikuksia. Olemme syöneet enemmän kotiruokaa ja tehneet isomman satsin samaa ruokaa parille päivälle. Ruokaa menee näin myös vähemmän hukkaan. Myös kaupassakäynnit ovat vähentyneet, eikä ylimääräisiä hutiostoksia tule tehtyä, sillä ostokset ovat suunniteltu kattamaan useamman päivän tarpeet. Entäs ne ravintollassa käymiset? No, käymme edelleen syömässä ulkona, mutta yhä useammin treffi-illaksi kelpaa itse tehdyt tortillat ja leffa kotosalla.

Onko budjetointi sitten tylsää? Ei todellakaan! Odotan innolla palkkapäivää nykyään myös sen vuoksi, että saan tehdä uuden kuukausilaskelman bullet journaliini (lue lisää täällä). Kuvista näet, että merkkaan ylös niin budjetoidut kuin toteutuneet summat. Olin esimerkiksi ensimmäiselle kuukaudelle budjetoinut lemmikkimarsujen tarvikkeisiin 50 euroa, mutta eihän se riittänyt millään. Voit siis aluksi löytää arjestasi yllättäviäkin rahareikiä. Budjetti ei saa koskaan olla tiukka ja viimeiseen euroon venytetty. Aina tulee vastaan yllättäviä ostoksia ja hauskoja menoja. Juuri näille menoille budjetoin aina erikseen sopivan summan. Olen varmasti onnellisempi viettämässä iltaa kavereiden kanssa ulkona kuin istumassa säästöpossun päällä. Käytän mieluummin hauskanpitoon ja ostoksiin budjetoitua erillistä summaa kuin lipsun liian tiukasta budjetista. Tämä kaikki kuitenkin vaatii itsetuntemusta, joten alkuun kannattaa ottaa napakka ote omasta rahankäytöstä.

Miltä kuulostaa? Tässä vielä lopuksi muutamia vinkkejä, jotka olen itse tämän kokemuksen myötä kokenut hyödyllisiksi.


6 vinkkiä budjetointiin

Peruskaava
Laske ja tarkista tiliotteesta ja laskuistasi joka kuukausi toistuvat kulut. Näin luot kuukausibudjetillesi pohjan, johon lisäät sitten kuukausittain vaihtelevat tiedot. Tästä syntyy sinun oma peruskaavasi. Omassa bullet journalissani jokainen kuukausibudjetti säilyy tallessa ja voit palata niihin tarvittaessa uudelleen.

Ennakointi
Käsi ylös kuinka monen kukkaro kokee ikävinä iskuina odottamattomat yllätykset, kuten synttärilahjojen ja autohuoltojen maksut. Oikeastihan nämä kulut eivät ole yllätyksiä, sillä kummilapsen synttärit ja auton vuosihuollot saapuvat joka vuosi samaan aikaan. Merkkaa ylös kaikkien vuosittaisten isompien menoerien ajankohdat ja lisää ne sitten oikeaan kuukausibudjettiin. Näin voit jo kuun alussa suunnitella millaisia summia kuluu muuhun kuin peruselämiseen.

Rajoitukset ovat vapautta
Monet kokevat budjetoinnin aluksi rajoittavana. On ikävää olla kasvokkain omien kulutustottumusten kanssa ja vielä ikävämpää on aluksi rajoittaa omaa kulutustaan. Paljon hauskempaa olisi aina vain ostaa sitä mitä haluaa juuri silloin kun tekee mieli. Budjetointi ei kuitenkaan tarkoita oman vapauden rajoittamista. Tärkein budjettiin ja menojen ennakointiin liittyvä vaikutus on stressin väheneminen. Tiedät konkreettisesti minkä verran rahaa menee laskuihin ja voit hoitaa ne samantien pois alta, sillä rahat on jo valmiiksi niitä varten budjetoitu. Pienen harjoituksen myötä huomaat, että tilillä on rahaa myös juuri ennen palkkapäivää ja yllättävät kulut eivät venettä juuri keikuta. Jo se itsessään on vapautta.

