Uusi vuosi ja uudet kujeet (ja kuinka ne toteutetaan)



Vuoden vaihtumisessa on aina jotain puhdistavaa. Kellon lyödessä kaksitoista, voi melkein kuvitella, miten edellisen vuoden taakka nollaantuu ja kaksitoista uutta kuukautta avautuu edessä uusine mahdollisuuksineen ja odotuksineen.

En ole koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia, mutta syksyllä tein itselleni listan "30 ennen kolmeakymmentä", joka pitää sisällään kolmekymmentä yksittäistä asiaa, jotka haluan tehdä, toteuttaa tai saavuttaa ennen kuin ensi syksynä juhlin kolmekymppisiäni. Listalla on yksittäisiä kivoja juttuja, kuten postikortin lähettäminen ja lomalla rentoutuminen (itselleni yllättävän vaikeaa), mutta myös isoja juttuja, kun asuminen itse rakennetussa talossa. Kummallista kyllä, eniten minua jännittää listan kohta "laukkaa ilman satulaa", jota en ole vielä koskaan uskaltanut tehdä. Tähän asti listalta olen voinut ruksia kohtia tasaisesti, mutta silti vähän epäilyttää miten pitkälle motivaatiota ja yritystä riittää.

Uudenvuodenlupauksissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kuinka usein ne toteutuvat? Tunnetuin klisee lienee se, että tammi- ja helmikuu ovat kiireisintä aikaa kuntosaleilla... ja hiljaisinta baareissa. Motivaatio kantaa harvoin niin pitkälle, että suuret lupaukset tulevat lunastetuiksi. Ongelma onkin siinä, että lupausta ei pilkota pieniin helpommin hallittaviin osiin, vaan se yritetään rykäistä kerralla läpi. Suurten muutosten edessä moni jää helposti seisomaan suu ymmyrkäisenä. Urakka on niin massiivinen, ettei sitä oikein tiedä mistä aloittaisi. Ja juuri siksi leikki on niin helppo jättää kesken. Tässä omat vinkkini tavoitteiden saavuttamiseksi.



  • Älä kuvittele laittavasi koko elämäsi uusiksi sormia napsauttamalla. Muutos ottaa aikansa, joten on parempi valita vain tärkeimpiä asioita tehtävälistallesi ja mahdollisesti jaksottaa ne pitkin vuotta. Alkuvuonna kirjoitetaan gradu loppuun ja syksyllä aloitetaan aikuisbaletti sen sijaan, että väkisin yritettäisin keskittyä molempiin yhtä aikaa. Isot projektit, kuten opiskelu-urakat, työnhaku tai elämäntapamuutokset on hyvä pilkkoa viikottaisiin tavoitteisiin, jolloin helpommin saavutettavista välitavoitteista saa lisämotivaatiota ja onnistumisenkokemuksia. Jos projekti on iso, sille on myös suotava iso pala elämästä, jotta onnistuminen on mahdollista. Uusi vuosi voi tuoda paljon uutta, mutta tunteja on edelleen vuorokaudessa kaksikymmentäneljä ja käsiä tasan kaksi.

  • Suurimmat muutokset vaativat usein sen, että sanoo tietyille itseä ja omaa jaksamista kuluttaville vaatimuksille "ei kiitos enää" ja uusille (usein pelottaville) asioille "kyllä". Molemmat vaativat yhtäläisen määrän rohkeutta, jota voit kerryttää pikku hiljaa pienissä asioissa, jos hyppy kylmään veteen tuntuu liian rajulta. Lohdutukseksi voin sanoa, että ensimmäisen kerran jälkeen siitä tulee helpompaa.

  • Kaipaatko elämääsi suurten muutosten sijaan piristystä ja lisää iloa? Tee uudenvuodenlupauksien sijaan kuukausitavoitteita, jotka voit ruksia yli ne suoritettuasi. Laita listallesi kivoja ja vähän haastaviakin asioita. Sellaisia, joita harvemmin tulisi tehtyä ja jotka voi vähän jännittääkin. Älä unohda erityisiä kohtia, jotka on pyhitettyä läheisten kanssa vietetylle ajalle, hauskanpidolle ja itsesi hellimiselle. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Lämpöä, lempeä ja kaikkea hyvää vuoteen 2017!

Rakkaudella,
Sari

Hyvästi rakas ystävä



Meidän joulumme oli tänä vuonna vähän toisenlainen, kuten aiemmista postauksistani saattoi rivien välistä lukea. Hiljaisempi ja uupuneempi. Suru oli saapunut kylään. 

