Älä hei yritä



En ole ehtinyt tallata tätä palloa edes kolmeakymmentä vuotta, mutta voin silti kiitollisuudella todeta, että monet isoista unelmistani ovat toteutuneet tai (jos kaikki sujuu hyvin) ovat toteutumassa. Iso kiitos siitä kuuluu ihmisille ympärilläni, jotka ovat tarjonneet rohkaisevan turvaverkon. En ole todellakaan syntynyt kultalusikka suussa, mutta paljon arvokkaammaksi koenkin lapsesta saakka saamani kannustuksen. Pystyn mihin vain, kun annan kaikkeni. Ja jos sittenkin mätkähdän turvalleni, on minulla aina joku joka auttaa kömpimään takaisin koivilleni.

Siitä huolimatta, että olen yrittäjä, olen alkanut kammota juuri tuota sanaa. Yrittäminen. Minusta se monessa tilanteessa tappaa päättäväisyyden. No mä yritän... Jo tuo pelkkä lausahdus kertoo siitä, ettei aikeena ole antaa itsestään sataakymmentä prosenttia, vaan lähinnä kokeilla kepillä jäätä, josko kävisi tuuri. Olen vakaasti päättänyt, että minähän en yritä. En edes silloin, jos satun epäonnistumaan. Minä en yritä säästää rahaa lomamatkaa varten. Minä en yritä vaihtaa autonrenkaita. Viis siitä, että lomakassa olisikin koossa vasta vuoden viiveellä tai renkaan pultti jumiutuu ja täytyy hankkia järeämpiä apuvoimia. Hommat hoituvat silti ja vieläpä ihan omasta toimestani. Tapa tai kesto vain saattavat muuttua. Innovatiivisuus kulkee tiiviisti käsi kädessä päättäväisyyden kanssa. Ei kannata tuijottaa ongelmaa, vaan keskittää energiansa ratkaisun etsimiseen.

Elämässä eivät asiat mene tunnetusti aina putkeen, vaikka kuinka räpiköisi jääräpäisesti vastaan. Moniin asioihin voi silti vaikuttaa itse sillä kuuluisalla omalla asenteella. Ja jos suunnitelmat menevät ihan totaalisesti metsään, on vain luotettava siihen, että oman polun olikin tarkoitus olla toisenlainen. Lannistumiselle ei kuitenkaan pidä antaa sijaa. On ihan ok vetää henkeä, jos asiat hakkaavat jatkuvasti vastaan. Lopulta pitää kuitenkin vain lähteä etsimään toista lähestymistapaa.

Olen vakaasti sitä mieltä, että elämältä voi todella saada kaiken. Jokaisen oma tehtävä on kuitenkin määritellä mikä tuo kaikki on. Tee se rehellisesti ja silloin voit sen myös saavuttaa - ja tuntea siitä onnellisuutta ja ennen kaikkea kiitollisuutta. Kaikkea emme välttämättä saa kokea kerralla tai edes sataprosenttisesti. Jotain saamme ehkä lainaksi, mutta eikö kaikki elämässä olekin lainaa vain? Uskalla siis pyytää ääneen sitä mitä toivot ja tee töitä sen eteen. Tämä on sinun elämäsi, joten älä sensuroi unelmiasi - tee niistä sen sijaan tavoitteita!

Minulla on juuri tässä hetkessä kaikki. Siitäkin huolimatta, että kaikki on kesken, enkä ole edes omassa kodissani. En myöskään ole superihminen (en edes superpositiivinen) ja minullakin on huonot päiväni. Olen silti päättänyt kuorruttaa nekin kiitollisuudella. Se tekee monista vaikeistakin asioista lohdullisempia ja minusta himpun verran vahvemman. Voisiko sinullekin käydä niin?

Rohkeaa viikonloppua kaikille unelmoijille!

2 kommenttia

  1. Kiitollisuus.
    Suurin elämän salaisuus rakkauden lisäksi!
    Olet oikealla tiellä, onnittelut siitä!
    Leppoisaa viikonvaihdetta täältä kukkivien mantelipuiden alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna ja oikein keväisen ihanaa viikonloppua myös sinulle! <3

      Poista