Puskurirahasto
Moni käyttää isompiin ostoksiin luottokorttia ja laskua maksetaan sitten pikkuhiljaa pois. Säästössä ei välttämättä ole juuri mitään, vaikka pahan päivän varalle tulisi aina olla parin kuukauden tulojen verran rahaa. Budjetoi siis aina myös rahaa säästöön ja siirrä ne erilliselle tilille heti palkkapäivänä. Isoin virhe on tehdä katteeton lupaus laittaa säästöön rahaa "sen verran kuin sitä jää sitten kuun lopussa yli". Puskurirahasto estää putoamasta tyhjän päälle silloin, jos elämä tarjoaa ikäviä yllätyksiä.

Älä unohda laatua
Ruokaostoksilla kannattaa pysyä tarkkana, sillä pelkkiä hintoja tuijotellessa voi helposti tehdä ruokavaliostaan hyvin epäterveellisen. Suosi mahdollisuuksien mukaan kotiruokaa, isompia satseja ja tuoreita elintarvikkeita. Olethan kuullut myös REKOsta?

Älä unohda hauskuutta
Budjetointi voi olla myös hauskaa ja kivaa. Koristele ja tee budjetistasi juuri sinun näköisesi! Kun budjetin tekeminen tuottaa sinulle iloa, siitä tulee mukava osa arkea.

+Ekstavinkki: Kilpailuta!
Tein uuden sopimuksen kännykkääni ja sain itselleni paremmin sopivan sopparin puolet halvemmalla kuin vanhan! Olin kovin tyytyväinen, enkä vähiten siksi, että näin heti mielessäni miten saisin viilata kännykkää varten budjetoitua summaa pienemmäksi. Mieti millaisia kuluja sinulla on kuukausittain ja olisiko aika päivittää niitä.


Tsemppiä oman talouden hallintaan!

Rakkaudella,
Sari

Jotain ihanaa ja turkoosia


Joskus kohdalle sattuu jotain ihanaa ja niin täydellisen erityistä, ettei sellaista oikein ollut osannut toivoakaan. Mutta kun sen näkee, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä olisi Se Oikea. Sama pätee niin elämänkumppaneihin kuin aivan erityisiin huonekaluihin.

Meillä ei ole ollut etsinnässä sohvapöytä, mutta sattuman johdattelemana sellainen on nyt meille hankittu. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että viime keväänä ostamamme ihana punainen talonpoikaispöytä ei nyt sitten mahdukaan wc:n allaskaapiksi, kuten olimme suunnitelleet. Harmitus ei ollut kovin suuri, sillä parissa minuutissa olin keksinyt pöydälle kakkosroolin. Voisin laittaa silmät kiinni ja antaa lyhentää sen jalat, jolloin siitä voisi tulla sohvapöytä. Se olisi kuitenkin tarkoittanut kivan punaisen maalipinnan poistamista, sillä punainen pöytä olohuoneessa ei sovi ollenkaan meidän suunnitelmiin. Talonpoikainen sohvapöytä sen sijaan tuntui oikein hauskalta ja sopivalta idealta, sillä ruokapöytä tulee olemaan uudempaa tuotantoa. (Sekin tosin kierrätyspuusta.) Päätin siis pitää silmäni auki sopivan hintaisen talonpoikaispöydän varalta.

Pari päivää sitten etsin Torista ihan muuta kuin pöytää, kun listaa selaillessani silmiini osui jotain ihanan rosopintaista... ja turkoosia! Ja vieläpä hyvään hintaan! Pikainen viestittely miehelle ja pöytä varaukseen. Tänään kävimme noutamassa löytöni. Upeassa alkuperäisessä maalissa olevan täyspuisen pöytävanhuksen. Edelleen yhtä tukeva kuin vuosikymmeniä sitten, jolloin turkoosi maalikin peitti pinnan paremmin. Pöydän kansi on kovin kulunut ja naarmuinen, mutta viehättävällä tavalla aikaa nähnyt. Ja se väri!



Enpä olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että uudesta kodista tulee löytymään näin värikkäitä huonekaluja. Niistä saa kuitenkin ihanaa energiaa ja ne toimivat hyvänä väriterapiana. Kuluneessa turkoosissa on ripaus seikkailua, kaukomaita ja kirkasvetisiä laguuneja. Väreistä saan ihan valtavasti inspiraatiota ja juuri tällaisilla innoittavilla huonekaluilla haluan kotiani maustaa. 

Onko sinulla kodissasi energiavärejä?