Olin toivonut omaa koiraa niin kauan kuin jaksoin muistaa. Tiiliskivenpainoisen koirarotukirjan kannetkin olivat repsahtaneet jo aikoja sitten, kun olin etsinyt täydellistä koiraa juuri meille. Yhtä elävästi muistan miten Turkkarin Jokamiehen markkinoilta löysimme lopulta ilmoituksen tiibetinspanielista, jolle etsittiin uutta kotia. Olin tuolloin itse teini-ikäinen tytöntyllerö ja unelmani oli käymässä toteeen. Meille muutti Puppe.

Näin taaksepäin katsoen tuntuu käsittämättömältä, että tuo iloinen pieni koira on kulkenut rinnalla elämän pyörteissä melkein puolet elämästäni. Mutta vaikka pieni ystäväni oli henkiin herännyt unelma, ei toista voi koskaan kokonaan omistaa. Niin kuin Erinin kappaleessa lauletaan kuitenkin aina, on elämä laina. Ja vaikka saimme viettää koiramme kanssa enemmän yhteisiä vuosia kuin moni muu, tulee eron hetki silti aina liian pian.

Ennen joulua huomasimme Pupen voinnissa selvää huonontumista ja jouduimme raskaimman päätöksen eteen. Sydäntä painoi myös velvollisuudentunne. Puppe oli maailman paras pieni koira. Nyt oli aika osoittaa, että me olimme sille maailman parhaat ihmiset.

Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan.

Tuntematon


Tämä ei ole viimeinen hyvästi, sillä kuljet aina mukanani. 
Tämä on kiitos.

Kiitos, että toit elämäämme loputtomasti naurua, hymyä, ihmeteltävää ja hoivattavaa.
Muistan ikuisesti kaikki rullalle juostut matot, telepaattiset kykysi ja taitosi tunnistaa perheenjäsenet nimeltä. Muistan miten vielä vuosi sitten sait joka kerta riemuhepulit, kun oli aika lähteä lenkille. Olisit ottanut pehmolelunkin mukaan. Ne olivat aina valkoisia. Rakastit valkoisia pehmoleluja, etkä koskaan repinyt niistä täytteitä pois. Muistan, miten halusit aina osallistua päikkäreihin ja parhaimmillaan meitä oli yhdellä pienellä sohvalla nukkumassa minä, mieheni ja pieni pörröinen koira. Viime vuosina painoin jokaisen yhteisen hetken tarkasti sydämeeni, sillä aavistin, että aikamme oli käymässä vähiin.

Surun keskellä muistot lohduttavat, sillä niitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta.



Kiitos, pieni ystäväni. Olit enemmän kuin kukaan olisi voinut koskaan toivoa.
Kiitos.

Rakkaudella,
Sari
ja koko muu perheesi

Ajatuksella kylppärissä


Tämän vuoden aikana olen todella herännyt siihen kuinka paljon olen käyttänyt paitsi ulkomaisia myös ympäristölle ja itselleni haitallisia kemikaaleja. Olen siirtynyt käyttämään lähes ainoastaan kotimaisia ja luontoystävällisiä tuotteita aina kodin puhdistusaineista omiin suihkusaippuoihin. Syksyllä siirryin käyttämään shampoopaloja ja pois en taida enää vaihtaa. Ruokaostoksien lomassa ei vaadi paljonkaan, että vilkaisee ostamiensa tuotteiden kotimaisuuden ja ympäristomerkintöjen perään. Ympäristölle sillä voi kuitenkin suuri vaikutus vuosien saatossa.

Pidän ekologisuutta ja kotimaisuutta tärkeinä arvoina, mutta pesuaineiden kohdalla puhdistustehosta en ole valmis tinkimään. Erityisen ongelmalliseksi olen kokenut pyykinpesun, sillä töistä ja harrastuksista johtuen pyykkimme on usein kovin likaista. Siis juuri sellaista, että vaatteissa on konkreettisesti kaikkea hevosen kuolasta mutaan ja öljyroiskeisiin. Hyvä pesuaine on siis tarpeen.

Toinen vaatimus pesuaineelle on zeoliitittomuus. Oletteko kuulleet zeoliitista? Sitä on lähes jokaisessa pulverimaisessa pyykinpesuaineessa ja kerääntyessään pesukoneeseen se aiheuttaa paitsi pahaa hajua pyykkeihin myös pahimmillaan koneen rikkoontumisen ajan saatossa. Zeoliititon pesuaine pitää siis pyykin raikkaampana ja pidentää kodinkoneen käyttöikää.

