Uusi elämä maalla


Yhtä pihalla kuin tämä tyyppi.


Selasimme viikonloppuna vanhoja tallenteita televisiosta ja löysin kokonaisen kansion Uusi elämä maalla -sarjan jaksoja. Muistatteko te tämän sarjan, joka seurasi maalle muuttavien perheiden elämää, kun he rakensivat tai kunnostivat itselleen unelmakotia? Rakastin tuota sarjaa, jota muistan seuranneeni jo asuessamme kaupungissa kerrostalokämpässä. Mutaisissa saappaissa, laastin sotkemissa käsissä ja valtaisissa projekteissa oli jotain koukuttavan houkuttelevaa. En silti olisi ihan heti osannut arvata sitä, millaiseen projektiin itse päätämme ryhtyä vuosien kuluttua.

Vanhoja taloja rakastavalle ihmiselle uuden talon rakentamisesta innostuminen ei ollut mikään nopea juttu. Vielä kaksi vuotta sitten etsiskelimme tunnelmallista vanhaa hirsitaloa, jota voisimme laitella perinteisin menetelmin. Ensin kääntyi miehen kelkka. Olisihan minun pitänyt arvata naimisiin mennessä, ettei rakentamiselta voi välttyä, jos käytännössä koko miehen suku on täynnä rakentajia. Omassa mielessäni rakentamisessa pelotti projektin rankkuus ja epäilys lopputuloksen aitoudesta. En halua luoda mitään supermodernia oman aikakautensa edustajaa. Pohdiskeltuamme asiaa päätimme lähteä rakennusprojektiin muutamaa ideologista lähtökohtaa noudattaen.

Haluamme rakentaa kotimme mahdollisimman ekologisesti ja kotimaisesti, jotta lopputuloksena on aikaa ja elämää kestävä terveellinen, hengittävä talo. Tämä punainen lanka otetaan huomioon niin talon rakenteissa kuin sisustuksessa. Talo rakennetaan näillä näkymin maaseudulle hyvin perinteikkääseen ja historialliseen maisemaan, joten sen on sulauduttava ympäristöönsä. Talon ei tarvitse teeskennellä olevansa vanha, mutta emme halua sen pomppaavan silmille modernina pläjäyksenä.

Näistä tavoitteista huolimatta haluamme antaa itsellemme vapauden tehdä ratkaisuja projektin edetessä. Rakennamme talomme ns. pitkästä tavarasta, joten olemme (ainakin toivottavasti) koko ajan kärryillä siitä miten talo saa muotonsa. Luin juuri Sinivalkoisen jalanjäljen sivuilta, että vain 14 % suomalaisista toteuttaisi oman talon rakentamisen lähtökohtaisesti itse. Hui. Vaikuttaa siltä, että kuulumme kohta marginaaliseen pimahtaneiden porukkaan.

Siitä huolimatta, että tällä hetkellä tunnelma meillä on edelleen kevyen kauhistunut ja varovaisen innokas, on päällimmäisenä kiitollisuuden tunne. Jos pelaamme korttimme oikein ja jaksamme tehdä töitä projektin eteen, pääsemme toteuttamaan unelmaamme maalla. Ihan mieletöntä! Samalla olemme täysin tietoisia siitä, että kaksin emme voisi mitenkään tähän projektiin ryhtyä. Meillä on ihan korvaamaton tukijoukko taustalla. Rohkeutta ja kärsivällisyyttä tämä silti tulee vaatimaan. Toivotaan, että lopputulos on enemmän kuin sen arvoista.

Tällaisin ajatuksin kohti uutta viikkoa. Tänään suuntaamme tutkiskelemaan vielä takkavalikoimaa. Voihan valinnan vaikeutta.  Oikein ihanaa alkanutta viikkoa teille!


2 kommenttia

  1. Onnea hirmuisesti uusille poluille! Mahtava uutinen. Jännät ajat edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoa Johanna! Täällä ollaan tosiaan jännän äärellä. :D

      Poista