Inspiroivaa uutta viikkoa toivottaen,
Sari

Mikä on bullet journal? {Arki järjestykseen sivu kerrallaan}


Viikkoaukeama


Bullet journal eli bujo, joko olet kuullut siitä? Jos kaipaat hieman järjestystä arkeesi, on tässä loistava tapa rentoutua vaikka nyt viikonloppuna ja viettää tuottavaa minä-aikaa.

Itse hurahdin kalenteriharrastukseen kesällä ensin kalenterikansien ja -pohjien myötä, mutta pian aiheeseen tutustuttuani vaihtui kalenteriksi laadukas Leuchtturm 1917 -muistikirja, josta tein itselleni bullet journalin. Mikä bullet journal sitten oikein on?

Bullet journal on kalenteri, planneri, päiväkirja, muistilista ja taideteos. Tai mitä hyvänsä näistä sen haluat olevan. Bullet journalissa parasta on sen tarjoama vapaus, sillä luot itse omat kalenterisivusi, viikko- ja kuukausiaukeamasi ja tehtävälistasi haluamallasi tyylillä bullet journalin sivuille. Osa käyttäjistä suosii minimalistista tyyliä; pelkkä muistikirja ja hyvä kynä riittävät. Toisille (kuten minulle) kyse on myös tietyllä tapaa art journalista, sillä koristelen sivuja usein runsaasti. Koristelu voikin olla aivan yhtä tärkeää kuin kirjoitettu sisältö. Koristeluun sopivat niin tarrat, vesivärit kuin washiteipit. Mistä vain pidät! Toiset saattavat myös käyttää valmiita pohjia tai sivuja, joita lisäävät bullet journaliinsa. Bullet journalin oleellisin tehtävä on kuitenkin sen käytännöllisyys, sillä sen on tarkoitus auttaa sinua hallitsemaan, organisoimaan, seuraamaan ja tallentamaan arkeasi niillä tavoilla, jotka sopivat juuri sinulle.

Mitä bullet journalin sivuille sitten voi laittaa?

Viikko- ja kuukausiaukeamat
Viikko- ja kuukausiaukeamat ovat bullet journalin ydin. Ne voi muotoilla haluamallaan tavalla ja erilaisia pohjia on varmasti yhtä monia kuin bullet journalin harrastajia. Oman suosikkinsa löytää kokeilemalla ja testailemalla. Itse myös vaihtelen aukeamien tyyliä sen mukaan millainen viikko minulle on tulossa ja mille tarvitsen eniten tilaa.

Päiväkirjasivut
Mikään ei estä yhdistämästä päiväkirjaa ja bullet journalia. Näin voit säilöä myös muistoja ja ajatuksia muistikirjan sivuille.

Tehtävälistat
Tehtävälistat voivat olla viikko-, kuukausi- tai jopa vuosikohtaisia. Omia tehtävälistoja voi tehdä vaikkapa siivoustöistä tai haasteista.

Trackerit 
Trackereillä voi seurata ja pitää kirjaa mistä tahansa. Kyseessä voi olla säästökohde, vauvan painonkehitys, omat mielialat, liikunta, terveydentila (kuten päänsäryt), opintojen eteneminen tai vaikkapa sää.

Index
Sisällysluettelo on todella kätevä parisataasivuisessa muistikirjassa. Laadukkaimmilla merkeillä sisällysluettelo löytyy valmiiksi alkusivuilta.

Key
Monet käyttävät bullet journalinsa alkusivulla avainta (key), jolla määritellään omien merkintöjen luonne. Erilaiset merkinnät toimivat koodina esimerkiksi tehtävälle, tapaamiselle tai niiden peruuntumiselle.

Some
Erityisesti yrittäjille ja bloggaajille suosittelen sosiaalisen median käytön suunnittelua. Postauksen ja päivitykset voi merkata ylös esimerkiksi viikon tai jopa kuukauden etukäteen. Trackerillä voi seurata omaa aktiivisuuttaan sosiaalisen median eri kanavissa.

Oma talous
Bullet journal on loistava tapa pitää oman taloudet langat käsissä. Tästä kerron erillisessä postauksessa lisää

Listat
Listoja voi tehdä mistä tahansa, kuten lukemistaan kirjoista, suosikkielokuvista tai lähipiirin syntymäpäivistä. Nämä ovat hauskoja lisäyksiä bullet journalin sivuille ja niiden avulla tutustuu itseensä hieman paremmin.