Kolmas vaatimus pyykinpesuaineelle on ekologisuus ja ympäristöystävällisyys. Olemme jokainen vastuussa tavasta, jolla kuormitamme luontoa ja pienillä arkipäiväisillä valinnoilla on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. Ympäristökuormitus syntyy paitsi käyttämiemme tuotteiden sisältämistä kemikaaleista myös tuotteiden valmistus- ja pakkaustavoista.


Loppukesästä törmäsin itselleni tuntemattomaan Lumme-pyykinpesuainesarjaan, jota pääsin ilokseni testaamaan. Lumme on saanut Hyvä Ympäristövalinta- ja Ympäristömerkki-tunnustukset ja tuotteita on kehitetty yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa, joten tuotesarja vaikutti hyvin lupaavalta. Lumme-tehtaat sijaitsevat Ruotsissa Falunissa, joten kotimaisesta tuotteesta ei voi puhua. Onneksi kuljetusmatka on sentään kohtuullisen lyhyt.

En itse välitä voimakkaista tuoksuista pesuaineissa, enkä käytä oikeastaan ollenkaan huuhteluaineita. Olikin positiivinen yllätys, että näiden pesuaineiden tuoksut ovat hyvin kevyet ja raikkaat. Pyykki tulee joka kerta puhtaaksi ja tavallisen pesuaineen aiheuttama tunkkainen haju pesukoneessa on pysynyt poissa puhdistuksen ja Lumme-pesuaineiden käytön jälkeen. Testijakson jälkeen olemme jatkaneet Lumme-tuotteiden käyttöä, sillä iloksemme sitä löytyy supermarketin pesuainehyllyltä.

Suosittelen lämpimästi jokaista käymään läpi siivouskaapista löytyvien tuotteiden merkinnät ja vilkaisemaan vaikkapa seuraavalla kerralla suihkussa shampoopullon ja suihkugeelien tuotetietoja. Kuinka paljon löydät ympäristölle ystävällisiä, ekologisesti valmistettuja tai kotimaisia tuotteita?

*Yhteistyössä Lumme

Värikäs työhuoneprojekti



Hyvää tapaninpäivää! Toivottavasti olette viettäneet rauhallisen, iloisen joulun ja vatsat on täytetty jouluherkuilla.

Mainitsinkin aiemmin, etten tänä vuonna laitellut joulua kotiin ja niinpä otin joulukoristelujen sijaan työn alle pitkästä aikaa oman värikkään tuunausprojektin. Ideasta en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä näin jokin aika sitten lehdessä tai blogissa lähes vastaavan värikkään vanhasta postilokerikosta tehdyn laatikoston ja ihastuin siihen täysin. (Jos joku siellä nyt keksii, missä olen tämän idean nähnyt, laittakaa kommenttia tulemaan.)


Lokerikosta olen haaveillut pitkään, sillä minulta löytyy valtava määrä askartelutarvikkeita, washiteippejä, yrityksen postitustarvikkeita ja tarroja, jotka kaipaavat organisointia. Tuunaus oli harvinaisen helppo. Akryylimaaleja sekoitellen etsin sopivat sävyt ja sudin maalit pintaan. Lopuksi vielä etikettikehykset paikoilleen suloisesti sekavalla kokoelmalla raksalta löytyneitä ruuveja ja homma oli valmis.

Tätä laatikostoa tuunatessani mielessäni oli oikeasti tuleva työhuone ja askartelupöytä, jonka päälle laatikostoni ajattelin sijoittaa. Toistaiseksi se saa majailla klaffipiirongin päällä ilahduttamassa ja pitämässä yllä järjestystä.

Rakkaudella, Sari

Taas joulu on...


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan... Ja myös meille!

Meillä ei ole yhtään laatikkoa jääkaapissa, ei ainoatakaan joulukoristetta esillä. Vain pieni joulupiparitehdas on eilisestä asti ollut käynnissä pikkuruisessa vuokrakeittiössä, jossa olemme miehen kanssa ansiokkaasti törmäilleet toisiimme. Muutoin luotamme kiitollisina tänä vuonna perheenjäsenten ruokapöytien antimiin ja saunan lämpöön. Sillä niin se vain on, että joulu tulee kuitenkin myös raksavuoden ja kiireen keskelle. Ja ehkä myös flunssa, mutta ei se mitään. Nyt on aikaa pysähtyä, hiljentää tahtia ja nauttia joulusta. 

