Metsässä mieli lepää



Talven selkä on jo aikaa sitten taittunut ja kevät on saapunut meidänkin talolle. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen rakentamisen aloittamisesta. Välillä ihmettelen mihin se aika on oikein mennyt ja sitten taas miten ihmeessä me ja kaikki projektissa auttaneet olemme tätä jaksaneet.

Maaliviivan jo häämöttäessä voimavarat alkavat ison projektin äärellä ehtyä, eikä motivaatiokaan ole enää ollut ihan samalla tasolla kuin aiemmin. Tilannetta ei auta se, että monet asiat ovat viime kuussa edenneet enemmän tai vähemmän tökkien. Varsinkin keittiö on aiheuttanut harmaita hiuksia, kun osia on kadoksissa, unohtunut tai rikki. Syvähengitysharjoitukset ovat tulleet tutuiksi. Toiset asiat taas eivät ota edistyäkseen sitten millään ja ovat tukkeena muille hommille.

Raksan vastapainona ovat työjutut, joita on niitäkin riittänyt ilahduttavan paljon. Nyt jos koskaan kaipaisin päästä omaan työhuoneeseen pois pienestä vuokrahuoneistosta. Makuuhuoneen nurkkaan ahdettu työpöytä niin sanotusti ahistaa ja pienessä kämpässä tulee pyörittyä kuin häkkilintu. Haluan valoa, tilaa ja ilmaa ympärilleni!

Pitenevät illat ja pilvien takaa kurkkiva aurinko eivät olisi voineet saapua parempaan aikaan. Raksalla ollessa ehtii pitämään puolentunnin kävelytauon, jonka aikana kävelee sopivasti sillalle lammaslaitumille tulvivaa jokea ihmettelemään. Jäiden kaikottua myös meidän pihalta päätin lähteä katsomaan miltä metsäpolut näyttäisivät. Enpä arvannut millaisen aarteen polkujen varrelta löytäisin. Sammaleinen metsä sulki kulkijan vihreään syliinsä ja arkiset känkkäränkät ja murheet rapisivat harteilta kuusenneulasten joukkoon. Minäkin suuntavaistoton arkajalka uskalsin muutaman kerran jälkeen suunnistaa polkuja pitkin uusia reittejä etsien. Kännykän karttasovellus taskussa tottakai!

Olinhan minä lukenut luonnon ja metsän hoitavasta vaikutuksesta ihmismieleen, mutta jotenkin sen merkityksen ymmärtää vasta tultuaan itse sielunsopukoita myöten hoidetuksi. Metsässä on niin rauhallista ja kaunista. Rakastan sen vihreyttä ja kesyttömyyttä, jotka jättävät omaankin askeleeseen kepeyden ja energisoi mielen. Nyt olen jo koukussa ja tiedän, että pönttökin päivä näyttää ihan erilaiselta, kun on päässyt tuulettumaan metsäpoluille.

Kummasti myös mukavia asioita on alkanut tapahtua metsäkävelyt aloitettuani. Tai ehkä olen metsästä saanut uutta näkökulmaa arkisiin asioihin. Hyvää metsä tekee joka tapauksessa.

Kokeile vaikka.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä teille kaikille!

Rakkaudella,
Sari

Calla on kotona



Torstaina puhelin soi. Callalle oli vapautunut paikka sunnuntain rescuekoirien lennolle. Olisiko koira tervetullut kotiin nopealla varoitusajalla? Työvuorojen tsekkauksen ja aikataulujen järjestelyn jälkeen näytimme vihreää valoa ja alkoi parin päivän jännittävä odotus.

Kentällä saimme syliin jännityksestä pökkelöksi jäykistyneen joukon pitkiä koipia ja lerppuvia korvia. Herkkujen voimalla pikkuinen lopulta suli hellittäväksi syliin ja matka kotiin sujui mutkattomasti pää jalkaani vasten nojaten.