Välilehdet
Välilehtiä voivat olla esimerkiksi kuukausien aloitussivut. Niillä ei välttämättä ole erityistä toiminnallista tehtävää, mutta ne jaksottavat mukavasti bullet journalin sivuja.

Säästötracker

Tärkeintä bullet journalia käyttäessa on kuitenkin se, että sinun bullet journalisi on sinua varten ja se saa olla juuri sellainen kuin sinä haluat sen olevan. Onnistuneinta bullet journalin käyttö on silloin, kun se auttaa pitämään arjen hyvin rullaavana, helpottaa muistamaan asioita ja tarjoaa omaa aikaa suunnittelun parissa. Bullet journalista ei kuulu stressata, eikä sen kuulu aiheuttaa lisäpaineita arkeen. Itseltäni on jäänyt joskus kokonaisia viikkoaukeamia käyttämättä, mutta mitäpä tuosta!



Liity kalenteriaddiktien joukkoon ja inspiroidu Facebook-ryhmissä ja Instagramissa. Itse postaiselen enemmän kalenteriharrastuksesta Design Sarandia -blogissa.
Alla linkkejä Facebook-sivuille:
Design Sarandia 
Planner Lovers Finland
Kalenterimania
Bullet Journal Junkies

Rakkaudella,
Sari

Meidän takka

 Rakennusprojekti on siinä vaiheessa, että tajusin voivani esitellä teille jo konkreettisia sisustusratkaisuja, kuten viime viikolla tilatun takan ja puuhellan. Viime helmikuussa kävimme ensimmäisen kerran fiilistelemässä takkavaihtoehtoja ja jo silloin iskimme silmämme Conturan uuteen i51 -malliin. Kyseessä on kevyttakka, joka on varustettu laadukkaalla palamistekniikalla ja minimalistisella kuorella. Takassa ihastuttivat myös suuret lasit kolmella sivulla ja pehmeästi liukuva nostettava luukku. Takkatuli näkyy ihanasti sekä keittiöön että olohuoneeseen ja toimii siten tärkeänä tunnelmanluojana.

Vielä helmikuussa emme uskaltaneet takkaa tilata, sillä epäilimme loppuun saakka sopisiko takka kokonsa puolesta olohuoneeseemme. Pelkäsimme sen olevan liian massiivinen ja niinpä odotimme huonetilojen valmistumista, jotta pääsisimme tekemään ratkaisun livenä, emmekä pohjapiirustusten perusteella. Pari viikkoa sitten mittailimme takkaa paikalleen ja sehän on juuri sopivan kokoinen. Melkein vuoden piti siis asiaa makustella ennen kuin totesimme, ettemme löydä mitään toista yhtä hyvin meille sopivaa vaihtoehtoa. Myös värivalinnasta pidimme kiinni. Takastamme tulee mustan teräksen värinen ja se sopii mielestäni kauniisti yhteen vähän rosoisemman sisustustyylin ja lämpimien värisävyjen kanssa. Selkeälinjaisuus ja musta väri taas kumartavat tulevan keittiön suuntaan, mikä on tärkeää avoimessa pohjaratkaisussa.

Olisin mieluusti valinnut kotiimme varaavan takan, mutta näin uudessa, hyvin eristetyssä ja pienineliöisessä talossa se ei tuntunut järkevältä. Samassa tilassa on vielä puuhellakin, joten päädyimme valitsemaan kevyemmän takkaversion. Näillä kahdella pidämme tuvan lämpimänä ja vatsat kylläisinä, vaikka sähköt pariksi päiväksi menisivätkin. Selkeälinjaisuudessaan Contura i51 taitaa kuitenkin muistuttaa etäisesti muurattua takkaa ja hyvä niin. Jalalliset kevyttakat kun eivät mitenkään istuneet tilaan, vaikka sellaistakin yritimme vaihtoehtona pyöritellä.

Kuvat Contura 

Takkatoimitusta saa vielä odotella samoin kuin liekeissä raksahtelevia halkoja ja  iltoja takkatulen ääressä. Siihen saakka meillä fiilistellään näitä kuvia.


Rakkaudella,
Sari

Muurari, kaivinkone ja yölliset taidehetket - Kolmen kohdan haaste


Mallorca

Minäkin päätin tarttua blogeissa kiertävään hauskaan kolmen kohdan haasteeseen, johon törmäsin ensimmäiseksi Talosanomissa. Tässä siis raapaisu pintaa syvemmälle minun elämääni. 