Haluan toivottaa teille kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille tuttavuuksille oikein lämmintä, lempeää joulua! 

Rakkaudella,
Sari

Onko suomalainen koti mauton ja hajuton?


Kaltaiselleni sisustusintoilijalle tulevan talon sisustaminen on kenties se rakennusprojektin hauskin ja samalla haastavin osa-alue. Tuntuu suorastaan luksukselta päästä (budjetin sallimissa rajoissa) valitsemaan kaiken alusta asti itse. Nämä valinnat haluamme tehdä huolella hyvissä ajoin, emmekä pakon edessä viime hetkellä. Haluamme myös, että kodin sisustusvalinnat heijastavat ensisijaisesti meidän persoonallisuuksiamme ja makuamme, mutta niiden on myös luotava harmoninen ja yhtenäinen kokonaisuus. Ei ihan helppo homma.

Olemme jo monta vuotta kiertäneet asuntomessuja, taloesittelyjä ja näyttöjä ja kaikkialla olemme ihmetelleet sisustusratkaisujen yleistä tavanomaisuutta. Kodin sisustuksen perusteella pystyy harvoin kuvittelemaan millaisia ovat asukkaiden persoonat, harrastukset ja mielenkiinnonkohteet tai jopa lempivärit. Tai sitten 90 % suomalaisista voisi ilmoittaa lempivärikseen valkoisen, harmaan tai beigen.

Vaaleissa väreissä ei sinällään ole mitään väärää ja olenkin nähnyt kauniita vaaleita sisustuksia, joissa mielenkiinto syntyy esimerkiksi erilaisista materiaaleista ja pintojen vuoropuhelusta. Useimmiten valinnat ovat kuitenkin ihan nättejä, mutta liian varmoja ja näin ollen myös helposti tylsiä. Uskon tietäväni mistä puhun, sillä oma makuni oli vielä muutama vuosi sitten juurikin riskitön ja vaalea, kuten tämän postauksen historiaa huokuvat kuvat vanhasta kodista todistavat.


 Yllä olevan kuvan katsominen särkee jo aika lailla silmiä. Muistan miettineeni raidallisesta matosta, että se on aika huomiota herättävä, mutta ryhdikäs valinta. (Siis todella!) Sitä ennen matto oli nimittäin...vaalea! Aivan kuin maailmassa ei muita värejä olisikaan. Jonkin ajan kuluttua tästä halusin uusia verhot ja taistelin itseni kanssa pitkään ennen kuin uskalsin hankkia valkoisten lirpukkeiden tilalle tummansiniset kappaverhot. Ne olivat niin hyvä ostos, että toivon löytäväni niille paikan myös uudesta kodista. Hurjinta kuvassa on kenties kattovalaisin, joka sekin on itse asiassa miehen ensimmäisestä omasta kodista peräisin.

Olen siis ollut klassinen esimerkki vähän nössöstä sisustajasta, joka pelaa varman päälle. Mistä tämä suomalainen tapa sisustaa sitten johtuu? Osasyy rohkeuden puutteeseen on varmasti mantra, jota tässä maassa ahkerasti toistellaan. "Ei kannata sisustaa liian räikeästi, jotta on helpompi sitten myydä."

Ajatusmalli on ihan hassu etenkin talonrakentajien keskuudessa. Jos talo rakennetaan tai ostetaan omaksi unelmaksi, miksi ihmeessä se sisustetaan jotain toista kuvitteellista ihmistä varten, joka saattaa ehkä kymmenen vuoden päästä kodin ostaa omakseen? Ja silloinkin uusi omistaja mitä luultavimmin haluaa tehdä pintaremontin ja valita uudet pinnat itse.

Moni jättää rohkeat ratkaisut tekemättä kyllästymisen pelossa. Oman tyylin ja maun tunteminen helpottaakin huomattavasti uskaliaidenkin valintojen tekemistä. Itse tunnistan nappivalinnan siitä, että se saa minut suorastaan hyppimään riemusta. Jos jokin idea vain ihastuttaa, tulen mitä todennäköisimmin kyllästymään siihen ennemmin tai myöhemmin. Jos oma tyyli on vielä hakusessa, värejä ja kuoseja voi myös käyttää sellaisissa paikoissa, jotka on helppo tarvittaessa vaihtaa, kuten tekstiileissä, maaleissa ja tapeteissa. Myös harkinta-aika on hyvä idea, sillä parin kuukautta asiaa makusteltua kyllä tietää onko jokin idea edelleen yhtä hyvä vai onko innostus haalistunut.