Parin päivän aikana Calla on jo hieman rentoutunut ja kotiutunut uuteen perheeseen. Ruoka, uni ja hellittelyt ovat maistuneet ja Calla vaikuttaakin kovin hellyydenkipeältä koiralta. Koiraksi, jolla ei ole koskaan ollut kotia, omia ihmisiä tai omaa petiä, Calla on sopeutunut ihailtavan rohkeasti uusiin asioihin. Jo ensimmäisenä aamuna se heittäytyi sängyssä kainaloon halittavaksi ja tarjosi märkiä koirapusuja vastalahjaksi. Kaikkein eniten murehdimme ulkoilutusta, sillä Calla ei ole koskaan ollut kiinni, eikä valjaissa. Nyt sen pitäisi oppia kulkemaan kytkettynä täysin vieraassa paikassa uusien ihmisten kanssa. Tämänkin Calla on sisäistänyt taitavasti heti ensimmäisestä ulkoilusta asti. Miten fiksu pieni koira!

Toki Calla on vielä arka, jännittynyt ja stressaantunut ja paljon opeteltavaa on vielä edessä, mutta alku on sujunut paremmin kuin odotimme. Juuri nyt Calla elää todeksi mielestäni hyvin osuvaa elämänohjetta. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää mitään. Rohkeus on sitä, että uskaltaa siitä huolimatta, että pelottaa. Miten paljon voisimmekaan ottaa opiksi eläinten kyvystä luottaa, rakastaa ja tulla rakastetuiksi.

Rakkaudella,
Sari

(Jos muuten ihmettelet karvattomia alueita Callan jaloissa, ne ovat eläinlääkärin tekemiä verikokeita ja testejä varten ajeltu.)

Raksahulabaloo

Mukavaa maaliskuuta! Täällä hektinen arki on heilunut tasaisesti töiden ja raksan väliä, joten kaikki mukava ylimääräinen (blogin päivitys mukaanlukien) on nyt hetkeksi hyllytetty. Onneksi kyse on kivoista jutuista, sillä vähän alkaa nuppi hajoilla tässä vauhdissa. 

Sisäseinät on tasoitettu ja telat ovat tasaiseen tahtiin huiskineet maalia seinien pintaan. Oma projektini on ollut tupakeittiö, jota toivottavasti pääsen viikonloppuna paremmin esittelemään. Iltaisin työmaavalojen loisteessa kun ei kovin hehkeitä otoksia saa. 

Kuvittelin aiemmin, että meillä on ihan hyvin valittuna pintamateriaalit taloomme, mutta kissanviikset! Viime viikot on juostu näytepurkkien perässä, etsitty ja löydetty sopivia tapetteja ja unohdettu myös tilata niitä. Hups. 

Kuvassa kyseenalaisista kännykkäräpsyistä koostettu kollaasi siitä mitä meille on jo tulossa. Tunto Hieno -maalia, leveää seinäpaneelia ja villiä viidakkotapettia. Keksittekö mikä tulee minnekin? 

Nyt takaisin töiden pariin. Oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille. Lintujen sirkutuksesta päätellen kevät ei ole enää kaukana, vaikka taivas viskookin tuota lunta vielä niskaan.

Rakkaudella,
Sari

Tapettimetsällä



Talolla on seinien tasoitus menossa ja se tarkoittaa sitä, että seinäpintojen lopulliset valinnat olisi tehtävä näillä näppäimillä. Tupakeittiön seinäsuunnitelmat ovat vielä vähän levällään, sillä ison tilan väripaletin kokoaminen on osoittautunut yllättävän isoksi haasteeksi, kun tavoitteena on harmoninen kokonaisuus. Tapetteja tuohon tilaan emme halua ja olemme ylipäätään hyvin pitkälti maalattujen pintojen kannalla. Kelkka tapettien suhteen on nyt saattanut kuitenkin kääntyä ainakin tiettyjen tilojen osalta.