3 asiaa, joista pidän
  • Ahkerat aamut - On ihan parasta, jos kello on vasta puolessa päivässä ja siihen mennessä on saanut aikaiseksi jo vaikka mitä. 
  • Road tripit asuntoautolla - Olemme monena kesänä lainanneet asuntoautoa ja körötelleet ympäri kaunista Suomenmaata. Loputtomana jatkuva tie, metsien keskeltä pilkahtelevat järvet ja vieraat maisemat yhdistettynä aikatauluttomuuteen luovat matkalaisille vapauden tunteen, jota nykyään saa harvoin kokea. 
  • Söpöt eläimet - Videot pulikoivista ankanpoikasista, jalkakäytävällä tepasteleva pikkuinen terrieri tai porkkanapalan perään kiljuva marsu. En voi ohittaa mitään näistä ihastelematta ja lässyttämättä. 

3 asiaa, joista en pidä
  • Kuntosalit - En ole koskaan pitänyt kuntosaleista (paitsi jalkaprässistä!). Raudan pumppaaminen peilin edessä ei niin ole mun juttu. 
  • Lumettomat talvet - Tarvitseeko sanoa muuta? Kaiken nielevä pimeys, märät sukat ja kosteana kiiltävä asfaltti. Hyi yök. 
  • Huonokäytöksiset ihmiset - Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta käytöstapoja ei pidä unohtaa. Tämä sama taitaa olla aika monella.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna
  • Muurasin tallin valesokkelin - Ekaa kertaa elämässäni harjoittelin muuraamista ja päräytin kerralla valesokkelin talliin. Aika hyvä siitä tuli ja homma oli yhtä koukuttavaa kuin piirtäminen. Olen aika ylpeä itsestäni. 
  • Kokeilin syyskylvöä - Jos homma toimii, on meillä ekat Kotokunnaan porkkanat ruokapöydässä jo hyvissä ajoin ensi kesänä. 
  • Vietin leffaillan miehen kanssa - Olen nykyään aika nirso leffojen suhteen. Lopulta vuokrattiin The Hateful Eight.

3 asiaa, jotka osaan
  • Piirtää, askarrella ja muutenkin luoda käsilläni - Rakastan taidetta ja käsityötä. Se on erottamaton osa arkeani ja myös se kuka olen.
  • Järjestää yllätyksiä - Paras on ensimmäisen hääpäivän yllärimatka Tallinnaan.
  • Ajaa kaivinkonetta

3 asiaa, joita en osaa
  • Mennä aikaisin nukkumaan - Iltavuorojen tekeminen ei sovi iltakukkujalle ja lisäksi luovan työn kannalta inspiroivimmat hetket päivästä ovat minulle aamulla ja myöhään illalla. Haaveilen aamuvirkun elämästä silti edelleen. 
  • Meikata kunnolla - Meikkaan melko vähän, enkä ole koskaan oppinut tekemään kaunista smokey eyes lookkia tai käyttämään primereita. 
  • Kokata - Minulla on muutamia luottoreseptejä, mutta mikään taitava kotikokki en ole.


3 asiaa, jotka haluaisin oppia

  • Elämään säästeliäämmin - Tämä projekti on työn alla.
  • Viljelemään itse oman ruokani - En ole kovin taitava viherpeukalo, mutta toivon maallemuuton ja viljelymahdollisuuksien auttavan asiaa.
  • Ratsastamaan ja käsittelemään hevosia paremmin - Hevosihmisenä ei ole koskaan valmis tai täysin oppinut. Jokainen hevonen opettaa aina uutta. Eläimet ylipäätään ovat peilejä, joista meidän tulisi ottaa enemmän opiksi. 


3 asiaa, jotka pitäisi tehdä
  • Suunnitella keittiö ja kodinhoitohuone - Ensimmäinen keittiökonsultaatio oli eilen ja ensi viikolla palataan pöydän ääreen.
  • Muurata kasvihuoneen sokkeli - Mahdankohan ehtiä enää tänä vuonna?
  • Lisätä tuotteita puotiin - Uutta kivaa tulossa ja minä olen taas täpinöissä.

