Vanha ystäväni



Miten suurta riemua vanhan ystävän kohtaaminen voikaan tuottaa. Silloin myös miettii miksi koskaan tiet erkanivatkaan. 

Lapsuudesta teini-ikäisyyteen asti hevonen oli lempiaiheeni piirtäessä ja saatoin viettää helposti tunteja hevospiirtustusten ja myöhemmin sarjakuvien parissa yrittäen vangita maailman kauneimman eläimen ylvästä olemusta. Sitten tulivat lukio-opiskelut, digikamerat, bänditreenit, vauhdikkaat viikonloput ja poikaystävä. Hevosista ja ratsastuksesta en onneksi koskaan kokonaan harrastuksena luopunut, mutta piirtäminen jäi vuosiksi. 

Lyijykynään tartun nykyään vain hahmotelmia tehdessäni, sillä vesivärit, akryylimaalit ja muste ovat uusia suosikkitekniikoitani, jotka olen löytänyt vasta näin aikuisiällä. Hevosen sielukkuuden vangitseminen paperille on minulle yhä arvoitus, mutta viime aikoina pensselinkärjestä on yhä useammin karannut paperille vanha ystäväni. 

Ikuinen heppatyttö. Sellainen minä taidan olla.
Do what you love. Love what you do. 

Milloin sinä olet viimeksi tehnyt sitä, mitä lapsena rakastit?

11 kommenttia

  1. Upea ja kauniit värit! Minäkin piirtelin koko lapsuuteni vain hevosia. Yläasteella luokkani pojat kerran totesivat "taasko se piirtää niitä muumipeikkoja" eli siitä voit päätellä onnistuiko minulta noin hyvin hevosen piirtäminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Juu, eivät ne omatkaan lapsuuden raapustukset aina mittasuhteiltaan ihan päteviä olleet. :D

      Poista
  2. Tuo piirtämisharrastus on meillä yhteistä. Piirrän ja maalaan öljyväreillä, mutta hevosta en ole koskaan oikein oppinut piirtämään. Sinun työsi on kerrassaan hieno !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Öljyvärit ovat itselläni vielä valloittamatta. Olen aikas sottainen maalari, joten akryylit ovat tähän saakka tuntuneet turvallisimmilta. :D

      Poista
  3. Hieno... Ai, että odotan niitä hetkiä, kun remontin jäljiltä ei ole enää mitään isoa tehtävää ja voi oikeasti vain syventyä lukemaan tai vaikka maalaamaan...

    VastaaPoista
  4. Hieno... Ai, että odotan niitä hetkiä, kun remontin jäljiltä ei ole enää mitään isoa tehtävää ja voi oikeasti vain syventyä lukemaan tai vaikka maalaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Isot projektit kyllä ottavat usein niin paljon aikaa, ettei muille harrastuksille jää aikaa. Sitä ihanammalta tuntuukin palata niiden pariin. :)

      Poista