Osallistuin edellisviikolla ATV:n naisteniltaan, jossa pääsin kuuntelemaan Tomi Kouvolan sisustusvinkkejä sekä näpräilemään toinen toistaan jännittävämpiä tapetteja. Tomi Kouvola korosti puheenvuorossaan rohkeutta sisustusvalinnoissa ja vinkkasi, että kodin tylsiä "ohikulkutiloja", kuten eteistä ja käytäviä kannattaa freesata esimerkiksi räväköillä tapeteilla ja värivalinnoilla.

Osa tulevan kotimme tiloista kieltämättä kaipaisi piristysruisketta ja mielenkiintoa. Pakko myöntää, ettemme olleet suunnitelleet eteiskäytävää tai WC:n seiniä oikeastaan ollenkaan. Voisiko tapeteista löytyä meille sopiva vaihtoehto? Itse ainakin ihastuin Sandbergin pikkulintutapettiin, jota löytyi useana värivaihtoehtona.

ATV:n valikoimista löytyi myös Boråsin tapettirakkauteni Lilacs, joka tulee mustapohjaisena kodinhoitohuoneeseen. Tuon kaveriksi vielä sininen liinavaatekaappi. Oi ihanuutta!



Tapettivalinnat jäävät nyt muhimaan, sillä tupakeittiön seinien maalivalinnat ja laattatilaukset on nyt hoidettava aivan ensimmäisenä. Ihanaa, että ihan kohta päästään maalaushommiin. Kyllä tätä on odotettukin!

Rakkaudella,
Sari

Meille tulee rescuekoira

En tiedä nyt oikein miten päin täällä olisin. Toisaalta jännittää hirmuisesti ja toisaalta taas on tosi hyvä ja rauhallinen fiilis. Meille on tulossa Romaniasta kaunis, koditon tyttökoira.


Miksi rescuekoira?

Viime syyskuussa täytin 29 vuotta ja kirjoitin listan asioista, jotka haluaisin tehdä tai toteuttaa kolmekymmentävuotispäivääni mennessä. Yhtenä kohtana tuossa listassa lukee "anna koti kodittomalle eläimelle". Meille on itsestäänselvää, että muutto maalle merkitsee myös eläinkatraan kasvattamista ja jos vain voimme, annamme kodin sellaiselle eläimelle, jolta se oma koti ja perhe puuttuvat. Meillä tulee olemaan tilaa sisällä ja ulkona, aidattu piha, koirakavereita ja kivat lenkkeilymaastot sekä valtavasti rakkautta. Eikä mikään ole aamuisin parempaa kuin herätä kostean kuonon kutituksiin. Vaikka se tarkoittaisikin aamulenkkiä vesisateessa.

Minusta on jo pitkään tuntunut, että lehdet ja internet pursuavat viikko toisensa perään kamalampia uutisia niin kotimaasta kuin maailmalta. Kaikki karmeat uutisotsikot ovatkin kenties sen taustalla, että sydämessä on syttynyt tarve yrittää elää elämänsä reilummin tätä maapalloa ja sillä eläviä olentoja kohtaan. En voi pelastaa koko maailmaa, mutta voin pelastaa yhden eläimen ja sille oma turvallinen koti, ruoka ja peti merkitsee koko maailmaa.

Lopullinen päätös koiran hankinnasta tehtiin, kun selasimme netistä kodittomia koiria ja tutustuimme niiden tarinoihin. Yksi pari tummia nappisilmiä teki lähtemättömän vaikutuksen, emmekä viikkoihin saaneet niitä mielestämme. Lopulta rohkenimme ottaa yhteyttä yhdistykseen ja vielä harkittuamme päätimme hakea juuri tämän koiran uudeksi perheeksi.


Mistä rescuekoiramme sitten tulee?