3 asiaa, joista stressaan
  • Kiireestä - Oikea klassikko. Vaan mistäpä niitä lisätunteja vuorokauteen saisi?
  • Vähäisestä liikunnasta - Raksalla tulee onneksi sekä ulkoiltua että puuhailtua, mutta varsinainen liikunta jää kyllä vähälle. 
  • Rakennusbudjetista - Olen aika pihi rakentaja ja unelmoin budjetin alittamisesta. Aina saa yrittää. 

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
  • Piirtäminen - Kuulokkeet korville ja paperipinkka pöydälle. Mies voi nukkua vieressä sängyssä, mutta minä olen uppoutunut omaan maailmaani. 
  • Retket luonnossa miehen kanssa - Luontoa on ihana ihailla, mutta parasta se on jonkun toisen kanssa. 
  • Ystävien seura - Nauru pidentää ikää. 

3 asiaa, joista puhun usein
  • Design Sarandiasta - Oma yritys on inspiraationi lähde ja myös väylä purkaa inspiraatiota. 
  • Talosta - Rakennusprojekti on ymmärrettävästi juuri nyt mielessä jatkuvasti. 
  • Hevosista - Upea ja aina yhtä kiehtova eläin, johon en kyllästy varmasti koskaan. 

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni
  • Villasukat - Mieluiten Samin mummin neulomat. Tallilla käytän talvisin superpitkiä melkein polviin ulottuvia villasukkia. 
  • Collegehousut - Farkut ja sukkahousut lentävät nurkkaan heti, kun ulko-ovi on sulkeutunut selkäni takana. Rennot vaatteet ovat vapaa-ajalla ihan ykköset.
  • Arkimekko - Mekot tekevät arjesta hiukan hehkeämmän, varsinkin syksyisin. Suosikkini juuri nyt on simppeli hihallinen harmaa mekko, jonka asustan keltaisella. 

3 asiaa, joita en pue mielelläni päälleni
  • Ohuet sukkahousut 
  • Liian korkeat korkkarit - En tykkää yhtään siitä, että kengät estävät minua esimerkiksi juoksemasta. Ja korkeilla koroilla minä en tosiaan osaa juosta. 
  • Sadetakki - Ne ovat niin jäykkiä, nahkeita ja kahisevia. Naulakossa odottaa silti ihana keltainen sadetakki, joka saa pelastaa sadepäivän ulkoilut. 

3 asiaa, jotka haluasin hankkia
  • Kauniit kalusteet uuteen kotiin - Etsinnässä tällä hetkellä esimerkiksi vanhat väliovet, ruokapöytä ja allaskaappi.
  • Kyniä, tusseja, värejä, papereita, muistivihkoja - Nämä ovat heikko kohtani, joihin sorrun silloin tällöin. 
  • Kunnon retkeilyvarusteet ja kestävät housut raksalle. 

3 asiaa, joista unelmoin
  • Matkasta Lappiin 
  • Yrityksen menestyksestä - Kaikkein suurin kiitos asiakkailta on se, että suunnittelemani tuotteet ovat innostaneet ja lisänneet iloa heidän arkeensa. Haaveeni on, että voisin inspiroida mahdollisimman monia. 
  • Omasta hevosesta - Tämä unelma minulla on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta. Ikuinen heppatyttö.

3 asiaa, joita pelkään
  • Läheisten menetystä ja heidän/omaa sairastumista
  • Julmuutta - Maailma tuntuu yhä useammin järjettömältä ja ihmisyyteen on välillä kovin vaikea uskoa. 
  • Susien aiheuttamia vahinkoja - Sudet ovat kauniita eläimiä ja ne kuuluvat Suomen luontoon. Olemme myös tietoisesti valinneet elämän maaseudulla ja siihen kuuluvat myös Suomen petoeläimet ketuista kanahaukkoihin. Tulevalla kotiseudullamme on kuitenkin viime aikoina tehty paljon susihavaintoja ja osa minusta pelkää, ettemme pysty suojelemaan mahdollisia kotieläimiämme susilta. En halua, että pihamme on susille houkutteleva buffetpöytä ja kotieläimet joutuvat niiden ahdistelun kohteeksi. Luotan kuitenkin siihen, että asioilla on tapaan järjestyä.

3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan pian
  • Muutto Kotokunnaalle - Tämä on ihan ykkösenä. Ehdottomasti. 
  • Erään projektin aloittaminen - Tästä ei sen enempää tällä erää...
  • Retkeily - Toivoisin, että ehtisimme useammin luontoon retkeilemään.

