Katon alla



Melkein tarkalleen vuosi sitten selailimme miehen kanssa talomalleja toisensa perään. Oikeanlaisen talon löytäminen tuntui hankalalta, kunnes palasin uudelleen selailemaan miehen aiemmin ehdottamaa tyyliä. Korkea harjakatto, tumma ulkomaali, ruutuikkunat ja valkoiset nurkkalaudat olivat sitten lopulta yhdistelmä, joka sai tekstiviestit lentelemään puolin ja toisin. Päätös oli tehty, eikä yhtäkään toista talomallia enää sen jälkeen edes vilkaistu.

Nyt, vuotta myöhemmin, seisomme keskellä omaa tonttiamme ja tuijotamme tuota paperille vuosi aiemmin piirrettyä unelmaa. Siinä se on. Niin täydellisenä, että sitä voi tuskin uskoa kokoelmaksi puuta, betonia ja metallia. Mihin vuosi on oikein mennyt? Ja missä vaiheessa tämä talo on tähän noussut?

Parasta juuri nyt on tietysti se, että meillä on katto ja huikean kaunis katto onkin. Katto asennettiin viikonloppuna ja olen aika yllättynyt, että selvisin siitä peltien kanniskelusta ilman suurempia kremppoja. Itse toki hoidin kevyempää puuhaa kuin katolla ja nostimella rehkineet, jotka pellit varsinaisesti asensivat.

Panelointiakin on jo alettu tehdä ja kuten näkyy, meille tulee vaakapanelointi. Talosta ei tosin tule pohjamaalin tavoin valkoista, mutta kyllä sitä varmasti talven yli ilokseen katselee. Varsinainen ulkomaalaus hoidetaan sitten ensi vuonna sään lämmettyä. Ensi kesänä tästä kulmasta otetussa kuvassa on jo toivottavasti myös terassi.



Sisällä on myös tapahtunut. Kaksi muurattua seinää ovat jo valmiina. Yllä oleva näkymä on keittiöstä olohuoneeseen. Lähimpää seinää vasten tulee keittiön kalusteita ja puuhella, kauimmaista vasten takka. Alla kuva kattotuoleista, jotka ovat vielä jonkin aikaa näkyvissä.



Tästä kuvakulmasta en olekaan tainnut vielä taloa esitellä. Tässä kulmassa tulee sijaitsemaan pesutilat ja sauna sekä lähempänä kuvaajaa pikkuvessa ja kodinhoitohuone. Kapea ikkuna kuuluukin sitten jo työhuoneeseen.

Tällaista menoa meillä siis on ollut. Melkoisen vauhdikas syyskuu, joka huipentuu harjakaisiin. Sellaiset on toki pidettävä. 

Rakkaudella,
Sari


Ei kommentteja