Puuhelmikorut


Mitä voikaan olettaa syntyväksi, kun yhdistetään rakkaus puuhun, värien kaipuu sekä tämänhetkistä säätäkin harmaampi vaatekaappi? No tietysti puuhelmistä valmistettuja koruja, jotka melkeinpä tutkitusta (omaan empiiriseen kokemukseen perustuen ;) piristävät vähän tylsempääkin työpäivää. 

Avainnauhoista lähtenyt innostus levisi nopeasti muihinkin koruihin ja nyt Sarandian valikoimista löytyy erilaisia kaulakoruja, rannekoruja sekä avaimenperiä. Näitä oli niin ihana suunnitella ja tehdä, että lisää on varmasti vielä tulossa. Keväänkorvalla voisi ehkä testailla vähän pastellisempia sävyjä? Nyt mennään kuitenkin reippailla kirkkailla väreillä, joita tasapainottavat ikisuosikkini vaalea puu ja musta. 

Shoppailemaan pääset TÄÄLTÄ.







Vanha ystäväni



Miten suurta riemua vanhan ystävän kohtaaminen voikaan tuottaa. Silloin myös miettii miksi koskaan tiet erkanivatkaan. 

Lapsuudesta teini-ikäisyyteen asti hevonen oli lempiaiheeni piirtäessä ja saatoin viettää helposti tunteja hevospiirtustusten ja myöhemmin sarjakuvien parissa yrittäen vangita maailman kauneimman eläimen ylvästä olemusta. Sitten tulivat lukio-opiskelut, digikamerat, bänditreenit, vauhdikkaat viikonloput ja poikaystävä. Hevosista ja ratsastuksesta en onneksi koskaan kokonaan harrastuksena luopunut, mutta piirtäminen jäi vuosiksi. 

Lyijykynään tartun nykyään vain hahmotelmia tehdessäni, sillä vesivärit, akryylimaalit ja muste ovat uusia suosikkitekniikoitani, jotka olen löytänyt vasta näin aikuisiällä. Hevosen sielukkuuden vangitseminen paperille on minulle yhä arvoitus, mutta viime aikoina pensselinkärjestä on yhä useammin karannut paperille vanha ystäväni. 

Ikuinen heppatyttö. Sellainen minä taidan olla.
Do what you love. Love what you do. 

Milloin sinä olet viimeksi tehnyt sitä, mitä lapsena rakastit?

Lupaus keväästä


Vielä en uskaltanut laittaa tätä postausta kevät-tagin alle, mutta onhan sitä jo ilmassa. Kevät. Se liikkuu hangilla auringonsäteissä ja hiipii kotiin tulppaanien ja taimiluetteloiden matkassa. Lupaus vihertävistä hiirenkorvista ja kuiskaus kesätuulista. Niistä on hyvä haaveilla lämpimässä neljän seinän sisällä. Ulos kun nenänsä pistää, kipristää pakkanen vielä kummasti. Talvi pitää pintansa.

Neljän vuodenajan kierrossa vuorottelee odotus ja luopuminen. Vanhasta on päästettävä irti, jotta uusi saa tilaa. Luonnolle se tulee itsestään, mutta ihmiselle se on toisinaan vaikeampaa. Vastahan talvi saapui tänne etelään ja nyt jo pitäisi miettiä siemenluetteloita ja pohtia mihin laatikkoon kevätvaatteet on pakattu. Mutta niinhän se menee. Vain muutos on pysyvää. On vain pysyttävä matkassa.



Pohdintoja olohuoneen nurkkauksessa


Mitäs mä tämän olohuoneen nurkan kanssa oikein tekisin? Aiemmin kyseinen paikka on vilahtanut tässä postauksessa, jonka viimeisessä kuvassa nurkka kalusteineen näkyy aika hyvin. Valkoinen kaappi muutti jo aikaa sitten keittiöön ja sen seurauksena tila on hieman hämärämpi. Ompelukoneen tummanruskea sävy syö etenkin tähän vuodenaikaa paljon valoa, mutta en oikein tiedä mitä tehdä sille. Karsastan vanhojen kalusteiden rajua muokkaamista, etenkin kun kyseessä sukulaisilta saatu aivan toimiva ompelukonepöytä.  

Sinisen tuolin kanssa on jo selvät sävelet. Tuolista tulee lämpimänpunainen, kunhan saan ostettua maalipönikän ja ehdin tarttua pensseliin. Annie Sloanilla olisi aivan täydellisensävyinen punainen kalkkimaali juuri tähän projektiin... Mutta kertokaahan ensin, että mitä teen ompelupöydänmörrikälle kasvonkohotuksen loukkaamatta sen arvokkuutta? Onhan tuo pinta sen verran reissussa rähjääntynytkin, että jotain olisi suotavaa tehdä. En kuitenkaan ole ollenkaan varma, onko pinta alkuperäinen vai  miltä ompelukoneen puuosat ovat ihan oikeasti vuosikymmeniä sitten näyttäneet. Menee sen verran hankalaksi, että lähdetään hakemaan zen-mielentilaa koivumetsän siimeksestä. 