Olemme tutustuneet jo aiemmin useamman kotimaisen rescueyhdistyksen toimintaan, mutta Rescueyhdistys Kulkurit ry vakuutti meidät toiminnallaan. Monessa maassa eläinten asema ja eläinsuojelu ovat aivan retuperällä, jolloin esimerkiksi juuri koiria liikkuu ja lisääntyy vapaana valtavia määriä. Kulkureiden toiminta suuntautuu Romaniaan, jossa tienvarteen hylätyt koirat ja pahvilaatikkoihin paleltuneet koiranpennut ovat surullista arkipäivää. Kulkukoirien määrät liikkuvat miljoonissa, mikä on tavattoman karmaiseva luku. Pelkkä koirien adoptointi muihin maihin ei auta asiaa pidemmällä tähtäimellä, vaan avuksi tarvitaan esimerkiksi sterilointikampanjoita ja tiedonjakamista, jotka tukevat kestävää eläinsuojelun kehitystä.

Rescuekoiran ottaminen ei ole läpihuutojuttu, sillä Kulkurien vapaaehtoiset aktiivit haastattelevat potentiaaliset kodit kahdesti ennen adoption hyväksymistä. Kysymykset olivat paikoitellen hyvinkin tarkkoja, sillä niiden tarkoitus on kartoittaa perheen soveltuvuus rescuekoiran adoptoimiseen.

Meille jäi haastatteluista todella hyvä fiilis, sillä yhdistyksen tärkein prioriteetti on selvästi koirien etu kaikissa tilanteissa. Oleellinen seikka oli myös Suomeen saapuvien koirien terveydentilasta huolehtiminen. Koirat voivat tuoda mukanaan sellaisia loisia tai sairauksia, joita meillä ei Suomessa ole. Tästä syystä on tärkeää, että adoptoitavien koirien rokotusohjelma ja loishäädöt ovat ajantasaiset. Juuri näistä syistä luottamusta herättävän yhdistyksen valitseminen on tärkeää.


Mitä on odotettavissa?

Valitsemamme koira, (toistaiseksi) Calla nimeltään, on keskikokoinen sirpsakka 3-vuotias neito. Se on kuvamateriaalin perusteella hyvin ihmisläheinen ja nauttii rapsutuksista. Se ei tarhalla juurikaan hauku ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Vaikka nämä taustatiedot antavatkin kuvan tasapainoisesta ja iloisesta nuoresta koirasta, voi koiran persoonallisuus muuttua vieraassa ympäristössä matkan aiheuttaman stressin paineessa. Kotiutuminen voi viedä aikaa 3-6 kuukautta ja sinä aikana rauhallinenkin koira voi kärsiä esimerkiksi eroahdistuksesta ja pelkotiloista. Tarhakoira ei aina ole myöskään sisäsiisti, eikä se osaa kulkea hihnassa. Käytännössä sille täytyy opettaa kaikki sellaiset arkiset koirakansalaisen taidot, jotka pennunkin pitää opetella. Toivomme siis, että kaikki sujuu mukavasti ja koira sopeutuu kotielämään ilman suurempia ongelmia, mutta toisaalta olemme myös varautuneet unettomiin öihin, pitkämielisyyteen ja ahkeraan koulutukseen.


Mitä nyt?

Koira on nyt varattu meille ja seuraavaksi jäämme odottamaan tietoja sen terveydentilasta ja kuljetuksesta Suomeen. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsemme muutaman viikon kuluttua hakemaan omaa koiraa lentokentältä. Tässä välissä hankimme kaikki tarpeelliset hoitotarvikkeet, jotta kaikki on valmista uuden perheenjäsenen saapuessa.

Postailen koirasta jatkossakin sekä mahdollisuuksien mukaan tallennan hetkiä liikkuvaan kuvaan, joten pääsette kurkistamaan meidän yhteiselle alkutaipaleelle.


Tervetuloa kotiin, tyttönen!

