Iltakävelyllä


Kipeässä selässä on vaikea nähdä mitään positiivista, mutta ainakin se pakottaa liikkumaan ja lähtemään kävelyille. Eilenillalla mies valmisteli isänsä kanssa tonttia paalutusta varten ja minä käytin ajan tekemällä iltakävelyn tulevan kotimme liepeillä. 

Uudelle asuinalueelle muuttaminen on aina jännittävää ja ympäristöön sekä uusiin naapureihin tutustuminen ottaa väistämättä aikansa. Totuus hyvine ja huonoine puolineen tulee tutuksi vain elämällä uudessa kodissa ja uusilla kotikonnuilla. 


Tähän saakka lähempi tutustuminen kylään ja tonttimme lähiympäristöön ovat vain kasvattaneet omia ihastumisen ja rakkauden tunteita. Voiko tämän lähemmäs päästä unelmaa englantilaisesta pikkukylästä? Siis ainakaan täällä pohjolan perukoilla? Kevään kauneus, syreenien tuoksu ja lintujen sirkutus kruunaavat koko kauneuden, jota tuntuu jatkuvan jokaisen tienmutkan ja polun taakse. Stressi ja migreeni sulivat kylätielle ja askel oli hetken kevyt kuin keväinen ilta.

Niin, kuinka onnellinen voikaan olla hän...


Rakkaudella,

Sari



4 kommenttia

  1. oi, miten upeaa!
    tuli sellainen ylämaa -fiilis <3

    VastaaPoista
  2. Oi, miten kauniit maisemat teillä, tulevan kotinne lähistöllä!

    VastaaPoista
  3. On kyllä ihanaa maalaismaisemaa! ♥

    VastaaPoista