Oman kodin tehtävä on ilahduttaa ja energisoida asukkaitaan, eikä miellyttää muita ihmisiä. Persoonallisia ja rohkeita ratkaisuja on ulkopuolisenkin ilo ihailla, vaikka ne eivät omaan kotiin koskaan sopisikaan. Jokin aika sitten näin eräässä esittelytalossa upean mosaiikkiseinän kylpyhuoneessa. Laatoissa koreili läpinäkyvää lasia, peiliä ja harmaan sävyjä. Kokonaisuus oli todella näyttävä ja suomalaiseen sisustustyyliin nähden hyvinkin rohkea, mutta joka tapauksessa upea, ylellinen ja toi mieleen jalokivet. Voin vain kuvitella miten iloisia ja tyytyväisiä asukkaat ovat uskaliaasta ratkaisusta, joka osoittautui todella onnistuneeksi. Lisää tällaista rohkeutta suomalaisiin koteihin!

Mitä mieltä te muut olette? Onko suomalaisten sisustajien helmasynti varman päälle pelaaminen ja värittömyys?


Rakkaudella,
Sari

Joulupukin apulainen


Tänä vuonna olen itselleni epätyypilliseen tapaan aloittanut lahjahankinnat ja paketoinnit vasta tällä viikolla. Viime vuonna minulla oli joulukorttitehdaskin jo lokakuussa ja tänä vuonna päätin jättää projektin väliin kokonaan. Rakennusprojekti ja kiireinen syksy ovat toki ihan riittävä syy ottaa joulu vähän löysemmin rantein. Mukavaa puuhaa lahjojen paketointi kuitenkin on, kun saa vihdoin istuttua alas. Kummitytölle perheineen lähti tällainen pieni paketti kullankimaltavalla joulukortilla ja pikkuruisella paketilla, jonka sisällöstä on toivottavasti paljon iloa. 

Pakettikorteista ei onneksi tarvitse murhetta kantaa, sillä oman puodin valikoimista näistä löytyy valmiiksi itse tulostaen. Pupunen ja lintu ovat itse maalaamiani ja sopivat söpösti joulupaketteja koristamaan. Olen muutenkin vähän paketointi-intoilija. Kun tehdään, niin tehdään kunnolla ja ajatuksella. Instagramiin aina välillä lisäilenkin kuvia asiakkaille lähteneistä paketeista. 

Löytyykö muita innokkaita paketointitonttuja?

Tulostettavat pakettikortit löytyvät puodista KLIK!


Joulumieltä etsimässä



Joulumieli se vaan ei ota tänä vuonna syttyäkseen. En ole kuunnellut jouluradiota, eikä joulumarkkinoillakaan oikein tullut sellaista leppoisaa joulufiilistä. Miehen kanssa jaetun joulukalenterin suklaat sentään ilahduttavat joka toinen päivä aamuteen kaverina.

Nyt voin myös ensimmäistä kertaa sanoa, että raksa stressaa. Asiat junnaavat paikallaan ja työt ovat ahmaisseet tunteja, jotka olisi muuten vietetty talolla kakkoskakkosia ja väliseiniä naulaten. Stressi, murehtiminen ja huonosti nukutut yöt käyvät kuitenkin happamiksi muutaman päivän jälkeen ja sitten mörrimöykyn onkin jo syytä yrittää kömpiä kolostaan.

Yrittänyttä ei siis laiteta, joten viime viikolla kiikutin parvekkeelle unohtuneen huonekuusen takaisin sisälle vehreää joulutunnelmaa tuomaan. Väliaikaistalouden istumapaikat ovat tällä hetkellä kovin varattuja, joten täräytin kuusen työpöydän yläpuolelle hyllylle. Toivottavasti ei tipahda sieltä päähäni. Siinä se nyt nököttää, meidän joulutunnelma tiivistettynä yhteen vihreään kasviin. Oli ihan pakko hihittää ääneen tätä katsoessani. Hopeareunuksena tässä on kuitenkin nähtävä se, että tämä huonekuusi on järjestyksessään toinen viherkasvi, jonka olen pitänyt hengissä yli vuoden. Pisteet siitä!