Kylläpä siitä tuli aikamoinen lista. Yllätyin itse iloisesti siitä, että sain oikein pohtia mitä haluaisin hankkia tai mitä pelkään. Ostoslistalla on lähes ainoastaan tarpeellisia asioita, sillä esimerkiksi huonekaluja en olisi hankkimassa ellei niille olisi tarvetta uudessa kodissa. Pelottavien asioiden ykkönen oli ihan selvä, mutta muutoin sain huomata, että vaikka olen perusluonteeltani aika huolestunut, en voi sanoa pelkääväni oikein mitään. (En enää edes ampiaisia ja mehiläisiä, sillä niihin sai tottua kesällä tontilla.) Tästä saa olla onnellinen ja kiitollinen.

Laittakaahan linkkiä, jos olette tehneet oman vastauksenne haasteeseen. Näitä on hauska lukea!

Rakkaudella,
Sari

Lokakuu raksalla



Tältä meidän talo näyttää nykyään. Katto pään päällä, paneelit seinissä, mutta ikkunat vielä puuttuvat. Enää ei tunnu luontevalta puhua tontista tai edes raksasta, sillä sehän on jo talo. Ei toki valmis, mutta talo kuitenkin.

Ulkoverhoilupaneeleissa olevan vaalean pohjamaalauksen myötä alkuperäinen ulkomaalin väri on mennyt harkintaan. Olimme miehen kanssa molemmat tahoillamme tykästyneet vaaleaan väriin ja nyt rakennuslupahakemukseen merkitty tummansiniharmaa sävy tuntuukin vähän turhan tummalta. Pehmeä vaaleanharmaa sävy sen sijaan sopisi kauniisti taloon ja sen ympäristöön sekä tilattuihin punaisiin ulko-oviin. Niin ne ajatukset vain voivat matkan varrella muuttua, vaikka mukamas niin varmoja asiasta vielä keväällä olimme. 



Sisällä hommat ovat toki vielä armottoman kesken, mutta edistystä tuntuu tapahtuvat koko ajan ja välillä isommin harppauksin. Villoituksen ensimmäinen kerros on nyt valmis ja nyt on jo menossa styroksien ja verkkojen asentaminen lattiaan. Asennuksen ja putkimieshommien jälkeen on vuorossa lattian valu. Sen jälkeen asennetaan sisäkatto ja katon villoitus, ulkoseinien loppu paperointi, koolaus ja sisempi villoitus, väliseinät... Ihan oikeita sisähommia luvassa siis pikku hiljaa!


Puppe pääsi jokin aika sitten raksakoiraksi. Papparainen seurasi tyytyväisenä pediltään meidän muiden puuhasteluja ja veti välillä päikkärit. 

Fiilikset rakennusprojektin suhteen ovat tällä hetkellä positiiviset. Olin varautunut siihen, että tässä puolen vuoden kohdalla syksyn pimeyden laskeutuessa iskisi armoton raksaväsymys, mutta sen sijaan olemme molemmat aika yllättyneitä siitä, miten pitkällä projekti jo on. Vielä kaksi kuukautta sitten meillä ei ollut edes runkoa pystyssä ja nyt olemme jo tässä vaiheessa! Ja saanko vielä lisätä, että rakastan meidän taloa ja tulevaa kotia. Juuri viime viikolla kävimme miehen kanssa läpi kaikkia niitä paikkoja ja taloja, joita ehdimme vuosien aikana käydä näytöissä katsomassa eri paikkakunnilla ja jotka nyt tuntuvat ihan hassuilta. Tämä on se paikka, minne me kuulumme. 

Aurinkoista torstaita kaikille!

Rakkaudella,
Sari

Valoa hämärään

Alkusyksy oli varsin onnistunut tulevan kodin ostosten kannalta, vaikka vastaavasti nyt kaikki sisustussuunnitelmat tuntuvat tökkivän. Tilaamamme kaappi saapui meille kuljetuksessa vaurioituneena ja täydellinen ruokapöytä odottaa yhä edelleen löytymistä. Pidän silti kiinni päätöksestäni olla hankkimatta sisustustavaroita vain kepeästi hetken mielijohteesta. Esineen on oltava just, eikä melkein, jotta se päätyy meidän kotiimme. Varsinkin, kun se (koosta riippuen) ensin päätyy täyttämään tätä jo ennestään pursuavaa vuokrakämppäämme.