Rakkaudella,
Sari

Levytettyä pintaa (+ arvonnan voittaja)




Tärkein ensimmäiseksi eli Rakenna & Sisusta -messulippujen arvonnassa onni potkaisi Celia C:tä blogista good to be home. Onnea! Toivottavasti törmäillään messuilla teidän kaikkien kanssa!

Raksalta ei ole pitkään aikaan päätynyt blogiin asti kuvia ja iso syy on juurikin tuo viikon takaisessa postauksessa näkyvä sekamelska. Talotekniikka ja sähköt eivät ole vieläkään kaikki paikoillaan, mikä alkaa tässä pikkuhiljaa jurppia. Ensin ei ollut työntekijöitä tarpeeksi, sitten oli kipeitä työntekijöitä ja sen jälkeen koulutuksessa olevia työntekijöitä. Inhottavaa olla näin riippuvainen ulkopuolisesta osaamisesta, mutta minkäs teet. Täytyy kyllä todeta, että Ismo Leikolan Raksamies alkaa pikkuhiljaa epäilyttävästi soida päässä. 

Jotain kivaakin haluan kuitenkin näyttää teille ja tällä hetkellä se on työhuone, joka on valmiiksi levytetty (tosin jo viikko sitten). Ihana nähdä jokin tila jo näin valmiina! Seuraavat pinnat ovatkin sitten niitä, jotka jäävät näkyviin. Katto- ja seinäpaneeli, maalit, listat ja lattia. Huippua! Ja sitten tietysti kalusteet. Työpöytäni tulee tuohon ikkunoiden eteen, jossa pääsen nauttimaan luonnonvalosta ja toivottavasti myös ihailemaan tarhassa pööpöileviä poneja. 

Rakenna & Sisusta -messut tulevat siinä mielessä hyvään saumaan, että meillä on vielä joitain pintamateriaaleja, valaisimia, hanoja ja muuta härpäkettä valitsematta. Löytöjä lähdetään siis metsästämään viikonloppuna. 


Aurinkoista viikkoa toivotellen,
Sari

Rakenna ja Sisusta 2017 - Pika-arvonta


Ensi viikonloppuna järjestetään Turussa Rakenna & Sisusta -messut, johon aion tänäkin vuonna osallistua. Uutuutena messuilla esittäytyy Åblogitalo, jonka näkemistä odotan erityisen innolla, sillä sen toteuttamiseen ovat osallistuneet Åblogikollegani. 

PIKA-ARVONTA

Messujen kunniaksi arvon kaksi (2) kappaletta messulippuja Rakenna & Sisusta 2017 -messuille Turun messukeskukseen 10.-12.2. Osallistu arvontaan raapustamalla kommentti ja sähköpostiosoitteesi kommenttiboksiin. Toisen arvan saat jakamalla arvonnan esimerkiksi blogissasi (muista mainita tämä kommentissasi). Kerro samalla mikä on sinun seuraava remppa- tai rakennusprojektisi tai mihin kaipaisit inspiraatiota messuilta. Koska kyseessä on pika-arvonta, on vastausaikaa sunnuntai-iltaan 5.2.2017 klo 20 asti. 

Onnea arvontaan!

Rakkaudella,
Sari


Liput tarjoaa Rakenna & Sisusta 2017 -messut.

Tammikuun hajatelmia


Blogissa niin hiljainen tammikuu on ollut kaikkea muuta kuin hiljainen täällä näytön toisella puolella. Vuoden 2017 ensimmäinen kuukausi jää taatusti mieleeni hektisenä aloituksena vuodelle. Messuilu ja työprojektit ovat olleet melkoisia aikasyöppojä, mutta niistä on jäänyt loistava, innokas ja energisoitunut fiilis. Tosin en tiedä edelleenkään kuinka järkevää oli ajaa messujen aikaan kahdesti Helsinkiin ja takaisin yhden viikonlopun aikana, mutta kaikkea täytyy kokeilla, eikö vaan?