Viime vuonna itselleni lanseeraamani slowjoulun henkeen en kuitenkaan aio ottaa stressiä tästäkään. Jouluaaton koittaessa bataattilaatikko, soijamureke ja kotijuusto sekä aattoiltana konvehtien kera nautittava Disneyn Aladdin tuovat viimeistään kaivattua rauhoittumista tähänkin talouteen. Joulu tulee joka tapauksessa ja jos jätän oven raolleen, löytää se varmaan meillekin.

Onko siellä muita, jotka etsiskelevät vielä joulumieltä sohvan alta pölypallojen seasta?

Rikalanmäellä


Eilen itsenäisyyspäivänä kävimme ensimmäistä kertaa Halikossa Rikalanmäellä. Varsinaisesti saavuimme paikalle joulumarkkinoiden vuoksi, mutta mäellä sijaitseva rautakauppa osoittautuikin suuren kiinnostuksen kohteeksi. Kauppa on varsinainen aarreaitta vanhaa taloa tai muita rakennuksia kunnostavalle, mutta perinteitä ja aitoja materiaaleja kunnioittavalle rakentajallekin sieltä löytyi jos jonkinlaista hypisteltävää kauniista vetimistä talomaalinäytteisiin.

Alla olevia pistorasioita ja katkaisijoita testailimme hyvän tovin. Olimme vielä kesällä leikitelleet ajatuksella mustistä rasioista, mutta nyt nämä valkoiset pyöreät näyttävät aika sieviltä ja suloisilta. Käännettävät katkaisijat tuovat hauskoja muistoja mieleen, mutta omaan talon valitsisin mieluummin huomaamattomammat painikkeet. Kuinka moni muistaa joskus käyttäneensä vanhoja käännettäviä vipuja sytyttäessään valoja?



Näyttelytilasta löytyi todellinen kaunotar. Juuri tällaiset kesätaivaansiniset ovet haluaisin piharakennukseen. Muistelen joskus kuulleeni, että perinteiset siniset ovet tuovat onnea. Osaako joku vahvistaa muistikuvan tai ehkä kertoa lisää sinisistä ovista?


Tämä pieni kotiseuturetki jätti mukavasti muutaman yksityiskohdan pohdittavaksi. Luulenpa hyvinkin, että palaamme Rikalanmäelle vielä uudelleen. Samalla olisi mukava tutustua myös muinaispolkuun ja patikointireitteihin. Onhan kyseessä sentään kulttuurimaisema. 

Rakkaudella,
Sari

Kurkistuksia


Viime viikolla raksalla asiat junnasivat paikoillaan. Ainoa edistysaskel oli villojen puhaltaminen välikatolle, mutta lauantaiaamulla odottikin ikävä yllätys, kun osa villoista oli humahtanut pettäneiden teippauksien läpi alas tupakeittiöön. Onneksi en ollut itse paikalla ja kuulin asiasta vasta, kun homma oli jo hoidossa. Olisin varmaan repinyt raksahousuni.

Tökkivien raksahommien keskellä etsiskelin motivaatiota selailemalla läpi tähän mennessä tehtyjä materiaalivalintoja ja päätin esitellä teillekin pieniä kurkistuksia. Kuvat on otettu Raision Kvikissä, joka toimittaa kalusteemme. Yllä olevassa kuvassa on sama tason ja altaan yhdistelmä, joka on meille tulossa. Kullanvärisen hanan sijaan meille tulee Tapwellin kuparinvärinen hana, joka on miehen erityinen suosikki. 


Kylpyhuonekalusteiden valinta ei ollut kovin helppoa, sillä halusimme sopivasti tilaa vetolaatikoihin, mutta emme kuitenkaan liian massiivisia kalusteita. Valitsemassamme mallissa on sopivasti ilmavuutta ja laskutilaa. Nahkaisten vetimien sijaan valitsimme pienet metalliset nupit. 

Kodinhoitohuoneesta tulee hyvin vaalea värimaailmaltaan. Alla kodinhoitohuoneen valkopohjainen taso ja vaaleat välitilan laatat. Kaveriksi näillekin tulee sitten tummaa seiniin ja valkoiset kaapistot. Valkoinen, musta ja puunsävyt kulkevat siis oikeastaan koko talon sisustuksessa painotusta vaihdellen. 

Tällaisia kurkistuksia siis tällä kertaa. Nyt raksavaatteet niskaan ja tontille!

Rakkaudella,
Sari