Kävimme elokuussa viimeisinä lomapäivinä Kustavin savipajalla. Savimyymälästä löytyi minulle täydellinen teekannu. Odotan jo innolla, että pääsen täyttämään kauniin vedenvärisen kannun teellä ja kaatamaan siitä kupillisia töiden ääressä nautittaviksi. Viereisestä putiikissa kirjaimellisesti naaman edessä napottivat kaksi täydellistä ikkunavalaisinta työhuoneeseen juuri tuossa samassa sävyssä. Ostopäätöstä ei ollut vaikea tehdä varsinkaan, kun kesken valaisinten ihmettelyn tuli ilmoitus, että meidän kattotuolit olisivat tulon päällä ja tontille olisi syytä rientää N-Y-T. Shoppailut loppuivat siihen siltä erää.

Muistatteko miten murehdin olohuoneen valaisinta? Itse olisin halunnut sellaisen koukeroisen antiikkisen kattokruunun, mutta Aviomies ei niille oikein lämmennyt. Hänen makuaan ovat enemmän industrialhenkiset valaisimet ja tässä upeassa löydössä on nyt sitä tyyliä. Minä en muuten olisi industrialhenkeä juuri halunnut, mutta tämän valaisinkuvun malli on hellyyttävän erikoinen ja hauskan pötkömäinen. Se sopii hyvin olohuoneen korkeaan tilaan juuri kokonsa ja muotonsa puolesta. Myös sähköjohdolla on riittävästi mittaa suhteessa vinoon sisäkattoon. Valaisin löytyi netistä retrosisustuskaupasta skandidesign.fi, jossa on paljon vanhoja ja erityisesti retrohenkisiä valaisimia ja huonekaluja. Suosittelen kurkistamaan, jos osuvat omaan tyyliin. Toimitus ja palvelu olivat erinomaisia.

*Yhteistyössä skandidesign.fi:n kanssa.


Onpa ihana, että pääsen vaihteeksi tekemään edes tällaisen ostospainotteisen sisustuspostauksen. Sisustuskuvia ei ole sattuneesta syystä tullut juuri otettua, mikä tuntuu tosi tylsältä. Tämä vuokra-asunto ei edusta yhtään meidän tyyliä ja on meille lähinnä latauspiste tämän koko projektin keskellä. Näiden kuvien pohjalta saatte tekin ehkä pientä vihjettä siitä, miltä meidän kodissa tulee näyttämään ja millaista fiilistä tavoittelemme.

Rakkaudella,
Sari

Syntymäpäivälahja


Taas on tultu vuotta vanhemmaksi ja toivottavasti myös vähän viisaammaksi. Kohta kolmekymppisetkin kolkuttavat ovella ja vähän jo kuulostelen iskeekö seuraavan vuoden aikana ikäkriisi vai jätänkö parikymppisen vuodet taakseni tyynesti panikoimatta. 
Tässä päivässä riemua on ainakin riittämiin. Äitini yllätti täydellisellä synttärilahjalla, kun pahvilaatikon alta paljastui haaveilemani vanha kirjoituskone. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, sillä en ollut osannut edes toivoa haaveni toteutumista syntymäpäivänäni. Tämä on varmasti kaunein kirjoituskone, jonka olen koskaan nähnyt. 

Ihastuttava Olympia on vuodelta 1948 ja parasta tässä saksalaisvalmisteisessa kaunottaressa on se, että se myös toimii. Olipa nostalgista istahtaa kirjoitukoneen ääreen ja naputella menemään, kuten lapsena tein. Silloin kirjoituskone ei kuitenkaan ollut näin vanha, vaan pikemminkin kahdeksankymmentäluvun peruja. Hauskaa on myös miettiä millaisessa käytössä se on alkuvuosinaan ollut. Olisi hauska ajatella, että joku huoliteltu sihteerikkö on naputellut tärkeitä papereita toimiston pöydän ääressä juuri tällä koneella. 


Kirjoituskone pääsee uudessa kodissa ihan varmasti kunniapaikalle, mutta myös käyttöön. Vanhan kirjoituskoneen fontti ja epätäydelliset lyönnit paperissa ovat viehättävyydessään niin vastustamattomia, ettei niitä voi jättää käyttämättä. Mielessä on jo projekteja, joissa uusi ystäväni pääsee töihin.


Rakkaudella,
Sari