Suurimman työpuristuksen tultua päätökseen olen ehtinyt vilkaista kalenteriin todetakseni, että kevät on ihan tässä nurkilla. Ja se tarkoittaa sitä, että on aika viimeinkin miettiä uuden kodin ja pihan kasveja, hyötypuutarhaa ja pihasuunnittelua. Pahimpaan hätään sallin itselleni muutamien siemenpussien shoppailut ja seuraavaksi aion käydä käsiksi Unelma omavaraisuudesta -kirjaan. Tämän teoksen piti ilmestyä alunperin jo viime vuoden syyskuussa, mutta suomennosta on saanut odottaa. Toivottavasti kirjasta löytyy rutkasti inspiraatiota ja se osoittautuu odotuksen arvoiseksi.

Raksalla on tammikuussa tapahtunut ei paljon mitään ja samalla ihan hurjasti. Isoin juttu minulle oli ensimmäinen laatoitus, jonka tein tekniseen tilaan. Homma oli ihan hauskaa, eikä taida jäädä viimeiseksi omalle kohdalleni.

Odotimme pitkään, että saamme taloon sähkövedot ja talotekniikan ja ensi viikolla on toivottavasti jo valmista. Kun itse tekee taloaan, ei tarvitse harmitella ulkopuolisten aikatauluja ja tekemistä. Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta ja silloin voikin syyttää vain itseään, jos asiat eivät tule ajallaan valmiiksi. Toisaalta kukaan ei myöskään tule valittamaan, jos päättääkin pitää vapaapäivän tai kokonaisen vapaan viikonlopun. Nämä tekniikkaan ja sähköön liittyvät palvelut on pakko ostaa ulkopuoliselta ja olemmekin jo huomanneet millaista on olla toisten ihmisten armoilla. Tylsää, mutta tuttua monelle rakentajalle.

Lisää raksarealismia alakuvassa. Meidän siististä työmaasta on sukeutunut oikea sekamelska, kun tavaraa ja tekniikkaa on tuotu sisään. Vaikka silmiä särkee, täytyy yrittää muistuttaa itseä siitä, että työmiesten saatua hommansa valmiiksi, alkaa todenteolla seinien villoitus ja levytys. Pitkälle ollaan siis jo päästy!


Rakkaudella raksapölyn keskeltä.
Sari

Haipakkaa


Tammikuu humahti puoleen väliin, enkä yhtään tiedä missä kohtaa niin pääsi käymään. Täällä mennään turbovaihteella työprojektien parissa ja raksalla on alettu jo käyttää sellaisia sanoja, kuten dead line ja toimitusaika. Tekninen tila pitäisi saada nopsaan valmiiksi, jotta talotekniikka päästään asentamaan. Se taas tarkoittaa sellaisia kivoja asioita, kuten lattialämmitys. Keittiösuunnittelijan kanssa tuli puheeksi keittiön toimituspäivä, joka olisi jo maaliskuun lopussa. Hurjaa!

Vuokra-asuminen alkaa ottaa aivoon jo melko lahjakkaasti, kun lähes joka aamu saa herätä tajunnanräjäyttävään porakoneen ääneen ja kotona saa työskennellä mitä mielenkiintoisimpien taustamelujen keskellä. Myös valokuvaaminen on melko mahdotonta näin hämärässä asunnossa tähän aikaan vuodesta, joten lienee aika aloittaa raksaajille tyypillinen ja tässä  kohtaa ehkä jo aivan oikeutettu narina. Joko päästään pian omaan kotiin...

On tässä kivojakin juttuja sattunut. Eilen valitsimme viimein täydellisen seinäpaneelin (jes!) ja teimme aivan mielettömän löydön, jonka seurauksena ostimme siltä seisomalta kotiimme lattian (wuhuu!). Lattia on ollut keittiön ohella aivan erityinen murhe, mutta nyt ongelma ratkesi täysin odottamattomalla tavalla ja melkeinpä itsekseen. Siitä lisää sitten ihan omassa postauksessa, mutta sen verran paljastan, ettei valintamme ollutkaan parketti tai laminaatti.