Juhlatunnelmissa



Juhlimme viikonloppuna miehen syntymäpäiviä ja käytin tilaisuuden hyväkseni rakentaakseni Sarandian somistevuokraamon kerrostarjottimesta jotain erityisen kaunista. Hulppea viisikerroksinen tarjotin on yksi suosikeistani, sillä se mahdollistaa runsaat tarjoilut pienemmälläkin pöydällä ja on vielä kauniskin. 

Tällä kertaa yhdistin kerrostarjottimella pehmoisia vaahtokarkkeja ja niiden väreihin sointuvia ruusuja. Kukat lisäävät kummasti juhlavuutta melkein missä vain ja tällainen sommitelma onnistuu keneltä tahansa. Ruusujen varresta leikataan vain sen verran pois, että päät osuvat lautasosan keskustaan. Tällöin ne pysyvät helpommin paikallaan toisiinsa nojaten. Todella helppo tapa lisätä näyttävyyttä tarjoilupöytään. Kukkien lisäksi myös köynnökset sopisivat mielestäni hyvin yksiin kerrostarjottimen kanssa. Ensi jouluksi täytynee myös testata jouluhenkistä koristelua. 



Näin romanttisissa tunnelmissa tänään.
Oikein mukavaa viikkoa!

Pakkaspuutarha


Pihasta on tullut näillä miinusasteilla oikea huurteen koristama pakkaspuutarha. Oman valkean kuorrutteensa ovat saaneet niin talven törröttäjät kuin puutarhan koristeet. Lunta ei maassa vielä juurikaan ole, mutta se asia korjaantunee ensi viikon aikana. 

Kovin hassuun ajankohtaan nämä kovat pakkaset osuvat. Edellisjoulu oli myös samalla tavalla lumeton, mutta jo vuodenvaihteen paikkeille osuivat kovat pakkaset ja lumisateet, sillä tuolloin kävimme kirpakasta kelistä huolimatta islanninhevosvaelluksella satumaisessa lumimaisemassa. Suomen talvi osaa olla yllätyksellinen. 



Tänään on sisälläkin puuhailtu kaikkea jännää Sarandiaan liittyen. Tässä pientä sneak peekiä teille. Näiden kuvien myötä mielessä läikkyy jo tuleva kevät ja kesä puutarhaunelmineen. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja reipasta alkuviikkoa sinne näyttöjen toiselle puolelle!


Terveisiä sairaslomalta

Lyhyt sähkötys blogimaailmaan. Elossa ollaan, mutta vuosi tuli aloitettua vähemmän komeasti sairaslomalla. Olen aina kärsinyt helposti kipeytyvistä hartioista,  mutta en olisi koskaan voinut kuvitella, että selkä saattaa mennä näin totaalisen jumiin. Nyt ollaankin sitten yritetty lempeästi houkutella paikkoja takaisin toimintakuntoon ja sainpa lääkäriltä jopa ohjeeksi rauhallisilla kävelyillä käymisen. Hyvä niin, sillä minunlaiselleni jatkuvalle säätäjälle laakereilla lepääminen alkaa käydä melko tuskaisaksi. Vähän olen jo kärsimätönkin. Eikö ne lihasjumit voisi jo antaa periksi...

Ymmärrettävistä syistä blogipostaukset pysähtyivät joulun jälkeen kuin seinään ja vasta nyt sain kammettua kameran käteen. Halusin nimittäin esitellä äidiltä saadun joululahjaksi saadun huurrelyhdyn, jossa yhdistyy moni arvostamani asia: kierrätys, tuunaus, estetiikka ja ripaus terveellisyyttä.


Vanhaan lasipurkkiin laitettiin kasvamaan merisuolaa. Kyllä, siis kasvamaan. Kun lasipurkin pohjalle lisää keitettyä ja jäähdytettyä vettä merisuolan lisäksi, alkaa suola kiipeämään lasipurkin reunoja pitkin muodostaen kauniita huurteisia kuvioita. Suolan koristelemista lasipurkeista saa todella kauniita lyhtyjä, mutta varoituksen sanana kehoitan olemaan tarkkana tuikun tai kynttilän valinnan kanssa. Lasipurkki ei saa kaventua ylöspäin ja sen on oltava riittävän suuri, jotta estetään lasipurkin ylikuumeneminen ja mahdollinen räjähtäminen. 

Meillä huurrelyhty on sijoitettu makuuhuoneeseen, sillä ilmeisesti suola myös parantaa sisäilmaa. Makuuhuoneessa tulee vietettyä kuitenkin useampi tunti vuorokaudessa, joten hyvällä hengitysilmalla on oleellinen rooli hyvin nukuttujen öiden kannalta. 



Suosittelen testailemaan suolan kasvattamista kotona. Tällä hetkellä ei ole pakkasista puutetta ja jäälyhtyjäkin saa helposti aikaiseksi, mutta leutoina talvina huurteiset lyhdyt ajavat melkeinpä saman asian kauneudessaan.