Ja onhan tässä nyt kaikkea ihan huippusiistiä meneillään. Lähden yritykseni kanssa messuilemaan Love Me Do -tapahtumaan ja ensi viikkoa varten on mukava pöhinä päällä myös toisen projektin parissa. Tulevaa viikkoa saan viettää siis taatusti aivan huippuseurassa.

Onneksi tällaisen kiireen keskellä saa välillä varastettua itselleen pieniä hengähdystaukoja. Eilen postiluukusta kolahtanut Maalla-lehti tarjoaa juuri sitä. Kuvassa näkyvän klaffipiirongin raivasin itselleni työskentelytilaksi ja sen ääressä onkin aivan erityisen ihanaa kirjoittaa. Kylläpä siinä kestikin, että osasin ottaa klaffipiirongin omakseni. Sen äärellä hommat yleensä sujuvat, vaikka kiire painaisikin päälle.

Täällä kruisaillaan siis arjen vuoristoradassa ja odotellaan leppeitä kevättuulia. Kyllä nekin sieltä vielä saapuu.

Rakkaudella,
Sari


Vuosi 2016 raksalla

Hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti uusi vuosi on alkanut turvallisesti ja rauhallisissa merkeissä.

Vuoden ensimmäinen päivä on hyvä hetki katsoa vielä kerran taaksepäin ja käydä läpi miten rakennusprojektimme on edennyt. Tuossa blogin sivupalkissa on aikajana, johon päivitän suurpiirteisesti kuukausittaisen edistymisen taloprojektin parissa. Projekti alkoi toukokuussa, kun ostimme tontin ja kesäkuussa meillä oli valmiina muotti sokkelin valua varten. Kesän aikana talo eteni tasaiseen tahtiin ontelolaattojen, korotusvalujen ja lopulta pystytyksen parissa. Syyskuulle tultaessa meillä oli jo ulkoverhoiltu ja osittain villoitettu talo. Marraskuussa saimme vielä ikkunatkin paikoilleen lattiavalun jälkeen ja asensimme ilmansulkupaperit. Marraskuu oli siis todella vauhdikas kuukausi raksalla ja paljon asioita tapahtui lyhyessä ajassa.

Taloprojektin kyljessä olimme kesän aikana valmistelleet pohjaa ja muottia piharakennuksen valua varten ja se suoritettiinkin samaan aikaan talon korotusvalun kanssa. Lokakuussa piharakennukseen muurattiin valesokkeli ja nurkkia lukuunottamatta tein sen aivan itse appiukon ohjauksessa. Odotankin innolla, että pääsen kevään korvilla kasvihuoneen sokkelin kanssa treenaamaan muuraamista lisää. Marraskuussa pystytettiin piharakennuksen runko ja asennettiin kattotuolit. Sen jälkeen siirryttiinkin talon pariin ja sisähommiin. 


Huomaan tätä kirjoittaessani meneväni itsekin päästä pyörälle. Olen varmasti unohtanut mainita jotain oleellisia työvaiheita ja jossain kohtaa varmasti kuukaudetkin ovat menneet vähän sekaisin. Onneksi on tullut kuvattua edistymistä tasaiseen tahtiin ja tuo sivupalkin aikajana on myös hyvä muistinvirkistys itselle. 

Tällä hetkellä talossa tehdään väliseinien levytyksiä ja odotellaan sähkömiestä vetämään sähköt. Ammattilaisten puuhastellessa talon parissa, olisi tarkoitus viedä taas piharakennusta eteenpäin. Jännityksellä odotan miltä tontilla ja talossa näyttää tammikuun lopussa. Tästä on hyvä jatkaa. 

Rakkaudella,
Sari